Ajatuksia Alkoholismistani

Me Lopettajat
1

Okei, en edelleenkään ole kyennyt vastaanottamaan apua aa:sta tai muista laitoksista.

Asiaa tässä tutkittuani olen ehkä löytänyt jotain tärkeätä juomisongelmani tiimoilta.

Olen nyt viettänyt kohta 2 viikkoa tilassa, jossa vastustan lähes kaikkea elämässäni. Olen ollut 2 viikkoa yksin, ilman ihmiskontaktia ja en tee päivisin melkein mitään, koska vastustan kaikkia asioita. Ihmisiä, liikuntaa, tai muuta vastaavaa päiväohjelmaa.

Alunperin lähdin aa-kerhosta myös siksi, koska vastustin hoitoa. Ja avun vastaanottamista muilta ihmisiltä. Minun elämän filosofiaani on aina kuulunut, että yksin pitää selvitä kaikesta.

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että juomisongelmassani hyvin iso tekijä on juuri ollut tämä kaiken maailman asioiden vastustaminen. Viina on ollut keino päästä pois liiallisesta kiltteydestä ja harjoittaa tätä koko maailmaa vastustavaa vastarintaa. Kapinaa koko ihmiskuntaa vastaan. Murrosikäisenä vielä monta vuotta kyseisen ajan jakson jälkeen.

Nyt ymmärrän miksi niin monet alkoholistit epäonnistuvat hoidossansa. He ovat juuri niinkuin minä. He vastustavat hoitoansa ja avun vastaanottamista. En halua kuulua mihinkään ryhmiin tai muiden alkoholistien saatikka ihmisten joukkoon.

Minua vituttaa se, että ihmiset puuttuvat päihteidenkäyttööni (vaika olen ollu 2 vuotta raittiina) tai ylipäätänsä koskettavat tätä aluetta. Ja vituttaa hoitaa tätä aluetta. Tämä on yksi herkimmistä alueista psyykkeessäni.

Juuri tämän vastarinnan kanssa olen ajanut itseni hulluuden partaalle juomiseni ja muiden päihteiden käytön aikakautena: “Älkää saatana tulko mulle urputtamaan, aika maksaa takaisin kaikki vääryydet mitä olen kokenut, viina auttaa minua siinä perkele, kuolkaa kaikki saatana!” “Tälle ei kukaan voi vittu mitään, mä juon niin paljon kun huvittaa ja katson kun koko ihmiskunta jumalauta tuhoutuu siinä samalla!” “Älkää yrittäkökkään viedän mun viinaa pois perkele!” “minulla ei ole mitään ongelmaa, mä saatana hallitsen tämän juomisen” “mä olen nyt miehekkäämpi kun mä juon ja tuun ihmisten kanssa paremmin toimeen ja mulla on täällä kavereita”

“mä en ole samanlainen kun ne ihmiset siellä kerhossa perkele!” “mä en ole mikään alkoholisti!” “haistakaa kaikki paska”

Sellasia ajatuksia tällä kertaa. Saa nähdä miten tässä käy. Välillä tuntuu että antaisin mitä vaan, että pääsisin takaisin johonkin vertaisryhmään. Mutta tää vastarinta on helvetin kova. Onneksi sentään tajuan asian.

2

Sä siis varmaan vastutat myös näitä viestiisi vastaamisia? :slight_smile:

Kapina koko ihmiskuntaa vastaan? No älä viiti hei, iso mies. :smiley: Sulla ei oo kapinaa, vaan sun homman nimi on se että sä olet alkoholiriippuvainen. Ei alkoholiriippuvuus ole kapinaa.

Ei ihmiskunta oikeesti välitä, mutta sun läheiset voi välittää. Mitäs vois tehä asialle? Joku selväpäinenkin saattaa tykätä susta, mitäs voit antaa sille takas?

Mie en puhu turhasta. Olin itte katkolla 2007, ja pälätin yhelle hoitsulle siellä just samanlaista juttua kuin sä tossa. Hoitsu tokas: “roskaa. sun ongelmien takana on alkoholiongelma eikä mikään sen oudompi juttu. Sä oot addikti!”
Se hoitsu on kyllä varmaan yksi idoleistani yhä tänä päivänäkin.

3

Perkele.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Musta tuntuu et tässä sun vastauksessa saattaa olla se pointti.

Kiitos.

4

Tämä sun teksti on omalla tavallaan aika rankkaa. Omassa mielessäni pitää ihmetellä ja kunnioittaa, että se korkki on pysynyt kiinni pari vuotta. Sen takia ehkä sanatkin ovat armottomuudestaan huolimatta aika syvällistä ajattelua. Samanlaisia ajatuksia kuulen sellaisilta AA:laisilta, jotka ovat pitkähkön raittiuden jälkeen retkahtaneet ja sitten tulleet uudelleen kuvioihin. He kuvaavat vasta toisella kierroksella oppineensa otttamaan omaa vastuutaan AA.sta ja sen ohjelmasta. Ensimmäinen kierros on kuulemma mennyt ikäänkuin jotenkin ulkopuolisen roolissa.

