Aikuinen lapsi alkanut käyttää huumeita

Aikuinen, lähes nelikymppinen lapseni ilmoitti hiljattain olevansa huumeiden viihdekäyttäjä. Käyttö alkanut vaikean ihmissuhteen aikana ja jatkuu yhä.

Olen reilun vuoden ajan huomannut hänen käytöksessään muutoksen: pinna on lyhentynyt, sietokyky kaikin puolin madaltunut, ilo kadonnut silmistä ja koko olemuksesta (sanoo tämän olevan seurausta vaikeasta ihmissuhteesta), hymytömyys ja kovuus astunut aiemmin myös myönteisiä tunteita osoittaneeseen ihmiseen. Puhetta tulee kuin robotilta, paljon. Terävää tekstiä, pitää varoa mitä sanoo koska tämä lapseni voi saada riidan aikaiseksi ihan mistä tahansa. Räjähtää todella herkästi.

Itsekin huomannut kovettumisensa, mutta sanoo sen olevan seurausta paitsi kovasta ihmissuhteesa, myös siitä, että on vihdoin löytänyt itsensä ja rajansa. Huumeista puhuu erittäin myönteiseen sävyyn, ne auttaneet häntä astumaan pelkojensa (myös ainepelkonsa) ylitse, aiempi yksittäinen kannabiskokeilu ja sen aikainen paniikkitunne vain siksi, ettei tiennyt miten aine toimii, lisäksi monia erilaisia kannabistuotteita, joiden toimintatapa pitää tuntea. Puheessa vilisi ammattisanasto nousuista ja laskuista ja doseista. Homma täysin hänellä hanskassa (mielestään) ja että olen vain typerä ja naurettava, jos kuvittelen, että hänen elämässään homma lähtisi hanskasta. Kokeillut useita aineita, eli rajat on kokeiltu, nyt ilmeisesti on muutama aine, joihin päätynyt, ei piikitä suoneen kuitenkaan. Ainakaan vielä. Huvielämässä kuulemma kaikki käyttävät erilaisia boostereita, ihmiset hoitavat kotinsa ja työnsä ja näyttävät siisteiltä ulospäin eikä elämässä aineiden suhteen ongelmia.

Perustelut olivat verbaalisen jälkikasvuni suusta aukottomat. Vaikka tiedän toisin, oli vaikea edes väittää vastaan. Tiedän ammattini puolesta aineista paljon.Kuitenkin oman lapseni suhteen olen ihan kädetön. Aukottomien perusteluidensa myötä huomasin miettiväni, että olenko itse vain pudonnut kelkasta ja asiat ovat kuinka hän sanoo.

Kuitenkin omat silmäni ja kokemukseni hänen muuttumisestaan sanovat muuta, huoli on valtava. Olen kadottanut lapseni. Ei hän ole se, joka joskus oli. Elämässä toki ihminen muuttuu ja voi tulla niin kovia kokemuksia, että ihminen kovettuu niidenkin myötä. Kuitenkin tiedän, että tuon, nyt jo katkenneen ihmissuhteen aikana tuli paitsi kovia kokemuksia myös elämään nämä aineet. Ja todellakin mahdollisuus tutkia omia rajojaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, ihan joka suhteessa. Aineisiin ei kuulemma mene rahaakaan kuin parikymmppiä kerralla. Ajattelen, että niin: tässä vaiheessa. Tämä on rakastumisvaihetta. Pian koukku alkaa purra. Sen jälkeen pitää maksaa, keinolla millä hyvänsä. Olla pirihuora.

En tiedä mitä kaikkia aineita hän on kokeillut. Pelkään, että MDMA:ta. Onko teilä kokemuksia siitä? Voiko MDMA aiheuttaa kerrasta jo aivokemiaan pysyviä muutoksia, kuten olen kuullut?

Ennen kaikkea haluaisin kuulla tietoa ja kokemuksia viihdekäytöstä. Onko se niin vaaratonta kuin minulle sanotaan. Onko lapselleni jo satunnaiskäyttöjenkin myötä tullut psyykeeseen muutoksia? Jäin käsitykseen, että kokeillut on LSD-tyyppisiä juttuja, psykoaktiiveja siis, sekä ekstaasityyppisiä aineita (amfetamiinijohdannaisia/sekoituksia?) sekä kannabistuotteita. Ja että joitakin näitä nyt sitten viidekäyttää. Käyttötiheydestä ei halunnut kertoa.

Kertokaa te, jotka olette viihdekäyttäjiä tai joilla se on mennyt yli asettamienne rajojen eli lähtenyt käsistä. Mikä sai sen lähtemään?Mikä sai ajattelemaan, että se hanskassa yleensä pysyisi? Mihin aineeseen rakastuitte eniten? Onko aineista seurannut paniikkihäiriöitä tai sellaisen pahenemista? Keskittymiskyvyttömyyttä, aloitekyvyttömyyttä jne? Kuinka nopeasti ainekäyttö tihentyi ja millaisella aikajaksolla käytitte alkuun, millaisella silloin, kun huomasitte, että aine hallitsi teitä? Tämä kaikki olisi kullanarvoista tietoa.

