Meni aika kauan, että uskalsin tänne kirjoitella.
Olen nyt varmaan viimeiset 2-3 vuotta käytännössä juonut joka päivä. Tissuttelua toki jo 10v taustalla, mutta ne painottui viikonloppuihin ennemmin ja ei mitään koomia koskaan.
Päivärutiinit 4-9 keskiolutta joka päivä. Alkometrin tarkkaa puuhaa (sellainen siis on).
Ajattelen jokainen aamu, että tänään en juo ainuttakaan olutta. Niitä ei ikinä ole kotona valmiina. Kunnes huomaan, että olen hakemassa lounasta kaupasta ja pari olutta… Kellosepän tarkkaa työtä siis.
Olen saanut aika hyvin pidettyä kulissit yllä. Nyt tuntuu että kuukauden flunssan kanssa tämä ei enää toimi ja olo on todella huono.
Kun tätä tarinaa kirjoittaa tuntuu hullulta, että joku pilaa terveytensä ja elämänsä tissuttelemalla. En vain saa millään kierrettä katkaistua. Liikuttuakin tuli vielä kk sitten paljon. Nyt ei ole yhtään virtaa mihinkään ylimääräiseen.
En uskalla lopettaa kun tuntuu että puoli päivää hereillä ilman olutta on aivan liian vaikeaa. Pelkään että jos en juo mitään niin olen samantien sairaalassa. Näin kerran jo kävikin 1½ vuotta sitten, mutta se ei vielä opettanut tarpeeksi..
Tervetuloa! Tuore lopettaja täällä ja kylläpä kuulosti tutulta. Joka ilta minäki juonu 2-3v ajan 4-6 annosta (välillä 2-3), mutta loppua kohden kiihtyi vain. Mulla on oma ketju lopettajissa jos mun tuskailua haluaa käydä lukemassa. Siitä ei oo ku pari kk ku itsin iltasin ja öisin, että miksi teen tän itelleni ja toivoin eniten maailmassa, että saan katkaistua tän.
Nyt oon ollu kohta kuukauden selvinpäin. Vieläkin tulee päivittäin ajatuksia juomisesta. Erityisesti perjantaisin tai jos joku asia muistuttaa vanhaa rutiinia. Oon yrittänyt aiemminki vähentää mutta ei oo onnistunu ku 3-4pvä. Sairastumiset on ainoat milloin oon saanut oltua juomatta. Silloinki piti ”vähennellä” eka pari pvä.
Tällä hetkellä raitis elämä tuntuu niin hyvältä. Harmaa mieli ala on väistynyt ja tuntuu, että asioilla on väliä. Ja oon paljon onnellisempi! Paras hetki on ilta, ku pääsee sänkyyn eikä enää se ku saa korkin auki.
Huominen -se legendaarinen huominen on taas huomenna. Miten paljon siihen taas uskonkaan. Haaveilen nollapäivästä. Tämä päivä on ollut todella raskas voinnin suhteen. 4 olutta juotuna. Huonon olon siirtämistä tai paremminkin pientä kerrointa taas seuraavalle päivälle. Miten ihminen voi olla näin hemmetin tyhmä/saamaton/selkärangaton. Olen lukenut paljon muiden tarinoita ja hienoa huomata että en ole yksin.
Haluaisin olla yhteydessä yhteen vanhaan tuttuuni. Minusta tuntuu että meillä on samoja ongelmia. Näkee naamasta | ostoskorista tiettyinä kellonaikoina lähikaupassa…
Iskikö kramppi vai delikka vai hirveä paniikkikohtaus? No, se ei kuulu mulle. Tahtoo vain sanoa, että jos ei uskalla lopettaa vieroitusoireiden pelossa, niin katkolle vain. Nykyään hoitavat ne yleensä avokatkoina, jos ei potilas aivan järkyttävässä kunnossa ole, ts. ei häiritse töissä käyntiä tmv. velvoitteita, ellet sitten muutoin saikun tarpeessa ole.