Jokin sinua aivan selvästi painaa pahemman kerran. Lieneekö haittaa, jos sanon sitä vaikka alkuraittiuden jälkeiseksi masennukseksi. Kuvaat itse, että viinan avulla osasit ratkoa suhdettasi ihmisiin. Nyt ilman viinaa ikäänkuin nuo ratkaisut olisivat kateissa. Ehkä tuo tunne nyt on sitä “persettä penkkiin” raittiutta tai “kuivana” olemista. Niitä termejä vain tällä palstalla heitellään toisille hieman väärällä tavalla.

Minusta sinulla on tekstissä hienoja vastauksia itsellesi. Samaan aikaan on tuo ristiriitainen kommentti “Mutta tää vastarinta on helvetin kova”. Minulle syntyy ajatus, että sisälläsi kiistelevät muutoksen halu ja muutoksen pelko. Jos kyse on pelosta, niin pelkoa ei pidä hävetä. Eikä pelätä. Pelkoon pitää pikemminkin suhtautua arvostaen ja kunnioituksella. Jos kokeilista kuunnella noita pelkoja. Kirjaa paperille ne asiat, jotka mutoksessa herättävät pelkoa ja kunnioita niitä pelkoja. Jatka työstämistä kirjoittamalla kaikkein kauhein tulevaisuudenkuva, joka voi olla edessä kaikkien pelkojen toteutuessa. Pyri vaikka liioittelemaan tuon tulevaisuudenkuvan kauheutta. Kun tuollaiset uhkakuvat on jäsennetty ja siirretty päästä paperille, niin ovatpahan ainakin pois päätä kuormittamasta. Paperilta lukemalla ne mysö osaa laittaa oikeaan suhteeseen sen muutoksen myönteisten mahdollisuuksien kanssa.

5

Noh, ei se koko ajan ole tällaista ollut. Mutta nyt kun toi koulu loppu, niin iski tämmönen mielentila päälle jostain syystä.

Kyllä olen oppinut toimimaan ihmisten kanssa paljon paremmin, kun mitä aikoinaan, mutta edelleen joidenkin kohdalla oireilen aika voimakkaasti edelleen.

Että olen myös paljon tehnyt töitä itseni ja elämäni eteen. Oli tossa semmonenkin vaihe, kun tuntu, että alkaa asiat kääntymään itseasiassa helvetin hyvään suuntaan. Muta nyt tuli joku tällanen takaisku.

Mut musta alkaa nyt kyllä tuntumaan siltä, että tää päihderiippuvuuteen liittyvä persoona on saanut mut satimeen, nyt kun tuli tällanen heikko hetki.

Muutoksen halu. Olis kiva jos elämä lähtis rullaamaan ja sais asiat kondikseen, eikä tarttis enää olla päihteiden kanssa tekemisissä.

Pelko. Pitää selvitä elämästä ja ihmisistä ilman päihteitä. Pelko ettei selviä muiden ihmisten kanssa. Pelottaa myös vastuun ottaminen. Toisaalta pelkään myös juomakentille takaisin joutumista. Pelottaa avun vastaanottaminen ja muiden ihmisten kommentit. Siinä kai lähinnä tiivistettynä. (vai pitäiskö tästä tehä isompi lista)

Mut sehän selittäiskin oikeastaan aikalailla tän jutun. Päihderiippuvuus. Minkä takia olen alkanut vastustamaan asioita ja ihmisiä ja kaikkea. Ja miks just siihen osa-alueeseen en oo suostunu hoitoa jatkamaan. Sehän on kaikki just sitä juomisen petaamista.

Miten musta tuntuu, että mä tajuan välillä nää jutut niin selkeästi. Mut sit vähän ajan päästä kiellän koko asian tai avun tarpeen? Kuuluko tämäkin taudin kuvaan?

Ehkä ne aa-laiset sittenkin olivat oikeassa…

Miks mua ylipäätänsä vituttaa käyttää termiä alkoholisti itsestäni. Vituttaiskohan semmosta ihmistä, jolla ei olis ollu koskaan ongelmaa päihteiden kanssa?

Tällä hetkellä musta tuntuu, että tää asia on päivän selvä. Mut kiellänkö tän jutun itseltäni taas huomenna?

Näissä jutuissahan on ehkä sittenkin perää…

6

Hei,

Tietenkin on hyvä jos tunnustat petaavasi itsellesi retkahdusta ja vielä hienompaa on, jos pystyt estämään sen.

Mulle tulee kyllä myös sellaisia ajatuksia sun tekstistä, että millaista apua ja/tai tukea sä oikeasti halua ja mihin?
Millaisen tuen/avun olisit valmis vastaanottamaan, mikä tuntuisi hyvältä juuri nyt.
JA mitä sillä on väliä jos jokus vaan kaikki ihmiset ja kaikki muukin välillä vituttaa.

