Moi!
Rekisteröidyin just pari minuuttia sitten tälle sivulle, ku vessassa istuessani tajusin, että ei helvetti jotain on tehtävä. Oon 34v äijä Kotkasta, ja aina ollut perso alkolle. Asuin nuoruuteni vikat vuodet koulukodissa jossa pääsin tutustumaan kaikkiin ”kivoihin” juttuihin. En ikinä saanut mitään kiksejä subusta, vaan päin vastoin laatta lensi kaaressa. Olihan ne valveunet ihan jees. Pääsin pois laitoksesta, ja otin itteä niskasta kiinni. Ekaan 15vuoteen en koskenu mihinkään paitsi alkoon. Selkärankareuma kuitenkin, ”pakotti” syömään opiaatteja kipuun… Panacod-> Tramal-> molempia-> ja paljon. Sitten yhden baari illan aikana sain vahingossa käsiini buprea. VITTU! Rakkautta ensi silmäyksellä. Vuosi meni niin että meni n.2mg nasaalisti. Ei siitä saanu enää mitään, se teki vaan olon normaaliksi. Päätin että nyt riittää ja lopetin seinään. Onnistuin aika hyvin, yli 5kk ilman mitään muuta päihdyttävää, paitsi alkoa. No kuinkas kävi?? Duunit loppu ja ajattelin et jos sitä kerran helpottais oloaan… Niin niin, vanha juttu. Taas samassa jamassa, enkä pysty stoppaamaan, tän lisäksi tulee viihteiltyä mämmin kanssa… Serotoniinit loppu ja haluaa uudestaan eroon tästä paskasta auttakaa!!! Mitä teen. Tämä kirjoitettu, pienessä mämmissä pöntöllä istuen, mutta sillä ei ole vaikutusta tähän. Haluan olla hyvä isä (2lasta) ja mies. Siihen ei vaan kuulu subun käyttö yms…
Hei!
Kiitos viestistäsi.
Sinulla on kokemusta päihteettömyydestä ja näen sen voimavarana tilanteessasi! Lisäksi sinulla on lapset, jonka kautta sinä voit ammentaa myös motivaatiota päihteettömyyteen.
Hoitoon hakeutuminen? Onko se mahdollista? Kotkan A-klinkalle?
I
Moi ap
Täällä toinen bupreriippuvainen. Oot pystynyt olla 5kk ilman, se on todella jotain. Uskon että pystyt lopettaa, jos sulla on ollut tuollaiseen selkärankaa.
Itsellä reilun 4 vuoden käytön aikana paras saavutus on 7vrk ilman 
Alkaa tuntua siltä, että olen ilmeisesti loppuelämäni tässä päihdevankeudessa.
Tietääkö sulla puoliso käytöstä?