Alkaa riittää

Iltaa kaikille, mulle alkaa tämä jokapäiväinen juominen riittää. Olen ihan kyllästynyt itseeni ja elämääni.

Vajaa kaksi vuotta sitten rattijuopumus, siitä seurannut avioero (tai siis siksi, että olin salannut juomiseni ja alkaneen alkoholismini, en enää ollut sama ihminen = epäluotettava) ja edelleen jatkuva huoltajuustaistelu.
Päihdeterapiaa vuoden verran ja nyt mennään taas kovaa. Terapia auttoi hetkellisesti. Luulin, että olin pohjani löytänyt muttei edes pelko lasten viikonloppuäidiksi joutumisesta enää riitä motivaatioksi. Siideriä kuluu 10-12 pulloa päivässä, siis joka päivä.

Erilaisiin hoitomuotoihin olen tutustunut netin kautta monta kertaa mutta en löydä mitään, mikä sopisi kun on lapsia joista huolehdittava. Kaikki ryhmäkeskustelut lähinnä kauhistuttavat jo valmiiksi. Jos salaa alkoholisoitui, salaa on myös raitistuttava…

Onko täällä ketään, joka olisi pystynyt raitistumaan ihan omin avuin? Millä tavalla?

Hyvä tavaton rakas ihminen!

Sulla on lapsia huolehdittavana (ilmeisesti siis pieniä lapsia?) ja alkoholiongelma, ja epäröit hakea apua! :open_mouth:

Nyt kipin kapin apua hakemaan, jos haluat niistä lapsista pystyä huolehtimaan tai ylipäätään pitää heidät itselläsi. Ja ilmotus myös lastensuojeluviranomaisille nyt miten on asia, sillä ongelman salailusta voi olla pidemmän päälle enemmän vahinkoa perheellenne ja lapsille kuin avoimuudesta ja vilpittömästä avun hakemisesta.
Lastensuojelu ei nimittäin välttämättä ryhdy toimenpiteisiin mikäli ongelmainen äiti tai isä osoittaa halua avun vastaanottamiseen, mutta ongelman salailu ja päihteidenkäytön jatkaminen voi sanktioihin ennenpitkää johtaa.

Sama taho jolta sait sitä päihdeterapiaa viimeksi, voisi ehkä auttaa nytkin? Kontakti A-klinikkaan tms. ja katkolle jos et saa ryyppäämistä poikki muuten.

Täällä on kyllä paljon omin avuin raitistuneita, mutta ehkä nyt niiden lastesikin takia asialla olisi sen verran kiire, ettei kannata välttämättä jäädä odottelemaan ja tissuttelemaan josko niitä voimia raitistua ihan omista hihoista lähiaikoina löytyisi!

Asia on erittäin vakava.

Parempaa huomista toivottaen.

Kukas se sanoikaan, että ihmiset on jänniä kun odottavat eri lopputulosta käyttämällä samoja keinoja. Viittaan tuohon että jos alkoholiongelma syntyi salailulla, niin eikös se avoimuus olisi nyt sitten paikallaan, jos haluaa päätyä raitistumaan. Tsemppiä!

Tiedän kyllä olevani aika kummallinen tämän asiani kanssa. Liekö syynä lapsuudesta omittu kulissit kunnossa -ajattelu, ylikiltteys vai liiallinen itsekritiikki joka alkaa iän karttuessa väsyttää. Olkoon syy mikä tahansa, tiedän itselläni olevan vielä voimavaroja jäljellä, jotta tästä päästään eteenpäin. Jopa tänään, vain yhden siiderin voimin. Aiempaa viestiä kirjoittaessani olin niin ahdistunut, etten jaksanut purkaa asiaa enempää, kaipasin vain keskustelun avausta. Saunominen vei sen ahdistuksen pois, tai ainakin lievitti. Kiitos aikuismaisista ohjeista ja kommenteista:)

Enpä ole kuullutkaan että esim. A-klinikka julistaa turuilla ja toreilla siellä käyneiden henkilöllisyyden :open_mouth:
Hei, ihan oikeesti… et varmaankaan halua lastesi elämää juomisellasi pilata? Olet jo havahtunut, se on tosi hyvä juttu. Ensimmäinen askel sinun vaan on itse otettava eli korkki kiinni ja sitten hakemaan apua.