Ehkä sulla on identiteettikriisi ja haet ylipäätään muutosta koko elämäntilanteeseesi?
Musta tuntuu liian helpolta selittää kaikkea alkoholismilla, vaikka tälläisillä sivuilla ollaankin.
Olen- alkoholisti:lla selitetään (tai siltä musta tuntuu) aika paljon ihan muitakin elämään liittyviä ilmiöitä.
Mä en edes usko mihinkään “alkoholistipersonaan”.
Mä ajattelen että kahden raittiin vuoden jälkeen voi asioita lähestyä muutakin kautta käsin, kuitenkin raittutta tukien.
Mun ei nyt ole mitenkään tarkoitus väheksyä AA:n vaikuttavuutta, mutta voihan ihmisen turhautuminen ja vittuuntuminen johtua muustakin, vaikka hemmolla päihteilyä olisikin jossain historiassa.
Mitä mieltä te muut ootte?

JA puhdistavia tuulia sulle Morkkis.

7

Tätä pitää miettiä.

Voi myös miettiä minkälaiseen identiteettikriisiin kuuluu helvetinmoiset viinanhimot vielä 2 vuoden raittiuden jälkeen. Mutta nyt olen 37 asteen kuumeessa ja mietin tätä asiaa lisää aamulla. Niin ja olisi mielenkiintoista tietää minkälainen päihdehistoria tai kokemus alasta sinulla on takana. Hyvää yötä ystäväiset.

8

Kukka on sinällään oikeassa, ettei näitä kaikkia asioita kannata katsoa alkoholismin silmälasien kautta. Kahden raittiin vuoden jälkeen alkhoholismin ainoa merkitys on se, että jos alat käyttää alkoholia ratkaisuna pelkoihisi, joudut vaikeuksiin. Petaaminenkin on sana, jota käytetään mielestäni paljon väärin. Tähän tilanteeseen se ei kuitenkaan ole se kaikkein oikein termi - mielestäsi et kuitenkaan ole etsimässä itsellesi oikeutusta juomakentille menoon.

Kuulostaa siltä, että olet koulun päättyessä yksinkertaisesti tilanteessa, jossa tulevaisuus pelottaa. Se AA:n Jumala-puhe liittyy mielestäni tähän asiaan aika paljon. Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun osaisi luottaa siihen, että huominen huolehtii itsestään - että elämänvirta kantaa. Syystä tai toisesta sinulla on kokemuksia siitä, ettei toisiin ihmisiin voi luottaa. Jos et itse huolehdi huomisesta, niin siten käy huonosti. Silloin elämänvirrassa uiminen menee vähän räpiköinniksi. Sitähän se toisten ihmisten vastustaminen on - uimista vastavirtaan.

Retkahdusten ennaltaehkäiseminen tarkoittaa sitä, että tunnistaa itsessään sellaiset olotilat, kuin sinulla on nyt ja tekee asialle jotain. Luulenpa, että plinkkiin kirjoittelu voi olla sinulle aivan riittävä juttu. Pelko ja viha toisia ihmisiä kohtaan ovat jollain tavalla yhetydessä toisiinsa. Luontaisesti viha antaa voimia silloin, kun niitä tarvitaan pelon kohdetta vastaan puolustautumisessa. Arkielämässä pelon ongelmia ei kuitenkaan oikein voi ratkoa nyrkit pystyssä eikä räyhäämällä. Tästä syystä ne pelon ongelmat eivät häviä vihaamalla.

Omien pelkojen hyväksyminen ja tunnistaminen nimenomaan pelkoina auttaa eteenpäin. Ei pelkäämisessä ole mitään pelkäämistä. Pelon kätkeminen aiheuttaa kyllä ongelmia.

9

Reipasta on Morkkiksen tuuletus !

Olkoon vaikka viinapirua mutta tilanne on hyvä , koska nyt piilossa olevat jutut vaatii esiin tuloa .
Joskus alkoholistikin onnistuu ennakolta, pienemmällä pakolla käsittelemään asioita omaksi parhaakseen.
Näitä lähes hulluuteen johtavia mielenhäiriöitä tulee ja menee joit tai et.
Kynnys avulle on kasvannut vain Morkkiksen päähän pitkän raittiuden mukana.
Mulle vastaava tapahtui vuoden raittiina olon jälkeen, silloin onnekseni olin työmatkoilla ympäriämpäri suomen .
Sain hakea apua monista eri ryhmistä joissa pikkuhiljaa tajusin vähän enemmän mistä on kysymys alkoholistin halutessa elää raittiina. Turhaa ei lukennut ekassa Myönsimme jne… ja että elämämme … :slight_smile:

