Akuutti kriisi

Hei! En tiedä onko tämä nyt oikea foorumi mihin kirjata tunnelmiaan, mutta jonnekin piti nyt päästä purkamaan… En edes tiedä mistä aloittaisin, mutta minulla on ollut alkoholinkäytön kanssa ongelmia ja useamman vuoden ajan ja olen pyrkinyt vähentämään kulutusta ja kertoja ja niiden (eli ryypiskelyn) kestoa sillä seurauksella, että välillä on ollut ns. hyviä jaksoja, toisinaan huonompia - apua olen hakenut yksityiseltä psykiatrilta ja terapeutilta, mutta siellä olen puhunut “kiltimmin” kuin miten asiat oikeasti ovat… :unamused:

Mutta otsikkokin kertoo, että nyt meillä kotona tilanteet eskaloitui niin, että olin jatkanut tissuttelujuomistani perjantai-illasta ja maanantai-iltana mieheltäni paloi hihat ja hän soitti tänne yöllä paikalle mm. poliisit (tarkoitus olisi olla saada ensihoidon yksikkö paikalle, mutta kun heitä ei kuulunut HÄKE päivystäjä oli tehnyt päätöksen, et poliisit tulee… ) No, nyt olen sitten aivan shokissa, et mitä tästä seuraa, sillä siitähän tuli tietenkin myös lastensuojeluilmoitus.

Pelkään ja olen ahdistunut, tekisi mieleni tehdä itselle jotain (ma-ti välisenä yönä olin itsetuhoinen) ja pelkään mitä tuo lastensuojeluilmo pitää sisällään, meneekö siitä automaattisesti tieto esim lasten päiväkotiin? (Sillä esimieheni lähiomainen hoitaa yhtä lapsistani). Jouduin myös pakotetusti käymään eilen A.klinikalla ja se oli sellainen kartoitus käynti, jossa kartoitettiin tilannetta ja lastensuojelustahan heille olikin jo tieto mennyt…

Tänään menen tälle yksityiselle lääkärille (psykiatri) ja keskustelemme varmaan jostain lääkityksestä liittyen alkoholinkäyttööni…en tiedä mistä johtuu, mutta olen jotenkin antabus-vastainen, mitä minun tulisi suhtautua siihen, kun hän ehdottaa sitä? Onko muita lääkkeitä/onko kokemusta niistä?
Apua auttakaa kokeneemmat, olen aivan paniikissa, jopa niin, että tärisen!!! Olenko nyt “leima otsassa” joka paikkakuntani laitoksessa, että olen “se tyyppi”. Olen vielä työssä sellaisssa ammatissa, etten voi mitenkään tällaisella leimalla työskennellä ja tietenkin pienellä paikkakunnalla sana kiertää, kun yksi ihminen saa vähänkään vihiä…

Mutta vielä tuosta ma-ti välisestä yöstä, kun täällä kävi tosiaan poliisit ja sitten tunti heidän jälkeensä, kun tilanne oli ohi, niin myös ambulassi (tiedonkulun katkos, ettei ketään enää tarvita), olin tuolloin jo nukkumassa eli nämä kaksi miespuolista ensihoitajaa olivat keskustelleet lähinnä mieheni kanssa. Toinen näistä oli sanonut näin “Että eiköhän heitetä vaan rouva putkaan, niin sillähän näistä päästään!” Olen aivan järkyttynyt ja loukkaantunut tuosta kommentista!!! Miten epäammattimaista :frowning: :cry: :cry: :cry: Niin, olisivat samalla heittäneet junaradalle, sillähän “meistä” päästäisiin… Voinko tehdä valituksen ko ensihoitajasta johonkin?

Voi kunpa joku jaksaisi lukea tämän ja auttaa, olen niin pelokas ja hukassa nyt, täysin rikottu ja tuntuu kuin kaikki olisi viety… :cry:

Luin koko postauksen 2 tai 3 kertaa, mutta tällä juopolla on taas vaihteeksi korkki niin auki, etten voi muuta kuin tsempata. :blush:

Kyllä näistä selväpäisimmäistä forumilaisilta yleensä silti vertaistukea heruu. :stuck_out_tongue:

Päällimmäisin huolesi tuntuu olevan edelleen se, että meneekö maine ja mitenkä käy lasten kanssa. Jälkimmäinen pelon aihe on terve, mutta ensimmäinen ei. Olet kerännyt niitä kolhuja jo ihan riittämiin ja ensimmäiseksi kysymyksesi täytyy laittaa, että miten sinun käy. Miehesi ja viranomaiset kyllä pyörittävät sitä sinun ulkopuolista maailmaasi, lapset mukaan lukien, parhaaksi katsomallaan/ järkevällä tavalla. Lasten kannalta voisi olla parempi, että niin kauan kun äiti keskittyy maineensa varjeluun pullo kourassa hän tekee sitä muualla kuin kotona.

