Aivoinfarkti

Moi kaikille,

Ensikertalainen täällä eli en oikein tiedä kuinka aloittelen…
Mutta tarinaan, ikää mulla on 50 +, käytännössä viikonloput nuoruudesta alkaen on mennyt suht humalahakuisesti. Joskus pe , yleensä pe ja la, sunnuntait kerätty voimia työviikkoon.
Kuusi vuotta sitten iski aivoinfarkti ja siihen tuli tietysti asian mukainen lääkitys. Eihän tämä muutosta käytökseen tehnyt kuin alkuun. Infarkti iski ns. syvälle aivoihin ettei yleisiä puhe tai liikuntaongelmia tullut. Ainoastaan väsymys jäi siitä iskusta.
Luottavaisin mielin söin lääkkeet kuten kuului, ja lääkärin sanoja lainaten " koskaan tätä ei uudestaan tule".
Mutta tuli kuitenkin, kuukausi sitten iski infarkti numero kaksi. Samat oireet kuin ensimmäisellä kerralla.
Nyt onkin päässä pyörinyt elämän suuret kysymykset, miten tästä eteenpäin? Mitä jos kuoppa kutsuu ja jossain vaiheessa se kaikille meille vastaan tulee.
Omassa päässäni olen ajatellut muutamia vaihtoehtoja, jatkaa kuten ennenkin ja nauttia elämästä sen minkä pystyy, kerran täällä ollaan, vai olisiko parempi jättää entinen elämä taakse ja ryhtyä viettämään elämää ns. terveellisesti, vaikka tiedän etten siitä välttämättä niin paljon nauttisi.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Miten ratkoitte ongelman?

Taisi mennä jo, mutta vastaan silti, kun huomasin tämän ja ajatuksia heräsi.

Mulla ei ole kokemusta aivoinfarktista, eikä muistakaan järin vakavista fyysisistä sairastumisista, joten olen toki vähän jäävi sanomaan mitään. Kuoppa kutsuu meitä jokaista ennemmin tai myöhemmin. Sikäli en yhtään ymmärräkään tätä kovasti vallalla olevaa ajatusta, että elämä pitäisi olla jokin kuoleman välttelyprojekti. Sen välttäminen kun ei aivan varmasti tule keneltäkään onnistumaan. Olennaisempaa lienee se elettävissä olevan elämän laatu. Se on tietysti jokaisin itsensä määriteltävissä, mitä elämältään haluaa.

Jos olet ollut suunnilleen lapsesta asti kaikki viikonloput kännissä, niin mistä voit tietää, ettet nauttisi selvästä elämästä? Sen kokeileminen ei maksa mitään(Nimenomaan ja konkreettisesti rahaa säästyy, kun sitä ei kaada kurkustaan alas) ja korkin saa kyllä aina uudelleen auki hyvin helposti, jos selvinpäin olo on täyttä helvettiä.

Näin juuri. Ja alkot, röökit ym on siitä jänniä, että vaikka paska olis jo osunut tuulettimeen ja kehittynyt vakava terveyshaitta, niin käytön lopettaminen voi sekä pidentää jäljelläolevaa elinikää että parantaa sen laatua. COPD-potilas, joka polttaa, on haudassa varsin pian (ja kuolema on hirveää katsottavaa :open_mouth: ), mutta tupakoinnin lopettanut COPD-potilas voi elää vuosia lääkityksen ja lisähapen turvin ja silloin elämä voi olla ihan hyvääkin. Itseään ei kannata kusettaa antamaan periksi liian aikaisin.