Jaa. Mun mielestä sä vaikutat ihan tavalliselta alkoholiongelmaiselta. :smiley:
Samanlaiselta kuin meistä useimmat ovat olleet, ja joita Suomessakin on tuhansia.

Ammattiapu, esim. A-klinikalla, on aina luottamuksellista ja ammattilaisella on vaitiolovelvollisuus kuten Jaana.murukin edellä vinkkasi.

Mutta huom! Poikkeuksen tekee lastensuojelulliset asiat, jotka ikäänkuin kumoaa vaitiolovelvollisuuden siltä kohtaa, että ammattilainen joutuu lain mukaankin tekemään ilmoituksen lastensuojeluviranomaisille jos asiakkaalla on alaikäisiä lapsia hoidettavana.

Mutta kuten sanottua, ilmoitus ei vielä välttämättä johda mihinkään jos hoito ja toipuminen pääsee alulle.

Tsemppiä sulle, ja jatka ihmeessä kirjoittelua. Kaikkea parasta sinulle ja lapsillesi.

Tsemppiä hurjasti ja voimia!
Itselläni antabus oli se keino jolla raitis elämä lähti käyntiin.

Olen hyvinkin avoimesti kertonut ongelmastani, ystävät ja sukulaiset ovat tietoisia ja mulla se on helpottanut tätä asiaa. Mulla 4 ja 2v pojat, en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos he olisivat joutuneet kärsimään juomisestani, onneksi hain ajoissa apua!!

Ilmoittaudu mukaan syyskuussa alkavaan äitiryhmään viewtopic.php?f=42&t=28551

Oli mukava tulla katsomaan että olin saanut kannustavia vastauksia, kiitos. Tänään se sitten alkoi, elämä ilman alkoholia. Olo on kamala. Viime yönä pieni tyttäreni tuli kainaloon nukkumaan ja jotenkin tuntui pitkästä aikaa, että tosiaan tunsin hänen ihonsa omaani vasten. Tyttö nukkui sikeästi, minä itkin.

Aikonaan terapeuttini sanoi, että kukaan ei pysty raitistumaan ase ohimolla. Jos ajattelee sen olevan vain pakkopakkopakko, varmasti retkahtaa. Näin minullekin kävi. Jos mietin juuri nyt yhteydenottoa lastensuojeluun, A-klinikkaan ja ties minne muualle, en varmasti jaksa. Rauhassa siis lähdetään liikkeelle.

Perheeni, samoin kuin useimmat ystäväni, tietävät tilanteeni. Osa on kyllä jo varmaan heittänyt pyyhkeen kehään, kun eihän äideissä saa olla mitään vikaa, äidit eivät epäonnistu. Jos jotain ilmenee, se vain korjataan ja sitten kaikki on hyvin.

Rattijuopumuksen jälkeen hoidin lapset yksin kaksi kuukautta, kun isä vain lähti. En olisi jaksanut millään. Nykyäänkin hoidan heidät 70%, ja huoltajaksi en silti kelpaisi.

Tässä vähän näitä taustoja niin ei mene arvailuksi. Kiitos taas.

Tarkennan vielä tuota muiden tietoisuutta. Siis se, että vielä nykyäänkin juon, on varmaan pysynyt piilossa. Siksi kirjoitin salaa raitistumisesta, useimmathan luulevat sen tapahtuneen jo aikoja sitten. Aikaisemmista sattumuksista tietävät perheeni ja useimmat ystäväni.

Siivosin koko kodin. Ostin kaupasta kaikki mahdolliset herkut itselleni ja lapsille. Syyllisyydestä saa ainakin hetkellisesti kummia voimia. Tai sitten vieroitusoireista.

