Tervehdys kaikille!
Muutaman kuukauden pohdiskeltuani ja “itse” yrittäen selvittää ongelmiani olen nyt tullut siihen pisteeseen että on pakko puhua jollekin, tällä kertaa se on internet. Perheelleni en vain koe pystyväni puhumaan, koska huolestuttaisin heidät. Lekuriin en halua mennä koska en halua otsaani masentunut-leimaa mikä vaikuttaa paljon tulevaisuuden polkujen valinnassa. Kirjoitan krapulassa ja sekavassa mielentilassa odottaen perhepizzaa, jonka tilasin helpottamaan fyysistä olotilaa. Toivottavasti tekstini auttaa jotain muuta ihmistä, koska moni teksti täällä on auttanut minua alkoholinkäytön ja rahapelaamisen kyseenalaistamisessa. Valitsin osion “Me vähentäjät” vaikka voisin lopettaa iäksi, mutta olen aina ollut sillä kannalla, että totaalikieltäytyminen jostain vaan laittaa ihmisen haluamaan sitä enemmän, pitää ymmärtää syyt miksi lopettaa.
Taustaa: Olen 23-vuotias mieshenkilö. Opiskelen ammattikorkeakoulussa sosionomiksi. Ensimmäiset kännit vedin 17-vuotiaana ja tämän jälkeen humalahakuinen juominen on vain kasvanut elämässäni. 18-20v dokasin joka viikoloppu, joskus kaksi päivää ja aina meni se n.15-20 annosta illassa, joskus osa siitä tuli oksennuksen merkeissä ulos. Olin koulukiusattu, muutaman vuoden vaan tosin, mutta uskon tämän vaikuttaneen valintoihini mitä olen tehnyt. Olen aina ollut vähän pyöreämpi poika, mutta lihoin valtavasti täysi-ikäisyyden koitettua kun alkoholi ja aamuneljän 3 X bic mac ateriat tulivat tutuiksi, puhumattakaan seuraavan päivän 2 x pizza ja paketti jäätelöä. Kyllä noista jotain kertyy ihmiselle, jonka liikunta rajoittuu pakollisiin siirtymisiin asunnossa ja koululla. Juomisen myötä tuli myös uhkapelaaminen. Kesätyörahat menivät päivässä nettikasinoon ja piti lainata rahaa elämiseen.
Masennuin paljon kun kiloja alkoi kertymään ja pyörin itsesäälin helpossa maailmassa. Aina illan päätteeksi kun oli tullut vedettyä viinaa ja bisseä kolmen ihmisen edestä, niin mieleen tuli itsemurha-ajatukset ja välillä oli puukkokin kaulalla ja itkun saattelemana toistin itselleni viideltä aamusta: En mä vaan pysty tähän. Seuraavana aamuna kaikki ahdistus ja pelot tulivat tuhatkertaisena ja olin häpeissäni. Sosiaalinen elämäni rajoittui tällöin world of warcraftiin, perheeseen ja muutamaan kaveriin.
Intin jälkeen pääsin jokseenkin raiteille. Paino putosi ja itsetunto kasvoi, vaikka alussa meinasin lopettaa koko touhun. Selvisin kuitenkin loppuun asti melkein kaiken kunnian säilyttäneenä. Juominen jatkui mutta sainpahan itselleni pienen kipinän liikkumiseen. 2v salikäyntien, juoksun ja ruokalun tarkkailun ansiosta veistin itselleni unelmakropan. Tytötkin alkoivat kiinnostumaan, mutta kun hyvässä kropassa elää vanha läski ja läskin ajatusmaailma, niin vaikeata se on edetä mihinkään suuntaan. Tyttöystäväkin minulla oli vuoden verran, mutta mustasukkaisuuteni ja alkoholinkäyttöni ansiosta menetin hänet elämästäni.
Alkuvuodesta pääsin hyvin elämään kiinni ja olin jopa kaksi kuukautta ilman alkoholia. Elämä hymyili ja olin aivan toinen ihminen, olin onnellinen. Näin opiskelujen alkaessa kuvioihin tuli opiskelijabileet. Aluksi osasin ottaa maltilla ja suoriuduin hyvin, seuraava päivä oli vähän tönkkö olo mutta pienikin krapula lähti pois virkistävällä juoksulenkillä ja taas oli kuin ei olisikaan. Pikkuhiljaa lenkki vaihtui roskaruokaan ja krapulasta vierottautuminen kesti aina pidempään ja pidempään. Tiedän että etenemällä pienin askelin tulen taas pääsemään siihen tilaan, siksi purkaudunkin tänne ja kyselen neuvoja miten säilytän motivaatioini ja sosiaaliset suhteeni matkan edetessä.
