Hyvä “Alistettu”, pystyisitkö ottamaan tilanteisiin ja suhteeseenne etäisyyttä esimerkiksi muuttamalla toisaalle? Siitä voi tietysti “riemu revetä”, kun alkkis tulkitsee mustasukkaisuusharhojensa olleenkin nyt ainakin tosia, kun kerta pois lähdit.
En tarkoita, että välejä pitäisi laittaa lopullisesti poikki, mutta konkreettisen etäsyyden ottaminen voisi olla paikallaan, vaikka “löysässä hirressa” roikkuminen ehkä vieläkin elätellen toiveita paremmasta ei olekaan kivaa.
Mene ihmeessä Al-Anon läheisten ryhmään. Muuten pyri täyttämään elämääsi asioilla, joista pidät, harrastuksilla ym., jotta alkoholistin osuus elämässäsi pienenisi ja jäisi mahdollisimman pieneksi.
Itseäni harmittaa, kuinka paljon aikaa ja energiaa minulta on mennyt alkoholistin ja hänen sairautensa syövereissä. Tänne kirjoittelun katson kyllä hyväksi itselleni, mutta muuten ottaa päähän, kuinka paljon asioita olen vatvonut ja vatvon edelleen. Ehkä asioiden käsittely sitten vaan vaatii sitä vatvomista, ainakin omalla kohdalla. Jotta menisi lopulta elämässään eteen päin eikä jäisi niihin syövereihin.
Erilleen muutosta oli viime viikon sanaharkoissa puhetta, juoja jopa itse ehdotti muuttoa pois, jotta minä saan hoidettua itseäni kuntoon ja miettisin asioita (eli mitä olen tehnyt, jatkanko vielä vieraiden miesten kanssa jne.). Olen tämän päivän miettinyt, että jos taas alkaa sama “vihan ilmapiiri” kuin on useampana viikkona jo ollut, niin sanon, että alkaa katsomaan kämppää ja mietitään tahoillamme mitä tehdään. Vaikka kuinka se kivistäisikin ja tekisi olon sairaaksi, niin muutamia kertoja olen miettinyt jo, että yksin olisin minä, se joka olen aikaisemmin ollut - iloinen, ilman turhaa huolta ja vatsanväänteitä. Tiedän, että kovasta ikävästä ja siitä riipaisevasta tunteesta menetetystä yhdessäolosta (sen hyvän ajan) huolimatta selviäisin myös yksin. Enkä voi ottaa vastuuta toisesta, hänen juomisestaan ja terveydestään.
Tuota al-anonia olen kovin harkinnut, mutta pelkään että käynti siellä menisi juojan korviin. Jouduin jo turvautumaan yhdessä vaiheessa psykiatriin. Juojalle kerroin käyneeni lääkärissä ihan muusta syystä kuin ahdistuneesta olosta juojan epäilyksiin. Tuostakin kuitenkin juoja oli aluksi epäileväisen oloinen, ensimmäiseksi kysyi mitä puhuin/kerroin siellä lääkärikäynnillä?!
Asioiden vatvominen ja pitkään harkitseminen on minulla, ei nyt ongelma, mutta seikka, jota ilman voisi olla helpompaa. Kun voisi tuosta vaan ilman isompia itseään piinaavia pohdintoja tehdä ratkaisuja, jotka jossain vaiheessa kuitenkin voi olla tehtävä.
Edelleen hyvä kuulla teidän ajatuksianne/kokemuksianne. Tämä on ainoa paikka minulle päästä asioita purkamaan, kiitos, että täällä on tukijoukkoja:)
Siitä se “riemu” syntyisi, jos edes kuulisi suunnitelmista käydä al-anonissa:) Kun ei ole ongelmaa, minun vain täytyisi miettiä mitä oikein haluan, olla töpeksimättä ja antaa olla viimeisen kerran, kun olen pettänyt:)
Olen al-anonin yhteystiedot katsonut ja nettisivuilla käynyt useamman kerran. Eli menen tilanteiden jatkuessa käymään, en suostu yksin asioita murehtimaan.
Meidänkin kohdalla alkuun oli puolisolla kielteinen asenne al-anonia kohtaan,mutta minä vaan sitkeästi siellä rupesin käymään,koska on pakko saada purkaa tuntojaan sellaisten kesken jotka todella ymmärtää mistä puhuu.Asiat mitä siellä keskustellaan jäävät sen pöydän ympärille eikä niitä levitellä ympäri kylää,ja asun pienellä paikkakunnalla.Toivon sinun keräävän rohkeutta lähteä ryhmään,ja onhan sinulla oikeus hoitaa itseäsi,puolisosi ei voi sitä kieltää.Voit kertoa puolisollesi että sinua ahdistaa juominen ja tarvitset itse vertaistukea/hoitoa,kuinka nyt itse sen sitten ilmaisetkin.Voimia sinulle T:jellonatar
Moi. Oon itse tuolla lopettajien puolella ollut, nyt jo aika kauan ollut raittiina.
