Alkoholiongelma ja mielenterveys

Lataamo
1

Hei, rekisteröidyin juuri uutena. Olen lukenut aiempia keskusteluita hieman,nyt haluaisin valottaa omaa tilannettani.

Olen 23-vuotias työssäkäyvä mies jolla Aspergerin oireyhtymä diagnoosi jo ala-asteajoilta. Myös jonkunlaista ahdistusta ja masennusta ollut pitkin viime vuosia enempi vähempi, mutta pääosin ilman hoitokontakteja. Sosiaalisesta ahdistuksesta on diagnoosi muutamia vuosia aiemmin, eli vastaanottokäynti ja SSRI reseptillä kotiin. Parin kuukauden jälkeen niiden käytön lopetin hyödyttömänä. Tämä muutamia vuosia sitten. Kerran kävin työterveyspsykologilla, suositteli Kelan tukemaa psykoterapiaa. Korona aikaan tämä sitten vaan jäi,ei oikein ollut vapaita terapeutteja.

Masentunut mieliala ollut läsnä enempi vähempi pitkin aikaa. Olen rahapeliongelmainen, muutama vuosi sitten tämä. Ei velkoja, mutta säästöjä hupeni ihan kiitettävästi parin vuoden aikana. Kerran-pari päivässä oli tarve päästä se vitonen heittämään koneeseen, tämä loppui kun tajusin tilanteeni. Jätin pelit kohtuukäyttöön eli kapakassa silloin tällöin (joissa nykyään ravaan jatkuvasti). Pelasin/pelaan vain näitä joka paikassa läsnä olevia automaattipelejä. Nämä on kyllä saatanasta, ei tarviis olla joka kaupassa/kioskilla/huoltsikalla.

Alkoholin käyttö oli minulla hallinnassa tällöin; silloin tällöin baari ilta kavereiden kanssa, ei juomiskeskeistä ajattelua jne. Teen töitä välillä viikonloppuisin niin saatto olla pitkiä aikoja juomatta kun en arkivapailla yksin kokenut juomista tarpeelliseksi. Samoin lomilla jne. Ei ollut tarvetta vetää joka päivä.

Viime kesänä/syksynä kävin ensi kertaa paikallisessa lähiökuppilassa. En tällöin vielä säännöllisesti. Menneenä talvena käynnit tihenivät, aina vapaalle jäädessä piti juoda olutta. Tutustuin menneen talven aikana myös hiljalleen paikan ihmisiin ja henkilökuntaan. Mukava paikka, kivoja normaaleja työssäkäyviä ihmisiä jne. Aloin juomaan aina vapaille jäädessä, alkuun lievittääkseni tylsyyttä, rentoutumismielessä jne. Ylä asteelta tunnettu kaveriporukka alkoi etääntymään uusien “pubituttujen” takia. Olihan/onhan pubilla yleensä aina “tuttuja”. Työpäivää vasten en ole koskaan ottanut edes saunakaljaa,tällöin on nollalinja koska ajan työkseni. Työssä minulla ei ole ongelmia

Hiljalleen tämän kesän aikaan juominen alkanut vaikuttaa negatiivisesti mielialaan,rahatilanteeseen,yleisesti elämänhallintaan jne. Joka kerta melkein kun alkaa ottaa niin tahtoo sitten mennä niin pitkään kun jalat kantaa. Olen musta valko ajattelija muutenkin, “kaikki tai ei mitään” näkyy pätevän myös juomiseen. Masentunut mieliala on nyt jatkuva, itseinho juomisen jälkeen, on sammuttu sohvalle, lattialle, vessaan, rahanmenoa baari iltoina jne. Pahapäinen en ole. Asunto siivoton, oma ulkonäkö tai terveys ei juuri enää kiinnosta. Hävettää ja ällöttää. Ylä aste aikaiset kaverini tietää, vietän toki heidänkin kanssa vielä aikaani mutta vähemmän kuin ennen. Tämä tosin lienee luonnollista tässä iässä.

