Pohdintoja, koska minä ja puolisoni koitamme ymmärtää mitä tapahtuu.
Kun ihmiset kokevat jotain kamalaa, tekevät jotain mitä eivät olisi halunneet tehdä tai näkevät jotain mitä eivät ymmärrä, he yrittävät löytää kaikelle tapahtuneelle merkityksen. Tuska ilman jotain syytä, ilman merkitystä tuntuu luonnonvastaiselta. Kun esimerkiksi diabeetikko ei käytä lääkkeitään ja menettää jalkansa siksi, ei hän ajattele että menetti jalkansa täysin turhaan, vaan toteaa että kokemus opetti hänelle lääkkeen käytön merkityksen ja saanut hänet arvostamaan terveyttä. Tässä hän ei ehkä kiistä toimineensa huonosti, mutta etsii tapahtuneesta jonkin tekijän, joka saa tapahtuneelle edes jonkinlaisen merkityksen ja positiivisen vivahteen.
Kun ihminen tietää että hänen pitäisi elää terveellisesti, laihduttaa ja keskittyä töihinsä, mutta päättääkin viikonloppuna maata sohvalla, syödä karkkia ja valvoa Netflixin ääressä, somettaa kunnes nukahtaa puhelin kourassa ja on töissä maanantaina väsynyt, ei hän todennäköisesti tee tätä päätöstä puhtaan tietoisesti vastoin omia arvojaan, vaan löytää jonkinlaisen sisäisen tarinan oikeuttamaan toimintaa. “Jokainen tarvitsee välillä taukoa”, “Aloitan ensi viikolla”, “Olen nyt väsynyt enkä vain jaksa.” Näissä tapauksissa mielemme rationaalinen puoli “tietää”, mitä pitäisi tehdä, mutta emotionaalisen, impulsiivisen, nonverbaalisen puolemme hiljainen tarve on voimakkaampi. Jos ihminen ei tiedosta tuon äänen luonnetta ja petollisuutta, kykene ymmärtämään sisällään olevan mielihalun primitiivisyyttä ja vahingollisuutta, tunnista hedonististen tunneärsykkeiden ansoja, saa rationaalinen mieli tehtäväkseen luoda jonkinlaisia oikeutuksia sille, miksi ihminen on tehnyt mitä tekee.
Neurobiologi Roger Sperry ja psykologian professori Michael Gazzaniga tekivät 1960-luvulla kokeita potilailla joiden aivopuoliskojen välillä ei kulkenut yhteyttä. Näissä oikea aivopuolisko osoittaa esinettä, ja vasen aivopuolisko joka vastaa tietoisesta ajattelusta, kertoo tapahtuneelle syyn edes tietämättä ettei oikeasti ymmärrä miksi oikea aivopuolisko lapiota osoitti. Sperry voitti myöhemmin tutkimuksestaan Nobelin palkinnon [1][2]. Nähdäkseni tässä on yhtymäpintaa sille, miten ihmisen tunteita, haluja, viettejä ja impulsseja lähettävä osa antaa tietoiselle ajattelulle virikkeitä, joille tietoinen minä yrittää löytää selityksiä. Kun ihminen tiedostaa omat halunsa, on helppoa torjua virikkeitä ja toimia vastoin omia primitiivisiä haluja. Kuitenkin jos ihminen aktiivisesti kieltää itseltään nämä asiat, kenties jopa pelkää niiden olemassaoloa, ei tiedostamista pääse tapahtumaan. On vaikea työstää ja kohdata asiaa jonka olemassaolon tietoinen mieli kiistää. Tällöin haluille ja teoille löydetään vaihtoehtoisia selityksiä jotka toimivat omaan sisäiseen narratiivin sopien, kuten “Halusin vain kokeilla”, “Tämä oli minun yksityinen tyhmä teko”, “En todellisuudessa pettänyt koska en ollut tunnetasolla sidoksissa escort-seuralaiseen, kyseessä oli vain fysiologinen helpotuksen hakeminen”. Näissä esimerkeissä kerroin itselleni (mielestäni) järkevän kuuloisia, omaan narratiivini sopivia uskottavia syitä sille, miksi olin toiminut niinkuin toimin, koska en ymmärtänyt todellista syytä niiden taustalla.
Voisin nyt kuvitella että minulla oli sisäisiä mielihaluja saada hyväksyntää, täyttää primitiivistä miehistä tarvetta kokea haluttavaksi tulemista, tarvetta paeta omia negatiivisia tunteita johonkin mikä tuotti voimakasta dopaminergista ja adrenergistä aktivaatiota. Sisäinen, verbaalinen minäni toki kirkui tätä vastaan, mutta koska sisäinen narratiivini oli, etten “minä petä puolisoani”, sain irrationaalisilla sisäisillä pohdinnoilla itseni pakotettua unohtamaan asian. Kuitenkin tiedostan nyt, miten väärässä olin, ja kun sisäinen narratiivini muuttuu, ymmärrän mielihalujani ja aivojeni metkuja, pystyn tunnistamaan nämä ajatukset ja ohittamaan ne, aivan kuten pystymme välttämään sisäisiä yllykkeitämme varastella, olla väkivaltaisia, hyötyä toisista tai satuttaa toisia tarkoituksellisesti. Nämä perustaidot olemme oppineet monesti jo pienenä, ja minun kohdallani en oppinut sitä perustaitoa minkä puolisoni oli oppinut: omien ajatusten ja tunteiden rehellistä kohtaamista ja itsensä rehellistä ilmaisua. Nyt minä opettelen.
Lähteet:
[1] nobelprize.org/prizes/medic … 1/summary/
[2] Cerebral specialization and interhemispheric communication: does the corpus callosum enable the human condition? pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/10869045/