Ja kuten edellä… sinä pöyhkeilet sen ongelmasi ja sen ulkopuolella pysyttelevän maailman edessä. Kaljahoureissasi käsitit, että ensihoitajat olisivat viemässä sinua putkaan, mitä ne eivät takuulla tee, sen tekee poliisi. Loukkaannut tyhjästä ja kuvitteellisesta tilanteesta, mikä on meille juopoille tyypillistä. Ollaan niin tärkeitä ja ylidramaattisia, että ulkopuolisia naurattaisi jos ei sattuisi samalla kertaa yököttämään.

Moni on varmaan lukenut ja tietää, että kun jonkun päivän/ viikon tokenet on sama tissaus edessä. Antabusvastaisuuden perimmäinen syy on, että pelkäät juomatta olemista. Eihän sille muuta selitystä ole. Nyt akka on hyvä ja asettuu lasten asemaan ja arvostaa siinä sivussa myös muuta perhettä ja ennenmuuta itseään.

^ Väkevää tekstiä Onslowilta. Komppaan vahvasti koska joka sana on täyttä asiaa…

Kiitos “Onslow” ja “Soikannel” vastauksistanne, joka ei kyllä tuelta tunnu; päinvastoin :unamused: :cry: :frowning:
Luulin, että tämä on TUKI-foorumi, ei lisää haavoja -aiheuttamisfoorumi. Luitteko otsikon: AKUUTTI KRIISI!!! Eli olen myös kirjoittaunut tämän kaiken akuutin kriisin, sokki- ja järkytystilan keskellä.

Psykoterapeuttinikin (=ammatti-ihminen) oli sitä mieltä, että noiden ambulanssikuskien kommentit olivat epäammattimaisia ja minun kannattaisi olla yhteydessä potilasasiamieheen, mutt en sitä nyt jaksa tässä tilanteessa.

Mutta hyviä uutisia teille kahdelle: TÄMÄ akka oli hyvä ja asettui lasten asemaan, kävi illalla tapaamassa psykoterapeuttiaaan ja ylimääräisellä käynnillä psykiatrin luona ja nyt on taskussa antabus resepti. Ensi viikolle on sovittu tapaaminen A-klinikalle.

Jatkossa toivoisin, niin itseni kuin muidenkin kohdalle hieman asiallisempaa tekstiä ainakin AKUUTISSA shokkitilanteessa!!! Tämä jää minulta varmaankin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kirjoitukseksi tähän foorumiin, olin ymmärtänyt tämän paikan nimenomaan tsemppaavaksi ja sieltä kuopan pohjalta ylös nostavaksi, mutta olin väärässä; tuki on näköjään AKAN haettava ihan jostain muualta!

Pieni korjaus: ei ole mitenkään erityisesti juopoille tyypillistä loukkaantua tyhjästä ja kehitellä kuvitteellisia tilanteita. Myöskään ylidramatisointi, itsesääli ja huomionhakuisuus ei liity päihdeongelmiin mitenkään. Ne ovat toimintamalleja ja asenteita yksittäisilä henkilöillä riippumatta siitä onko heillä päihteiden käytön kanssa ongelmia vai ei.

Ärsyttää tuo iänikuinen horina “juopoille tyypillisistä luonteenpiirteistä”. Eikö me nyt olla jo ohitettu tuo “me alkoholistit olemme kaikki tietynlaisia”- aikakausi?