Ajattelumaailma muuttunut. Tuntuu että alko nykyään tärkeintä. Kaljoittelu mielessä, koska on vapaapäivä niin edellisenä iltana voi taas ottaa jne. Miten,milloin ja missä voin taas ottaa. Myös häpeä,masennus ja morkkis jatkuvasti läsnä. Tuntuu ahdistavalta salata juomista esim. Vanhemmiltani. Olen muuttamassa toiseen kaupunginosaan 1. Lokakuuta joten tällöin jää nykyinen lähiöpubi ja sen asiakkaat ainakin vähemmälle. Pohdin jos jättäisin tämän viinapirun tänne vanhaan asuntooni. Mutta mitä sen jälkeen, onko mahdollista löytää uusia mielenkiinnon kohteita? Sosiaalinen elämä?; Saunaillat, juhannus, vappu, uusi vuosi jne. Raitistuminen pelottaa mutta tiedän että tämä juominen tuhoaisi minut. Noidankehä juominen masentaa>juominen tarjoaa lyhyen avun on tuttu. Mielestäni kohtuukäyttö ei enää kohdallani onnistu.

Pitkä viesti mutta oli tarve avautua. Apulannan Armo-kappalesta lyhyt pätkä johon samaistun:

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun

1 tykkäys
2

Hei! Onpa hyvä, että huomaat ja tunnustat sen ongelman jo noin varhaisessa vaiheessa. Saattaa liittyä vaikka aspergeriin. Useimmat alkoholistit kieltävät viimeiseen asti, että heillä olisi mitään ongelmaa, perusteluina yleinen “Hoidan työni”. Olen vähän sinua vanhempi naisihminen, jonka alkoholiongelma räjähti käsiin juuri 23-vuotiaana lyhyen SSRI-kuurin aikoihin. Minäkään en kieltänyt ongelmaani, kuten normaalit alkoholistit. Yhden ainoan kerran yksi kaveri erään ylilyönnin jälkeen kysyi: “Kannattaisiko sinun vähän miettiä tuota juomista?” johon vastasin: “Varmaan pitäisi” ja aloin etsiä netistä tietoa, mitä pitäisi tehdä ja hakeuduin a-klinikalle.

Mikään apu ei tuntunut kuitenkaan auttavan minua ja minulle sattui toistuvasti aivan kummallisia juttuja hoitokontaktien kanssa alkaen siitä, että se ensimmäinen a-klinikkatyöntekijä kysyi, että onko minulla jotain tulevaisuudenhaaveita? Kerroin, että haluaisin elää mahdollisimman pitkälti luontaistaloudessa keräten sieniä, marjoja, kasveja, kalastaen ja tehden käsitöitä enkä haluaisi olla rahasysteemeistä niin riippuvainen. Tämän olin järkeillyt hyväksi tavaksi elää 11-vuotiaana ja pysynyt kannassani. Työntekijä alkoi inttää, että jos keräilen vaan marjoja enkä osta kaupasta appelsiinejä, niin Afrikan lapset kuolevat nälkään ja se on minun syy. Yritin sanoa, että jos kaikki keräisivät täällä Suomessa niitä marjoja, joissa on sitäpaitsi moninkertaiset c-vitamiinimäärät appelsiineihin verrattuna, niin appelsiineja ei tarvitsisi kuljettaa Suomeen vaan lapset siellä Afrikassa voisivat syödä ne siellä, eivätkä kuolisi nälkään. Hän vain intti, etä minun pitää ostaa appelsiineja tai Afrikan lapset kuolevat nälkään ja lopulta jonkin ajan kuluttua kysyin, että milloin tämä istunto loppuu? Mietin kotona sitte, että miksi se hoitaja minun haaveista kysyy, jos ne eivät kerran kelpaa? Seuraavalla kerralla sanoin: “Olen vähän miettinyt, että haluaisin sittenkin tulevaisuudessa olla linja-autonkuljettaja. Minulla ei vain ole henkilöautonkaan ajokorttia, että voivatkohan ne siellä linja-autonkuljettajakoulussa kustantaa senkin?”. Seuraavaksi kerraksi työntekijä oli vaihdettu.