Kauhea kasa tyhjiä pulloja. Niitä en pystynyt kauppaan vielä viemään,

Ihmiselle on annettu omatunto sen takia, että hän voisi hoksata milloin tekee jotain väärin ja sitten ryhtyä korjaamaan asiaa. Mutta missään nimessä sitä ei ole annettu siihen tarkoitukseen, että syyllisyyttä pitäisi ruveta kantamaan ja itseään rankaisemaan. Ei sillä saa mitään hyvää tai muutosta aikaiseksi. Joten nyt kun olet tiedostanut että mokattu on ja pisto on tuntunut sydämessä, on aika nostaa pää ylös ja katsoa eteenpäin. Onnittele itseäsi että omatuntosi toimii ja että nyt saat mahdollisuuden lähteä korjaamaan tilannetta. Valoa syksyyn!

Toivon sydämestäni sinulle voimaa ongelmasi selvittelyyn. Mainitsit kirjoituksessasi syyllisyyden. Jokainen päivä, jonka pystyt olemaan selvin päin helpottaa sitä. Saattaa hyvinkin olla ,että lähipiirisi kuitenkin tietää tai aavistelee juomisesi.Nuo määrät ovat sellaisia ,että salaaminen on ollut jo taidetta. Olisiko kukaan heistä sellainen,jolle voisit uskoutua.Tarvitset ihan konkreettistakin apua esim. lastenhoidossa etenkin lähipäivinä jos vieroitusoireet ovat hankalat.
Itse lopetin juomisen ilma tukitoimia. Uskon kyllä ,että olisin hyötynyt hoitokontaktista tai edes siitä että olisin avautunut asiasta jollekin
Hetki kerrallaan huomiseen

Eilinen oli uuvuttava päivä. Jotenkin sinnittelin tunti toisensa jälkeen, nukahtaen jo ennen yhdeksää. Unta ei kovin moneksi tunniksi riittänyt, loppuyön hikoilin ja pyöriskelin.

Olen viimeksi ollut juomatta noin viikon ajan elokuun alussa. Aika kamalaa.
Nyt pääsen pidemmälle.

Syyllisyys on tosiaan valtava. En tietenkään halua että lapset tai kukaan muukaan kärsisi juomisestani. Ajatuksissa siintää sellaiset hetket, kun olisin onnellinen ilman alkoholia ja voisin hyvin. Silloin kaikki muutkin voivat hyvin. Sitä kohti.

