Äiti on juonut aina. Olen koko ikäni (25 vuotta) joutunut katselemaan hänen juomistaan. Hänellä todettiin 90-luvun puolivälissä MS-tauti eikä sekään hidastanut hänen menoaan. Hän käy töissä, on osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä joka tarkoittaa sitä, että hän on ti-to töissä ja muuten kotona ryyppäämässä. Olen muuttanut kotoa pois jo vuosia sitten mutta siltikin ryyppääminen vaikuttaa lähes jokapäiväiseen elämääni.
Viikonloput ovat karmeita, milloin soittaa isäni, milloin veljeni ja kertovat mitä äiti on saanut päähänsä. Äiti ryyppää torstaista maanantaihin. Suht selvänä hän on tiistain ja keskiviikon koska on töitä. Eilen hän oli ottamassa jotain vanhoja mielialalääkkeitään, koska hän on kuulemma niin loukattu ja syrjitty. Kotona ei ole ketään hänen seuranaan, koska hän vaan syyttää ja haukkuu muita eikä keksi mistään mitään positiivista sanottavaa. Eilen minulla tuli mitta täyteen kun siellä isäni pyynnöstä menin käymään, ja vein talosta kaiken viinan mennessäni. Ja ne lääkkeet. Sitten sain kuulla olevani kusipää, mulkku ja kusikasa jne jne koska hän olisi halunnut vielä kaksi kaljaa. Sitten hän lähti kävelemään lähi-Siwaan ja seurasin häntä, kerroin sanovani henkilökunnalle etteivät myy hänelle alkoholia koska hän oli silminnähden päihtynyt. Käveltiin 300 metriä ja sitten käännyttiin takaisin koska näki mun olevan tosissaan. Ja taas olin kusipää ja mulkku.
Tänään soitin paikalliselle A-klinikalle ja pyysin itselleni ajan; pakko päästä puhumaan jollekin asiasta ja tiedustella onko tähän mitään hoitokeinoa. Eilen jos ne lääkkeet olisi ehtineet äidin kurkusta alas, olisin voinut soittaa ambulanssin hakemaan hänet. Miksi Suomen lainsäädäntö on niin perseestä että ihmistä ei saa riippuvuuksien takia pakkohoitoon ennenkuin tämä tekee itselleen jotain?? Sanoin äidille eilen varaavani ajan, tuskin hän sitä muistaa. Huomenna odotan häntä kotona kun hän tulee töistä ja kerron meneväni keskiviikkona puhumaan asiasta ja toivon hänen tulevan perjantaina, vapaapäivänään, mukaan vastaanotolle hakemaan apua.
Isä on muuttamassa pois kotoa jos juominen ei lopu. On ollut muuttamassa jo monet kerrat. Mutta ei äitiä voi jättää yksinkään, sitten hän juo itsensä hengiltä. Mutta ei tässä kohta muu auta, kaikilla meillä on voimat loppu tän asian kanssa.
Olen itsekin nykyään tuore äiti. En haluaisi äitiäni estää näkemästä lapsenlastaan, mutta pakko se on kun hän on aina kännissä. En halua lapseni joutuvan näkemään samaa, jonka kanssa minä kasvoin. Meillä ei oteta alkoholia lapsen nähden. Viihteellä on käyty kerran lapsen puolivuotisen elämän aikana ja molemmat niin että toinen oli kotona. Minun lapseni ei tarvitse joutua pelkäämään omia vanhempiaan siksi, että alkoholi on sumentanut pään.
Mutta mitä helvettiä mä teen sen äidin kanssa. Se juo ittensä kohta hengiltä. Jos se ei A-klinikalle suostu lähtemään niin pitääkö vaan odottaa että tulee sairaalakeikka. Se ei ole enää kaukana.
