Noniin, päivä ilman Rommia tai Ressua. Mitäköhän tästäkin tulee? Toinen päivä lomakko kotona, joten kotimatka on turvattu syntisiltä eliksiireiltä… 
Ihan mielenkiinnosta, mikä tunne Narkkiksen tai muut ajaa juomaan? Voiko sitä fiilistä kuvailla?
Itsellä taas tekee aivan tajuttomasti mieli päihtyä. En oikein edes tiedä, että miksi. Jotenkin vain ahdistava ja vaikea olo ja tietää, että vähän mieltä puuduttamalla siitä selviäis. Vaikka nykyään en edes mitään kauhean hyviä kiksejä saa alkoholista. Yleensä alkaa vituttaa se pikkukänni ja sit tekee mieli juoda niin kauan, että sammuu. Silti tekis mieli juoda se pikkukänni just nyt!
Jotenkin tuntuu, että leviää pää muutenkin ihan just. Pitäis jaksaa tää lukukausi nyt loppuun, mutta ei helvetti. Tuntuu aina vaan vaikeemmalta päästä liikkeelle aamulla. Pelottaa, että vielä hajoaa kappaleiksi luokan nähden joku päivä.
Päivittäinen napsutus tulee mulla lähinnä töiden jälkeisestä uupumuksesta ja tyhjän tylsästä fiiliksesta. Semmoinen mukavan rivakka “kolmanneslitra tiukkaa viinaa kitusiin kertaseisomalta” -nousu tekee viidessä minuutissa mukavan positiivisen ja “eihän tässä mitään, kaikki on niin helvetin hyvin loppupelissä” -olotilan. Sillä pärjää mukavasti sen 4 tuntia illalla esim pleikalla pelaillen, kunnes on mentävä nukkumaan maha täynnä kaikkea vähemmän ravitsevaa roskaruokaa, pizzaa ja pastaa.
Kun malttaa pitää annokset pieninä, mulla 6-9 annosta, niin untakin tulee mukavasti 8+ tuntia, ja aamulla positiiviset fiilikset jatkuu vielä hivenen. Sitten iltaa kohden taas tulee se “tässähän voisi olla kaikki vähän paremminkin, jotenka oiskohan taas pienen napsunousiaisen paikka?”. Eli ei mitään päivittäistä totaaliturrutusta, taikka ahistuksenpakoilua täällä. Jos päällä olisi ihan oikeesti pahempaa ahistusta ja angstia ilmassa, niin napeilla saisi tiettävästi loppupelissä paremmat olot kuin viinaksilla.
Mulla retkut tai ryyppäjäiset tms. liittyy poikkeuksetta aina ahdistukseen, stressiin, uupumukseen, vitutukseen tai tylsyyteen; alkoholi on kuitenkin hemmetin tehokas turrutin ja humalassa on helppo unohtaa elämän nurjat puolet. Ja onhan se nousuhumala mukava tunne, vaikkei kestäkään kuin ehkä tunnin. En edes muista, milloin olisin juonut puhtaasti juhlistaakseni yhtään mitään.
Eikun muistanpas - 2,5 vuotta sitten oltuani 6kk holitta päätin juhlistaa tätä merkkipaalua muutamalla siiderillä. Ja join tosiaan vaan neljä. Ilta ei ollut mitenkään mieleenpainuva. Seuraavana päivänä oli jäätävin darra vuosikausiin, vaan nopeastihan se päihdemuisti kultasi muistot ja siitä se sit hiljalleen lähti. Nyt kohta kuukauden holitta ja fiilis alkaa olla suht. palautunut, yleensä juuri tässä vaiheessa se “yhen illan riipaisu” alkaa houkuttaa, mutta ei ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti pysyy näin. En jaksa enää juoppoelämää.
Meikäläisen faijalla päällä haimatulehdus ja sanomattakin on selvää, että viinaa kurlataan joka päivä. Käytin ukon alkuviikosta kaupassa ja alkossa, kun en jaksanut kuunnella sitä ruinaamista. Heitti ensimmäisen 0,5l viinapullon heti parkkipaikalla kuiviin ikeniin. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan tuo touhu voi jatkua, kuitenkin ihan näinä päivinä hänelle tulee mittariin ikää 60 vuotta 
Enään ei juopotuta eikä napsunousiaiset kiehdo mutta aikaisemmin dokasin siksi, että piti jollakin ilveellä kestää vakavaa masennusta vaikka itsensä myrkyttäminen tietysti myös omalta osaltaan teki depiksestä intensiivisemmän…
Napsutus? Juopotus? En minä tiedä, eikä mua nykyään juurikaan kiinnosta asiaa syvemmin pohtia. Aikoinaan, kun olin pahoin masentunut ja elämä muutenkin aikas solmussa, join toki turruttaakseni niitä paskafiiliksiä ja silloin mietin enemmänkin, minkä nyt sekavalta päältäni kykenin, että mikä vittu tässäkin muka on hienoa ja pitäisikö asialle oikeasti tehdä jotakin. Silloin juomisen lieveimiöt olivat tietty paljon ikävämmät, kun homma meni aina siihen itsesääli-itsetuho-raivoamiskänniin, jonka seurauksia sitten kaduin, enkä pitkään kestänyt selvinpäin :mrgreen: , juotua tuli myös sen verran useammin, ettei siitä ehtinyt missään välissä toipua vähääkään ja masennustahan tuo kierre vain pahensi, vaikkei masennukseni alunperin alkoholin aiheuttamaa olekaan.
