Äitini, 44v sairaslomalla hermotulehduksen vuoksi, tänään viides päivä putkeen.
Olen 18 vuotias nuori nainen, kolme pienempää veljeä. Isäni viikot toisella paikkakunnalla töissä, viikonloppuisin kotona. Vanhempieni alkoholinkäyttö ollut milloin mitäkin. Muutamia vuosia takaperin muistan nähneeni autoista vain perävalot, kun isäni lähti kavereidensa kanssa viikonloppuisin huitelemaan. Parille lähtö saattoi kestää muutaman päivän ja äitini purki pahaa oloaan, stressiään ja pelkoaan juomiseen. Riitoja kotonamme oli, vain kun perheessämme käytettiin alkoholia. Vuosina 2002-2010 alkoholinkäytöstä poikineet riidat saattoivat yltyä pahoinpitelyksi. Isäni kävi äitiin kiinni, kun sanat eivät riittäneet satuttamaan.
Autolla ajaminen humalassa ei ollut etenkään äidilleni ongelma. Isä ei töistä käsin pystynyt tekemään asialle mitään, emmekä mekään veljieni kanssa saaneet kontrolloitua äidin ajamista humalassa töihin, kauppaan yms. muille asioille koulusta käsin. Kaikki tämä tapahtui sinä aikana kun olimme poissa. Veimme mukanamme avaimet ja jos jotain pakollista ja kiireellistä hoidettavaa oli, pistin minä äidin suuhun mynthonia, jottei henki haisisi viinalle, ettei kukaan huomaisi mitään. Kyllä huomaisi. Äidin ei tarvitse juoda kuin muutama lonkero, silmät rullaavat ympäriinsä ja puheesta tulee haperoa sössötystä. Ei kenenkään tarvitse äitiä nähdä, jo puhelimessa puhueassamme voin päätellä, kuinka monta valkoviinilasillista on tänään mennyt. Ongelma on se, ettei äiti itse myönnä milloinkaan juoneensa. Ei koskaan. Silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpelissä, mutta silti hän tulistuen vannoo, ettei ole ottanut pisaraakaan, korkeintaan nukkunut huonosti, väsyttää tai stressaa.
Isäni sai muutama vuosi sitten aivonfarktin, jonka seurauksena vanhemmat lopettivat pitkään kestäneen tupakanpolton. Juominenkin jäi vähemmälle ja kohtauksen seurana isäni on rauhoittunut valtavasti vanhoista ajoista. Enää ei ole töistä poissaoloja, juominen jää muutamalle paukulle iltaan ja sitten nukkumaan. Isä osaa lopettaa ja viikonloppuisin humala ei ole örvellystä, vaan muutamien yömyssyjen stressiä lauettavaa normaalia humalaa. Äidillämme sen sijaan perjantaina alkanut juominen voi joko loppua täysin yhteen iltaan tai jatkua pitkälle seuraavaan viikkoon. Hänellä kontrolli lopettamisessa on lähtenyt käsistä täysin.
Äiti juo Magyar-valkoviiniä, siideriä ja lonkeroita. Vahvoihin viinoihin ei yleensä koske, vain juomien loputtua hän kaivaa viinakaapista isän pulloja ja ostaa tilalle uudet. Perheessämme on tapana, että vanhemmat juovat viikonloppuisin, selviä ovat vain viikonloput, joita edeltävä alkuviikko on räjähtänyt käsistä ja on aika rauhoittua. Seuraavana päivänä jatkuvan juomisen voi jo ennustaa ensimmäisen illan kulusta. Äiti puhuu itsekseen, piikittelee, on sarkastinen ja vittuilee. Vain humalassa vanhat riidat, ongelmat ja kriisit tuodaan uudestaan esiin. Se ei ole koskaan rakentavaa, vain äidin piikityksen sävyttämää syyttelyä ja isän hermojen kiristymistä. Muutaman kerran äiti on pissannut alleen ollessaan niin humalassa. En tiedä johtuuko tämä vahinko jalan hermotulehduksesta vai yksinkertaisesti kovasta juomisesta ja humalatilasta.
Äitimme äiti, eli mummomme sairastui alkoholismiin pappamme kuoltua ennen vuotta 2000. Pappa taasen muistutti alkoholinkäytöltään enempi äitiä. Monta viikkoa saattoi olla selvää ja normaalia perhe-elämää, mutta kun homma kaatui, se kaatui kerralla kunnolla. Syyksi juomiselleen äiti sanoo, että hän stressaa kotiasioita, tulevaa muuttoa, sairaslomaansa yms. Kotiasiamme ovat muuten mallillaan, rahatilanteemme on hyvä, meillä on lemmikkejä, ruokaa kaapissa, siistiä, kaunis talo ja nätti piha. Lapsilla on harrastuksia ja perheemme on ihana. Vain äidin juominen saa meidät hetkeksi etääntymään toisistamme.
Ongelmana on pelko siitä, että onko äidillemme puhkeamassa alkoholismi, vai onko se jo puhjennut. Onko äitimme saatava apua, ennen kuin juominen lähtee käsistä? Huolehdinko ihan turhaan vai onko huolellani aihetta? Kertokaa minulle, en tiedä mitä tehdä.