Morkkis Sulla Mahtava Ote Elämään piä siitä kiinni . Joskus kunnon vitutus auttaa löytämään uutta.
Runkoa täristävä veret seisauttava kokovartalovitutus kuuluu (vaik ei tarvis) joskus tähän tautiin, muistutuksena ettei saa jäädä tuleen makamaa . Todella harva AA:ssa raitistunut kykenee nielemään ohjelman ehdotukset tuosta vaan ilman mielenliikkeitä :stuck_out_tongue:

Toivottaa Kanthoona

10

Kun nyt kysyt, niin päihdehistoriani on pitkä ja lavea.
Mun kokemus lähtee niinkin syvältä kun lapsuudesta. Päihdeperheen kuopus. Molemmat vanhemmat alkoholisteja.
Olen itse kokeillut lähes kaikki tavat käyttää alkoholia ja syksyllä tulin siihen pisteeseen, että kokeilen sen, mitä en ole aiemmin tehnyt, eli lopetan alkoholin käytön kokonaan.
ENkä ole katunut.
Mä olen käsittänyt tän plinkin niin, että täällä kirjoitettaan juuri omasta kokemuksesta käsin.
Joten se minkä mä koen tai tunnen, ei siis välttämättä lainkaan sovi jollekin toiselle.
Sä Morkkis voit siis ihan huoletta skipata mun tekstini, jos siltä tuntuu. Joskus voi toisten kokemuksista tai ajatuksista olla hyötyä. Siihen kai vertaistuki pyrkii, ainakin mun mielestä.
Kokemusten ja ajatusten vaihtoon.

Mä liitän itseni kohdalla sen juuri tohon identiteettikriisiin kuka minä olen ja millaisena haluan nähdä elämäni vuoden päästä, viiden vuoden päästä ja miten alkoholi tukee minua niihin tavoitteisiin pääsemiseksi.
Oli aika musertavaa tajuta, ellen mä lopeta juomista mun unelmani ovat vuoden päästä murskana.
Mä olen ton smokkiherran kanssa samoilla linjoilla siitä, että pelko ajaa juomaan, siis ainakin mua.
PElko jostain tuntemattomasta, omasta riittävyydestä, roolien muuttumisesta, sosiaalisista tilanteista jne…
Mä ajattelen että epätyydyttävä muuttumattomuuskin on jollain paradoksaalisella tavalla turvallisuutta.

Mulle on vaikeaa hyväksyä se tosiasia että mä en ole sellainen sosiaalinen eläin, vaan viihdyn itsekseni.
Tosta sun kirjoituksesta vaan tuli mieleen, että mähän vihaan ryhmiä, jossa ollaan niin vitun sosiaalisia ja yhtämieltä kaikesta ja neuvotaan ja autetaan (ilman että sitä apua edes pyydetään) ja sitten ollaan taas niin yhtäsuurtaperhettä.
Mä en kestä sitä että mun pään sisälle kävellään kertomaan miten mun pitää elää elämäni ja miten mä oikeasti tunnen tai mun pitäisi tuntea. Minä pidän erillisyydestäni kiinni kynsin hampain.
Siksi mä tarjosin sullekin sitä kysymystä, että mitä sä haluat?
Voihan se olla, että jossain joku ryhmä tietää susta enemmän kuin sä itte ja se aiheuttaa sen vitutuksen, en tiedä.
Se nousi ihan omista tunteistani ja kokemuksistani.
Tän puolevuoden raittiuden jälkeen olen kyllä huomannut että pystyn tapaamaan ihmisiä selvinkin päin, mikä on hienoa, mutta olen myös oppinut hyväksymään sen, ettei mun tarvitse olla se ryhmän sosiaalisin, vaan mä riitän tälläisenä.

Mulle myös siitä sun kirjoituksesta kolahti se että sä vihaat sitä että sulle tullaan sanomaan kun sä oot alkoholisti.
TAas siis ihan musta nouseva juttu.
Aiemmin, kun join, niin asioitahan selitettiin mun juomisella. Asiat on niin tai näin tai meillä on tämmöistä, kun toi kukka on tollanen juoppo.
Joojoojoo, niinhän se joskus oliki tai useinkin, mutta nyt kun mä en juo, niin muutkin saavat kantaa vastuunsa tässä perheessä.
PArisuhteessa raastetaan toistemme hermoja, mutta sitä ei saatana selitettä mun juomisella enkä mä ota siitä koko vastuuta.
Meillä ei siivota, joo, mutta sitäkään ei selitetä sillä että mä oon sellainen juoppo. TAjuatko mitä mä tarkoitan?

Mä huomaan että tyytymättömyys tarjoaa ratkaisuksi siideriä. Kun mua tympii, kaikki on muuttumatonta, toisen naama vituttaa, talo on sotkuinen ja koirallakin on juoksu jne Mulle nousee jostain mielen sopukasta kutsu “korkkaa, niin maailma on helppoa, sen kun makaat koomassa”
Mä koen, että se ryyppääminen on mulle myös opittu tapa ratkaista turhautumia tai ongelmia.

