Kysymys kuuluu mitä EMME olisi kokeilleet…
- Kokeilin tilanteesta ja toisen luota poistumista.
- Yritin sanoittaa miehelle, että hän voisi ennakoida tulevaa juomista kertomalla esimerkiksi että aikoo viikonloppuna viihteelle tai että edes jotenkin kertoisi minulle ennakkoon kun on juonut.
- Pyysin että juomista vähennettäisiin, joko annosmääriä tai päiviä.
- Lapsiviikonloppuina ei juoda.
- Pyysin että hän joisi muualla kuin kotona
- Pyysin jopa että hän siirtyisi kannabikseen, koska se ei tehnyt hänestä niin sietämätöntä persoonaa, päinvastoin
- Kävimme pariterapiassa, joka loppui siihen yhteen kertaan.
- Mies lähti omasta ja minun toiveestani hakeutumaan avun piiriin ja kävi 6 kertaa sellaisessa vertaisryhmässä terveydenhuollon kautta.
Nämä ovat enemmänkin mitä keinoja olen yrittänyt juovan kanssa, mutta samalla ne ovat kaikki olleet niitä omien rajojen etsimistä. Kaikessa on ollut lähtökohta suojella itseään, perhettä ja parisuhdetta. Sekä helpottamaan sitä juomisen tuomaa painetta arjessa eri tavoin. Mihinkään näistä ei juova pystynyt sitoutumaan.
Loppujen lopuksi löysin omat rajani
- muuttamalla omaan asuntoon
- menemällä itse ammattiavun piiriin
- sanomalla ei
- olematta kontaktissa silloin kun toinen juo
- en ota vastaan enää sitä syyllisyyden kuormaa itselleni
- videopäiväkirja
Toki olen vielä prosessissa. Kaikki se suhteen aikana tapahtunut kasvoi jotenkin normaaliksi minulle, joten kun se on nyt jäänyt muuton myötä pois, tuntee jopa tyhjyyttä. Ja siihen tilalle pitäisi saada niitä itselleen hyvää oloa tuovia asioita.
Al-anonin ym myötä olen yrittänyt olla välittämättä koko juomisesta, enkä ottaa siihen enää kantaa. Vieläkin siinä on kehittämistä että pystyisi siitä olemaan välittämättä, koska koen myös että siihen haetaan hakemalla sitä reaktiota. Myös suututtaa että kaikki sovitut asiat jää silloin putken aikana hoitamatta ja ne jää minulle hoidettavaksi. Salailu ja valehtelu on pahentunut myös entisestään, joka pahentaa muutenkin huonoa kommunikaatiota välillämme.
Haluaisin tavallaan olla se ihminen johon se juominen ei vaikuta eikä minulla olisi siihen enää mitään tarvetta yrittäkään puuttua tai loukkaantua siitä. Se miten siihen pystyy, on eri asia. Olenko vain huolissani puolisosta vai kontrolloiva?