ilmoittaudun lopettajien joukkoon. Olen vähän yli 30-vuotias eronnut nainen. Käyn töissä ja hoidan kahta lastani pääsääntöisesti yksin.Hakeuduin yksityiselle päihdelääkärille ja aloitin antabus-kuurin 30.12.2014 ja nyt olen ollut kuukauden päivät ilman alkoholia. Käytin alkoholia väärin. Turrutin sillä masennusta ja ahdistusta. Tilanne ajautui rattijuopumukseen. Alkoholismin pohja on nyt koettu. Viimeinen kuukausi on ollut tuskaista. Olen kiinni katumuksen verkossa ja kauhunsekaisin tuntein miettinyt miten tilanne ajautui kamalaan pisteeseen. En enää hallinnut juomistani vaan viina vei mennessään. En koskaan uskonut käyvän niin. Haluan nousta tästä jaloilleni. Sen päätöksen olen tehnyt, että korkki pysyy kiinni lopullisesti. Tiedän mihin alkoholin käyttö kohdallani johtaa. Tänään menen työterveyteen juttelemaan hoitajan kanssa. Rakastan lapsiani. Olen ollut jo kauan hyvin uupunut erosta, arjen raskaudesta, minuuttiaikataulusta, lasten sairasteluista ja työstäni. Minulla on ollut masennuskausia elämässäni. Olen herkkä ja ahdistun helposti. Lääkäri määräsi minulle Cymbaltaa masennukseen ja ahdistukseen ja mirtatsapiinia parantamaan unta. Antakaa minulle uskoa ja voimaa, että selviän tästä. Elämäni on ollut pitkään taistelua jaksamisen kanssa. Onneksi minulla on vielä lapset, katto pään päällä ja työpaikka. Verikokeissa maksa-arvot olivat kunnossa joten terveyskin on vielä tallella. Tarvitsen kuitenkin tukea ja voimaannuttavia sanoja jotta voin kestää pahimmat ahdistukset. Haluaisin vielä joskus parisuhteen ja tasaisen elämän. Tällä hetkellä se on pelkkä haave, koska olen niin romuna, että en kykenisi seurustelemaan. En ole tullut vielä omaksi itsekseni. Auttakaa minua Mikä tässä tilanteessa on seuraava askel eteenpäin? Vanhempani tukevat minua ja olen nyt hakenut apua lääkäreiltä sekä hoitajalta. Olo on kuitenkin todella surkea. Ruoka ei maistu ja suoritan elämää vain päivä kerrallaan eteenpäin. Olen laihtunut kuukaudessa 4 kiloa. Kuolenko tähän? Olen pohjalla. Siitä olen kuitenkin saanut voimaa, että olen antabuksen aamuisin ottanut ja pystynyt olemaan juomatta. Lisäksi pohjakosketus on vahvistanut tahtoa jättää alkoholi kokonaan.Lapsilleni haluan olla hyvä äiti, mutta tarvitsen apua. Olen lopussa.
Onnea päätöksestäsi, olet oikealla tiellä! Sanon sinulle tämän monen meistä jo tietämän viisauden: mikään ei ole niin huonosti, etteikö sitä juomalla saisi vielä huonommaksi. Kuulostat vastuuntuntoiselta ihmiseltä. Kaipaat selvästi myös vertaistukea, joten lämpimästi suosittelen AA:ta jossa on ihmisiä ihan joka yhteiskuntaluokasta ja juomisasteelta eli ei tarvitse olla puiston penkeillä öitänsä nukkunut sinne mennäkseen. Saisit vahvistusta päätöksellesi ja kuulet monen monta niin tuttua tarinaa. Lisäksi ota vastaan kaikki ammattiapu jota tarjotaan ja hae itse vielä lisää. Elä tässä päivässä, älä murehdi rattijuopumustasi koska sille et voi enää mitään, älä mieti mitään seurusteluja tms. olet vielä nuori joten sitä ehtii myöhemminkin. Lapsiakin on jo joten pääasia on laittaa ensin itsensä kuntoon. Itse olen ennemmin terapian kuin lääkkeiden kannalla joten uskon että masennuksesi saattaa hellittää jo ihan sillä et enää juo, Kestää toki kuukausia ennen kuin aivokemia tasaantuu alkoholin haitoista. Tsemppiä ja voimaa!
