Silloin kun tuli juotua ammattilaisen ottein niin kyllä välillä kieltämättä lensi. Ei niinkään liiallisen juomisen tai humalan vuoksi vaan krapulan Ja puhun nyt sitten todellisista alkoholin vieroitusoireista aamuisin (yli 20annosta/vrk viikkoja/kuukausia putkeen) ja tilanteesta jossa pitäisi jotain syödäkkin ja uutta litkua tulisi saada sisään eikä edes ensimmäinen “ankkuriryyppy” meinaa pysyä alhaalla.
Surullista menoa oli se
Ps. Ja kyllä se alkaa joka juopon elimistö ennen pitkään protestoimaan koska nähdäkseni kyseessä on aikuisten oikeasti aika saamarin haitallinen ja käytännössä sisäelimet/aivot liuottava kemikaali josta pitäisi ylipäätään pysyä aika helvetin kaukana.
Vuosiin en ole oksennellut alkoholin vuoksi. Nuorempana sitä tuli kyllä harrastettua enemmänkin; krapulassa, nousussa, laskuhumalassa, ihan miten vain, mutta iän myötä se vain väheni ja jossakin kolmekympin hujakoilla taisi loppua tyystin. Olen itse asiassa hieman huolestunut tästä seikasta. En siksi, että jotenkin oksentamisesta diggailisin tai sitä kaipailisin, mutta onhan se hiukan pelottava ajatus, että sitä myrkkyä pystyy pitämään sisällään aivan järkyttäviä määriä . Minähän kuolen vielä jokin kaunis päivä alkoholimyrkytykseen ihan suorilta jaloiltani. Niin, ja toki nämä vähemmän akuutisti ilmenevät haitat, kuten maksa- ja haimaongelmat, pääsevät rehottamaan paremmin, mitä enemmän itseään saa marinoitua.
Krapulassa saattaisin tänä päivänäkin hyvinkin oksentaa, mutta koska diatsepaami, niin eipä tule sitäkään harrastettua :mrgreen: . Kyseinen lääke kun auttaa niin vallan mainiosti kaikkiin alkoholin vieroitusoireisiin, kunhan sitä vain on riittävästi elimistössä. Mun tosin on parempi aloittaa diatsepaamikyllästys ajoissa, ts. ennen kuin promillet ovat tyystin nollaantuneet, koska muuten saattaisi tosiaan käydä niin köpelösti, etten saisi oksentelultani pidettyä lääkkeitä sisälläni, vs. tuo Soikkelin ankkuriryyppy. Sitten voisikin tulla äitiä ikävä ja se oksentelu ei todellakaan olisi pahinta, mitä siinä tilassa saisi kestää . Oksentamisesta nyt selviää oksentamalla, mutta se muu helvetti, jonka olen kokenut “parhaimmillaan” erittäin pahaan viinakramppiin asti, on se homma, joka tosissaan pelottaa.
Joskus silloin nuorena, kun en vielä tiennyt oikeista krapuloista mitään, ajattelin jossakin hirveässä oksennuskrapulassa, että se on pahin krapulani ikinä, mutta sittemmin kyllä opin, että oksentelu on ihan kevyttä lastenleikkiä, kun verrataan näihin nk. ammattilaisten vieroitusoireisiin :mrgreen: .
Totta helvetissä tuli mutta onneksi sentään ei pysyviä haittoja kerinnyt tulemaan. Olen ollut useasti sairaalassa niin, että viikatemies seisoo vierellä mutta ei se piru ole vielä halunnut ottaa mukaan tuonen tuville. Ei edes silloin kun lekurin mielestä menolippu on annettu, potilas saatettu matkaan ja paluulippua ei todellakaan lähdetä edes miettimään :mrgreen:
Valoa kohti!
Ps. Tänään muuten nähdäänkin sitten tuleeko minulle näin terveenä ja alkoholismista 100%:sti toipuneena psykofyysisiä stressi-terveysongelmia kun marssin paikalliseen apteekkiin erityislupahakemuksen ja respan kera. Laitetaan proviisori hommiin ja lopetetaan paska puheet sekä varsinkin katsotaan kuka niistä psykoaktiiveista jotakin tajuaa ja kuka ei
Kyllä on lentänyt, sekä kovassa humalassa että krapulassa. Mitä vähemmän syöty, sitä varmemmin laatta lentää. Hyvä tietysti tavallaan, että tulee ulos, mutta onhan se nyt ollut surkeeta elämää…