Ehkä väärä paikka mutta onko kenelläkään kokemusta kuinka auttaa aikuista lasta. Poika nyt yli 30v, naimisissa, pienen lapsen isä, hieno ja herkkä mies. Hän on nyt työtön ja opiskelee. Jokunen vuosi sitten selvisi peliriippuvuus josta aiheutui muutaman tuhanen euron velat jotka maksoin ja ne poikani maksoi takaisin. Ajattelin että toivottavasti oppi ja onneksi ei käytä aineita. Niinpä, vasta toissa vuonna sain tietää totuuden. Mielialalääkkeitä useampi vuosi ja särkylääkkeitä jotka johtivat opioideihin ja sitten jotain muuta mistä en tiedä. Näistä seurasi suuret velat. Poikani ymmärtää että hän on päihdesairas ja saanutkin siihen apua vaikka ei mielestään tarpeeksi. Kaikkien aineiden käytön hän on lopettanut. Alkoholin käyttö on muutaman kerran aiheuttanut lisäongelmia (ei kotona). Kuinka voin auttaa tai suhtautua poikaani joka kertoo että olen enää ainoa ihminen jonka puoleen hän voi kääntyä? Hän tietää kaikki auttavat palvelut ja auttavat tahot mutta masennus on näemmä välillä tosi vaikeaa. Voin olla kuuntelija mutta en osaa auttaa. Nyt hän käy taas jossain terapiatapaamisessa ja voi olla että ensi viikolla ei enää. Onko täällä ketään jolla on edes vähän tämmöisiä kokemuksia?
Aca voisi auttaa häntä.
Ymmärrän oikein hyvin huolesi poikasi tilanteesta. Haluaisit auttaa häntä - ja olet omalla tavallasi auttanutkin - mutta olet epätietoinen siitä millainen apu ja tuki olisi hänen kohdallaan vaikuttavaa ja tuloksellista.
Masennnus on vakava sairaus. Sen seurauksena ihminen usein menettää ainakin osin toimintakykynsä. Siksi olisikin ehdottoman tärkeää, että poikasi saisi terveydenhuollosta asiantuntevaa apua ja oireenmukaista hoitoa masennukseensa. Kerrot pojallesi määrätyn mielialalääkkeitä. Poikasi koki, että ne eivät kuitenkaan yksin riittäneet vaan hän ajautui syystä tai toisesta opiaattien käyttäjäksi. Lääkärillä ei kaiketi ollut kokonaiskuvaa poikasi lääkkeiden ja päihteiden käytöstä. Luotettavan diagnoosin tekeminen on mahdotonta potilaan mahdollisen päihteidenkäytön vuoksi. Poikasi on kertonut sinulle lopettaneensa kaikkien “aineiden” käytön. Se on oikein hyvä lähtökohta muutokselle kohti parempaa. Voisit mahdollisuuksiesi mukaan rohkaista poikaasi keskustelemaan lääkärinsä kanssa lääkityksestään ja mahdollisista muutoksista siihen niin että hänen vointinsa kohenisi.
Poikasi luottaa sinuun. Ajattelen, että luottamusasemasi avulla sinun on mahdollista puhua vakavasti poikasi kanssa ja kannustaa häntä pysymään raittiina. Ehkä voisit myös jutella hänen kanssaan kaikesta siitä, mikä poikasi mieltä mahdollisesti painaa ja miksi hän ehkä kokee voimavarojensa vähentyneen. Mikäli hänen jaksamisensa on koetuksella oman perhe-elämänsä vuoksi, ei sinun ehkä ole hyvä mennä sen suhteen kovin syvälle vaan pikemminkin rohkaista poikaasi keskustelemaan niistä asioista päihde- ja mielenterveysalan ammattilaisten kanssa. Hän kertoo sinulle tuntevansa kaikki apua tarjoavat tahot, mutta ehkä sieltä vielä löytyisi hänelle jokin väylä pysyvämmän avun ja tuen saamiseksi.
Sinun pitää myös hyväksyä omat rajasi poikasi auttamisessa. Ei ole suinkaan tavatonta, että masentuneen ihmisen läheisetkin sairastuvat heihin kohdistuneiden liian suurten odotusten vuoksi. Lähipiirin halu auttaa voi joskus keinojen puuttuessa koitua ylivoimaiseksi. Sen välttämiseksi olisi hyvä myös huolehtia itsestä. Keskustelu ammattilaisen kanssa suojaa eri tavoin riippuvaisen ja masentuneen ihmisen lähimmäisiä haavoittuvuudelta.
Tiedän kokemuksesta miten raskasta voikaan olla oman läheisensä kaikkinainen auttaminen kun tuki ei tunnu tavoittavan kohdettaan. Monesti silloinkin arvokkainta apua on palveluverkon kartoittaminen ja yhteyksien luominen auttaviin tahoihin niinä hetkinä kun avun tarvitsijan omat voimat eivät siihen tunnu riittävän.