Lueskelen läheisriippuvuuden takia täällä nykyisin, yritän ottaa selvää omasta ajatusvyyhdistäni asia kerrallaan, nyt siis tällainen pohdinta menossa.
Mutta tuohon sinun tilanteeseesi on jotenkin pakahduttavan pakko sanoa, että mies pyörittää sinua ihan kuus nolla. Häkellyttävää on minustakin tuo kaiken yhtäkkisyys…??!
-Mutta siis jos/kun minä haluan mennä lääkäriin -minä menen. En minä arvo sitä mikä “riemu siitä repeää” kenellekin… onhan se minun elämäni kannalta välttämätöntä että minä aikuisena ihmisenä pidän huolta itsestäni. Samoin menen, oli kyseessä al-anon taikka prisma.
Tää läheisten kärsimys on kyllä aika karmeaa luettavaa, jo siinäkin ajatellen, että parisuhde tulisi olla tasavertainen suhde. Entä jos kääntäisit kaiken ylösalaisin…entä jos/kun miehesi juo seuraavan kerran niin sinä nostat metelin kunnolla, eli sinulla riemu repeäisi… että miehesi pettää sinua (lupauksiaan) ja vaan jatkaa juomista vaikka olet muuta toivonut ja erittäin huolissasi. Jos hän kerran viisveisaa sinun mielipiteistään niin miksi sinä hänen? Sii no joo, ymmärrän että kun yhdessä on eletty niin vaikeaa on nähdä asioita ja varsinkin erota. Kun on ajauduttu asioihin niin pikkuhiljaa. Mutta jotenkin sellainen herättely olisi tarpeen, miksi tuo viina saa pilata niin monen ihmisen elämän, henkisesti etenkin?
Minä pohdin itse tuoreessa parisuhteessani, tai siis seurustelussa,sitä kuinka paljon voin hyväksyä uudessa kumppanissani asioita… hänen alkoholinkäyttöään, tupakointia tai muuta. Mikä on hänen asiansa, mikä minun. Ei ole helppoa sovitella, puhuminen lienee ainoa keino selvittää juttuja. Kun olen lopettanut itse alkoholinkäytön kokonaan, kuinka siedän sitä toiselta, pienessäkään määrin? Olen suhteen alusta asti puhunut asioista avoimesti, sanonut selkeästi etten halua omaan kotiini alkoholia, se on ymmärretty lähes täysin. Minulla on siis vastuu siinä, että teen asian niin selväksi kuin sen voin tehdä…loppupelissa vastaan itse siitä mitä suhteessani hyväksyn ja mitä en. Toki vaihtoeto on sitten todella kurja;ero. Toistaiseksi olemme yhdessä, minun eio tarvitse tietää mitä on tulevaisuudessa, kunhan nyt on hyvä olla. Jos ei ole, thats it. En tuhlaa elämääni enää mihinkään mikä ei tunnu hyvältä.
Elämä on niin lyhyt, oikeesti se 100 vuotta menee äkkiä!
Sairaus on tietysti monimutkainen juttu, oli kyseessä alkoholisairaus tai muu, mutta harvasta tutkimuksista tai hoidosta kukaan kiletäytyy, paitsi alkoholisti.
Tpoivottavasti ymmärrät, tarkoitukseni on auttaa tai ainakin tsempata sinua johonkin…
kuuntele sitä pientä ääntä sinussa.
Teikäläinen
Kiitos tsemppauksista!
Joo, kyllä olen jo sitä “pientä ääntä” itsessäni kuunnellut eikä se enää kovin pieneltä ääneltä kuulosta. Miettinyt asioita paljon ja huomannut, että juoja se on, jonka mukaan paljolti asioita tehdään tai ollaan tekemättä ja minun haluamiset kuitataan usein “joo, kyl mennään/tehdään” ja “unohdetaan” tai ei jaksetakaan mitä on puhuttu. Olen huomannut eläneeni juojan ehdoilla, alkanut harkitsemaan oman elämäni haltuunottoa, jotta voisin toteuttaa tahtomani asiat. Oon ollut niin kiltti, että huomaan tehneeni itselleni hallaa, kun en ole tarvittaessa vaatinut mitä haluan.
Yleensä se menee niin, että jos sanon jossain asiassa vaikka vastaan, niin mähän olen sitten sukkela tai outo tai “mitä meinaat”. Ja toinen tekee mitä haluaa, jos niikseen tulee.
Täytyy alkaa jämerämmäksi, ottaa tosiaankin omaa elämää haltuun enemmän:)
Henk koht ajattelen niin, että jos ei hoida itseään vetää aina vaan puoleensa samanlaisia kumppaneita. Ehkä eri tavoin hankalia, mutta hankalia kumminkin Jotenkin ne vaikeat tyypit aina löysivät minut ennen kuin hain apua itselleni.