Olet kertomuksesi perusteella elänyt kriisissä sen verran pitkään, että sitä kriisiä, olipa se akuutti tai ei, kannattaa käyttää hyväksi asian ratkaisussa. Auttaisiko sinua paremmin lepertely, että sattuuhan sitä ja kyllä se tästä ja ensi kerralla sitten jätetään pari viimeistä annosta juomatta? Voin kertoa, että ei auta. Kenellä on ongelma, hän saa pahimmat iskut hyssyttelijöiltä. Mitenkä kiitollinen olen itse niille, jotka ovat sanoneet suoraan (osa jaloin äänestämällä) millainen mulkku minä olen silloin, kun minä juon. Ja varsinkin silloin, kun se juominen jatkuu ja jatkuu. En minä lyö, en huuda, mutta pelkkä känninen läsnäoloni on rasittavaa. Etenkin lapsista.

Hyvä homma, että menit sinne terapeutille ja otit vastaan ne inhoamasi tabut. Ne ei ratkaise mitään, mutta antavat lisäaikaa ajatella. Moninverroin tärkeämpää on löytää kuitenkin uudelleen se jokin, joka sinussa piilee. Se pikkutyttö, joka ei viinaksia kaipaa, samainen joita sinulla on kotonakin, juuri sinun rakastavaa pullotonta minääsi odottamassa. Mukavaa alkavaa kesää ja kyllä se siitä pikkuhiljaa tasaantuu.

Fernetille tiedoksi, että yleistäminen on tässä tapauksessa pieni paha ymmärtäväisyyden rinnalla.

Ymmärsit väärin jos minuun viittaat ymmärtäväisyydellä. Vältän itse edes vastailemasta näille särkyneille lasienkelien siippösille koska minulta tulisi todennäköisesti vielä tiukempaa tekstiä kuin sinulta. :slight_smile: Oli nämä murtuneen saviruukun sirpaleet sitten päihdehäiriöisiä tai raitistuneita alkoholisteja, kohtuukäyttäjiä taikka absolutisteja, laihoja tai lihavia, punahiuksisia tai kaljuja tai mitä sitten ovatkin.

[quote]
juuri sinun rakastavaa pullotonta minääsi odottamassa. /quote]

Ajatus että se pulloton minä on varmasti rakastava on todistettu moneen otteeseen paikkansapitämättömäksi. Siksipä oli pakko tarttua jälleen tuohon kliseeseen.

Anteeksi nyt vain, mutta mikä sinä ole arviomaan toisen ihmisen hätää ja kriisitilannetta???

Olet kertomuksesi perusteella elänyt kriisissä sen verran pitkään, että sitä kriisiä, olipa se akuutti tai ei, kannattaa käyttää hyväksi asian ratkaisussa.

Ei meillä ole koskaan ennen ollut tuollaista, että oltaisiin poliisien ja ambulanssihenkilökunnan apua tarvittu. Mutta minä en lähde täällä, enkä varsinkaan sinulle enempää selittelemään, kun tunnut olevan niin näppärä kynästäsi, sanan käänteistäsi ja vi?&%#uilustasi. Olet kuule näköjään täysi mulkero ilman viinaakin!!!

No eipä tunnu olevan aloittajalla kriisistä tietoakaan kun täällä jaksaa kiukuta. Todellisessa kriisissä kyllä tehdään ihan muuta kuin murjotetaan netissä.

Kyllä täällä tukeakin saa mutta tässä tapauksessa katsottiin, että rehellinen tilanneanalyysi on parempi kuin hyssyttely.

[i]Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sisältää seuraavat osatekijät:

  1. traumatisoiva tapahtuma
  2. tapahtuman tunkeutuva uudelleenkokeminen ja uudelleenkuvittelu (esim. takaumat, toistuvat ajatukset ja unet)
  3. tapahtumasta muistuttavien paikkojen, ihmisten, keskustelujen ja muiden tekijöiden jatkuva välttely ja yleinen psykologinen turtuminen, lisäksi voi esiintyä ulkopuolisuuden tunteita, mielenkiinnon vähentymistä arkisiin toimintoihin ja tunne tulevaisuuden lyhentymisestä
  4. jatkuvia ylivireysoireita, kuten keskittymisvaikeuksia, unihäiriöitä, ärtyisyyttä, kiukkua, vahvoja säpsähtämisreaktioita ja toimintakyvyn huononemista

    Traumaattisessa kriisissä ihmisen aikaisemmat selviytymiskeinot eivät riitä muuttuneessa tilanteessa. Stressistä voi selviytyä tehokkaimmin kohtaamalla ja läpityöskentelemällä traumaattiset kokemukset. Näin ihminen palauttaa menetetyn elämänhallinnan tunteen ja kehittää uusia selviytymiskeinoja.

