Aivot rikki?

Kuivaushuone
1

Moi, tämmöinen pidempi avautuminen tuli kirjoitettua sen toivossa että täältä löytyisi kohtalotovereita.

Onko täällä muita joilla olisi päihteiden käytöstä / yliannostuksesta seurannut aivovaurio? Vähän taustaa; olen ollut bentsoriippuvainen yli 10 vuotta, ja niitä lopetellessa avopuolella tuli vedettyä 2017 opiaatti + bentso + Lyrica - yliannostus josta melkein lähti henki. Olin teholla useamman päivän ja sen jälkeen sairaalassa kuukauden osastolla. Tuossa rytäkässä tuli oltua 20+ tuntia tajuttomana kyljellään kotona (heräsin spontaanisti itse), tuli akuutti munuaisvaurio, rhabdomyolyysi ja metabolinen asidoosi siitä, hyvin lähellä oli että olisi mennyt lihasten hapenpuutteen takia oikea käsi ja jalka kuolioon.

Paranin fyysisesti tästä rytäkästä kuitenkin jokseenkin ok kuntoon,avopuolella tappelin itteni irti bentsoista kokonaan ja sitten 2017 - 2019 syksy tulikin kärvistelyä helvetinmoisen aivosumun, masennuksen, väsymyksen ja muistiongelmien kanssa. Nyt sitten 2019 syksystä tuli retkahdettua buprenorfiiniin (sen antaman energian takia), koska tarvitsin töiden tekemiseen fyysistä energiaa, tästä seurasi sitten putki viime huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin menin ensimmäistä kertaa elämässäni katkolle (siellä lopetettiin bupre, gabapentin ja Voxra) ja sieltä 4 viikon A-klinikan jatkokuntoutukseen Tampereelle.

Ongelmana on edelleen se että minulla on todennäköisesti jonkin sortin lievä anoksinen/hypoksinen aivovaurio, mutta en pysty sitä todentamaan mitenkään. A-klinikan lääkäri oli ainoa joka asian merkitsi diagnoosiksi jatkokuntoutuksessa. Oltuani tuon överin jälkeen selvinpäin pidempiä aikoja ei ole pääkoppa ollut enää entisensä. Täysin sietämätön masennus ja väsymys vaivaa vaikka miten hyvin söisi, liikkuisi ja nukkuisi. Välillä tulee päiviä ettei pysty tekemään muuta kuin nukkumaan 16+ tuntia 24:stä. Olen nyt vähän vajaa 80 päivää ollut täysin streittinä tuon bupreputken jälkeen ja missään vaiheessa ei ole tämä prosessi tuntunut siltä että kyse olisi paranemisesta. Sain katkon ekana päivänä jonkin sortin epileptisen kohtauksen mutta niitä ei ole onneksi tullut lisää.

Voiko olla että neurologinen vaurio oireilee näin vai onko aivokemiat vaan perustavanlaatuisesti sekaisin? Tuntuu vaan että kidutan itseäni päivä kerrallaan ja meen rystyiset valkoisena eteenpäin. Mikään ei kiinnosta oikeasti tai tunnu miltään, tai sitten vituttaa vaan suurimman osan päivästä. Fyysinen energia on joinakin päivinä täysin nolla ja keskittyminen asioihin pätkii. Vetohaluja on ollut jok ikinen päivä ja tällä hetkellä en yksin edes pysty olemaan. Itsetuhoisia / itsensä vahingoittamiseen liittyviä ajatuksia on usein myös.

3 vuoden Sertralin kuurin jälkeen vaihdettiin vähän yli viikko sitten Brintellixiin. Mitään muuta lääkkeellistä apua en tähän asiaan saa, vastaus on aina vaan että pitää odottaa x kuukautta lisää ennenkuin voisi jatkotutkimuksia harkita. Neuropsykologisissa tutkimuksissa käynyt viimeksi 2018 keväällä. MRI kuvat oli normaalit, mutta eipä tuo lievä aivovaurio siinäkään aina näy.

Käyn NA - ryhmässä ja A-klinikalla välillä sh:n kanssa juttelemassa, mutta tässä alkaa pikkuhiljaa turnauskestävyys loppua kun joka vitun päivä selvinpäin on yhtä tuskaa. Tiedossa on että asia pitäisi ajan kanssa parantua mutta olen nyt tuota 1,5 vuoden bupreputkea lukuunottamatta taistellut tämän asian kanssa keväästä 2017 asti.

Ainoa asia selvyyttä ylläpitämässä on tällä hetkellä se että mieluummin hirtän itseni kuin ottaisin tuon 2 viikon katkon ja 4 viikon jatkokuntoutuksen uusiksi.