Moikka
Luin ketjusi ja ajattelin kirjoittaa sinulle. On sulla ollut rankkaa. Mutta alkoholismi on rankka sairaus ja toipuminen siitä on yksinkertaista. Älä ota ensimmäistä. Minulla on itselläni pitkä päihdehistoria ja kolme lasta. Olen ollut hoidoissa, raittiina ja retkahtanutkin. Historiaani mahtuu epäonnistumisia ja onnistumisia. Hienoa, että sinulle jo riittää. Olet ottanut ensimmäisen ja vaikeimman askeleen raitistumiseen. Mielestäni on helpompi raitistua, kun on tukea. Itse en aikoinani uskaltanut ottaa hoitoa vastaan, kun pelkäsin leimautuvani huonoksi äidiksi. Toivon, että sinulle tämä asia valkenisi aikaisemmin ja näin säästyisit holistiselta elämältä. Raittius on iloinen asia.
Lämpimästi suosittelen sinua tutustumaan aa-ryhmiin. Jokaisessa kaupungissa on ryhmiä. Googlaa aa ja sieltä ryhmät, niin löydät kotiseutusi ryhmän. Aa on mielestäni hyvä ja toimiva yhteisö. Kukaan ei kirjoita raportteja ja saa vapaasti kertoa itsestään ja kuunnella toipuvien kokemuksia. Niistä kannattaa ottaa mallia. Itselleni toimii. Retkahdin, kun en käynyt ryhmissä. Eikä maksa mitään.
Jos haluat tutustua toimivaan hoitoon, niin käy Hoitokoti Tuhkimon (päihdeongelmaisille naisille) sivuilla. Sieltä itse sain kuuden viikon hoitojakson jälkeen 2,5v:n raittiuden. Kuusi viikkoa on lasten kannalta lyhyt aika, jos saa äitinsä KOKONAAN takaisin (tarkoitan henkistä läsnäoloa). Ja lapset saavat tulla hoitoon tervehtimään.
Ihan pienenä vinkkinä, mikä toimii minulle on, että pidä kässärissä aina jotain makeaa mukana. Kun himo iskee, niin suklaan jälkeen ei niin paljon tee mieli. Yritä levätä hyvin ja tee jotain mukavaa itsesi kanssa. Muista palkita pienet onnistumiset.
Jos jaksat, niin lue viestiketjuni. Anna kuulua itsestäsi täällä. Salailu ei auta, mutta en kuitenkaan lähtisi kaikille kertomaan. A-klinikka, ryhmät ja täällä avaudut, niin siinä sinulle alkuun pääsemistä.
Olen puolestasi iloinen, että haluat lopettaa. Lopetit. Alku hankalaa, mutta iisimmäksi käy.
Itse pystyin vasta lopettamaan, kun halusin itseni takia. Muista vanha kiinalainen sananlasku:“Jos perheenäiti voi hyvin, niin perhe voi hyvin.”

Haleja ja siukkuja. N

Tervetuloa joukkoon Takaisin Elämään!

Sinä olet jo huomannut, että juot liikaa. Jos minulta kysytään, niin kertomasi perusteella olet alkoholisti. Oletko itse sitä mieltä? Alkoholisti ei voi juoda viinaa, koska alkoholisti on addiktoitunut alkoholiin. Tämä yksinkertainen totuus ei ole kaikille meille alkkiksille selvä. Jos se ei ole selvä, niin raitistuminen on hankalampaa. Jos se on selvä, niin keinoja pysyä raittiina kyllä löytyy.

Voitko kertoa, miksi et halua apua raittina pysymiseen? Hävettääkö sinua, että tunnustat toisen ihmisen edessä olevasi alkoholisti? Juoppo. Sinä et kuitenkaan häpeä juoda. Sinä varmasti haiset usein aamulla vanhalle viinalle. Näytät väsyneeltä ja krapulaiselta. Luulet vain, että muut eivät huomaa.

Aika moni saa apua antabuksesta. Tilaa aika lääkäriltä ja kerro hänelle olevasi alkoholisti, haluavasi raitistua ja, että tarvitset avuksesi antabukset. Ole lujana, sillä lääkäri voi vähätellä vaivaasi.

Varaa aika A-klinikalle. Siellä voit keskustella lääkärin ja terapeutin kanssa. He eivät levittele sinun käyntiäsi kenellekään. Heille ei ole yllätys se, että asiakkaalla on päihdeongelma. Käy AAn kokouksessa. Ei sielläkään kukaan sinun ongelmaasi levittele.

Tee kaikkesi, että et ota sitä ensimmäistä ryyppyä. Jos juot kotona yksinäsi, älä jää kotiin yksin. Mene lenkille, marjaan tai ihan mihin vaan. Mene luottoystävän tai sukulaisen luo. Tee mitä vain, jotta pystyt olemaan muutaman päivän juomatta ja pystyt nukkumaan hyvin ja heräät ilman krapulaa. Ensimmäisinä päivinä kannattaa iltaisella kävellä pitkiä lenkkejä, jotta yöllä nukuttaa paremmin.

Älä pelkää raittiiksi ryhtymistä. Tämä ei ole niin outoa ja pelottavaa, kuin moni luulee. Aika mukava ja normaali olotila itseasiassa. Tsemppiä ja voimaa sinulle! Kerro meille koko ajan, mitä kuuluu.

