Heip.
Olen umpikujassa enkö tiedä miten löytää ulos. Huomasin salakavalasti koukuttuneeni uudelleen subutexiin, olin siitä erossa yli 8 vuotta. Traumaattisen avioeron ja ex -puolison sairastumisen myötä kaikki kaatui minun niskaani, meillä on yhteinen 8 -vuotias erityislapsi jonka lähihuoltaja olen. Olen työelämässä sote -alalla. Voimat ehtyvät ja aloin etsiä voimia jaksaa päihteistä. Ensin niin, että käytin lapsemme ollessa isällä ja sitten, kun isä lähti yllättäen itse päihdehoitoon pariksi kuukaudeksi niin aloin käyttää myös lapsen aikana. En ikinä ole ollut päihtynyt lapsen aikana vaan käyttömäärät ovat olleet pieniä, kylläkin iv:nä. Lapsi ei ole minua nähnyt edes humalassa koskaan ja olen ollut täysin päihteetön äiti tähän asti. En usko, että käyttö lapseen on mitenkään vaikuttanut eikä lasta sen seurauksena ole laiminlyöty, olen ehkä jopa pystynyt ja jaksanut olla enemmän läsnä ja tehdä asioita. Olen saanut subusta apua ahdistukseen ja voimia pyörittää arkea. Tavallaan koen, että subu pelasti mut tuossa kohtaa sekoamiselta ja romahdukselta. En saanut kunnolla apua oikein mistään vaikka yritin sitä työterveyttä myöten etsiä. Olemme pojan kanssa eläneet aivan normaalia lapsiperhe-elämää ja subun olen hakenut yhdeltä ja samalta ihmiseltä siten, ettei lapsi tiedä. Edes poikaystäväni ei tiedä tilanteestani vaikka hän tiiviisti on mukana elämässämme.
Meillä ollaan käynnistämässä eksäni tilanteen vuoksi lasun perhetyötä, itse toivoin tätä jo syksyllä. En kuitenkaan uskalla omasta ongelmastani puhua vaan olen päättänyt ratkaista tilanteen nyt itse. Pelkään, että koska tähän asti minun varaani on laskettu niin paljon ja en olekaan ollut sen arvoinen, lapsi viedään minulta. Olen käyttänyt niin vähän aikaa vasta, että lopettaminen ei tule olemaan vaikeaa. Tarvitsen siihen kuitenkin tukea ja sitä tulin nyt täältä etsimään. Olen päättänyt tämän viikon aikana ”ajaa alas” käytön niin, että lauantaina olisi ensimmäinen täysin subuton päivä.
Eli. Nyt kaikki vinkit ja tsempit ja muut kehiin. Aion saada asiat takaisin raiteilleen ja olla taas raitis äiti jonka lapsi ansaitsee 