Aikuinen, lähes nelikymppinen lapseni ilmoitti hiljattain olevansa huumeiden viihdekäyttäjä. Käyttö alkanut vaikean ihmissuhteen aikana ja jatkuu yhä.
Olen reilun vuoden ajan huomannut hänen käytöksessään muutoksen: pinna on lyhentynyt, sietokyky kaikin puolin madaltunut, ilo kadonnut silmistä ja koko olemuksesta (sanoo tämän olevan seurausta vaikeasta ihmissuhteesta), hymytömyys ja kovuus astunut aiemmin myös myönteisiä tunteita osoittaneeseen ihmiseen. Puhetta tulee kuin robotilta, paljon. Terävää tekstiä, pitää varoa mitä sanoo koska tämä lapseni voi saada riidan aikaiseksi ihan mistä tahansa. Räjähtää todella herkästi.
Itsekin huomannut kovettumisensa, mutta sanoo sen olevan seurausta paitsi kovasta ihmissuhteesa, myös siitä, että on vihdoin löytänyt itsensä ja rajansa. Huumeista puhuu erittäin myönteiseen sävyyn, ne auttaneet häntä astumaan pelkojensa (myös ainepelkonsa) ylitse, aiempi yksittäinen kannabiskokeilu ja sen aikainen paniikkitunne vain siksi, ettei tiennyt miten aine toimii, lisäksi monia erilaisia kannabistuotteita, joiden toimintatapa pitää tuntea. Puheessa vilisi ammattisanasto nousuista ja laskuista ja doseista. Homma täysin hänellä hanskassa (mielestään) ja että olen vain typerä ja naurettava, jos kuvittelen, että hänen elämässään homma lähtisi hanskasta. Kokeillut useita aineita, eli rajat on kokeiltu, nyt ilmeisesti on muutama aine, joihin päätynyt, ei piikitä suoneen kuitenkaan. Ainakaan vielä. Huvielämässä kuulemma kaikki käyttävät erilaisia boostereita, ihmiset hoitavat kotinsa ja työnsä ja näyttävät siisteiltä ulospäin eikä elämässä aineiden suhteen ongelmia.
Perustelut olivat verbaalisen jälkikasvuni suusta aukottomat. Vaikka tiedän toisin, oli vaikea edes väittää vastaan. Tiedän ammattini puolesta aineista paljon.Kuitenkin oman lapseni suhteen olen ihan kädetön. Aukottomien perusteluidensa myötä huomasin miettiväni, että olenko itse vain pudonnut kelkasta ja asiat ovat kuinka hän sanoo.
Kuitenkin omat silmäni ja kokemukseni hänen muuttumisestaan sanovat muuta, huoli on valtava. Olen kadottanut lapseni. Ei hän ole se, joka joskus oli. Elämässä toki ihminen muuttuu ja voi tulla niin kovia kokemuksia, että ihminen kovettuu niidenkin myötä. Kuitenkin tiedän, että tuon, nyt jo katkenneen ihmissuhteen aikana tuli paitsi kovia kokemuksia myös elämään nämä aineet. Ja todellakin mahdollisuus tutkia omia rajojaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, ihan joka suhteessa. Aineisiin ei kuulemma mene rahaakaan kuin parikymmppiä kerralla. Ajattelen, että niin: tässä vaiheessa. Tämä on rakastumisvaihetta. Pian koukku alkaa purra. Sen jälkeen pitää maksaa, keinolla millä hyvänsä. Olla pirihuora.
En tiedä mitä kaikkia aineita hän on kokeillut. Pelkään, että MDMA:ta. Onko teilä kokemuksia siitä? Voiko MDMA aiheuttaa kerrasta jo aivokemiaan pysyviä muutoksia, kuten olen kuullut?
Ennen kaikkea haluaisin kuulla tietoa ja kokemuksia viihdekäytöstä. Onko se niin vaaratonta kuin minulle sanotaan. Onko lapselleni jo satunnaiskäyttöjenkin myötä tullut psyykeeseen muutoksia? Jäin käsitykseen, että kokeillut on LSD-tyyppisiä juttuja, psykoaktiiveja siis, sekä ekstaasityyppisiä aineita (amfetamiinijohdannaisia/sekoituksia?) sekä kannabistuotteita. Ja että joitakin näitä nyt sitten viidekäyttää. Käyttötiheydestä ei halunnut kertoa.
Kertokaa te, jotka olette viihdekäyttäjiä tai joilla se on mennyt yli asettamienne rajojen eli lähtenyt käsistä. Mikä sai sen lähtemään?Mikä sai ajattelemaan, että se hanskassa yleensä pysyisi? Mihin aineeseen rakastuitte eniten? Onko aineista seurannut paniikkihäiriöitä tai sellaisen pahenemista? Keskittymiskyvyttömyyttä, aloitekyvyttömyyttä jne? Kuinka nopeasti ainekäyttö tihentyi ja millaisella aikajaksolla käytitte alkuun, millaisella silloin, kun huomasitte, että aine hallitsi teitä? Tämä kaikki olisi kullanarvoista tietoa.
Arvelen, että minulle on kerrottu käytöstä vain pieni siivu. Pala palalata asia kuitenkin tässä valkenee yhä enemmän. Tajuan, että en voi enää luottaa siihen mitä minulle sanotaan. Tästä seuraa jokseenkin paranoidinen olo, sillä epäilen omiakin havaintojani, sen on tehnyt toisen vakuuttava puhe siit,ä että handlaa käytön hienosti ja aineista tulee vain itseä ymmärtävämpi olo. Sanat ovat hienoja, mutta ihmisen psyykinen tila täydessä ristiriidassa sanojen kanssa. Vaatetus on tiptot, koko ulkoinen olemus. Näistä ei saa mitään vihjettä aineiden käytöstä.
Olen äärimmäisen surullinen siitä, että fiksu, aikuinen ihminen tuossa iässä aloittaa tieten tahtoen huumausaineiden käytön. Jotenkin olen ajatellut, että tuossa iässä sellaisen pitäisi olla ihmiseltä ohi, siitä on parannuttu tai jouduttu vaikka hautaan jo. Mutta että aloitetaan. Oikein varsin. Olen surullinen, vihainen, huolissani, raivoissani, keinoton, voimaton, itkettää.