Miten toinen raitis päiväsi on edennyt? Hengessä mukana täällä ollaan.

Jep:

-Antabus
-Juomisajatusten “kesyttäminen” vaarattomiksi

Antabus auttaa todella hyvin alkuun, mutta ei yksinään välttämättä riitä, sillä jos jää piehtaroimaan juomisfantasioissa, niin ajan kanssa antabuksen ottaminen loppuu “kun raittius on jo jatkunut näin pitkään”.

Juomisajatusten ilmestymistä ei voi estää, mutta niiden kanssa voi tulla toimeen. Itse laadin listan juomisen hyödyistä ja haitoista, josta ilmenee päivänselvästi, että ajatus juoda on huono. Sen jälkeen olen aina juomisajatuksen tullessa ajatellut “huono ajatus”, “yliarvostettua” tm. Usein ajatus katoaa jo tällä. Yksinkertaiset itsesuggestiokeinot voivat olla yllättävän tehokkaita, kun niitä vain toistaa ahkerasti.

Minä ainakin tarvitsen tukea kaikkealta mistä irti saan. Ja pään silityksiä onnistumisita!

Kiitos ajatuksistanne.
Toinen raitis päivä meni jo paremmin. Alkoholia minun ei tee mieli, toivottavasti olen kyllästynyt siihen ikuisiksi ajoiksi. Ja on mukava tietysti huomata miten paljon saa aikaan kun kaikki aika ei mene juomiseen ja siihen liittyviin asioihin. Tosin ainakin vielä tekemisessäni, siis ihan tavallisissa askareissa, on selkeästi sellaista hätäisyyttä ja suorittamista, korvaamista. Näitä raitistumisyrityksiä on kuitenkin jo sen verran takana että tiedän siihen rauhallisemman mielialan löytämiseen menevän vielä aikaa.

Olen alkoholisti, sen olen tiennyt jo pitkään. Minulle luontaisin ja helpoin avun muoto on päihdeterapia luotettavan terapeutin kanssa kahdestaan. Mihinkään ryhmäkeskusteluihin ei terapia-aikoinani pystynyt lähtemään enkä ainakaan vielä usko siihen edelleenkään kykeneväni. Häpeä on varmaan se pääasiallinen syy. Mutta mietin asiaa, esim. AA.

Olen myös luonteeltani sellainen, että “minä pärjään yksin, tapahtui mitä vain”. Luulen että se onkin yksi sairastumiseni syy, liiallinen itsenäisyys, kiltteys, itsensä unohtaminen. Läheiset ovat tähän tottuneet, joten olen pärjännyt aina vain enemmän…Kaikessa muussa olen elämässäni mielestäni pystynyt pärjäämään, mutten alkoholistimissani.

Nyt tuntuu että sormet alkavat kestää jo paremmin näppäimillä:) mukavaa raitista päivää kaikille!

Lueskelin nimimerkin entinen juoppo todella energisen, aktiivisen ja seesteisen elämän päiväkirjaa. Tuo on yksi asia, joka minua on alkanut oikeasti vaivaamaan tämän alkon kanssa; mitään ei jaksa, aika ja energia menee miettiessä tai toteuttaessa juomista, tai toipuessa siitä. Kun ei jaksa tehdä mitään, siitä seuraa huono fiilis ja syyllisyys ja sitten voikin taas ottaa sille ja noidankehä jatkuu. Tosi ällöttävää.

Kävin lenkillä, läähätin ja tikahduin. Mutta nyt on kiva olo!

Eiköhän niitä täälläkin ole.
Tosin suurin osa raitistuneista ei kaipaa tällaisia keskustelupalstoja joissa kuitenkin, siitä lopettamisesta ja ongelmasta eroonpääsystä huolimnatta keskustelu pyörii aikalailla menneessä juomisessa.
Joidenkin tutkimusten mukaan (esim Kuusisto http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/E013F44D-DBAF-40C1-A6E2-426110800121/0/604kuusisto.pdf) jopa suurin osa alkoholiongelmaisista toipuu ns. spontaanisti, eli ilman mitään erityistä ulkopuolista hoitoa.

