Kirjoitin seuraavan tekstin saunan puolelle supertopiciin jonkun aikaa sitten. Nyt ajattelin siirtää sen tänne ja kirjoittaa vähän lisää, jos vaikka jollain olisi samanlaisia kokemuksia tai jotain sanottavaa aiheeseen…
"Katselen valokuvaa jossa istuu pieni tyttö. Ei vielä montaa vuotta tässä maailmassa ollut, mutta kuitenkin liian paljon sen todellisuutta nähnyt. Hänen poskillaan valuu kyyneliä, mutta silti hän yrittää väkisin hymyillä, koska ei halua näyttää kuinka paljon sattuu. Hän haluaisi vaan tuntea, että joku välittää. Hän haluaisi vain kodin jossa on turvallista asua. Mutta se on liikaa pyydetty. Hän vihaa aamuisin herätä, koska joutuu silloin palamaan painajaisistaan todellisuuteen joka on niitäkin pahempi. Tytöllä on nälkä, mutta hän ei voi syödä, koska ei ole ruokaa tai ketään ketä kiinnostaisi tarviiko hän jotakin. Hän huomaa olevansa verille hakattu, mutta ei ymmärrä miksi. Hän pelkää mennä iltaisin nukkumaan, koska talo on täynnä vieraita ihmisiä. Ne voivat välillä olla tytön sängyssä ja tahranneet sen vereen. Ja se on se talo jonka pitäisi olla koti.
Ne ihmiset näyttävät pelottavilta ja niitä on joka huoneessa. Välillä ne rikkovat tytön leluja. Ne huutavat, ne hakkaavat, riehuvat ja hajottavat paikkoja. Ne tekevät koko ajan jotain pahaa. Välillä ei ole paikkaa missä nukkua ja tyttö menee naapurien leikkimökkiin nukkumaan. Ne yrittävät työntää piikkiä hänen käsivarteensa, mutta tyttö ei halua. Hän ei tiedä miksi aikuiset tekevät niin, mutta on nähnyt kuinka sekaisin ne kaikki siitä menevät. Joku mies yrittää ottaa tytöltä väkisin housuja pois eikä hän ymmärrä sitäkään, mutta tietää että se on väärin. Väliin tulee mies, jonka pitäisi olla isä. Miehellä on tulta syöksevät silmät ja hän alkaa kuristaa sitä joka yritti ottaa tytön housuja pois. Sitten kuuluu laukaus. Tyttö näkee miten ammutun miehen silmistä häviää elävä valo ja ne lasittuvat. Veri valuu lattialla. Tyttö ei ymmärrä. Hän vain huutaa. Isäksi kutsuttu mies alkaa haukkua lutkaksi ja huoraksi ja käy tytön päälle. Hakkaa ja kuristaa. Miksi? Tyttö ei taaskaan ymmärrä. Hän ei edes tiedä mitä tarkoittaa lutka tai huora.
Tyttö ei halua ikinä kasvaa aikuiseksi. Hän luulee, että kaikkien elämä on samanlaista. Tuskaa päivästä toiseen. Hän ei ymmärrä miksi toisia rakastetaan, mutta häntä ei. Hän haluaa toisenlaisen elämän, vaikka on vielä niin pieni ettei koko elämästä juuri mitään ymmärrä. Katselen kuvaa ja mietin asioita joita tytöille on tapahtunut. Alan itkeä itsekin. Vasinkin kun ymmärrän, että kuvassa oleva tyttö olen minä."
Kuten osa varmaan tietää, niin olen käyttänyt lähes koko pienen ikäni. Siitä en syytä ketään muuta kuin itseäni, mutta asiaan on vaikuttanut vahvasti lapsuuteni. Tai ei sitä voi edes lapsuudeksi kutsua. Ilman kotia, vanhempia, sukulaisia. Keskellä pelkoa, vihaa, surua, huumeita ja väkivaltaa. Ei voinut ymmärtää, eikä toisaalta halunnutkaan. Mutta kun en ymmärrä vieläkään. Elämä osaa kohdella liiankin epäreilusti. Mietin millainen minusta olisi tullut jos olisin kasvanut onnellisessa perheessä. Mutta toisaalta olisin silti voinut tehdä samoja, virheellisiä valintoja. Tosin ehkä hieman vanhempana. Oma päihteiden käyttöni kun alkoi joskus ala-asteella.
Olen ihmeen hyvässä kunnossa verrattua moniin muihin ja minulla on paljon kiinnostusta muitakin asioita kuin aineita kohtaan. Olen nyt aika pihalla kun tätä kirjoitan. Mutta yritän olla ilman piriä. Viides päivä menossa ja korvaan sen tuomia refloja muilla aineilla. Menneisyys on suuri osa ihmistä. Sen takia sitä seisoo juuri tässä, on juuri tälläinen. Mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Se seuraa aina, kaikkialle. En vaan tiedä mitä teen keskellä näitä sekavia tunteita ja kivuliaita muistoja? Kun en pysty puhumaan oikein kenellekään. Miten muut ovat käsitelleet asioita? Miten te muut olette pystyneet hyväksymään, antamaan anteeksi tai ymmärtämään? Minä en pysty tekemään niistä mitään. Pikkusisko on ainoa perheenjäsen ketä olen nähnyt viimeisten vuosien aikana. (Tosin mekin olemme nyt pahoissa riidoissa.)