Rekisteröidyin ja ajattelin kirjoitella sanasen. Huviksenikin, mutta jospa tällä ties-kuinka-monennella lopetus- tai vähennyskerralla asennoituisin paremmin ja kirjoittelu asiasta jotenkin auttaisi.
Olen juonut aina teinistä lähtien, mutta ehkäpä vain viimeiset viitisentoista vuotta erityisen reippaanlaisesti ja vain reilut kymmenen vuotta päivittäin poislukien harvat rajummat sairaustilat. Eipä se viime oksennustautikaan kyllä tehnyt kuin vajaan päivän esteen - kipaisin “vatsalääkkeeksi” Fernetin lähikuppilassa heti kun oletin, että ei tule paska housuun. Kaljamiehiähän minä noin muuten olen, mutta yrttijuomalla sain varmaan perusteltua itselleni tuonkin neronleimauksen toteutuksineen. Hyvin meni, tauti lähti tuosta vaan - epäilemättä se baarikeikka oli tässä olennaisessa osassa.
Viime kuukausina olen kevennellyt rajusti aikeenani ryhtyä streittariksi. Se on kyllä mun yhden hengen inside-vitsi, mutta jotain semmoista olisi kumminkin tähtäimessä. Hc-juopoille naurukohtauksia aiheuttavia kolmen annoksen päiviäkin on ollut. Taannoin meni pe-su takuulla vähintään 25 tai tietty ihan oikeasti dokatessa pimennykseen saakka eli todella monta annosta ja ma-to ehkä vain reilut parisenkymmentä. Normiviikkoa kohden annoksia ehkä 50-60 tai jotain niillä korvilla siis ja varmaankin satakunta dokatessa. Nyt äskettäin on pudonnut n. kuuteen keskimäärin päivää kohden eikä ole yhden yhtä puutteellista tallennusta ojissa hortoiluineen hyvään aikaan, koko vuonna. Se on kyllä uutta ja hienoa, salonkikamaa. Viime vuonna loppukesästä on viimeisin känniördäys, olikin ihan legendaarinen se kyllä. Hävettää yhä jos väkisin “muistelen”. Ja onpa vain kaksi varsin kevyttä darraa tänä vuonna. Better than ever tai siihen suuntaan.
Nyt on takana 36 annosta ma-la ja katellaanpa kuinka käy kun tänään eli juuri päälle pyörähtäneenä sunnuntaina olis suunniteltu alasvientipäivä korkeintaan parilla juomalla. Muutenhan tää arki sujuisi ihan hyvinkin näillä tavoilla, mutta vähän liikaa jännittää oma terveys, ja läträys on muutenkin semipaska sijoituskohde. En menis isosti vetoa lyömään suuntaan tai toiseen, mutta toivon kovasti muutosta juuri tähän kohtaan kesää.
Aika samankaltaista historiaa täälläkin ja samansuuntaisia ajatuksia. Mä vaan en pysty vähentämään, muhun pätee tämä, ” yksi on liikaa ja kaksikymmentä liian vähän”, siksi mun oli pakko lopettaa seinään, vaikka kovin vaikeaa se oli, mutta päivä päivältä helpottaa. Krapula ja vieroitusoireet kestivät 7 päivää, sitten alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Kyllä niitä vieläkin on, huimaus, päänsärky, unettomuus…
Tuo ” korjaaminen” on niin tuttua. Aamulla hirvittävissä oloissa pyysin miestäni tuomaan mulle votkaa helpottamaan oloa. Keittiössä sitten otin varovasti ensimmäisen ryypyn ja samantien oksensin tiskialtaaseen. Väkisin kuitenkin join lisää kun tiesin että kohta auttaa kun saan vaan viinan pysymään sisällä.
Tänne kirjoittaminen ja muiden kokemusten lukeminen on hyvä alku, siitä se lähtee.
Tällaisessa nykyään harrastamassani rajoitetussa vähäisessä juomisessa - vaikkapa 6-8 annosta päivässä usean tunnin aikana alkaen iltapäivästä loppuen yöpuulle laittautumiseen - ei ole mitään humalaa, ei ole krapulaakaan kyllä, ei ole juuri iloja. Mutta pakonomaisuus on, on ensimmäisen kaljan tuskallinen lykkääminen mahdollisimman pitkälle ja sen korkkailun odottelu, paskaahan tämmöinen on, sen on loputtava. Niitä nousuja on vain se vähäinen tunne ensimmäisen kaljan losahdettua sisuksiin. Ja tietty se vapauttava tunne kurkussa ja nielussa, kun kumoaa ensimmäiset isot hiilihapon ja humalan täydentämät suulliset, se aaah-elämys, sitä odottaa. Ja siinä se sitten pitkälti olikin ellei anna mopon lähteä. Tämän jälkeen alkaa piinallinen jarruttelu, koska kyllä tottunut voisi ja haluaisikin vetää monen monta putkeen ja pienessä ajassa, mutta tuo tapa on nyt havaittu huonoksi.
