Eiköhän niitä täälläkin ole.
Tosin suurin osa raitistuneista ei kaipaa tällaisia keskustelupalstoja joissa kuitenkin, siitä lopettamisesta ja ongelmasta eroonpääsystä huolimnatta keskustelu pyörii aikalailla menneessä juomisessa.
Joidenkin tutkimusten mukaan (esim Kuusisto http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/E013F44D-DBAF-40C1-A6E2-426110800121/0/604kuusisto.pdf) jopa suurin osa alkoholiongelmaisista toipuu ns. spontaanisti, eli ilman mitään erityistä ulkopuolista hoitoa.
Osa taas toipuu hoidon avulla ja osa jopa hoidosta huolimatta .
Minä lolin lopettaessani sen verran heikoilla, että orastava selviytymiseni ei olisi kestänyt mitään ulkopuolisia tonkimisia ja kasvattamista mihinkään suuntaan. Asia oli niin kipeä ja henkilökohtainen,m että minun oli saatava prosessoida se aivanm kaikessa rauhassa itseni kanssa. Kun join vuosikymmeniä jokapäiväisesti, eli ilmeisesti pienbessä tasaisessa pökkyrässä elin suurimman losan elämääni, ei ollut alkuu ihan helppoa uskotella itselleni että voimia riittäisi sellaiseen suunnanmuutokseen ajattelussa.
Jokainen päivä alussa kuitenkin oli myös voitto alkoholin ajattelusta, ja minun keinoni oli muuttaa omaa asennettani alkoholiin. Kun se ennen oli ollut tärkeä ja määräävä asia elämässäni, toistin itselleni tuhat tai kymmenentuhatta kertaa että “alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine” ja jossain, ehkä sen kymmenennentuhannen kerran kohdalla, poisoppiminen alkoi onnistumaan.
Pari viikkoa selvänä oltuani aloin jo uskomaan voimiini ja silloin oli kanttia kirjoitella tänne, jonkinlaista selviytymispäiväkirjaa aloin pitämään.
Se oli n äin jälkikäteen ajateltuna hiukan uhkarohkea temppu, toisinaan sain voimaannuttavan ja omiin voimiin uskoa lisäävän vertaistuen sijaan pikemmin ennusteita lähestyvästä tuhosta ja todistelua siitä että parempi olisi heittäytyä nöyrksi ja kääntyä erilaiseen maailmankatsomukseen. No, ehkä sekin pitemmällä tähtäimellä vahvisti, jouduinhan ainakin ajattelemaan ja harkitsemaan moneen kertaan jätänkö ideologiset kannanottoni jollekin muulle vai haluanko ajatella itse. (sen “selviytymisprosessini” ketjun sittemmin tyhjensin omista ajatuksistani, kun palaute alkoi olemaan kovin henkilökohtaista ja asiat sivuuttavaa. Mutta mitäpä tuosta, aikansa lapsi oli sekin ajatteluprosessi, nyt sitten monia asioita jo näenkin toisin, näin kauempaa ja vapaampana.)
En siis kokeillut mitään hoitoja tai lääkkeitä, koska asetin tavoitteekseni sen, etten ole edes niiden kautta enää riippuvainen alkoholista tai siitä kieltäytymisestä.
Mutta, kukin asettaa tavoitteensa itse, minusta pääasia on luja tahto (joka, kuten jostain ketjusta luin, on eri asia kuin halut, niitä halujaan kun joutuu kurissa pitämään niiden vaihdellessa aina esillä olevan karkkihyllyn mukaan)
Toisille sopii tämä omien asenteiden muuttaminen, toisille taas asian puhuminen ja kuuluttaminen, joillakin olen huomannut että elämä pyörii juomisen lopettamisen jälkeen saman ongelman ympärillä, juomisen ylläpidon sijaan vaan ylläpidetään kieltäytymistä, usein yhtä rajoittavana kuin se juominen ennen. Joku tarvitsee kieltäytyäkseen antabusta, joku korkeampiin voimiin uskomista, kuka mitenkin.
Onneksi jokainen saa valita tavoitteensa itse. Harkita kannattaa, mitä toivoo ja mihin pyrkii… näissäkin asioissa kun ennustukset tuppaavat toteuttamaan itseään!
Minä sain tämän asian suhteen mitä halusinkin, ja itse asiassa paljon enemmänkin!
