Mä oon ollut ennen kiltti ja hyvä koulussa, mutta sit mun elämä romahti totaalisesti.
Otin tossa viimevuoden joulukuussa metaa, kokaiinii,ekstaasii amfetamiinii ymsp… SITTEN tein virheen ja otin lähipäivinä TRAMALEITA. Noh. Ihmettelin et mistähä mun olotila johtu ku oli koko ajan hankala olla. Ahisti, pelotti ja oli paniikki päällä. Sit yhtäkkii tajusin et jotai pahaa tapahtuu, pakotin mun poikaystävän soittamaan mulle ambulanssin. Ei mennyy kauaa kunnes ambulanssi saapu. Sit aloin jäykistymään, olin ihan pihalla ( en muista paljoa ) mutta multa kysyttiin paljo kaikkii kysymyksiä. Sanoin pelkät tramalit, no veressä näkyi myös thc. Olin mennyt tajuttomaksi. ( en tiedä kauanko olin tajuttomana ), mutta kuitenkin… Heräsin! Kuulin kun hoitaja sano mulle jotain ja käskin niiden pyytää mun poikaystän paikalle. Seuraavana päivänä sain krampit uudestaan. (Eitärkee). Eipä siinä menny kauaa ku menin sit uudestaan ottaan essoja ja tuli iha ok olo. Sit oli pakko mennä sänkyy makaamaa ja laittaa silmät kii. Näin unta jossa mua varotettii " toi olo jää päälle, se vaa jatkuu ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu " ja pam mä heräsin. Jäytävä paine päässä. Ja se paine ei tosiaan kadonnu edes seuraavana päivänä. Näin kaiken oudosti. Tuli paniikki ja pelkotiloja. Ja niitä on jatkunu tähän asti. No eipä siitä oo kauaa ku tossa ennnen koulunalkua söin sieniä, bentsokänneissä. Ei toiminu. Näin tosin kaiken monena osana. Seuraavana päivänä otin kans, mutta selvinpäin. Ei toiminu, mutta tuli paniikkiolo. ( en muista hirveesti ). No viikko sen jälkeen poltin paukut ja päässä alko sekoomaan. Näin kaiken suurena ja pienenä ja siinä ajattelin et nyt mä sekoan lopullisesti. Kuulin mun ajatukset katonrajasta. Sit musiikkia mun päässä. Sit yhtäkkiä tuli euforinen olo, ja sit taas paniikki. Ja en yhtäkkiä pystyny ajattelemaan mitään. Sen jälkeen on alkanu tulla pieniä takaumia. Tavarat ja esineet hengittää, värit ja valot kirkkaita. Silmät täynnä pisteitä. Heijastuksia valopalloja yms yms! Ja tossa 2kk sitte kännissä tuli poltettua MUKA puhdasta thc öljyä, mutta sitä lehtee oltii uitettu 2 fucking päivää asetoonis ja butaanis !! Noh kaikki oli ok silloin. Menin nukkuun ja heräsin aamulla. Siitä seuraavat yöt oli tuskaa. En saanut unta. Näin pelottavia valveunia. Menin psykiatrisee hoitoo. Näin hahmoja ja ötököitä seinillä. Mutta tiedostin olevan harhaa. Pää ei oo vieläkää palautunu ja pelkään aika paljo, lähimuisti kadonnu ja olo et pian kuolema noutaa mut. Pääs tuntuu et tulee sähköiskuja, valuva tunne päässä. Näköhäiriöt pahentunu. Tunne-elämä latistunu. Leijumisen tunnetta. Hahmotuskyky kadoksissa! pahinta on se et luulen et mulle on tulku jonkisortin delirium…
vähän sekavaa tekstiä tai sit vaa itellä sutii 
mutta onko olo ollut siitä joulukuusta yhtä sekava?
On ollu, mutta pahentunu totaalisesti! Anteeks sekavuus ajatus ei kulje: /
Juuh, sekavaa on, joten en nyt ottanut tyystin tolkkua tämänhetkisistä mahdollisista hoitokontakteistasi, mutta sanonpa silti, että mene nyt, hyvä ihminen, kiireesti lääkäriin.
Olen tällähetkellä hoitolaitoksessa, mutta en vain usko lääkärien diagnooseja… on tullut 5 eri diagnoosia ja väittää että mulla on vain vierotusoireet (päihteiden käytön takia) mikä ei voi olla mahdollista, koska tiedän miten tämä on saanut alkunsa ja kun väitän vastaan tulee mukama ‘psykoottiset oireet’. Olen muuten aivan tajuissani ja ymmärrän kaiken, muttaku päässä on se outo tunne mikä ei ole aivan normaali. Ja mieliala hyppii päin vittua. >lamaantunut (pää on tyhjä ilman mitään tunteita) >yliaktiivinen >euforinen (mikä tuntuu siltä et olis napsassu naksun naamaan ja oottelee nousuja) eli jotenki epämääränen ja pelottava >itkuherkkyys >pelkotilat ja paniikki.
En uskalla liikkua missään koska oireeni pahenevat siitä entisestään. 
pahinta tässä on se ettei pysty kertoo kellekkään välittävänsä tai rakastavansa. 