Mulla on siis paljon vähemmän raittitutta takana kun sulla, mutta näitä asioita mä pohdin tai olen tajunnut.
Enhän mä sun päihdehistoriasta enkä muustakaan tiedä kuin nuo pari kirjoitusta.
Toivottavasti kuitenkin elämä kantaa ja löydät ittellesi sen tavan joka sua tukee oli se sitten mikä tahansa (paitsi viina) :smiley:
Sun teksti oli muuten tosi puhdistavaa. Mä pidän vihasta, kun se tuulettaa ja antaa voimaa liikkeelle ja muutokseen.

11

Joo kiitos vastauksista. Nyt sitten heräsin. Tää on mun aamu.

Se on kyllä totta mitä noi kaks viisasta miestä on mulle sanonu, että mitä pidempään o raittiina, sen selkeemmin osaa käsitellä asioita/ näkee oman tilanteensa. En mä varmaan tähänkään asti olis päässy tässä työstämisessä, jos mulla ei olis näitä itämaisia menetelmiä ja tota terapiaa takana. Koska nää jutut mitä oon nyt itsestäni löytänyt on ollut alitajusia pidemmän aikaa. Ja mun tunnepuoli sanoo, että näillä herroilla on paljon enemmän kokemusta ja tietoa tosta kyseisestä asiasta, (he ehkä ovat jossain päihdeaputyössä mukana) kun sillä mun terapeutilla, joka on muuten kyllä helvetin hyvä, mutta tästä päihdepuolesta se ei tunnu ymmärtävän paljoa, häntä syyllistämättä.

Tämän saman piirteen olen huomannut ystävissänikin jotka dogaavat paljon, jos joku puhuu heidän juomisestaan, he käyvät vihaisiksi.

Kyl mä luulen, että alkoholisti voi myös kehitellä itselleen oireita, päästäkseen juomaan, mutta se on yksi osa-alue ihmisen psyykkeessä. Näin ainakin tällä hetkellä.

Mä näkisin, että joihinkin ihmisiin voi luottaa, mutta on monia joihin ei voi luottaa. Ja nykyäänkin on ihmisiä joihin olen luottanu ja he ovat minut pettäneet. Yleensä ne on niitä ihmisiä joilla menee heikosti elämässä.

Okei, eilen mulle tapahtu jännä asia. Mä en tiedä kuulostaako tää jotenkin tekaistulta jutulta tai hölmöltä. Mut mä vähän aikaa näin tän asian niin, että mulla on addiktio päihteisiin ja sitä addiktiota pitää hoitaa ja mun olis mahollista olla esim. aa-kerhossa muiden ihmisten kanssa. Se tuntui tosi vapauttavalta ajatukselta, niinkun 100000 kilon paino olis otettu pois hartioilta. Ettei tarttiskaan kestää tätä p’skaa yksin. Niinkun mä olisin vihdoin tajunnu tän homman pointin.

Sitten luin ton kukan kirjotuksen (en syyllistä ketään, nämä jutut tapahtuvat mun omassa psyykkeessä, eikä näillä välttämättä ole mitään tekemistä kukan kanssa) ja ajattelin, että ehkä mulla onkin vaan tämmönen identitettikriisi ja vitut mä mitään apua tartten. Ja fuck off kaikki jne.

Ja nyt olen siinä pisteessä, että olen tiedostanut itsessäni taas jotain uutta. Koska tää sama taipumus oli silloinkin, kun mä lähdin viimeks aa-kerhosta. Välillä se oli silleen, et joo mä oon 100% alkoholisti. Mut sitten vähän ajan päästä joku ihminen puhu mulle jotain, et “et sä mikään alkoholisti ole, sä et ole ees ollut vankilassa” jne. Sit tää juttu menikin ihan päinvastaseen suuntaan.

Mutta mä kyllä ymmärrän minkälainen voimavara nämä tukiryhmät on niille ihmisille jotka niitä osaa hyödyntää. Ne on iso voima ja vahvistaa ihmistä.

Okei en komppaa kaikkea mitä nämä herrat sanovat, mutta minusta tuntuu että heillä on osassa teksejä helvetin hyviä pointteja.

Joo kynnys avun vastaanottamiselle todellakin on kasvanut. Vaikka muistan kerran käyneeni tauon jälkeen ryhmissä, niin ihmiset ottivat minut sydämellisesti vastaan. Sitten osa ihmisistä vaan vittuili minulle ryhmän ulkopuolella mm. pikaviestintäjärjestelmien kautta. Mä vaan ihmettelen, että mitä auttamista se on. Se juuri on lisännyt kynnystäni mennä ryhmiin.

Yks arvaus olikin, kukka, että sulla on oma päihdehistoria. Mietinkin, että miksi sinusta minulla voisi olla vain identiteettikriisi menossa jne. Ehkä sinulla on tällainen vaihe juuri menossa, että epäilet onko sinulla oikeastaan mitään alkoholiongelmaa ollutkaan jne. Sama vaihe, kuin itselläni.