En koskaan ole ollut pelkkä kohtuukäyttäjä ja olen aina juonut humalahakuisesti, en juo alkoholia muuten kuin päihtymismerkityksessä. Alkoholista kun sai aina ne supervoimat ja itseluottamus kasvoi hetkellisesti tähtitaivaallisiin lukemiin, pystyin olemaan sosiaalinen. Uskoisin että nytkin juon koska haluan hukuttaa opiskelustressin ja muut inhottavat mielentilat känniin.
Nyt olen juonut 3pv putkeen ja näin ensimmäistä kertaa hallusinaatioita; puun oksat olivat ihmisiä ja minua seurattiin kotimatkallani. Muutenkaan edellisilta ei mennyt kovin hienoissa merkeissä, valehtelin humalassa mitä idioottimaisempia asioita ja koulukavereillakin varmaan paloi kärsivällisyys mun kanssa. Tajusin sen siinä vaiheessa kun he “unohtivat” minut baariin kun olin tiskillä. Harmittaa suuresti ja enemmänkin se minkälaisen kuvan olen antanut itsestäni. Olen humalassa aivan toinen ihminen. Alkuillasta on mukavaa ja tuntuu hyvältä, mutta kun pääsen tiettyyn pisteeseen promillejen kanssa niin kaikki vanha patoutuneisuus ja katkeruus omaa itseäni ja vanhoja vastoinkäymisiäni kohtaan purkautuu muiden halveksumisen ja haukkumisen sekä valehtelun myötä.
Kaadettuani puoli litraa laatuviskiä pöntöstä alas toivon sen symbolisoivan terveellisempää elämää ja askelta uuteen minääni. Haluan olla hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä. Haluan elää terveellisesti koska vain silloin voin olla onnellinen. Minun pitäisi vain saada psyykattua itseni sille tasolle, että muiden kommentit omasta totaalikieltäytymisestä tai edes vähentämisestä eivät saa minua ottamaan sitä alkoholia.
Onko minun mahdollista seuraavissa bileissä vain kertoa olla juomatta? Jo pelkkä kysymys “No miks et juo?” saa minut harkitsemaan valintaani ja kohta ollaankin olut kädessä.
Kenelle voin puhua ongelmistani? Olen harkinnut psykoterapiaa, se voisi auttaa minua myös muiden ongelmieni kuten uhkapelaamisen, lievän syömishäiriön ja valehtelun kanssa. Paras vaihtoehto olisi, jos saisin olla vain pari viikkoa/kuukautta aivan rauhassa vaikka mökillä tai pitää kunnon loman jossain hienossa maassa, miksei Suomessakin. Haluaisin vain olla yksin. Tämä ei vain nyt tunnu olevan mahdollista kun opiskelut ovat kesken ja rahaakaan ei ole, sitäkin on mennyt aivan liikaa tässä parin kuukauden aikana, uhkapeleihin. Mielessäni kävi, että lopetan koulun ja juoksen taas vanhempien tykö ja kerron tilanteestani. Tämän jälkeen kuitenkin vihaisin itseäni enemmän, joten yritän nyt korjata tätä tilannetta vielä kun mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut, mitä nyt olen antanut itsestäni ja juhlimismetodeistani hieman kyseenalaisen kuvan. Uskon tämän muuttuvan jos vaihdan elämäni suuntaa ja esim. pudotan muutamat liikakilot pois ja semmosta. Tuntuu vaan niin pahalta että en tiedä miten päin tässä olisi. Tiedän että parin päivän päästä olo helpottuu, mutta pitäisi olla ratkeamatta eikä mennä siihen lankaan että “nyt tuntuu tosi hyvältä, enhän ole juonut viikkoon ja krapula kestää vaan sen pari päivää taas, eiku humpalle”.
Mukavaa jos joku jaksoi lukea koko tekstin. Tästäkin oli minulle jo paljon hyötyä. Paljon olisin vielä halunnut lisäillä mutta ehkä joskus on hyvä lopettaa ajoissa.