Moi,
aloitinpa uuden ketjun koskien näitä vertaisryhmiä. Keskustelua oli esimeriksi Piiraan ketjussa “Paljon on opittu…” jne., mutta olisi kivaa, jos halua on 12 askeleen ohjelmista tai muista selviytymistavoista keskustella, niin nyt tässä olisi oma ketju aiheesta, jos haluatte.
Piiras, mietit tuota ikuisen sairastamisen juttua. Luulen, että se on ehkä kupattu aika suoraan AA:n ohjelmasta. Uskon ihan todella, että alkoholistille tai addiktille on tärkeää olla luopumatta siitä ajatuksesta, että on riippuvuussairas. Koska jossain vaiheessa sitä varmaan alkaa tehdä mieli elää ihan kuin muutkin normaalit ihmiset ja jos siinä vaiheessa unohtuu oma heikkous (‘sairaus’), niin saattaa olla, että tuohon normaaliuteen sitten kuuluu myös saunakalja, baari-ilta jne. Eli en usko, että addikti voi irrottautua koskaan siitä addiktiostaan.
Mutta läheisten kohdalla kyllä uskoisin, että asia voi olla eri. Varsinkin, jos esimerkiksi jättää kyseisen addiktin taakseen ja löytää uuden, TASAPAINOISEN suhteen (ei jotain samalla tai eri lailla läheisriippuvaisuuden leimaamaa suhdetta). Ja jos ystävyys- ja perhesuhteetkin ovat tasapainoisia. Tarvitseeko silloin koko ajan ajatella olevansa “sairas”?
Sen sijaan ainakin tällä hetkellä ajattelisin, että jos päätyy jatkamaan suhdetta tai olemaan tekemisissä addiktin kanssa, on hyvä aika ajoin tarkistaa, millaisin sitein on hänessä kiinni, koska luulen, että vaikka addikti ei käyttäisi huumeita, on hänessä myös selvinpäin olemassa ne manipuloinnin jne piirteet, joihin läheinen jää kiinni. Samaten voi joskus miettiä läheisriippuvuuden valossa ystävyys- tai perhesuhteitaan. Koska itse kyllä huomaan että tämä sama ajattelukuvio aktivoituu välillä myös suhteessa ystäviin, loukkaannun esimerkiksi ja otan torjuntana asioita, jotka eivät sitä oikeasti ole. Mutta toisaalta, jos sinulla on asiasta oman käden tuntuma siitä, että sairauskäsite ei enää oikein palvele tarkoitustaan niin se on silloin totta. Mielenkiintoista kuitenkin.