2

Ihan hirveästi sulle tsemppiä ja jaksamista :heart: Musta tuntuu, että kun sullakin on tosi pitkä ja rankka päihdetausta niin se vaatii tosi pitkään toipua sellasesta. Kun siis monen monta vuotta ku on käyttäny, niin ei voi olettaakkaan että siitä hetkessä toipuu. Mutta vaikka siinä pitkään meneeki toipua, niin se on kuitenki sulla eessä ja elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua oikeasti elämältä eikä tuskaselta selviytymiseltä.

Tosi hyvä, että käyt NA -ryhmissä! Siihen ohjelmaanhan kuuluu ne 12 -askelta, niin ootko kokeillu tehä sitä? ? Itteä se on ainaki helpottanu kun oon saanu kasvaa henkisesti sen ohjelman avulla vaikka siis vasta mäkin oon sitä alkanu tekemään.
Itekki sitäpaitsi taistelen sen asiankans ku ei huvittas kärvistellä tän oman pääkopan kans nyt ku ne päihteet on jääny kokonaan pois, niin alkaa puskeen ne kaikki asiat miks oon ikinä alkanu käyttään päihteitä. Että ei tää kyllä mitään helppoa oo ja välillä tulee semmonen olo, että ei jaksa olla näin ongelmallinen. Mutta jos haluun päästä joskus siihen tilanteeseen, että mulla on hyvä olla ja elämä tuntuu hyvältä, niin mun pitää jaksaa elää sen päivän kerrallaan ja hyväksyä, että mun toipumisessa menee nyt oma aikansa ja kyllä tämä ajan kanssa helpottaa. Tärkeetä on just päästä puhumaan ajatuksia ja tunteita ulos ja myös saada sitä samaistumista muilta toipuvilta.

3

^^ Miten sulla nyt menee, FantaClipper?

Kyllähän tuo oireilusi kuulostaa vinksallaan olevilta aivokemioilta, ts. postakuuteilta vieroitusoireilta. Varsinkin benzoista ne voivat olla hyvinkin pitkäkestoiset ja vaikeat, etenkin, jos käyttöä on takana vuosia, se on ollut päivittäistä, annokset suuria ja lisäksi on mahdollisesti ollut väärinkäyttöä. 80 vrk.(No, nythän aikaa on kulunut enemmän kirjoituksesi jälkeen) ilman buprea ei myöskään ole kovin pitkä aika postakuutteja viekkareita ajatellen. Tuohon päälle vielä mahdollinen primääri masennus tmv. MT-ongelma, niin avot, ei ole helppoa. “Pelkkien” postakuuttien vieroitusoireiden puolesta puhuisi myös se, että ilmeisesti olit tuon 1,5 vuoden bupreputkesi ajan ihan toimintakykyinen ja hyvinvoiva? Jos kyseessä olisi aivovaurio, ei kai bupre sitä hoitaisi :confused: . En tosin ole neurologi tahi muukaan lääkäri. Tuo oli pelkkää maallikon mutuilua.

Toisaalta aivovaurio ei ole tapauksessasi mitenkään täysin poissuljettu. Ei ole lainkaan tavatonta, että tuollainen kertomasi liki vuorokauden tajuttomana makoilu, josta muukin kroppa ottaa osumaa, aiheuttaa aivovaurion. Siksipä sun olisi hyvä päästä tutkituttamaan asia pikimmiten. Olisiko sun mitenkään mahdollista mennä yksityiselle neurologille? Tiedän, että tuo on tosi turhauttavaa, kun julkisessa päihde-/terveydenhuollossa kaikki vaivat pistetään vain päihteiden käytön ja niiden vieroitusoireiden piikkiin ja käsketään odottamaan vielä määräämätön aika ennen kun voidaan tutkia yhtään mitään, vaikka potilaalla olisi pää kainalossa. Ihmisellä kun on se paha olo ja ongelma just nyt ja tässä, eikä sen kanssa loputtomiin jaksa vain odotella ja ihmetellä sitkeämpikään sissi. Lisäksi sun voisi olla hyvä käydä tutkituttamassa voisiko sulla olla jokin muu somaattinen sairaus ns. rikkana rokassa. Tuo tuhoton väsymys ja siitä johtuva liikanukkuminen vähän viittaisi IMO siihen, että ihan pelkistä pitkäkestoisista viekkareista ei ole kyse.

Tsemppiä.

4

Vähän myöhästynyt vastaus, mutta periaatteessa ihan menettelee. Puhdasta aikaa on about neljä ja puoli kuukautta alla. Masennusoireet, etenkin tuo edellä mainitsemani tolkuton väsymys ja aivosumu edelleen vaivaavat. Pääsen todennäköisesti loppuvuodesta uudelleen neuropsykologisiin testeihin tuon mahdollisen aivovaurion osalta, mutta siihen asti pitäisi taas odotella ja selvitä.