Nykyään dokaan, koska tykkään olla kännissä välillä, enkä koe asiaa mitenkään elämääni haittaavana ongelmana, vaikka toki tiedostan varsin hyvin haitat, mitä alkoholi aiheuttaa, ainakin mun dokutyylilläni 
. Mutta joo, varmaankin siinä on taustalla jonkinlainen nollaustarve 
. Esim. nyt ei tee tippaakaan(Hehheh) mieli juoda ja viihdyn tosiaan hyvin selväpäisissä puuhissani ja harrasteissani, jotka dokaaminen tähän väliin vain pilaisi. En mä kuitenkaan niin hyvin selvinpäin viihdy, etteikö mulle olisi tärkeää, että se optio narauttaa korkki, on olemassa sitten, kun napsu napsahtaa, eli raitistumaan en ole ajatellut ryhtyä missään vaiheessa, vaikka mulla menee kevyesti viikko-parikin, ettei dokaaminen kiinnosta. Vaikka paljon tykkäänkin siitä selväpäisestä elämästä ja touhuamisesta, niin silti mulla lipsahtavat herkästi kivatkin jutut suorittamisen puolelle. Eivät välttämättä pahasti ja niin, että hampaat irvessä hommia paahtaisin eteenpäin, mutta jollakin tasolla kuitenkin. Kun sitten vetää päänsä täyteen, saa lyödä elämänsä risaiseksi ja keskittyä olemaan päihtynyt ja kyllä mun pitää myöntää, että sen jälkeen on taas kivampaa olla selvinpäin ja uutta virtaa riittää. Siis sen jälkeen, kun olen toipunut juopottelun jälkeisestä uupumuksesta. Tietty sitä voisi nollata jollakin joogameditaatiolla tai ihan sillä, että opettelisi(Mitenköhän se tehdään? Varmaankin joogameditaation avulla) nukkumaan ja olemaan tekemättä mitään pari päivää, mutta mä pidän alkoholipäihtymyksestä, enkä toistaiseksi koe sitä niin ongelmallisena, että mulla olisi mitään tarvetta siitä luopua. Ehkä sitten, jos/kun alkaa tulla oikeita ongelmia, eli esim. haima sanoo poks, kilahdan kännissä kohtalokkain seurauksin, loukkaan itseni pahoin tmv., voinkin alkaa ajatella, josko alkoholin käytölleen pitäisi tehdä jotakin. Siitä, että alkaa ajatella, on kuitenkin vielä paljon matkaa tekemiseen, ja onhan tuo nähty monen juopon kohdalla, että pohja tulee vastaan ja dokaaminen loppuu vasta haudassa, vaikka alkoholin avustuksella olisi saanut aiheutettua kuinka kammottavia haittoja niin itselleen, kuin ympäristölleenkin .
Noo joo, jos kokemukset päihteistä rajoittuvat etanolin litkimiseen, Ressun lutkuttamiseen ja pelleilyyn ketiapiiniövereillä, niin vaikeahan sitä on tietää ja itse ainakin laajentaisin repertuaaria tuossa tilanteessa, mutta meinaan, että jos hakee päihteiltä mahdollisimman sekavia/maanisia/psykedeelisiä/what-vittu-ever fiiliksiä, niin oppareista ei sellaisia saa oman kokemukseni mukaan revittyä, siis tämäkämmistään aineista, kuin kodeiini. Itse kyllä valitsisin Mustaparran välittömästi ennen Ressua, jos pitäisi ryhtyä yskänlääkkeitä lipittämään.