Kiitos Lizzy kannustuksestasi. En koskaan uskonut, että näin voisi käydä. Alkoholista sain voimaa suorittaa elämää eteenpäin. Kuitenkin se otti minusta lopulta vallan. Tiedän, että täysraittius on ainoa vaihtoehto. Täytynee olla kärsivällinen vieroittumisen kanssa. Jospa vointi paranee, kun keho korjaa itseään. Päivä kerrallaan…
Apua voin tarjota sinulle sekä omasta että suuren vertaistukiverkoston puolesta AA:sta. Tänäänkin tuhannet alkoholismin pohjan kokeneet suomalaiset alkoholiin nähden voimattomat ihmiset, naiset ja miehet, ovat raittiina AA:n avulla.
Googlesta löydät sinulle sopivat palaverit. Niihin ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, ja voit kuunnella miten siellä olevat ovat selviytyneet päivä kerrallaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei ja onnea päätöksellesi. Olen elämässäni joutunut pariin otteeseen samaan tilaan. Molemmilla kerroilla olen päässyt elämään kiinni lopettamalla alkoholin käytön sekä syömällä serotoniini-lääkitystä. Itse syön seronil-nimistä lääkettä, symbalta ei minulle sopinut. Lääkkeen vaikutus minulla alkoi vasta parin kuukauden kulttua. Siihen saakka elämä oli yhtä kärsimystä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, tarkoitan tällä rattijuoppoutta, onneksi ei kenellekkään käynyt kuinkaan, joten anna juttu itsellesi anteeksi. Nyt yrität herkutella ja tehdä mahdollisimman paljon mukavia asioita. Se on kaiken A ja O. Ja kun yrität ajatella myönteisesti, korjaantuu päänupin ajatusten kulkuväylät pikkuhiljaa. Ongelmat eivät karkaa mihinkään. Niitä riittää elämässä, milloin on enemmän ja milloin vähemmän. Hommelit, joita yksinhuoltajalla riittää, eivät karkaa mihinkään nekään. Kun siis voit olla huoletta näiden kahden asian katoamattomuuden kanssa, niin voit alkaa hoitamaan itseäsi kuntoon. Päivä kerrallaan ja hiljaa hyvää tulee.
Ensinnäkin positiivista palautetta miten hienosti olet alkanut hoitaa tilannettasi!
Toiseksi; jos voimavarat ovat vähissä, lastenhoidon mahdollisuudet rajalliset (kuten itsellänikin) tms. suosittelen lämpimästi ilmoittautumaan (ilmoittautuminen käynnissä!) tänne Plinkin Äiti-ryhmään. Vertaistukea, mitä saadakseen ei tarvitse edes lähteä kotoa saati järjestellä lapsille hoitoa (mikäli se nyt edes on hankalaa… ). Itse osallistuin siihen syksyllä ja olen hyvin kiitollinen kokemuksesta. Voi olla, että ilmoittaudun tähän keväänkin ryhmään vielä.
Kolmanneksi; muista hengitellä rauhassa ja antaa itsellesi kiitosta “pienistä”, arkisista jutuista. Olet selvinnyt jo näin pitkälle, se on jo tosi hyvä . Pienin askelin eteenpäin, voimia!
Kiitos kannustavista kirjoituksista. On vaan saatava itsensä uskomaan, että vielä joskus asiat järjestyvät. Avaimet ovat omissa käsissä. Nyt on vaan niin sumuinen ja epätodellinen olo. Korkki on suljettu lopullisesti. Alkoholi ei sovi kaikille ja kuulun siihen ryhmään. Tämä on varmasti elinikäinen prosessi. Sekunti kerrallaan, minuutti kerrallaan…
Tämä herkkyys ja ahdistumistaipumus meitä kohtalontovereitasi riivaa monia. Minuakin. Olen ollut melkein 3 kk juomatta ja vasta nyt tuntuu siltä, että ahdistus ja masennus alkavat helpottaa.