Edellisellä kerralla sinnittelin vuoden about selvinpäin ja sitten uutta työtä aloittaessa meni motivaatio ihan täysin tohon väsymykseen ja kognitiivisiin ongelmiin, jota tuli sitten “fiksusti” paikkailtua 1,5 vuoden buprekuurilla.

Tällä kertaa on erona se että nyt satunnainen pilven polttokin jäänyt pois kuvioista ja käyn satunnais seuloissa A-klinikalla. Ja NA - ryhmässä käynnit on myöskin ollut hyvä henkireikä. Siltikin arki on sitä että jotkut päivät ei kykene muuta kuin olemaan vaaterissa ja ehkä jotain syömään. Joka ilta hampaita harjatessa tulee katseltua itteään silmiin peilistä ja vakuuteltua että tää selvin päin oleminen on huonoimpinakin päivinä parempi vaihtoehto kuin se pari milliä buprea aamupalaksi mitä vielä puoli vuotta sitten tuli tehtyä. Mutta oikeastaan vähän vaikea tässä on nähdä valoa tunnelin päässä.

Lääkityksien kannalta masennus- ja mielialalääkkeet on kaikki oikeastaan käyty lävitte, olen ajatellut kysyä sitten neuropsyk. tutkimusten valmistuttua että olisiko tässä aiheellista kokeilla stimulantteja tuohon alavireeseen. Mun käsittääkseni dopaminergiset osastot aivoissa ottaa aika helposti vauriota hapenpuutteesta, ts. olisiko sekundäärinen ADHD sitten kehittynyt… Kummallista sinänsä ollut se että se buprenorfiinin käyttö antoi ihan törkeästi energiaa meikäläiselle ja tuntui että kykeni jotenkin prosessoimaan ja ajattelemaan paremmin asioita.

Tosin vähän olen skeptinen sen suhteen että suostuuko lääkäri tommoisee päihteidenkäyttötaustan takia. Toki luulisi jonkin sortin apteekkisopimus ja seuloissa säännöllisesti käynti ratkaisis sen ongelman. Varsinkin kun mulla varsinaisena motivaattorina siihen päihteidenkäyttöön on ollut se että olo olis enemmän tai vähemmnä toimintakykyinen, sen sijaan että on ihan taju kankaalla kokoajan.

Kiitos.

5

Itselläni bupre toimi aikoinaan mitä parhaimpana masennuslääkkeenä. Monenlaiset ns. sallitut masarit tuli käytyä läpi, eikä yhdestäkään ollut mitään hyötyä. Korkeintaan vaikutus oli tyystin sietämättömät sivuoireet. No, masennus sitten onneksi helpotti, bupre kävi tarpeettomaksi ja pääsin siitä eroon. Vaikealta masennukseltahan tuo sullakin kuulostaa; väsymys, aivosumu, kognitiivisten kykyjen heikkeneminen, ei tästä elämästä mitään tule -fiilikset jne. Olen silti sitä mieltä, että tuo aivovaurion mahdollisuus kannattaa tutkia. Eiväthän masennus ja aivovaurio toisiaan poissulje ja sulla on ihan perusteltu syy epäillä viimeksi mainittua tuon yliannostusepisodin vuoksi. Ei kai se ota, jos ei se annakaan…

Tiedän tapauksia, jotka ovat päihdetaustastaan huolimatta saaneet kärtettyä ADHD-lääkkeet itselleen varsin helposti ja ihan hupitarkoitukseen. En tarkoita, että sinä niitä haluaisit huvin vuoksi, mutta tahtoo sanoa, että eivät ne aivan kiven alla ole. Sitten tuota mainitsemaasi apteekkisopimus&seulat -systeemiä käytetään myös paljon. Mulla on se käsitys, että ADHD-lääkkeiden saaminen päihdetaustalla ei ole kovin vaikeaa, jos niille on todellinen tarve ja pystyy todistamaan päihteettömyytensä. Esim. benzojen kanssa tunnutaan nihkeilevän huomattavasti enemmän. Varmaksi en toki mitään sano ja paljon riippunee taas lääkärin ja kulloisenkin päihdeyksikön linjasta.

6

No hyvä, että käyt hoidon piirissä ja klinikalla ja että pääset myös tutkimuksiin. Ihminen kun on kokonaisvaltainen kampe, johon vaikuttaa monet tekijät, usein ns. monen tekijän yhteissumma. Vaikka välillä tuntuu hankalalta olla selvin päin, se on kuitenkin paras vaihtoehto.