Dokaamisen jatkaminen toki pitää vieroitusoireet loitolla, mutta muita alkoholin aiheuttamia terveyshaittoja päivittäinen juominen luonnollisestikin pahentaa koko ajan.
Samanlainen lipittelijä täällä. Ajatus “tänään en juo olutta” kariutuu kyllä viimeistään kun töistä lähtee kotia ja kaupan kautta tietenki. Ja hupsista, Taas meni 6-9 olutta illassa, vuosia jatkunut ja yritys olisi kova saada holittomia päiviä enemmän kalenterivuoteen kuin holillisia.
Tänään eka päivä kun ei tule otettua olutta, kello jo 23.00 ja yhtään olutta ei ole ja kaupasta ei enää saa
Miten menee? Ootko saanut katkaistua putkea tai vähennettyä?
Mua on auttanut lopetuksessa se ainaki, että teen kaikki ihan eritavalla, entä silloin kun join. Se rikkoo rutiinia ja tulee vähemmän niitä hetkiä missä aiemmin joi. Käyn lenkitki eri kautta nykyään että ei triggeröis ja kaupat eri suunnassa.
Se tunne, kun yksi kaunis päivä silmät ravähtävät auki ja sitä tajuaa olevansa alkoholisti. Kaikki ne mukavat illanistujaiset ja hetket kavereiden kanssa ovat, kuin unta vain. Nyt ollaan kahden, alkoholi ja minä. Elämä kulkee samaa väsynyttä raidetta, kuin vanha ratikka. Reitiltä ei poiketa, vaikka mieli tekisi.
Se on muuten se alkoholiriippuvuus, kun siellä puikoissa istuu.
Se kertoo sen, että tarvitset sen päiväannoksesi.
Se vie sinut kauppaan vielä tänään, vaikka olit jo päättänyt muutamia tunteja sitten, etten tänään ota yhtään olutta.
Se kertoo, ettet voi elää ilman alkoholia.
Voin paljastaa, että tälläkin foorumilla monet ovat jääneet tuosta luuppia kiertävästä ratikasta pois ja jatkaneet mitä mainiointa elämäänsä ilman ahdistavaa riippuvuutta.
Me sinne katkolle ihan rohkeasti. Ei siinä ole mitään hävettävää. Todennäköisesti et tarvitse muuta kuin pari pilleripurkkia (Antabus ja joku mieto rauhoittava?) Lääkkeet toimii, kuten kahva tai kaide: niistä saa tukea. Muista kuitenkin, ettei siihen kaiteeseen kuulu jäädä roikkumaan.
Lääkkeiden kanssa pitää olla yhtä varovainen, kuin muidenkin päihteiden ja mieluusti kokonaan ilman.
Olipa todella hyvä kirjoitus. Itse koen, että olen jäänyt tuohon kaiteeseen roikkumaan. Pieni määrä rauhoittavia alkoholin tilalle. Aina lääkärin määräämiä. Pelkään juomista niin paljon, että ennemmin tämä. Toki olisi parasta olla ilman mitään. Kuitenkin vaan 1-2% raitistuu. Olen tyytyväinen, että tilanne on edes tämä. Olen tehnyt kovan työn päästäkseni tähän.
Samat rutiinit täällä. Ei keskiolutta vaan lonkeroa. Ja kun aloittaa tarpeeksi ajoissa illalla, on just ja just ajokunnossa seuraavana aamuna, kun laskelmoi tarkkaan monelta lähtö on viimeistään.
Meillä on se erona, että juomat ei lopu kotona koska niitä on hamstrattu Tallinnasta laatikkokaupalla.
Vähentäminen ei tunnu vaihtoehdolta koska yhden tölkin avaaminen johtaa poikkeuksetta seuraavaan ja seuraavaan. Lopettaminen on ainoa vaihtoehto.
Kulissit kunnossa täälläkin mutta niitten takana järkyttävä itseinho ja samalla kuolemanpelko.
