Alkoholi viemässä äitiäni?

Kotikanava
1

Äitini, 44v sairaslomalla hermotulehduksen vuoksi, tänään viides päivä putkeen.

Olen 18 vuotias nuori nainen, kolme pienempää veljeä. Isäni viikot toisella paikkakunnalla töissä, viikonloppuisin kotona. Vanhempieni alkoholinkäyttö ollut milloin mitäkin. Muutamia vuosia takaperin muistan nähneeni autoista vain perävalot, kun isäni lähti kavereidensa kanssa viikonloppuisin huitelemaan. Parille lähtö saattoi kestää muutaman päivän ja äitini purki pahaa oloaan, stressiään ja pelkoaan juomiseen. Riitoja kotonamme oli, vain kun perheessämme käytettiin alkoholia. Vuosina 2002-2010 alkoholinkäytöstä poikineet riidat saattoivat yltyä pahoinpitelyksi. Isäni kävi äitiin kiinni, kun sanat eivät riittäneet satuttamaan.
Autolla ajaminen humalassa ei ollut etenkään äidilleni ongelma. Isä ei töistä käsin pystynyt tekemään asialle mitään, emmekä mekään veljieni kanssa saaneet kontrolloitua äidin ajamista humalassa töihin, kauppaan yms. muille asioille koulusta käsin. Kaikki tämä tapahtui sinä aikana kun olimme poissa. Veimme mukanamme avaimet ja jos jotain pakollista ja kiireellistä hoidettavaa oli, pistin minä äidin suuhun mynthonia, jottei henki haisisi viinalle, ettei kukaan huomaisi mitään. Kyllä huomaisi. Äidin ei tarvitse juoda kuin muutama lonkero, silmät rullaavat ympäriinsä ja puheesta tulee haperoa sössötystä. Ei kenenkään tarvitse äitiä nähdä, jo puhelimessa puhueassamme voin päätellä, kuinka monta valkoviinilasillista on tänään mennyt. Ongelma on se, ettei äiti itse myönnä milloinkaan juoneensa. Ei koskaan. Silmät pyörivät päässä kuin hedelmäpelissä, mutta silti hän tulistuen vannoo, ettei ole ottanut pisaraakaan, korkeintaan nukkunut huonosti, väsyttää tai stressaa.
Isäni sai muutama vuosi sitten aivonfarktin, jonka seurauksena vanhemmat lopettivat pitkään kestäneen tupakanpolton. Juominenkin jäi vähemmälle ja kohtauksen seurana isäni on rauhoittunut valtavasti vanhoista ajoista. Enää ei ole töistä poissaoloja, juominen jää muutamalle paukulle iltaan ja sitten nukkumaan. Isä osaa lopettaa ja viikonloppuisin humala ei ole örvellystä, vaan muutamien yömyssyjen stressiä lauettavaa normaalia humalaa. Äidillämme sen sijaan perjantaina alkanut juominen voi joko loppua täysin yhteen iltaan tai jatkua pitkälle seuraavaan viikkoon. Hänellä kontrolli lopettamisessa on lähtenyt käsistä täysin.
Äiti juo Magyar-valkoviiniä, siideriä ja lonkeroita. Vahvoihin viinoihin ei yleensä koske, vain juomien loputtua hän kaivaa viinakaapista isän pulloja ja ostaa tilalle uudet. Perheessämme on tapana, että vanhemmat juovat viikonloppuisin, selviä ovat vain viikonloput, joita edeltävä alkuviikko on räjähtänyt käsistä ja on aika rauhoittua. Seuraavana päivänä jatkuvan juomisen voi jo ennustaa ensimmäisen illan kulusta. Äiti puhuu itsekseen, piikittelee, on sarkastinen ja vittuilee. Vain humalassa vanhat riidat, ongelmat ja kriisit tuodaan uudestaan esiin. Se ei ole koskaan rakentavaa, vain äidin piikityksen sävyttämää syyttelyä ja isän hermojen kiristymistä. Muutaman kerran äiti on pissannut alleen ollessaan niin humalassa. En tiedä johtuuko tämä vahinko jalan hermotulehduksesta vai yksinkertaisesti kovasta juomisesta ja humalatilasta.
Äitimme äiti, eli mummomme sairastui alkoholismiin pappamme kuoltua ennen vuotta 2000. Pappa taasen muistutti alkoholinkäytöltään enempi äitiä. Monta viikkoa saattoi olla selvää ja normaalia perhe-elämää, mutta kun homma kaatui, se kaatui kerralla kunnolla. Syyksi juomiselleen äiti sanoo, että hän stressaa kotiasioita, tulevaa muuttoa, sairaslomaansa yms. Kotiasiamme ovat muuten mallillaan, rahatilanteemme on hyvä, meillä on lemmikkejä, ruokaa kaapissa, siistiä, kaunis talo ja nätti piha. Lapsilla on harrastuksia ja perheemme on ihana. Vain äidin juominen saa meidät hetkeksi etääntymään toisistamme.
Ongelmana on pelko siitä, että onko äidillemme puhkeamassa alkoholismi, vai onko se jo puhjennut. Onko äitimme saatava apua, ennen kuin juominen lähtee käsistä? Huolehdinko ihan turhaan vai onko huolellani aihetta? Kertokaa minulle, en tiedä mitä tehdä.