Yritän viedä tämän hulluuden alas ilman virallisia toimijoita, koska en halua mitään merkintöjä hankaloittamaan tulevaa. Siksi oma ratkaisu vähentämisen kautta. En siis halua myöskään mitään DT-tiloja, isoja tärinöitä tai mitään sinne päinkään. Ei niitä tällä nykytahdilla varmaan tulisikaan. On ollut vain kovin vaikeaa sopia itseni kanssa sitä päivää, jolloin homma loppuu.
Nyt olisi päivä puolillaan. Pian alan tekemään kodinhoidollisia tehtäviä ja siitäkös juopon harmaa massa keksii, että palkintoa tulisi saada. Siellä se jo ehdottelee selvästi, keksii takuulla vielä hyviä syitä ottamiseen. Katsotaan, mitä aivo tykkää kupillisesta teetä. Varmaan ottaa vittuiluna.
Ekalla kauppareissulla ostin pari nollakaljaa hämäykseksi. En ole ennen tätä proggista niitä arvostanut, mutta nyttemmin tuo Crisp menee kyllä. Se on sen verran kovasti humaloitukin, että siinä on ideaa, eikä juoman alkoholittomuus ainakaan minua hämmennä tai haittaa - juoma on omassa kastissaan eli en siltä odotakaan kaljan muita ominaisuuksia, niinkuin yleensä vetisiltä ykkösoluilta. Ykkösestä taas ei ala suu napsumaan, siinä ne puolustavat paikkaansa kyllä minunkin listoillani. Kävinpä jo toisenkin kerran kaupassa, sieltä tuli vähän herkkuja ja noin kolme annosta alkoholia, mikä olikin tälle päivälle suunniteltu alasvientisarja. Kovat koitokset ja muutos nollille olisi maanantaista alkaen. Sinne on mahdollisia tekemisiä riittävästi mietitty.
Ei epäilytä, ettei tämä olisi käytännössäkin tehtävissä, mutta historia on näyttänyt, että suunnitelmani hajoavat aina jo ensimmäisenä päivänä, lopetus on siirtynyt ja siirtynyt. Olen hetkittäin ajatellut, että tulisiko käydä pohjalla, jotta olisi riittävästi motivaatiota. Haittoja on kuitenkin, ja koen hyvin merkittävänä haittana vapauden puutteen, riippuvuuden jostain aineesta. Olen riippuvainen myös kofeiinista ja nikotiinista, mutta niiden haitat ovat vähäisemmät. Enkä haluaisi niidenkään kanssa jatkaa. Alkoholi on ollut myös lääke jonkinlaiseen ahdistuneisuuteen ja hermostuneisuuteen. On vaikea vain olla, pysähtyä, rauhoittua, innostua ja elää hetkessä. Uskon kuitenkin oireiden olevan osittain juuri tuon riippuvuuteni aiheuttamaa. Kuvittelisin olevani tällä kertaa päättäväisempi, mutta muistelen kyllä luulleeni niin aiemminkin.
Haluaisin olla kohtuukäyttäjä, mutta ehkä se ei ole kuitenkaan realistinen tavoite. Jonkinlaisessa kohtuudessa olen nyt pysynyt päiväkohtaisesti, mutta jokapäiväisenä määrä on liian suuri. Harrastuksenahan tämä on kuitenkin suhteellisen halpa, sillä päivän kuusi annosta saa kalsarisarjaan kotimaastakin jopa vain vitosella päivässä. Nyt on kupissa teetä, etanolit ovat vielä avaamattomissa tölkeissään eikä niihin kannata vielä koskea. Ja heti bongasin ajatuksen, että kellohan on jo kohta kuusi, motivaatio tämän ajatuksen takana on selviö. Vähän skitsofreeninen olo, kuin köydenvetoa jonkun muun kanssa.
Olen noina harvoina päivinä, kun takana on ollut vain pari annosta, huomannut kipeytyvän vatsan. Olen arvellut sen johtuvan siitä, kun pitkästä aikaa päästelee kiinteähköä tavaraa. Kuuden annoksen päivätahtikin aiheuttaa ainakin minulle jatkuvan löysän ulosteen. Nikotiinilla ja kofeiinilla on tässä ehkä myös osansa. Aika nopeasti tuo tavara on myös kulkenut. Läpäisynopeuttahan voi empiirisesti havainnoida jollain sopivalla markkerilla punajuuresta chiliin, kummoisesta havainnointitavasta nyt sattuu tykkäämään.
Se kakasta. Eilinen meni suunnitellusti kolmella annoksella. Nukuin hyvin. Nyt on eka nollapäivä.
ja tervetuloa!