Mä luulen, että Kukka noista sun teksteistä mä tajuan aika paljon, koska mulla on oma kokemus. Mut mulla ei ole avioliitosta kokemusta. Olen vielä niin nuorikin.

Musta tuntuu, että Kukka sulla on esim. kyky empatiaan, kyky rehellisyyteen ja fiksuuteen. Ja älyäkin löytyy. Semmosia kykyjä, mitä ei kaikilla viinasta luopuvilla ole tai ylipäätänsä ihmisillä. Näkisin että sulla on paljon mahdollisuuksia selvitä. Koska muistan just ryhmistä, että ne ei oikein selvinneet, ketkä puhu vaan “niitä näitä” tai olleet rehellisiä asioiden suhteen.

En koe, että tämä on mikään kilpailu siitä kenellä on enemmän tai vähemmän raittiutta takana. Käsittääkseni myös aa-ohjelmakin pyrkii tasa-arvoisuuteen. Ja siihen, että ollaan samalla viivalla muiden kanssa oli raittiustilanne mikä hyvänsä. Vaikka ihmisethän sitäkin ohjelmaa noudattaa ja virheitä sattuu.

Jotain olis nyt kyllä tehtävä. Nyt on tää flunssa, niin ei oikein oo voimia mitään tehdä, mutta seuraan tilannetta.

Mun vanhemmat joi satunnaisesti, äiti ei ollenkaan. Mut mä muistan muutaman jutun nuoruudesta. Isä anto saunassa mulle hörpyn kaljasta kun olin 4 vuotias ja sano, että pienenä pitää alottaa. Ja se oli niitä harvoja tilanteita kun oli isän kanssa jotain yhteistä tai mukavaa tekemistä. Tästä on saattanut tulla semmonen ehdollistuminen, että kaljaan liitetään kaikki mukava ja hauska. Äidillä oli taas tämä tapa, että hän pisti minut juomaan vettä kun olin surullinen, niitä mun tunteita ei siis mitenkään “työstetty” vaan siihen juotiin vettä. Siinä mielessä ehkä huvittavaa, että he eivät todennäköisesti ole tajunneet minkälaista yhteistyötä he toteuttavat keskenänsä. Vaikka asia ei mikään hupaisa olekaan. Helvetin portit siinä on avautuneet.

Joo, ei kai tässä muuta, flunssa päällä, ynirutmi sekaisin. Sekavaa tekstiäkö? Mene ja tiedä. Heips.

edit:

Tuli muuten mieleen tosta, että pitää olla jotain erityistä muiden ihmisten silmissä. Itselläni on myös tuo taipumus. Että pitäisi aina loistaa ja olla muita parempi jne.

12

Sä olet äärellä :slight_smile: ‘Tavalliseksi ihmiseksi’ pyrkiminen on vaikeaa kun on seilannut addiktionsa kanssa molemmissa ääripäissä - muita parempana ja muita huonompana.

13

Voitko selventää?

Mikä on tavallinen ihminen? Ja miksi sellaiseksi pitää pyrkiä?

Mitä meinaa äärellä? Ja mitä koko lause meinaa?

Kiitos. :slight_smile:

14

En malta olla huutelematta naapuripöytään, anteeksi jo etukäteen - Cricketin lause on taas kerran niin loistava.

Arkuus, ujous ja herkkyys on minun mielestäni alkoholistisen persoonallisuuden hienoin ominaisuus. Ikävä kyllä, me alkoholistit yritämme salata tuon loistavan luonteenpiirteen. Ensin muilta ja lopulta myös itseltämme. Rakennamme “suojaksemme” koviksen roolin. Olemme muka muihin nähden riippamattomia ja itsenäisiä - jotenkin erikoisia. Näin vältymme olemasta lähellä muita ihmisiä. Meille kasvaa kaksi sisäistä personallisuutta - todellinen persoona, joka on arka, ujo ja herkkä ja näytelty persoonallisuus, joka on hyvin toimeentuleva ja riippumaton. Olemme kuin näyttelijöitä, joista tulee roolinsa uhreja.

Näiden kahden persoonallisuuden välinen ristiriita on se, joka panee meidät juomaan - sillä aralla, ujolla ja herkällä persoonalla on paha olla takana piilossa. Jos uskaltaisimme vapauttaa tuon aidon persoonallisuutemme, myös jännite häviäisi. Saavuttaisimme jotain aivan uudenlaista vahvuutta. Luulen Cricetin viittaavan “äärellä”-sanalla siihen, että hän näkee tekstissäsi - kuten minäkin - noiden kahden persoonallisuuden tervettä vuoropuhelua. Aivan, kuin ne olisivat löytämässä toisensa. Jos nuo persoonallisuudet löytävät toisensa, ääripäiden jännite häviää ja elämämme asettuu uuteen tasapainoon. Luulen Cricetin tarkoittavan tuota uutta tasapainoa kuvaamalla sitä tavisten tasapainoksi - ei muita parempi, eikä muita huonompi.