Älä kiirehdi. Olet uskaltanut hakea apua ja kertoa läheisille. SE jos mikä ON ROHKEAN IHMISEN teko. Ja hyvä alku.
Täällä saat vertaistukea ja olet omiesi joukossa. TERVETULOA!
Ja minäkin suosittelen AA-palavereja. Niissä pääsee irti häpeästä. Yksin sitä luulee olevansa ainoa paska rattijuoppo. AA:ssa tajuaa olevansa ihan normaali alkoholisti, joka on tehnyt alkoholistin tekoja juodessaan.
Vertaistuki tekee oikeasti todella hyvää. Olin itse sun kans samassa jamassa vuosi sitten. Nyt olen antanut pahimmatkin tekoni itselleni anteeksi ehdoitta, myös rattijuopumukset ja muut. En olisi näin hyvin toipunut ja pystynyt jättämään menneisyyttä taakseni, ellei minulla olisi vertaistukea.
Joka tapauksessa teitpä mitä vain, olet oikealla tiellä nyt.
Armahda itsesi ja suuntaa eteenpäin. Raittius alkaa maistua paremmalta muutaman kuukauden päästä.
Onnittelut oikeasta päätöksestä ja siitä, että olet ollut riittävän voimakas hakemaan myös apua. Selvästi olet päättänyt mitä haluat ja uskon, että pystyt koska haluat! Rankan pohjakosketuksen jälkeen minunkin raitistuminen käynnistyi.
Lopettamisen jälkeen tulee usein ahdistus ja masennus, samoin morkkis ja katumus, niin minullekin. Ahdistus ja katumus olivat ensimmäiset päivät aivan kamalia, joten sain tueksi rauhoittavia. Kaiken sen tunnemyllerryksen keskellä muistutin koko ajan itselleni, että tämä kuuluu asiaan. Nämä jutut on vain pakko kelata läpi ja sitten niistä voi päästää irti. Jotenkin sain sillä tavoin sen vaiheen tuntumaan tarpeelliselta ja helpommin kestettävältä. Ja jos saat lääkkeistä apua, niin minun mielestä sekin kortti kannattaa nyt käyttää. Mutta muista tarkkailla kauanko lääkitykseen tunnet tarvetta.
Uupumus ja väsymys voi johtua ihan siitä, että henkinen kapasiteettisi on vain tilapäisesti aivan täynnä kun prosessoitavia asioita on niin paljon. Sitä kyllä vapautuu kun alat saada asioita järjestykseen. Aloita vaikka ensin niistä pienistä, joihin jaksat tarttua. Ja muista, että etenet kaikessa rauhassa, asia kerrallaan. Meillä raitistuneilla on usein asioiden kanssa hirveä kiire! Kun korkki on pantu kiini, niin kaikki hyvä pitäisi saada heti. Älä sorru siihen.
Ja sitten ne positiiviset puolet myös. Sinulla on lapset, työpaikka, koti ja terveys tallella. Ja olet nuorikin vielä! Siinä on loistava perusta rakentaa uusi, raitis tulevaisuus . Et sinä tähän kuole etkä sinne pohjalle jää. Olet jo potkaissut itsesi kohti pintaa ja valoa!
Paljon voimia sinulle sisukas, pystyt siihen kyllä!!!