Toisaalta voidaan varmaan pätevästi kysyä että tietääköhän Narkkis, että mistä täysin laillisesta taikatärpätistä onkaan kyse ja onko yskänlääkkeistä valittu haittojen vähentämisen näkökulmasta sittenkään se kaikkein turvallisin? Ovelasti muuten tuotetta joutuu itse kysymään farmaseutilta koska sitä ei säilytetä hyllyssä ja saa keksiä aika hyvän meriselityksen jos aikoo saada ostettua enemmän kuin yhden kerrallaan…
Sankarin silmäthän ovat omien kuvauksiensa mukaan usein menneet tämän näköisiksi Ressun ja esim. datura-kasvien siemenien natustamisen jälkeen:
Mutta nyt puhutaan rohdosta mikä tekeekin ihan päinvastaista varsinkin 3desin annoksella:
Nyt alkaa “napsua” jo ihan mukavasti ku ilta lähestyy…
Olis tarkotus frendien kans ottaa häppää vähän tuota tissuttelua enemmänki, niin kattoo nyt millanen päivä huomisesta tulee… No veikkaan kyllä et “normi päivä” sikäli mikäli homma pysyy tolla bisse-linjalla…(niinku olevinaan olis tarkoitus…
)
Ne on niitä “viimeisiä kuuluisia sanoja”, et nyt otetaan sivistyneesti vaan mietoja ja istutaan iltaa kotosalla sohvalla loikoillen… :mrgreen:
Napsuu täälläkin, puolenlitran rommiputeli tarttui kotimatkalla hihaan. Näin sitä kait normikansalaiset ryyppää, eli ootellaan nihkeesti ja naama norsunvitulla sitä autuaaksitekevää perjantai-iltaaa ja aaaah, “lupaa ryypätä”
Tuliko valittua mahdollisesti tämä laatu tuote (joka korkataan tietysti vasta maissa) ja kannatettua Suomen pohjoisinta viinatehdasta?
^ No voi hyvä tavaton, pesunkestävä maakrapu kun olen, tuonkaltaisten kaukaisten maitten kallisarvoisten tuliaisten, suoranaisten sielunviejien korkkaamisesta voin vain haaveilla, kun valitsen moukkamaisesti työpäivän jälkeen paikallisesta monopoliliikkeestä yksinkertaisen Baltic Darkin tahi Negritan. Pieni rasisti kun minussa elää, niin simppelin ja tumman tuhoamisesta saan nautintoni täysimääräisesti! 
Kai se on samalainen mieliteko kuin mikä vaan muukin, oli se sitten himo päästä lenkille tai syyä makkaraa, ja kai se pitkälti tuntuu samanlaisena himona tai haluna kun muutkin mieliteot, että sitä halua ei oikein sammuta kun mieliteko X:n toteuttaminen. Itse nautin juopottelusta ja päihtyneenä olemisesta, etenkin ihmistenilmoilla kuljeskelusta ja sen sellaisesta, ja kai alkoholi etenkin on monelle kohtuu hyvä sosiaalisten tilainteiden päihde, poistaa estoja ja nostaa tunnelmaa. Näin pitkälti itselläkin. Plus oon humalassa lepposampi, selvänä oon liian piikikäs monien makuun.
Nyt tämän vuoden aikana on kuitenkin käynyt sikäli hassusti, että on lakannu janottamasta. Oon aikasemminkin, jo vuosia ollut juomiseni suhteen hyvinkin armollinen itseäni kohtaan koska koen, että mitä enemmän sitä iteltään yrittää hampaat irvessä kieltää ja sitten morkkiksissaan rypee ja morkkaa itteensä, niin syystä tai toisesta sitä enemmän tulee ryypättyä. Kun taas jos on antanut luvan juua jos janottaa eikä ota asiasta sen suurempaa painetta, niin juomistahti onkin vähentynyt ja selvänäkin on ollut ihan kiva olla. Nyt se tosiaan on vähentynyt sitten niin paljon, että oon ollu kuukauden jo juomatta, syksyllä olin toisen kuukauden juomati ja näitten välissä oli muutama basic viikonloppudokailurundi mutta aika valjusti nekin suju. Ei vaan janota, ei ole mitenkään sen kummemmin tarkotus ollu selvistellä mutta kun ei niin ei. Kiinnostuneena seuraan, että mihin tämä johtaa, onks tässä jotenkin vahingossa raitistunu herra mun jee!
miksi juon?
pääasiassa sen hetken nousuhumalan vuoksi. kavereiden kanssa, bubissa, bileissä. Tykkään kyllä myös joidenkin olueiden mausta. juon joskus myös maun takia.
ps: olen nyt kovassa humalassa…
^^ Nyyty se sanoi hyvin. Jos pitää etanolipäihtymyksestä, niin toki sen himon haluaa tyydyttää, eikä se mitenkään eroa siitä, jos pitää lenkistä, makkaran muodossa tai ulkona juoksennellen, ja pyrkii tyydyttämään sen himon. Tietty lenkkeily on terveellisempää, kuin viinan kiskominen, mutta se nyt ei ollutkaan se pointti tässä, vaan se miksi tekee mieli. Jos sitä kelaa kaiken aikaa, että miksi, oi miksi? Mikä perustavanlaatuinen vika mussa on, kun tekee mieli riipaista kännit, niin eihän tuollaista selvinpäin kestäkään .