Minusta Cricet jättää kertomatta, että näin rakentunut tasapaino on enemmän, kuin tavisten tasapaino - Kun kaksi massaa löytää toisensa ja yhdistyy vaa’an keskellä, tasapaino on aivan poikkeavalla tavalla vakaa.

Pyydän vielä kertaalleen anteeksi kommentoimistani - en vain voinut olla kirjaamatta ajatustani ylös olkoon se kuinka tyhmä tai kuinka nerokas tahansa. :smiley:

15

Mä pyydän kans jo etukäteen anteeks sitä et kirjotan tänne ja koko olemassaoloani.

Noniin, mitä nyt tajusin tosta tekstistä niin joku yrittää tässä väittää, että mä muka vetäisin kovisrooleja? Ja olisin muka oikeesti herkkä sisältä päin. Noh, onhan tässä paljon perääkin. Ja musta kans tuntuu, että tommoset roolit kuuluu aika vahvasti tähän alkoholismijuttuun. Mä en muista kirjotinko tästä tänne (vähän muisti rakkoilee, ton lääkkeen takia minkä lopetin?), mut mullahan oli se rooli mitä pystyin näyttelemään kun olin humalassa ja kun se viina vie kivun pois, henkisen tuskan, niin voi sitten humalassa olla vielä tunnottomampi ja kovempi kaveri ja vastustaa muita ihmisiä tai heidän käskyjänsä. Puhalella tupakan savua naamalle tai istua rajussa asennossa vaikka joku jätkä ryppyilisikin. Voi myös rikkoa paikkoja ja tehdä asioita mitä ei selvinpäin olisi tehnyt. Siihen mä myös käytin viinaa.

Sitä mä tässä vähän oon funtsinu, että oonko mä nyt vaarassa, kun nykysel kämppiksel on noita puolittaisia kaljapulloja pöydällä mitä se ei oo juonu loppuun ja kerto äsken vetäneensä joskus kokaiinia nokkaan, mut ei kuulemma pitäny siitä ja lopetti.

16

Et ole maininnut, onko tuo kämppis pelkkä kämppis vai ihan kumppani. :laughing: Puolittaiset kaljapullot pöydällä kuulostaa aika ilkeältä, kun et itse käytä alkoholia. En sano mitään tosta kokajutusta. Alkoholia sinällään on aina läsnä ympärillämme ja saatavilla, jos haluamme sitä juoda. Alkoholistien kirja jopa kehoittaa säilyttäämään konjakkia kaapissa siltä varalta, että sitä joudutaan käyttämään toisen alkoholistin vieroitusoireiden hoitamiseen. Kanattaa ehkä ihan oikeasti hetki kuunnella sitä “pelon ääntä” joka noista vajaista kaljapulloista varoittaa. Miten tuo kämppiksesi yleensä hyväksyy raittiutesi?

17

Opiskelija solu. Toises solus joku mulle suht tuntematon ihminen. Et mä en yhtään tiedä miten se hyväksyy mun raittiuden. Ja sen oon kans huomannu, et kaikille ihmisille ei millään mee jakeluun, et mä en dogaa. Joidenkin mielestä se on hieno asia ja joitakin se tuntuu ärsyttävän. Mut yleensä ne joita se ärsyttää on ite kovia dogaajia.

No on tää vähän v*ttumaista, kun mihin ikinä yrittää mennä niin siellä on aina viinaa tai kaljaa vastassa. Pitäis varmaan just muuttaa sinne etelänavalle asumaan yksin. Kaks ongelmaa ratkastu, ei muita ihmisiä, eikä viinaa. (kovisrooli?) :slight_smile:

Sano vaan jotain tosta kokajutusta, jos on jotain mielessä. :smiley:

Just tälläsis asiois se oikeen elämän vertaistuki olis hyvä. Vois kysyä miten muut ihmiset on pärjänny tän probleeman kanssa. Ettei tarttis ite keksiä pyörää uudestaan niin sanotusti. Mut loppujen lopukshan mä vaan pelkään sitä ryhmiin menemistä. Vaik välil tuntuu et olisin ihan valmis sinne palaamaan. Pelko ja vastustus on välillä kova.

18

No kun kerran ei varsinaisesti kaverista ole kyse. Sinällään kaikenlaisia kokeilujahan ihmiset tekee, eikä niistä pitäisi ihmeemmin ääntä pitää. Koka on kuitenkin aika kovan luokan huumetta. Sen käyttäminen hieman kertoo, että yhteiskunnan normit eivät käyttäjää koske. Alkoholistina minulla ainakin hieman hälytyskellot soivat ja pitäisin moiseen seuraan hieman etäisyyttä.