Alkoholiongelma jatkui ja paheni. 27-vuotiaana hakeuduin laitoskuntoutukseen. Toinen potilas toi ruokapöydässä esiin huoliaan hoitoonsa liittyen ja koska hänen huolensa olivat mielestäni aiheellisia, ehdotin, että teemme kaikki yhdessä asialle jotain. Tämä toinen potilas sitten saikin tästä ehdotuksesta hirvittävät raivarit, josta olin hyvin kummissaan, koska halusin auttaa häntä. Toiset potilaat menivät kertomaan ohjaajalle, että kommentoin ärsyttävästi, josta sitten äänestettiin ryhmässä, että kommentoinko ärsyttävästi ja sain rangaistuksen, koska vain kolme potilasta äänesti, että en kommentoi ärsyttävästi. Itse asiasta, mitä olin sanonut, miksi olin sanonut tai mitä olin tarkoittanut, ei nähty tarpeelliseksi keskustella. Kuntoutus keskeytyi, koska olemiseni siellä tehtiin mahdottomaksi edelläkuvatun kaltaisilla tavoilla sekä mm. painostamalla minua ottamaan niitä SSRI-lääkkeitä joiden käyttö oli laukaissut alkoholiongelmani ja jotka eivät minulle sopineet, vaikka en ollut masentunut.

Tuli toinenkin kuntoutus, jossa oli yhtä hullua menoa…

Noin 30-vuotiaana aloin ymmärtää, että olen autisti. Tuo hulluilu, johon hoitopaikoissa ja työpaikoilla ja kouluissa törmää, on neurotyypillisten mielestä normaalia ja minä olen epänormaali, kun en ymmärrä sitä enkä osaa lukea heidän ajatuksiaan tai tietää, että kun sanotaan jotain, tarkoitetaankin jotain aivan muuta.

Eli autismi ensin aiheuttaa sen, että henkilö osaa myöntää ongelmansa aiemmin, kuin ei-autistinen henkilö, mutta hänen on paljon vaikeampi saada apua ja tukea ongelmaan muilta ihmisiltä.

En voi oikein vilpittömästi suositella mitään apuja alkoholismiin sinulle, koska omalla kohdallani apu on vain syventänyt ongelmia. Jos sinulle on suositeltu psykoterapiaa, niin sitä sinun ehkä kannattaisi kokeilla nyt kun et ole vielä niin syvissä vesissä alkoholiongelman kanssa, että se katsottaisiin pääasialliseksi ongelmaksesi. Minä en voi saada psykoterapiaa, koska olen niin alkoholisoitunut.

3

Niin ja tietenkin pidä mahdollisuuksien mukaan yhetyttä niihin yläasteaikaisiin kavereihin! Jos ei ole mahdollista, etsi uusia jostain muualta kuin sieltä pubista. Vaikka jostain yhdistystoiminnasta. Mullakin oli osatekijänä sun ikäisenä alkoholisoitumisessa varmaan se, kun ne yläastekaverit eli ruuhkavuosiaan pienten lasten ja töiden keskellä niin vaikka olin muuttanut takaisin kotikonnuilleni, niin kellään ei oikein ollut aikaa mulle. Menin sitten baariin. Nykyään eläaste-aikaisilla kavereilla alkaa olla jo isot lapset ja heillä on taas enemmän aikaa minullekin. Toisaalta itse ei enää myöskään ole niin riippuvainen seurata kuin nuorena.

4

Hei;https://paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=42&t=43236 tässä linkki uuteen aloitukseeni?. Olen muuten linja-autonkuljettaja