Heräsin juuri selvin päin lauantaiaamuun. Ja talveen. Ja vapaapäivään! Olen koittanut nyt järjestää itselleni ainakin yhden kokonaan vapaan päivän viikossa ja se auttaa kummasti jaksamaan. Lapsenkin päästin kaverille yöksi, joten nyt voin rauhassa vain olla ja ihmetellä olotilojani.
Kävin lääkärissa - mutta eri paikassa kuin aiemmin. Kerroin elämästäni, juomisesta ja tunnetilojen heittelehtimisestä. Siitä maanisesta pakosta päästä juomaan ja univaikeuksista. Täyttelin monta kyselyä, joita lääkäri tutki. Hän alkoi epäillä, että minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen menossa labraan ja sen jälkeen uudestaan lääkärille. Hän oli minusta niin huolissaan, että määräsi saman tien pienen annoksen Ketipinoria, jonka otan iltaisin ennen nukkumaan menoa.
Nyt olen nukkunut viikon verran joka yö 8-9 tuntia putkeen, mikä on aivan uusi kokemus. Aamulla silti väsyttää, ilmeisesti uuden lääkeaineen takia. Mutta paljon hyvää on jo tapahtunut: tuntuu hyvältä omata lähes virallisesti mielialahäiriö - niin hullulta kuin se kuullostaakin. Tuli sellainen olo, ettei tämä olekaan asia, joka on kokonaan minun itseni aiheuttamaa. Sille maaniselle ololle voi olla jokin fysiologinen syy, eikä se olekaan vain minun itseni esille “manaama”.
Aikoinaan oli ahaa-elämys myöntää olevansa alkoholisti. Nyt alkaa tunta, että alkoholismi onkin seuraus, ei itse syy. Silti tuli tippa linssiin lääkärissa, kun täytin kaavakkeita. Yksi kyselyistä oli tämä: http://www.tohtori.fi/?page=591031>
Kysymykset saivat minut ymmärtämään sen, miten paljon vihaan itseäni ja miten koko ajan taistelen arkielämässä, kun koitan esittää aktiivista ja onnellista ihmistä. Tein tuon testin juuri uudestaan, jotta näkisin siitä saamani pisteet (lääkäri ei mistään pisteistä puhunut). Tulos oli 28 eli aika paljon. Lääkärillä oli lisäksi kaksi muuta kyselyä.
Tämä viesti nyt on taas tällainen lähes itselle kirjoitettu päivitys, joka ei muita ehkä paljoa edes kiinnosta. Ehkä joku muu on kuitenkin myös lääkärillä saanutkin kuulla samansuuntaisia epäilyjä tai jopa diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Tai ehkä joku on pohtinut alkoholin ja mielenterveyden välistä yhteyttä erityisen paljon. Haluaisin lukea asioista lisää: sekä alkoholin osuudesta mielenterveyden järkkymiseen että mielenterveyshäiriöiden johtamisesta alkoholismiin.
Tämä on se ikivanha “muna vai kana” -ajatus: kumpi oli ensin, alkoholismi vai mielenterveyshäiriö?
Apila, alkoholismi on yleensä seurausta jostain hyvin paljon syvemmästä. Eikä välttämättä edes mielenterveyshäiriöstä. Aika harvalla juovalla sellainen kait diagnostisoituna on. Hyvä kuitenkin, että tuli tuokin selvitettyä. Syytä olla tuplasti varovainen.
En lonkalta muista onko sinulla ulkopuolista apua alkoholiongelmasi käsittelyyn tai oletko ottanut selvää paikkakuntasi mahdollisuuksista?
Omalla kohdallani alkoholiongelman kehittyminen oli aika selkeää jatkumoa ahdistukselle, paniikkioireille ja masennuksellekin joita sitten “hoidin” menestyksekkäästi jo teini-ikäisestä lähtien tuolla hermomyrkyllä. Alkoholihan myös toki pahentaa noita oireita ja luulisin, että monilla saattaa laukaista niitä jos taipumusta sellaiseen on. Mä luulen, että jokaisella päihdeongelmaisella on taustalla enemmän tai vähemmän jotain muuta ongelmaa, jonka oireita sitten koitetaan, tiedostamatta tai tietoisesti, hoitaa päihteellä x.