Kiitos taas kaikista ihanista kommenteista. Olen tullut siis kaltaisteni joukkoon. Taival on vasta alussa. Tuska on kai kasvun pohjamaata. Eilen kävin työterveydessä, mutta jäi sellainen olo, että olin liukuhihnalla. Juopoksi on niin helppo leimata, mutta kyllä se niinkin on, että jossain vaiheessa juoposta tulee uhri. Vaikka kukaan ei väkisin viina juotakaan. Addiktio on kavala ja tuskin kukaan alkoholia nauttiva sitä itselleen tarkoituksella aiheuttaa. Raittius on ollut tähän saakka menneiden kohtaamista selvinpäin. Kaikki vastoinkäymiset tulevat kertarysäyksellä ja niitä ei voi kuin prosessoida asia kerrallaan. Heti kun pahin shokki on ohi ja pystyy edes hiukan ajattelemaan järjellä. Ne on nyt käytävä läpi. Juomalla vastoinkäymiset tuli lakaistua maton alle. Nyt matto ei ole enää kyllin suuri peittämään ikäviä asioita. Maton alle on katsottava. Mutta tämä tuska on maksu jonka joudun maksamaan. Henkinen kipu ja alkoholista vieroittuminen on kova koulu. Siihen päälle mielialalääkkeiden aiheuttamat aloitusoireet. Huoh. Miksi alkoholia ylipäätänsä myydään kun tiedetään, että se addiktoi?
Huomenta Sisukas,
Harmi ettei työterveyshuoltokokemuksesi ollut kovin positiivinen. Itse koen saaneeni omasta tth:stani asiantuntevaa apua ja tukea. Käynnistettiin yhteisymmärryksessä hoitoonohjausprosessi, ja työterveyshoitaja “talutti” melkein kädestä pitäen minut A-klinikalle, joka myös on ollut hyvä kokemus. Ohjelmassa on A-klinikkakäyntien lisäksi on edelleen säännölliset tapaamiset työterveyshoitajan kanssa; tth-lääkärin kanssa nyt vähän harvemmin, mutta tämä kyselee kuulumisia myös sähköpostilla.
Me kuljetaan ihan samaa tahtia, minä aloitin myös 30.1 raittiuden Olen myös äiti ja tullut siihen tulokseen että on parempi jättää alkoholi kokonaan, ei minusta kohtuu käyttäjää tule. Hienoa että olet päättänyt ryhtyä raittiiksi. Minä en käytä antabusta enkä mitään mielialalääkkeitä. Ihan kivasti on mennyt ilmankin, kyllä minulla hieman mielialat heittelee ja ärsyynnyn asioista helpommin. Montaa kertaa ei ole tässä kuukauden aikana tullut mieleen viini, mutta jos tulee niin mietin kaikkia negatiivisia asioita joita alkoholi on minulle aiheuttanut. Mietin kamalia krapuloita, voimattomuutta, mokailuja… Olen käynyt A-klinikalla juttelemassa, yksityisellä psykologilla ja aa-kokouksissa. Kannattaa ottaa kaikki apu vastaan mitä on tarjolla! Onko antabus sopinut sinulle? Onko sinulle tullut siitä huono-olo?
Antabuksesta ei ole tullut mitään sivuoireita. En varmasti olisi pahimmissa ahdistuksissani pystynyt olemaan juomatta mikäli tuota lääkettä ei olisi taustalla. Mietinkin jatkavani Antabusta vielä 3 kuukauden kuurin jälkeenkin. Ihan vain vahvistavana tekijänä taustalla. Pelkään sortuvani joten haluan, että Antabus estää retkahduksen mahdollisuuden. Minun on iskostettava nyt selkäytimeen uusi elämäntapa, enkä halua tässä epäonnistua. Kestäköön tämä morkkis vaikka vuoden, mutta en halua enää pahentaa asioita. Haluan parantua ja saada kehoni ja mieleni kuntoon.