Ja mulle on tullu tämän mukana aivan outoja oireita! Sydän hakkaa jatkuvasti 90-150 välissä, saattaa olla jopa 40-80 välissä. Rytmihäiriöitä; outoja kipuja ympäri kehoa; hermosärkyjä; lihakset nykivät ja tuntuu välillä että ötököitä kävelee ihon alla. Ja tän asian tutkimiseen on tullut pakkomielle. Joudun lukea useaan kertaan että jotain jäisi päähän; eikä edes sillonkaan muista. Jokainen päivä menee sumussa, eikä tajua oikein mistään mitään ainakaan ympäröivästä maailmasta. mutta silti tajunta kondikses…
Kuulostaapa tutulta. Joskus kertonu aikaisemminkin, mut just tollasia oireita mulle tuli teininä polttelun jälkeen. Kunnon psykoosi siis. Ei ajatukset tarttunut, kirjan yhtä sivua saattoi lukea puolikin tuntia, ilman että muisti siitä enää mitään. Loputtomat paniikkikohtaukset ja ne todella vittumaiset pelkotilat. Sumussa meni sitten muutama kuukausi. Puolen vuoden päästä alkoi muistaakseni helpottamaan ja paniikkikohtaukset sai aisoihin sitten vuosien päästä. Ei kiva. Tsemppiä kuitenkin. Sen jälkeen ei oikein kannabis maistunut…
itellä aikoinaan kannabiksesta ja ryyppäämisestä seurasi äänien kuulemista: joku imuroi keittiössä ja kun kurkkasin sillä ei ollut ketään joten kuljin paripäivää ikkunan kautta asioille 
kuulin myös että nimeäni kuiskittiin (mutta vain ulkona) ja sisällä oli taas imurityyppi pari päivää oli hieman kakka puntissa mutta aika nopeesti se imuri hiljeni mutta nimeäni kyllä ulkosalla kuiskittiin jonkin aikaa, ja aina kun oli ryypännyt pidemmän putken niin kyllä sen supinan kuuli seläntakana. itellä paljon auttoi se että jos ahdisti niin ryyniä turpaan ja että ne äänet vaan kuuluu siaan ei ne kauaa jaksa huudella(kyllähänse käy vituttamaan ku ei tiedä onko kaverilla asiaa vai kuuleeko omiaan) mutta suosittelen jättämään tajunnan laajentelun niille ketkä ei pikku-ukkojen huutelusta pahastu(tai kyllähän ne joskus ovat kehdanneet käydä jopa viuhahtamassa mutta ajoin ne pois )
niin en todellakaan kyseenalaista tuskaasi, itseäni vain aikoinaan huvitti lievä delirium tila että taasko tuutte huutelemaan. itsekkin pahimmillaan deliranteissa olen itkenyt, nauranut ja raivonnut pikku-ukoille/kuvitelluille kavereille putkassa ja se ei ollut elämäni kohokohtia vaan oikeasti pelottavaa.
Mä epäilen suuresti sitä että jokin vaurio on tullut. Ja epäilen sitä että joulukuussa sain pahan serotoniinisyndrooman mut jotenki tokenin siitä ja et siitä jäi jokin jälki.
Jos ja kun päihteitä käyttää, kyse ei aina ole aivovauriosta siinä kohtaa ku kaikkeus heittää flipin. Yleensä kyse on hetkellinenpoikkeauvuus henk.kohtaseen aivotoimintaan verrattuna normaali tilaan. Tilanne normalisoituu kun ei nyt vaan ottais tuo immeinen liikaa paineita niistä oloista ja ylimääräsistä keloista jota tilanteeseen liittyy. Kannattaa koittaa hyväksyä että nuo “ongelmat” on osa sua, etkä niistä pääse muuten eroon kun sopimalla niiden kanssa rauhan. Asiat jotka tuntuu pahalta ei aina välttämättä loppupeleissä ole sitä. Kaikki uusi ja jännä pelottaa ja “potkii” omalla tavalla. Mutta kun siihen tottuu ja ymmärtää että hallut ja kelat on (melkein kaikki, ellei joku rukoile sun puolesta ) sun omasta päästä, niiden kanssa pystyy normalisoitumaan.
piis
Niin… mulla tulee aivojen magneettikuvaus piakkoin. Tuntuu vaa nii häröltä ku lähimuisti on ihan paska, ei muista edes samasta päivästä mitään. Kauhee paine pääs ja verenpaineet vaihtelee 100 - 160 inhottaa. ite aiheutettu. Lääkäri epäilee et oon tuhonnu mun serotoniinireseptorit ja noiden sienten kaa että ne on tehny uusoa hermoratoja ja tää dopamiinitaso käy vajaatoiminnalla tai jotain…
Joo, venaile pari vuotta, kaikki palautuu kyllä. Tuskin mitään tuhoutunut, tai jos vähän onkin, niin kyllä ne breinit kompensoi sitten ajan kanssa. Tiedän kyllä fiiliksen, kun luulee että muttereita irti - vaikka oikeesti noi olotilat voi kestää kuukausia. Lähimuisti on kai niitä ensimmäisiä, jotka alkaa heittelehtimään. Ei mitään uutta länsirintamalla. Aika parantaa, MUTTA suosittelen kyllä suuresti, että jätät ne kaikki edelliset aineet jotka tähän on johtanut, tai päämääränä saattaapi olla suljettu.