19

Mulla alko myös hälytysellot soimaan tossa vaiheessa. Toi jäbä kutsu mut johonkin syömää tai jotain, mut mietin et pitäiskö sittenkin kiertää tää juttu jotenkin. Vaikutti kyl muute iha mukavalta jampalta. Oli kuulemma joutunu jättämää semmoset kaverit jotka oli jääny koukkuu pitemmäks aikaa. Osa sairaalas jne. Sit mä sanoin kysymystyyliin: " mutta sinä et ole sellainen?". Ja tietenkään hän ei ole sellainen omasta mielestään. Tiedän kyl tapauksia jotka on kokeillu ja se on ollu siinä, mut en kans yhtään tiedä kantsisko pitää enää yhteyttä tohon. Sekin vielä, et yks mun parhaista ystävistä on aika lailla päihdekoukussa ja on kokeillu jotain amfetamiinin johdannaista. “Ei siin mitään mä vaan kokeilin, kun mä vaan testaan näitä huumeita ja tutkin näitä oloja mitä näistä tulee”.

Sit mul on kans semmosia kavereita jotka käyttää paljon päihteitä. En oo niihin nyt sen enempää pitäny yhteyttä ja välillä oon miettiny jos katkasisin lopullisesti niihin kaikkiin siteet. Se meinais tietenkin sitä et jäisin aika lailla yksin. Toisaalta oon yksin jo nyt, melkeen kokonaan, niin mitä se sinällään muuttais?

Olen kans pohtinu, jos sais jostain muualta kämpän, ku tää alue on vähän tämmönen, et tääl varmaan moni käyttää jotain aineita, vähintään cannabista. Ei siin mitään, eihän mun tartte semmoses seuras olla mis käytetään, mut sitku tälläset epäilyttävät tyypit muuttaa samaan opiskelijasoluun mun kanssa, se onkin jo kiperämpi tilanne.

Sitä mä kans oon ihmetelly, et toi jäbä pystyy juomaa tohon tahtiin, et se pitää muutaman bissen jääkaapissa ja ottaa aina sillon tällön yhen oluen ruoan kanssa jne. Jos mulla olis bisseä jääkaapissa, niin ne olis jo kaikki samalla kertaa juotu ja sit varmaan hakisin kossua ja muuta pilsneriä siihen lisäks. Mä en kans oo sitä ikinä ymmärtäny, et mitä järkee on tissuttelussa? Eihän siitä tule edes kunnolla humalaan. Sillon kun juodaan niin juodaan oikein kunnolla taju kankaalle.

edit:

Kyl joo ihmiset tekee vaikka mitä kokeiluja, mut kuka kokeilee kokkelia? Yleensä se on viina tai ganja tai joku nappi. Napitki tuntuu kyl vähän jo menevän rajoilla. Vaik kyl omasta kokemuksestani tiedän et pelkäl viinalki saa pään niin sekaseks, et se muistuttaa jo aineissa olemista.

Sit kans, tol jäbäl on täl hetkel muut asiat kunnossa, käy töissä ja opiskelee, tekee ruokaa jne.

Välil must kans tuntuu, et tää mun päihdehistoria vainoaa mua sinne minne ikinä meenkin, eikä tavalliset ihmiset käsitä mitä mä käyn läpi. Ihan niinku olis joku puukko kehossa, joka aina välillä pyöris haavassa, kun nää päihdeasiat tulee ilmoille. Toisaalta tukiryhmis olis se hyvä puoli, et vois puhua näistä semmosille ihmisille jotka on ite käyny läpi ihan saman ja ymmärtää mitä mä käyn läpi.

edit2:
Muistan kans ku kaveerasin semmosen tyypin kanssa, joka kaikesta siitä huolimatta, että mä olin hänelle kertonut, että mä oon lopettanu nää jutut, enkä enää vedä viinaa. Se yritti mulle sit jossain kohtaa tarjota kaljaa. Siin vaihees olis tehny mieli vaan ottaa kaljapullo sen kädestä ja hakata sillä pullolla sen pääkoppa paskaks. Pahoittelen tätä vihaista tekstiäni, mut jotenkin vaan leimahdin taas liekkeihin kun ton jutun muistin. En ole hänen kaverinsa enää.

20

Älä ainakaan minulta, loistavasti stuntattu :slight_smile: Luet minua kuin avointa kirjaa :slight_smile:))

Vaikeinta oli ainakin minulle löytää se kuka oikeasti olen, ilman alkoholin tuomaa kaikkivoivan ihmisen roolia ja ilman morkkisten tuomaa epäonnistuneen hylkiön roolia. Jossain siellä olin minä, enkä ollut noista kumpikaan. Ja juuri niinkuin Sprigi & Sigge sanoi: minusta löytyy vahva ja terve ydin, kun ‘kaikkivoipa’ ja ‘hylkiö’ katoavat ja uskallan olla oma itseni, ihminen.

Mä kyllä kannustan ryhmiin menoa sulle, morkkis. Tai edes kirjoittelua tänne :slight_smile: On helpompaa, kun ei tarvitse pärjätä ja selättää kaikkea yksin.