Huikaton helmikuu käynnistetty. Onneksi olen pitänyt pääni ja korkki on pysynyt kiinni jo yli kuukauden. Kiitos teille kaikille mahtiville plinkin käyttäjille jotka olette antaneet voimasanoja. Gospelin kuuntelu työmatkoilla on myös antanut voimaa heikoilla hetkillä. Suosittelen Petrus Ahosen musiikkia epätoivon iskiessä. Vanhemmat ovat olleet tukena. Niin ne vaan palaset elämässä pikkuhiljaa loksahtavat kohdalleen. Pohjakosketus tarvittiin, että ymmärsi tilanteen. Vaikka se kivulias rysäys olikin niin se tarvittiin, että heräsi tilanteeseen. Ahdistus on ollut megalomaanista ja ajatukset olleet todella synkkiä edeltäneen kuukauden aikana. Se kuulunee vieroittumiseen ja terve ihminen katuu vääriä valintojaan. On vaan katsottava eteenpäin ja jatkettava matkaa…RAITTIINA. Piste. Elämässä on kyse uusista mahdollisuuksista. Koen saaneeni herätyksen ja kyvyn nähdä elämän uudelta kantilta. Muutosprosessi on suuri, mutta se kannattaa. Korkki on kiinni. Usko paremmasta ja seesteisemmästä elämästä antaa voimaa ja tunnelin pää on olemassa. Siellä on valo jota kohti kuljetaan. Vaikka välillä uupunein ja haparoivin askelin niin suunta on päätetty. Härkä on iso, mutta niin sisukas muori härän sarvissakin. Härkä kaatuu. Sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta, päivä päivältä ja vuosi vuodelta.
Elämä on täynnä valintoja. Juna meni väärille raiteille, mutta nyt pakitetaan ja ohjataan juna oikeaan suuntaan. Isääni lainaten. Ikävistä kokemuksista on opittava. Nyt kun on omaa kokemusta alkoholismista(kin) niin osaanpahan antaa lapsille päihdevalistusta joka tulee suoraan sydämestä. En halua tätä samaa p*skaa lapsilleni. Todennäköisesti alkoholismi virtaa myös heidän geeneissään ja siihen on varauduttava, että alkoholin houkutus ja koukutus on heidänkin kohdallaan mahdollinen.
Onnittelut sinulle sisukas. Ahdistus ja masennus kuuluu päihteen käytön lopettamiseen. Vaan minun kohdallani sairautena vaivaa myös masennus. Se on myös salakavala ja tappava sairaus. Kannattaa netistä ja muualta lukea masennuksesta kaikki mahdollinen. Olin itse muutaman vuoden syömättä serotoniini lääkitystä. Seuraukset oli kamalat. Olen vakuuttunut, että masennus ja alkoholismi nivoituvat sairaalla tavalla yhteen. Itsekkin pölisen tällä palstalla joskus puppua mm. ettei antabus ja muut kepulikonstit auta. Yhdelle auttaa toinen keino ja toiselle joku muu keino. Täällä helposti annetaan asiantuntevia neuvoja vaikka serotoniinilääkityksestä ja sen tehottomuudesta. Itse vannon kautta likaisten varpaitteni, että ilman serotoniinia olisin matojen syötävänä. Voimia jatkoon.
minulla on myös masennustausta. Olen alakuloon taipuvainen ja arka ihminen. Ilman päihteitäkin. Kokeiltu on aikamoinen kavalkaadi erilaisia masennuslääkkeitä. Viimeinen kokeilu oli sen verran ikävä kokemus (Venlaflaxin), että olin jo heittää kirveen kaivoon. Nyt popsitaan Cymbaltaa ja katsotaan taas vaihteeksi miten tuo lääke sopii. Ainakin toistaiseksi on mennyt hyvin, aloitusoireet lukuunottamatta. Siitä olen varma, että ilman lääkitystä en tästä elämästä selviä. Tai ainakin syön lääkkeitä pitkään. Puolestani lääkkeet saavat toimia turvatyynynä kovaa maailmaa vastaan. Herkkä ihminen ei täällä muuten selviä…
Hei Sisukas, toivon sulle kovasti voimia ja toivoa tulevasta. Lyhyesti kommentoin (luin nyt kiireessä vain edellisimmän viestin), että herkkäkin pärjää täällä kyllä. Itse olen todella herkkä, aina ollut, mutta vasta nyt elän asian kanssa armollisesti sen hyväksyen sekä sitä piirrettäni kunnioittaen ja kuunnellen. Etsin myös, ja olen löytänytkin, mahdollisimman luonnollisia selviytymiskeinoja elämän “helpottamiseen”. Käytännön tasolla siis: riittävä lepo&uni, oma rauha&tila (myös mielensisäinen), erilaiset hengitys-ja läsnäolon harjoitukset itsesäätelyn tukemiseen, terveellinen ravinto. Itse olen onnellisesti jättänyt kaikki lääkkeet; SSRI-lääkkeet ovat minun kohdallani aiheuttaneet vain huonoa, myös Cymbalta oli kerrassaan kamala kokemus. Mutta; lääkeasioitakaan ei tokikaan voi yleistää, monet saavat niistä suuren avun ja miksipä niitä ei silloin söisi. Neuvon kuitenkin välttämään koko loppuelämää koskevia päätöksiä niin lääke-kuin alkoasiassa. Mistäs sitä nimittäin tietää miten erilailla sinunkin asiasi voivat vaikka vuoden päästä jo olla .