2

Tervetuloa Alruunankukka palstalle!

Olet ihan syystä huolissasi. Kovia asioita olet joutunut kokemaan nuoreen ikääsi nähden. Joudut selvästi ottamaan vastuuta perheestäsi ja nuoremmista sisaruksistasi, elämään aikuisen elämää liian varhain, kun vanhemmistasi vastuulliseen vanhemmuuteen ei ole.

Äitisi vaikuttaa kyllä vahvasti alkoholistilta. Alkoholismi on sairaus, joka laittaa käyttäytymään todella kummallisilla tavoilla. Juomiseen tulee sellainen himo, että se ylittää kaiken muun, ja olet itsekin huomannut, että siihen ei pysty läheiset vaikuttamaan suuntaan tai toiseen. Parempi siis olla yrittämättä, ja pelastaa itsensä. Sinulla on elämä edessä; ansaitset paljon parempaa, mitä tällä hetkellä saat.

Kännissä autolla ajaminen on rikollista, kuten myös perheväkivalta, mitä joudut läheltä katsomaan. Tarvitsisit nyt kipeästi apua, koko perheesi tarvitsee. Äitisi juominen, perheriidat ym eivät ole millään tavalla sinusta johtuvia, etkä ole syypää mihinkään. Et edes siihen, että äitisi ajaa kännissä, vastuullasi ei ole häntä estää. Mutta ehkä voisit soittaa nimettömän ilmiannon poliiseille, kun hän seuraavan kerran istuu humalassa rattiin.

Täällä varmaan minua viisammat ja kokeneemmat ihmiset tulevat neuvomaan, minne sinun kannattaa kääntyä, ja mistä voisit saada parhaiten apua. Yksin sinun ei tarvitse enää selviytyä. Minun mieleeni tulee ensimmäisenä oman koulusi terveydenhoitaja, sosiaalityöntekijät, perheneuvola? Itsellesi saat apua myös al-anonista, tai alkoholistien lapsille tarkoitetusta vastaavasta ryhmästä, jos tuo al-Anon tuntuu vaikealta. Molemmissa voit purkaa huoliasi ja kertoa kokemuksistasi luottamuksella, nimettömänä. Suurikin taakka tuntuu heti pienemmältä, kun sen jakaa toisille, tilanteen ymmärtäville ihmisille. Apua saa, kun sitä vaan rohkeasti pyytää.

Hyvä kun uskalsit kirjoittaa tänne, jatka ihmeessä kirjoitteluasi, kerro ajatuksiasi ja huoliasi. Jo se, että nousee kulisseista näkyville, ja vaikka nimettömänä ja tuntemattomana uskaltaa kertoa ongelmistaan, auttaa. Otit rohkeasti ensimmäisen askeleen kohti parempaa tulevaisuutta. Olen varma että sinussa on paljon rohkeutta ja voimia, olethan tähän astikin pitänyt huolta perheesi pienemmistä, ja yrittänyt huolehtia selvästi myös äidistäsikin, vaikka tämän asian pitäisi olla päin vastoin.

Minulla tuli tosi huono olo puolestasi, on kamalaa mitä joudut sisarustesi kanssa joka päivä kestämään. Ja niin epäreilua. Toivotan sinulle valtavasti voimia, ja virtuaaliset halirutistukset täältä myös! Kyllä kaikki vielä järjestyy.