Osa taas toipuu hoidon avulla ja osa jopa hoidosta huolimatta .

Minä lolin lopettaessani sen verran heikoilla, että orastava selviytymiseni ei olisi kestänyt mitään ulkopuolisia tonkimisia ja kasvattamista mihinkään suuntaan. Asia oli niin kipeä ja henkilökohtainen,m että minun oli saatava prosessoida se aivanm kaikessa rauhassa itseni kanssa. Kun join vuosikymmeniä jokapäiväisesti, eli ilmeisesti pienbessä tasaisessa pökkyrässä elin suurimman losan elämääni, ei ollut alkuu ihan helppoa uskotella itselleni että voimia riittäisi sellaiseen suunnanmuutokseen ajattelussa.

Jokainen päivä alussa kuitenkin oli myös voitto alkoholin ajattelusta, ja minun keinoni oli muuttaa omaa asennettani alkoholiin. Kun se ennen oli ollut tärkeä ja määräävä asia elämässäni, toistin itselleni tuhat tai kymmenentuhatta kertaa että “alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine” ja jossain, ehkä sen kymmenennentuhannen kerran kohdalla, poisoppiminen alkoi onnistumaan.

Pari viikkoa selvänä oltuani aloin jo uskomaan voimiini ja silloin oli kanttia kirjoitella tänne, jonkinlaista selviytymispäiväkirjaa aloin pitämään.

Se oli n äin jälkikäteen ajateltuna hiukan uhkarohkea temppu, toisinaan sain voimaannuttavan ja omiin voimiin uskoa lisäävän vertaistuen sijaan pikemmin ennusteita lähestyvästä tuhosta ja todistelua siitä että parempi olisi heittäytyä nöyrksi ja kääntyä erilaiseen maailmankatsomukseen. No, ehkä sekin pitemmällä tähtäimellä vahvisti, jouduinhan ainakin ajattelemaan ja harkitsemaan moneen kertaan jätänkö ideologiset kannanottoni jollekin muulle vai haluanko ajatella itse. (sen “selviytymisprosessini” ketjun sittemmin tyhjensin omista ajatuksistani, kun palaute alkoi olemaan kovin henkilökohtaista ja asiat sivuuttavaa. Mutta mitäpä tuosta, aikansa lapsi oli sekin ajatteluprosessi, nyt sitten monia asioita jo näenkin toisin, näin kauempaa ja vapaampana.)

En siis kokeillut mitään hoitoja tai lääkkeitä, koska asetin tavoitteekseni sen, etten ole edes niiden kautta enää riippuvainen alkoholista tai siitä kieltäytymisestä.

Mutta, kukin asettaa tavoitteensa itse, minusta pääasia on luja tahto (joka, kuten jostain ketjusta luin, on eri asia kuin halut, niitä halujaan kun joutuu kurissa pitämään niiden vaihdellessa aina esillä olevan karkkihyllyn mukaan)

Toisille sopii tämä omien asenteiden muuttaminen, toisille taas asian puhuminen ja kuuluttaminen, joillakin olen huomannut että elämä pyörii juomisen lopettamisen jälkeen saman ongelman ympärillä, juomisen ylläpidon sijaan vaan ylläpidetään kieltäytymistä, usein yhtä rajoittavana kuin se juominen ennen. Joku tarvitsee kieltäytyäkseen antabusta, joku korkeampiin voimiin uskomista, kuka mitenkin.
Onneksi jokainen saa valita tavoitteensa itse. Harkita kannattaa, mitä toivoo ja mihin pyrkii… näissäkin asioissa kun ennustukset tuppaavat toteuttamaan itseään!

Minä sain tämän asian suhteen mitä halusinkin, ja itse asiassa paljon enemmänkin!