Onko muita, joilla on ahdistusta tai muita mielenterveysongelmia, joita yrittää lääkitä alkoholilla? Itselläni ollut pakko-oireinen häiriö koko elämän ajan, viime aikoina myös adhd-epäily. Pakkoajatukset, huolet yms. häiritsevät usein keskittymistäni, ja mm. opiskeluaikana lipittelin viiniä aina tenttiin lukiessa. Ihme kyllä, menestyin hyvi opinnoissani. Mulle alkoholi on siis ollut aina selviytymiskeino elämästä, en ole harrastanut ryyppyreissuja, vaan yleensä juon yksin kotona ollessani.
. Toki käytän edelleen alkoholia kohtuudella ja iloon enkä suruun.
t. Juhani
Kiitos vastauksestasi Juhani!
Miten onnistuit siirtymään kohtuukäyttöön?
Itse olin yksityisessä vieroitushoidossa viime kesänä, ja olin juomatta noin 3 kk. En halua kunnallisella puolella puhua näistä asioista ja joutua valvovan silmän alle. Psyykelääkitys minulla myös. Syksyn aikana pikku hiljaa aloin taas käyttämään alkoholia ahdistuksen hoidossa. Kerran viikossa, vähän useammin, ja taas lähti käsistä! Läheiset eivät ole edes huomanneet muutosta. On niin hyvä alkoholin sietokyky kai, ei mikään ilon aihe! 
En ole ollut kertaakaan katkaisuhoidossa.
Liityin Päihdelinkkiin lokakuussa 2015 ja siitä se kompurointi kohti kohtuukäyttöä alkoi. Roikuin sitkeästi linjoilla. Valitettavasti paljon on uusia nimimerkkejä tullut ja samantien kadonnut, eli ovat heittäneet kirveen kaivoon. Toki on onnistujiakin jotka ovat saavutettuaan kohtuukäytön lopettaneet kirjoittelun. Sitten on pieni ryhmä joka on siirtynyt Me Lopettajiin. Ihan hyvä valinta.
Ei se munkaan kohtuukäyttöni täysin puhdasta ole vaan edelleen tulee joskus ylilyöntejä, mutta olen kokonaisuuteen tyytyväinen. Omakehu haisee, mutta tahdonvoimasta on paljon kiinni. Paljon tsemppiä sulle! 
t. Juhani
Haluaisin jakaa kokemuksia siitä, miten alkoholin käyttö vaikuttaa parisuhteeseen (etenkin jos toinen ei juo), millaisia syitä teillä on alkoholin käyttöön ja onko taustalla muita psyykkisiä ongelmia tai esim. oppimisvaikeuksia (ADHD).
Olen siis kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä lapsesta asti, ahdistuneisuudesta ja keskittymisvaikeuksista lukioiästä asti. Yliopisto-opintojen alkaessa aloin pian juomaan, pieniä määriä aluksi. Huomasin ahdistuneisuuden vähenevän ja keskittyminen lukemiseen parani. Aina tenttiin lukiessa tai esseetehtäviä kirjoittaessa tissuttelin hieman viiniä. Pitkään epäillyt itselläni myös adhd:ta ja vihdoin pääsemässä tutkimuksiin!
Viini auttoi myös unettomuuteen. Mulle alkoholin käyttö on siis ollut selviytymiskeino elämässä. Ei mikään hyvä keino, mutta helppo sellainen. Mutta kuten tiedätte, toleranssi kasvaa nopeasti. Minulla on ihan hirveä toleranssi ollut alkoholin suhteen, en ole juuri koskaan kärsinyt krapuloista, mikä ei ole kyllä hyvä juttu. Koska silloin on helppo jatkaa juomista.
Noin vuosi sitten minussa heräsi tarve raitistua. Olin huolissani omasta terveydestäni, sillä tissuttelin joka ilta noin pari viini pullollista illassa. Toleranssi oli kasvanut suureksi, eikä juomisesta enää saanut edes nautintoa. Myös miesystäväni takia halusin raitistua.
Olen kuitekin “lääkinnyt” itseäni alkoholilla parikymppisestä asti, pian täytän 38 vuotta. Psyykkisten ongelmieni vuoksi en ole pystynyt puhumaan alkoholin käytöstä julkisessa terveydenhuollossa. Koska tarvitsen ajoittain rauhoittavia lääkkeitä paniikki ja ahdistusoireisiin. Nykyään on tosi vaikea saada rauhottavia lääkkeitä, jos myöntää olevansa alkoholisti.