Juuri tuota “muuta ongelmaa” ajoin takaa kun puhuin jostain “syvemmästä”. Itselleni nämä taustapirut selvisivät vasta terapiassa. Pois arkikuvioista ja tuolloisten ihmisten vaikutuspiiristä. Rauhoitetulla alueella asiantuntijoiden kanssa keskustellessa vihdoin syyt juomiseeni selviksi. Ja vedin niistä johtopäätökseni…
Ihan sama tarina itselläni kuin gripillä. Alkoholi oli vähän sellainen lääke jota tiedostamattani aloin käyttämään ujoudesta eroonpääsemiseen. Ahdistunut, ehkä jopa masentunutkin olin siinä teini-iässä, jotka se alkoholi vei pois. Se myös vapautti niistä omista henkisistä kahleista.
Mutta. Se ei tosiaankaan tehnyt noita vaikutuksia, kuin sen kännin ajaksi ja ujous/pelot/ahdistus yms. säilyivät kyllä siellä pinnan alla, tullakseen vain uudestaan entistä voimakkaampina esiin.
Ne on kyettävä kohtaamaan raakana, valitettavasti (tai onneksi). Ja nähdäkseni se minun itse ongelmani on sijainnut itsessäni. Omassa päässäni. Viina oli sitten vain se pakoreitti ja seurausta. Huom! Ongelma joka ei ole yhtä kuin minä. Minä en ole ongelma, vaan minulla on ongelma.
Juomisen syy ei todellakaan ole viinassa. Juominen on vain merkkinä jostain syvemmällä olevasta syystä. Raittius auttaa tutkimaan syitä. Niiden selville saaminen voi vapauttaa syyllisyydestä ja juomisesta. Syyt voivat olla tunne- ja sielunelämän tai mielenterveyden alueilla. Juomisen syiden tietäminen ei kuitenkaan poista alkoholismia, ja alkoholisminhan saa puhkeamaan uudelleen kukkaan alkoholilla. Muut sairaudet vaativat tietenkin omat hoitonsa.
Kiitollisena raittiista päivänä toivotan sellaista sinullekin.
Hei.
Otin tämän vanhan ketjun esiin. Se tuli kun etsin netistä vastauksia olotilaani. Olen nyt viime viikkojen aikana huomannut miten käyttäydyn ja nyt vasta huomioinut omat tunnetilat.
Joku läheisistäni sanoisikin että ei pidä liikaa itseään tutkia ja miettiä vaan tehdä jotain ja mennä ihmisten pariin niin olotila paranee.
Niinhän olen tehnyt. Juossut pakoon itseäni ja hankalia olotiloja. Tekemällä töitä, muuttamalla paikkakuntaa, asuntoa, työpaikkaa, koulua, mitä milloinkin, myös ihmissuhteet vaihtuneet useaan kertaan. Sukulaisia en tosin ole voinut vaihtaa
Tunnistin kuinka hermostunut olen. Levoton ja herkästi ahdistuva. Hikikarpalot nousee silmien alle vähäisestäkin henkisestä ponnistuksesta, jos esim.pitää jotain pränttiä lukea jostain paperista. Sekä äksyilevä. Hieman pelottaa kuinka kauan puoliso jaksaa kuunnella äksyilyäni ja levottomuutta.
Oikeastaan ihmettelen miksi näin kauan olen antanut tämän jatkua etten ole uskaltanut kait oikeasti katsoa itseäni peiliin ja tajuta etten ole ihan terve. Olen kierrellyt ja kaarrellut paikkoja mihin mennä ihmisten pariin, ryhmiä, kerhoja, harrastuksia, ja myös uskovaisten piirejä. En ole mihinkään sitoutunut enkä pysynyt. Jokin halu löytää paikka mihin kuulun, missä saisin selvityksen ja rauhan sille mitä olen ja mitä haluan.
Tämä on tämänhetkinen olotilani. Hetken päästä varmaan hävettää että edes kirjoitin moista. Itsekästä ja oman navan ympärillä olevaa haihattelua. Joku mielessä huutaa olkapäällä että olen itsekäs, tyhjänpäiväinen höpöttäjä, alkaisin jo tekemään jotain järkevää ja olemaan kunnolla!
Mutta onneksi tämäkin tunne menee ohi. Toivottavasti ei enää tule takaisin.
Tai jos tulee niin tiedän ettei se ole kuin pelkkä tunne.
Ehkä joku muu on kuitenkin myös lääkärillä saanutkin kuulla samansuuntaisia epäilyjä tai jopa diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä? Tai ehkä joku on pohtinut alkoholin ja mielenterveyden välistä yhteyttä erityisen paljon. Haluaisin lukea asioista lisää: sekä alkoholin osuudesta mielenterveyden järkkymiseen että mielenterveyshäiriöiden johtamisesta alkoholismiin.