3

Huolesi ei ole turha. Minua niin turhauttaa kirjoituksesi.

Näen tekstistä, että olet hieno nuori nainen ja vastuullasi on aivan liikaa. Miten äitisi ei voi tajuta, millainen aarre hänellä on? Sinä olet jotain sellaista, että vanhempiesi pitäisi kilvoitella myös itsensä kanssa ollakseen nuoruutesi arvoisia. Ja veljiesi lapsuuden/ nuoruuden.

Sitruunapippuri antoi noita käytännön vinkkejä. Mä en keksi mitään lisättävää. Muuta kuin että yhdenkään ihmisen ei pitäisi olla sinun tilanteessasi.

4

Oi, olen sanaton kauniista sanoistanne. Siitä, että olen aarre ja erityisesti itseäni koskettavat sanat, joissa sanoitte minun kantavan liian varhain aikuisen ihmisen roolia ja kuinka jokin parempi odottaa minua. Kiitos tuhannesti vastauksistanne, kiitos.

Olen itsekkin jo vahvasti sitä mieltä, että äitini voi olla alkoholisti. Pohdin ja pyöritin ajatusta pitkään mielessäni, sillä alkoholismia ei ole vain yhtä lajia. Emme voi asettaa alkoholistin viittaa vain maksansa polttaneen elämäntapajuopon harteille, alkoholismi on laajempi käsite. Tahdon vielä selventää omaa tekstiäni.

Perheessämme ei ole pitkiin pitkiin aikoihin enää ollut perheväkivaltaa. Minun ei enää tarvitse pelätä omassa kodissani, sillä luonnetta minulle ja vanhemmalle pikkuveljelleni (16) on suotu sen verran, että me nousemme silmät leiskuen takajaloillemme, jos joudumme kohtaamaan vääryyttä. Tahdoin silti ottaa asian esille nostaessani pöydälle alkoholinkäytön historiaa perheessämme.
Humalassa ajaminen oli vahvimmillaan vielä vuosi kaksi takaperin. Äiti ei ymmärtänyt sitä, että hän voisi viedä joltakin ihmiseltä hengen, jäädä poliiseille kiinni, menettää ajokorttinsa, lapsensa sosiaaliviranomaisille tai joutua istumaan tuomiota rattijuopumuksesta. Pelkäsin eniten, että äitini satuttaa itsensä, jotakuta sisaruksistani tai meitä kaikkia jäädessään kiinni joutuen vastuuseen ajamisesta humalassa. Se olisi ollut kamalinta ikinä, selitellä pienellä paikkakunnalla oman äitinsä ongelmaa tai pahimmassa tapauksessa joutua hyvästellä hänet kaltereiden taakse tai haudan lepoon. Hän ei vain ymmärtänyt. ‘En ole juonut, vannon. Olen vain väsynyt.’ Ainaisten juomisesta ja ajamisesta tappelemisten jälkeen, olimme voimattomia. Sana vastaan sana, oli tehtävä jotain ja taloomme ostettiin alkometri. Kun pyydämme äitiä puhaltamaan alkometriin ja todistaakseen sanansa selväpäisyydestään, saamme syytteleviä huutoja ja vauhkoontuneita lauseenpätkiä hänen suustaan. Se ei silti satu, se kertoo hänen voimattomuudestaan ja yleisimmistä alkoholismin merkistä, asian kieltämisestä.
Olen sanavalmis, vahvatahtoinen nuori. Lukemattomia kertoja olen vääntänyt äitini kanssa kättä hänen ongelmastaan, jota ei kuulemma ole. Hän ei näe ongelmaa siinä, että juominen on venynyt neljänteen päivään. Hän ei näe ongelmaa siinä, että isä ei tahdo mennä perjantai-iltana nukkumaan, jos äiti ei varmasti ole itse sängyssä jo nukkumassa. Hän ei näe ongelmaa siinä, että hän heräilee aamu kuudelta viikonloppu aamuna juomaan salaa kodinhoitohuoneeseemme. Hän on vain väsynyt ja nukkunut huonosti, joten edellisen päivän viinahöyryt eivät ole kaikonneet kehosta.
Tahdon painottaa kuinka kultainen, rakastava ja mahtava äiti minulla on, kun hän on selvinpäin. Silloin tahdon olla hänen vierellään, keskustella, jakaa asioitani ja kuunnella häntä. Tiedän, että äitini tekee hurjan paljon töitä kotona, liikaa. Yritän antaa oman osani, tuntuu vain, etten saa siitä kiitosta. Ehkä hän on hiukan kyynistynyt.