Mutta olin siis viime kesänä yksityisessä katkaisuhoidossa kuukauden ja pystyin sinnittelemään raittiina vielä pari kuukautta. Mutta alkoholin lopettamisen jälkeen, jo hoitojakson aikana pakko-oireet ja ahdistus lisääntyivät huomattavasti! Välillä olo tuntui aivan epätodelliselta ja irralliselta. Pieni määrä alkoholia auttoi selviytymään pahimmista oireista ja katkaisemaan ahdistuskierteen. Ikävä kyllä siitä alkoi tulla taas pian tapa hallita ahdistusta.
Nyt olen taas yrittämässä saada opintoja loppuun. Gradu on vielä jäljellä, ja siitäkin vajaa puolet. Mutta helposti keskittymisvaikeuksien ja muun opiskeluun liittyvän stressin takia turvaudun helposti alkoholiin. Ei siitä haittaa olisi jos joskus ottaisi pari lasillista, mutta taas meinaan ajautua vanhoihin tapoihin, vähintään viinipullo päivässä! Onneksi pystyn sentään välillä pitämään välipäiviä juomisesta. Mutta pelottaa hirveästi! Pelkään että mieheni jättää minut, jos kerron totuuden.
Minulla on hyvä parisuhde, mutta asumme erillään monestakin syystä. Yksi on erilainen elämärytmi, toinen käy töissä, toinen opiskelee ja molemmilla on univaikeuksia. En missään nimessä haluaisi menettää miestäni. On helppo piilotella juomista, kun en juo koskaan miesystäväni läsnä ollessa. Joskus jopa valehtelen, että minulla on illalla jotain menoa, koska haluan olla yksin, rentoutua tv:n parissa ja juoda viiniä. Pelkään koko ajan, että juominen karkaa käsistä.
En halua menettää sitä, mitä minulla on, hyvää parisuhdetta. Toisaalta juomisen avulla jaksan selviytyä arjesta ja pystyn keskittymään opiskeluun. Minulle olisi tosi tärkeää valmistua unelmieni ammattiin! Mutta en haluaisi riskeerata terveyttäni ja parisuhdetta siinä sivussa. ADHD-testeihin joutuu vielä varmasti odottelemaan useamman kuukauden. Jospa niistä tutkimuksista saisi jotain apua keskittymiskyvyttömyyteen ja elämän hallintaan!
hei erityisesti sulle toiveita
itselläni on tismalleen sama ongelma eli koen että juuri työnteon (itsenäisen kirjoitustyön) ohessa pieni määrä alkoholia auttaa keskittymään, eikä se totisesti ole mitään kuvittelua, ei, vaan se vaan ykskantaan menee niin että keskityt paremmin, ajatus juoksee vilkkaammin, estot hälvenevät, olet terävimmilläsi.
voisin kirjoittaa aiheesta enemmänkin, ihan tuttu juttu siis…
lisäksi: myös mulle lääkäri määräsi erään kerran, jo vuosia sitten, ADHD-lääkityksen nimenomaisesti keskittymishäriöön.
olen lääkemyönteinen ihminen mutta oi pojat… se oli kyllä aikamoista. ei totisesti sopinut itselleni.
lääkkeen nimi oli Concertta, sitten se vaihdettiin Ritalin-nimiseen.
millimääriä en enää muista.
lääkkeiden ansiosta keskittymiseni oli jonkin aikaa aivan huippuluokkaa, mutta sivuoireet kamalat.
laihduin muistaakseni peräti 15 kiloa parissa kuukaudessa. pää oli vähän liiankin nopea. työ sujui loistavasti mutta muutoin menin takapakkia muun muassa ihmissuhteissani. en ollut enää minä. minusta olin huumekuurilla. jotenkin näin… enkä siis sinänsä ole kiinnostunut pätkääkään huumeista vaan alkoholi on ollut mun ensisijainen huumeeni, mistä siitäkin haluan pyristellä pois.
no mutta, tämä oli vaan tälläinen pieni raportti kokemuksistani adhd-lääkityksen suhteen.
kunpa osaisin sanoa jotain viisasta tilanteeseesi.
yritä jaksaa vaativassa työssäsi sillä sitähän se on; on älyttömän vaativaa pusertaa työ kasaan.
kirjoita tänne lisää.
yritetään yhdessä vähintäänkin vähentää alkon kulutusta! oli sen tarkoitus lääkitä työmotivaatiota taikka lieventää yleistä ahdistustamme. samassa veneessä ollaan.
ps. kiitos Juhanikarille tuosta Sun kokemuksien avaamisesta.
moit kaikille
Tsemppiä sinulle toiveita! Olen itsekin yrittänyt ratkaista omia ongelmiani (mt ym) alkoholin avulla. Kuitenkin sain gradun tehtyä, vaikka hankalaa oli välillä ja aikaa meni. Oli myös keskittymisvaikeuksia, ihmissuhdeongelmia jne. Jos saat gradun tekemiseen tukea (muualta kuin alkoholista) se on hyvä.
Kaikkea hyvää sinulle, jaksamista ja voimia!