puhut asiaa. Toki toivoisin, että voisin elää ilman lääkkeitä vielä joskus. Nyt kun on vielä “kriisi” päällä niin tarvitsen myös kemiallista apua. Pakko ainakin kokeilla. Varmasti olen juomalla saanut pääkoppani ja serotoniit hyrskyn myrskyn. Pahin ahdistus on kaikonnut, mutta ei tässä vielä ihan täysissä voimissa olla. Rauhoittavia lääkärit eivät määränneet sen vuoksi, että niihin saattaa jäädä koukkuun kuten alkoholiinkin. Olen itse samaa mieltä, vaikkakin välillä on tuntunut, että jotain rauhoittavia tässä tarvisi… Mutta kuten aikaisemmin mainitsinkin niin ahdistukset ja möröt on nyt kohdattava. Jospa Cymbalta edes vähän tasoittaisi pahimpia ryöppyjä. Enää ei juosta karkuun. When life puts yuou in tough situations, don’t say why me, just say try me…
Usein suositellaan, että ekana raittiusvuonna ei hirveää säätämistä lääkkeiden kanssa tehtäis. Eli jos on löytynyt hyvä SSRI-lääke, se kai kannattaa pitää.
Mä olen miettinyt itse nyt vuoden raittiuden jälkeen, että voisin kevään aikana katsella lääkejutut uusiksi. Ehkä voisin jopa ajaa lääkkeet alas kokonaan pikku hiljaa. Olen toki todella herkkä melankolikko, mutta toisaalta tuntuisi hyvältä se, että oppisi elämään oman itsensä kanssa ja käyttämään nimenomaan ns. pehmeitä hoitomuotoja.
Mutta sinulle, sisukas, toivon oikein hyvää jatkoa! Asenteesi tuntuu olevan kohdallaan. Hieno homma kerta kaikkiaan.
Mikä tässä tilanteessa on seuraava askel eteenpäin? Vanhempani tukevat minua ja olen nyt hakenut apua lääkäreiltä sekä hoitajalta. Olo on kuitenkin todella surkea. Ruoka ei maistu ja suoritan elämää vain päivä kerrallaan eteenpäin. Olen laihtunut kuukaudessa 4 kiloa. Kuolenko tähän? Olen pohjalla. Siitä olen kuitenkin saanut voimaa, että olen antabuksen aamuisin ottanut ja pystynyt olemaan juomatta. Lisäksi pohjakosketus on vahvistanut tahtoa jättää alkoholi kokonaan.Lapsilleni haluan olla hyvä äiti, mutta tarvitsen apua. Olen lopussa.
joten pääasia on laittaa ensin itsensä kuntoon. Itse olen ennemmin terapian kuin lääkkeiden kannalla joten uskon että masennuksesi saattaa hellittää jo ihan sillä et enää juo, Kestää toki kuukausia ennen kuin aivokemia tasaantuu alkoholin haitoista. Tsemppiä ja voimaa!
. Pienin askelin eteenpäin, voimia!