5

Tervehdys!

Hienoa kun kirjoittelit tänne. Hienoa, että kannat asiasta huolta ja haluat asiaan muutosta. Sulla taitaa olla vähän sama tilanne kuin mulla aikoinaan. Olin kolmesta sisaruksesta vanhin ja perheen alkoholinkäytön takia jouduin huolehtimaan ja ottamaan paljon vastuuta liian nuorena. Vaikutat sen verran fiksulta, että en oikein osaa lisätä mitään mitä et tietäisi/Sitruunapippuri kirjoitti. Pääasia on, että et jää yksin asian kanssa. Lupaathan sen? :smiley:

6

Ei teidän tehtävänne ole puhalluttaa äitiä, se on poliisiasia. Ehkä nimetön ilmianto poliisille saisi äidin ajattelemaan jotain. Tai sitten ei… Olen itse ilmiantanut juopon ja se oli ehkä eräänlainen käännekohta hänen juomisessaan (ainakin haluan uskoa näin).

Näen teksteistäsi paljon itseäni nuorempana ja nytkin, otin aivan liikaa vastuuta itselleni asioista joista ei olisi tarvinnut, ja se on kostautunut myöhemmin :frowning:

7

Entäpä poliisille ilmiannon jälkeen, kuinka perheen sitten käy? Miten äidin käy? En minä tahdo rikkoa omaa perhettäni.

Vahva82, kerroit kuinka vastuun kantaminen liian aikaisin kostautui sinulle, mitä tarkoitat?

8

Voi olla, että peittelemällä ja kulisseja pystyssä pitämällä vain mahdollistaa juomisen jatkumisen ja lisääntymisen. Kun läheiset tarkottavat hyvää, eli monesti valehtelevat, peittelevät, suojelevat ja yrittävät estää alkoholistia mokailemasta, se tarkoittaa että he samalla kantavat vastuun alkoholistin juomisesta tämän puolesta.

Silloin alkkiksen ei tarvitse kantaa vastuuta itse, ja juominen voi rauhassa jatkua.

Alkoholisti on mestari siirtämään vastuuta itseltään; milloin on niin kipeä, että tarvitsee juoda sen vuoksi. Milloin taas kieltää juomisen, kuten äitisi ilmeisesti tekee. Välillä alkoholisti väittää, että juomisen syyt johtuvat lähi-ihmisistä, vastoinkäymisistä, iloista, suruista… jne. Syitä löytyy aina.

Äitisi rattijuoppoilu ei ole pelkästään uhka teidän omalle perheelle, ja kyydissä oleville. Se on uhka ja vaara myös kaikille liikenteessä liikkuville. Juuri joku aika sitten humalainen nainen ajoi pienen koululaistytön kuoliaaksi. Mitä jos hänen perheensä olisi ilmiantanut hänet, aiemmin? Soittanut poliiseille? Voisiko pikkutyttö olla vielä hengissä.

Elämässä on kahdenlaisia asioita; asioita joille voimme tehdä jotain, ja asioita, joille emme voi mitään. Jälkimmäiset pitää vain hyväksyä. Äitisi juomiselle et voi mitään, etkä sille, mitä ongelmia se perheessäsi aiheuttaa. Mutta sille, miten itse päätät suhtautua asiaan, voit paljonkin. Voit antaa sen tuhota elämäsi, tai voit antaa sen olla yksi vastoinkäyminen, joka on vahvistanut sinua. Kirjoituksestasi huomaa, että olet vahva ihminen, suojelevainen ja vastuuntuntoinen. Olet vain ihan liian nuorena joutunut vaikeiden asioiden eteen. Joudut olemaan äitinä sekä sisaruksillesi, että ilmeisesti myös omille vanhemmillesi. Roolit ovat vinksahtaneet nurin niskoin. Yritä tehdä päätöksiä, jotka ovat oikeita juuri sinulle itsellesi, älä uhraa omaa hyvinvointiasi toisten puolesta!