Traumaattisen kriisin vaiheittainen eteneminen:

  1. Sokkivaihe, joka kestää muutamasta sekunnista vuorokausiin. Sokkivaiheessa ihminen pitää todellisuutta etäällä, ja hänen tietoisuutensa on usein hämärtynyt.
  2. Reaktiovaihe, joka kestää usein joitakin kuukausia. Reaktiovaiheessa ihminen alkaa kohdata tapahtunutta, ja sen aiheuttamat tunteet heräävät.
  3. Korjaamisvaihe
  4. Uudelleen suuntautumisen vaihe

Traumaattisen kriisin alkuun liittyvä voimakas reagointi on kuvattu myös diagnoosilla äkillinen stressihäiriö. Äkillinen stressihäiriö on ohimenevä häiriö, joka kehittyy mieleltään terveelle ihmiselle reaktiona poikkeukselliseen ruumiilliseen tai henkiseen stressiin ja väistyy tuntien tai päivien kuluessa. Oirekuva on monimuotoinen ja siihen kuuluu alussa mm. huumaantunut olo, tietoisuuden ja huomiokyvyn kaventuminen, kyvyttömyys ymmärtää ärsykkeitä ja ajan ja paikan tajun häiriytyminen. Tilaa voi seurata lisääntyvä vetäytyminen ympäröivästä tilanteesta sekä kiihtymys ja yliaktiivisuus. Paniikkiahdistuksen autonomisia oireita ilmenee yleisesti. Oireet ilmaantuvat tavallisesti muutamassa minuutissa rasittavan ärsykkeen tai tapahtuman vaikutuksen alettua ja häviävät parissa kolmessa päivässä. Tapahtumaan saattaa liittyä osittainen tai täydellinen muistinmenetys.

Psyykkinen trauma voi vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn ja terveyteen ja heikentää elämänlaatua. Trauman kielteiset vaikutukset näkyvät esimerkiksi aikuisilla työkyvyssä ja lapsilla ja nuorilla koulusuoriutumisessa ja ihmissuhteissa.
[/i]


Ihan vaan kommentoijille tiedoksi mitä olen juuri läpikäynyt ja käyn edelleen. Olen koko tapahtumasta asti ollut mm. kotona neljän seinän sisällä, koska (selvinpäin ollut) ukko löi tätä (puli)akkaa ja naama on sinisen-punaisen-keltainen…
Ei ollut tarkoitus tulla tänne “kiukuttelemaan” vaan ihan hätähuutona tulin vertaistukea hakemaan, mutta ihan väärä paikka, täytyy todeta :cry: :cry: :cry: :cry: :cry:

Tuo PTSD voidaan pätevästi diagnosoida vasta myöhemmin koska vaikka tapahtuisi kuinka traumattisia asioita (mitenkään kokemuksiasi vähättelemättä) niin tuo varsinainen stressireaktio (ptsd) jää vain harvoin päälle koska siinä on myös mukana fysiologisia “lukkiutumis-mekanismeja”.

Väitätkö siis, että miehesi soitti nämä hoitavat instanssit paikalle vaikka oli itse leiponut sinua turpaan juomistaipumuksiesi vuoksi? Enpä oikein jaksa uskoa, ellet sitten elä totaali psykopaatin kanssa… Jos taas tarinasi on totta kehoitan ottamaan yhteyttä poliisiin, menemään lääkäriin, eroamaan miehestä, hoitamaan omaa alko-ongelmaa ja puhumaan sille omalle psykiatrille 100%:sti kaikesta totta, ei se kaunistelu siellä ole kuin rahan tuhlausta.