Ja samoin komppaan tuota morkkisteluhommaa. Aika kurjaksi menee elämä, eikä sellaista tietenkään selvinpäin kestä, jos aina ruoskii itseään siitä, että miksi taas piti juoda ja miksen mennyt sen sijaan sinne lenkille, kun se nyt vain on väärin päihdyttää itsensä ja raittius on jokin optimitila, jolla pääsee taivaaseen . Juotu, mikä juotu ja saattoihan siitä saada jotakin hauskaakin irti. Toki ymmärrän morkkiksen sinällään, että aivokemiat ovat hieman sotkussa ja välittäaineet alhaalla dokaamisen jäljiltä ja se aiheuttaa itsellenikin sellaista huoh-oloa, mutta siihenkin voi suhtautua niin, että aivokemiat ne vain siellä hakevat paikkaansa, eikä se edes kestä kovin kauan. Sitten asia on eri, jos on mennyt kännipäissään oikeasti tekemään pahojaan, mutta sellaisista kait potisi omatunnon tuskia, vaikka ne olisi tehnyt selvinpäinkin.
Eihän alkoholi TIETENKÄÄN mitään tyystin harmitonta lastenlimua ole, kaikkea muuta, ja jos se lähtee viemään miestä/naista niin, että kaikki menee päin vittua ja tulee ihan oikeita ongelmia niin psyykkisesti, fyysisesti, kuin sosiaalisestikin, niin on täysin ymmärrettävää, että miettii, josko asialle pitäisi tehdä jotakin ja on kaiketi syytä tehdäkin, mutta morkkiksessa möyriminen on viimeinen asia, mikä auttaa.
Toi on kyllä täysin totta. Tällä kertaa en tieten tahtoen lähtenyt dumaamaan itseäni viimeisen retkahduksen jälkeen, vaan keskityin enemmän olemaan armollinen itselleni, ja ei ole mitään älyttömiä kitkuja (vielä) tullutkaan. Itsellenihän alkoholi ei sovi kuten on moneen kertaan nähty, ja haitat peittoaa ns. hyödyt 6-0 joten en lähde edes leikkimään sillä ajatuksella, että juominen olisi hauskaa, siis oikeasti hauskaa eikä muuta kuin ongelmien ja tunteiden turruttamista.
^ Joo eihän se dokaaminen kaikilla hauskaa olekaan, jos sitä on käyttänyt etenkin lähinnä päänsä turruttamiseen tai omien asioidensa pakenemiseen. Sehän on hyvä, että sen tiedostaa, ettei se onnistu eikä moinen kannata. Ylipäätään alkoholin käyttäminen jonakin pakokeinona omasta itsestä, tai oikeestaan minkä tahansa päihteen käyttäminen sellaseen on ihan tuhoon tuomittu yritys.
No mulla onkin varmaan ollut jo ihan nuoresta aivan vääristynyt suhde alkoholiin. Ennen kuin join olin hyvin alkoholinvastainen (koska lähisuvussa jonkin verran “ongelmia”). Sitten kun sitä ekan kerran joikin niin hoksas, että täähän tekee musta sosiaalisen eikä ole niin vaikeeta olla muiden seurassa ja juttu luistaa.
Olihan se etanolipäihtymys sinäänsä kai ihan mukava pelkän olotilansa vuoksi joskus. Tulihan sitä nuorena tehtyä kaikkea fiksua kuten juotua puoli litraa viinaa puoleen tuntiin ja sitten oksenneltua vähän ajan päästä. Kai siinä itse se humala viehätti kuitenkin. En mä enää kovin pitkään aikaan ole sinäänsä hirveästi nauttinut etanolihumalasta, mutta vaikea olla ilmankin jostain syystä.
Tulis edes morkkis, vaan nykyään alkaa vituttaa jo humalassa! Se ensinousu tuntuu kivalta, mutta sitten sitä on vaikea pitää yllä ja alkaa vaan ärsyttää.
^ Juotko sitten siis edelleen ollaksesi sosiaalisempi? Vai tinaakko ittekses? Onko pääpointti saada pää sekasin vaiko joku muu, mikä? Jos vintin pimennys on tavoitteena, muttei alkoholi enää jaksa maistua, niin tokihan on muitakin päihteitä. Väkisin ei kannata juua ja yrittää metästää nousuhumalan huumaa.