Parhaimmillaan äitisi käräyttäminen ratista voi tuoda hänelle ajokiellon ja sakot, ja herättää hänet huomaamaan että on alkoholisti. Ehkä se on portti hoitoon; voi olla että yksin ja ilman “ravistelevaa herätystä” äitisi tilanne vain pahenee. En usko että hänen käräyttämisensä rikkoo perhettäsi, tai edes vie äitiäsi vankilaan. Jos hän toistaa tekonsa, voi vankilatuomio tulla. Mitä se olisi pahimmallaan? Maineen menetys (kerroit asuvasi pienellä paikkakunnalla)? Vai pakollinen “katkohoito”? Alkoholistin läheisillä on tapana kantaa häpeää ja vastuuta, ja se on ihan turhaa. Jokainen vastaa omista teoistaan, eikä toisen ihmisen häpeää tule kantaa hänen puolestaan.

Kirjoituksestasi tuli vielä mieleeni, että jaat juomista “normaaliin” ja “epänormaaliin”. Ihmisen normaalitila on olla selvinpäin. Aiemmasta kohtuukäyttäjästä voi tulla alkoholisti, jos geenit ovat sille suotuisat, ja käyttömäärät vähitellen lisääntyvät. Normaalia alkoholinkäyttöä on kaiketi silloin tällöin, epäsäännöllisesti esim. ruokajuomana viinilasillisen juominen, ja joskus satunnaiset humalat. Minun vanhempani joivat vain juhlapyhinä, Juhannuksena, Jouluna… en muista heitä silloinkaan kännissä nähneeni. Samoin kaikilla kavereillani, alkoholi ja perhe-elämä ei kuulunut yhteen. Joka viikonloppuinen kännäily ei ole normaalikäyttöä, ei nuorilla eikä aikuisilla. En halua saarnata, kerron tämän vain siksi, että alkoholistiperheiden lapset saavat aivan vääristyneen kuvan alkoholin "normaali"käytöstä, ja sitä kautta herkästi alkoholisoituvat sitten myöhemmin itsekin.

Omien lapsieni isä on alkoholisti. Olen tämän heille kertonut, ja samoin sen, että geeniensä vuoksi heillä on vaarana sairastua samaan tautiin, sen vuoksi kannattaa aikuisena pysyä erossa alkoholista. Sitä kun terve, hyvän itsetunnon omaava ihminen tarvitse mihinkään. Ei arkeen, ei juhlaan, ei rentoutumiseen. Kaikki tämä onnistuu hienosti selvällä päälläkin.

Voimia ja rutistukset, kyllä kaikki vielä järjestyy!

9

Et tietenkään tahdo rikkoa omaa perhettä, mutta tiedät varmasti, että noinkaan ei voi jatkua. Eikä juoppokuskin ilmiantaminen riko teidän perhettä, sen rikkoo tuo sairas alkoholin käyttö ja siitä seuraavat ongelmat. Mitä tahansa voi liikenteessä sattua, ja sen jälkeen vasta ongelmissa ollaan, kun jotain tapahtuu. Se on vaan ajan kysymys, milloin.

Olen kasvanut yksinhuoltajaäidin perheessä, isäni kuoli nuorena ja minä vanhimpana lapsena otin paljon vastuuta muusta perheestä koko nuoruusikäni ajan, osin olosuhteiden pakosta ja osin luonteestani johtuen (olin jo nuorena “vastuunkantaja”). Nämä olivat selkeästi liian isoja asioita murrosikäiselle, ja olen myöhemmin oireillut mm. syömishäiriöillä ja parisuhdevaikeuksilla. En olisi nyt sama ihminen ilman näitä kokemuksia, joten katkeroitunut en ole :slight_smile: silti, jos saisin antaa nuorelle itselleni vinkin, yrittäisin sanoa että sinun pitää ensin opetella huolehtimaan itsestäsi ennen kuin huolehdit kaikista muista!

10

Kyllä meidän velvollisuus on ilman muuta ilmoittaa poliisille,jos joku lähtee ajamaan promilleissa. Sitä ei pitäisi empiä yhtään.Jos emme sitä tee ja tapahtuu onnettomuus olemme siihen osaltamme s syyllisiä. Jos joku esim kuolee tai loukkaantuu, eiköhän se meidän oma syyllisyytemme ole vaikeampi tunne kestää,kuin se turha häpeän tunne jonka olemme niskoillemme ottaneet. Jakuten edellä on hyvin todettu, se on usein parhaita tapoja herättää alkoholisti kieltämisen unestaan.