[Poistettu asiattomuuksia -Päihdelinkin moderaattori]

Pahoinpitelystä kerrot vasta nyt. Väität miehesi pahoinpidelleen sinut mutta samalla kerrot että hän itse soitti poliisit, se on hieman outoa. Ja jos virkavalta sekä ambulanssi totesivat ettei akuuttia hätää enää ole, ja vielä kerrot käyväsi terapeutilla (hänelläkin oli jo mielipide asiaan) olet selvästi jo avun piirissä. Kyse on siis jostain muusta kuin todellisesta akuutista hädästä. On myöskin pikkasen vaikeeta ajatella että haet vertaistukea alkoholin vähentämiseen. :unamused:

En ole maininnut lapsia täällä, koska haluan tässä foorumissa käsitellä asioita nyt tämän AKUUTIN oman hätäni, häpeäni ja itseinhoni kautta. Mieheni soitte HÄKEEN saadakseen apua minulle, koska olin tuolloin tapahtumista shokissa ja itsetuhoinen, mutta lanssia ei tullut vaan paikalle laitettiin poliisit…(lanssi tuli yli tunti poliisien käynin jälkeen, kun tilannetta ei enää ollutkaan, olin jo nukkumassa) ja juu kyllä minulta kysyttiin haluanko nostaa syytteen miestäni vastaan - en halunnut. En ehkä juurikin vieläkin järkyttyneenä ja shokissa näistä tapahtumista ehkä ole pystynyt loogiseen asioiden kuvaukseen, mutta täältä tulee koko ajan vaan lisää turpaan, joten poistun tästä foorumista… :cry:

Ptsd on kyllä hyvin vittumainen vaiva. Saattaa ajaa ihmisen juomaan kun pakenee sitä pahaa oloaan. Pari kertaa ollut ja aiheuttanut tuon pakenemisreaktion alkoholiin kun ei enää jaksa. Lyömisistä yms. ei ole ollut kyse. Puolison vaikeasta henkisestä sairaudesta.

Paha tuollaisessa suhteessa on olla jossa lyödään. Pois semmosesta suhteesta välittömästi. Kun pystyt olemaan omillasi lapsesi kanssa ptsd helpottuu ajan kanssa. Tietty asian ottaminen esille miksi mies haluaa lyödä. Ohjata mies vihanhallintakurssille yms. Ehkä parisuhdeterapia voisi tehdä terää? Puhuminen auttaa ptsd:ssä jos ei voi puhua niin se pahenee. Psykologi auttaa jos on varaa maksaa satasen kerta. Se että juttelee miehesi kanssa asiallisesti syistä miksi lyö ja kehottaa että puhuisi mieluummin. Puhuminen helpottaa asianomaisen kanssa tuota ptsd vaivaa jos saa myötätuntoa osakseen.

Mutta en tiedä mikä on parasta. Jos miehesi on luonnevikainen ihminen niin ehkä kannattaa miettiä pois lähtöä. Jos miehesi on normaali jannu, niin keskustelette asioista. Jos syy on miehen käytöksessä niin toista kunnioittavassa parisuhteessa nimenomaan väärinkohtelija yrittää tehdä parannuksen.

Kyllä tuo ptsd laittaa nupin sekaisin ja olon ettei enää jaksa. Puhuminen auttaa - ainakin kohdallani. Vaikka useita kuukausia ottaa, että helpottaa. Rohkeesti puheeksi vaan oma paha olosi.

PTSD ajaa kyllä juomaan…

On taas Plinkin modella puuro ja velli sekaisin. Sensuroidussa viestissäni ei ollut mitään asiatonta.

Kuten SoiKannel jo totesi PTSD voidaan diagnosoida vasta kun aikaa on kulunut tarpeeksi itse tapahtumasta. Se on Post- traumaattinen stressihäiriö jonka nimikin jo kertoo että kysymyksessä on post- eli myöhemmin - todennettava tila. Jos mies oli lyönyt ma- ti välisenä aikana, Rikkinäisen Lasienkelin diagnoosia ei taida ihan voida tehdä pari päivää tapahtumien jälkeen.

traumajadissosiaatio.fi/traumanj … io-ptsd-2/

Mies lyö, mutta loukkaantuu ja järkyttyy ensihoitajan kommentista.

Eiköhän väkivaltaisuus jo kertonut, että kyseessä ei ole “normaali jannu”.

Fernetille…Voi vittu joo, tulin taas uunotetuksi. Jollain tapaa kuvittelee, että voisi jotakuta jotenkin jeesata, mutta kustahan se roiskuu silmille jos jotain yrittää. Täytyy olla vastaisuudessa tarkempi.

Zorry etenkin näin kipeissä asioissa pitää osata olla tarkka ja täsmällinen: Missä asiassa pitää olla jatkossa tarkempi ja niin edelleen.?? Mä en edes tiedä sukupuoltasi joten aikea sanoa mitä tarkasti ottaen tarkoitat.