Arvelen, että minulle on kerrottu käytöstä vain pieni siivu. Pala palalata asia kuitenkin tässä valkenee yhä enemmän. Tajuan, että en voi enää luottaa siihen mitä minulle sanotaan. Tästä seuraa jokseenkin paranoidinen olo, sillä epäilen omiakin havaintojani, sen on tehnyt toisen vakuuttava puhe siit,ä että handlaa käytön hienosti ja aineista tulee vain itseä ymmärtävämpi olo. Sanat ovat hienoja, mutta ihmisen psyykinen tila täydessä ristiriidassa sanojen kanssa. Vaatetus on tiptot, koko ulkoinen olemus. Näistä ei saa mitään vihjettä aineiden käytöstä.

Olen äärimmäisen surullinen siitä, että fiksu, aikuinen ihminen tuossa iässä aloittaa tieten tahtoen huumausaineiden käytön. Jotenkin olen ajatellut, että tuossa iässä sellaisen pitäisi olla ihmiseltä ohi, siitä on parannuttu tai jouduttu vaikka hautaan jo. Mutta että aloitetaan. Oikein varsin. Olen surullinen, vihainen, huolissani, raivoissani, keinoton, voimaton, itkettää.

Minusta kuulostaa siltä että lapsesi lääkitsee päihteillä masennustaan. Varmasti ne tuovat hetkellistä helpotusta ja voivat ihan oikeastikin toimia itsetutkiskelun apuvälineinä, mutta kyllä yleissuunta on aina alaspäin. Mikäli sen itse tajuaa ennen kuin käyttö on riistäytynyt käsistä, on ennuste ihan hyvä.

Itsekin olin joitain vuosia sitten vielä viihdekäyttäjä. Pilveä polttelin säännöllisesti, piristeitä tai psykedeelejä meni ehkä joitakin kertoja kuukaudessa. Eli ei paha, mutta minun herkälle psyykelleni sekin oli liikaa. Useimmat käyttökokemukseni olivat mahtavia, mutta niiden jälkeiset laskut saattoivat olla todella pelottavia. On vaikea kuvailla sellaista ahdistusta. Niitä oloja täytyi sitten korjata rauhoittavilla, joiden käyttöä olen aina karsastanut.

Aloin myös saamaan jonkinlaisia unihalvauksia, eli näin hyvin todentuntuisia ja ahdistavia painajaisia joissa olin täysin lamaantunut. Usein minut esim. raiskattiin omassa sängyssäni. Näitä oli pahimmillaan kai joka toinen aamu.

Eli tällaisia kokemuksia minulla. Vaikka itse olenkin aina ollut hieman herkempää lajia, niin kyllä viihdekäyttö jättää jälkensä kenen tahansa mielenterveyteen. Jostainhan senkin serotoniinilatauksen on oltava pois, jonka vaikkapa MDMA aivoissa vapauttaa.

Ehkä voisit toistaiseksi sivuuttaa lapsesi käytön, ja yrittää kannustaa häntä johonkin mielenterveydelliseen hoitokontaktiin. Varmasti hänelle tekisi hyvä purkaa sitä mainitsemaasi rankkaa ihmissuhdetta.

En osaa sanoa millaisilla käyttömäärillä on mahdollista tärvellä pysyvästi aivokemiansa, tuskin kuitenkaan ihan pelkällä viikonloppukäytöllä? Minulle ei ole mielestäni jäänyt mitään pysyvää vauriota, päin vastoin, kognitiiviset kykyni ovat kohenneet huomattavasti saatuani masennukseni aisoihin.

Niin huoli on kova on sitten kyseessä aikuinen tai alaikäinen. Meillä helvetti ollut valloillaan jo kolme vuotta. Poika kohta 18 ja käyttää kannibista. Olen tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia mutta koska poika ei suostu ottamaan apua vastaan, lastensuojelu sanoo, ettei ole perusteita aloittaa selvittelyä. Pojalla kun on katto pään päällä ja äiti joka rakastaa.
Sitä jää todella yksin eli pojan käytös ja käyttö heijastuu sisarsuhteisiin, meidän vanhempien parisuhteeseen. Ajoittain poika saanut raivokohtauksia, tavarat lentelee. Olen hakenut pojan pois putkasta noin neljä kertaa. Mitään katumusta tai muuta ei näy. Päinvastoin käytös on niin luokatonta viranomaisia että minua kohtaan.
Lukemattomia keskusteluja käyty mutta kun ne ei johda mihinkään.
Kukaan, kuka ei elä tätä helvettiä ei ymmärrä. Nyt haetaan pojalle asuntoa, se oli lastensuojelun neuvo. Itselläni on tunne, että odottavat vain sitä että poika on kahdeksantoista niin ei kulu kunnan lastensuojelun rahoja. Tiedän, kun poika on 18, hakee opintolainan, jättää maksut maksamatta ja velkaantuu. Katsotaan pystyykö pitämään edes puolivuotta asuntoaan.

Itse toivon itseltäni voimaa riuhtaista irti, koska oma mielenterveyteni ja jaksaminen vaarassa. Pitää jättää lapseni heitteille. Hemmetin vaikeaa mutta en jaksa koska itken päivittin. Minulla ei ole enään elämän iloa.

Hei Sumu

Sinun ei tarvitse tuntea että jätät lapsesi heitteille vaikka ottaisit välimatkaa.
Tärkeintä on nyt hakea itsellesi apua ja mielellään vertaistukea.
Suosittelen samaa myös puolisollesi.
Teidän täytyy kuitenkin jaksaa arkipäivää ja muut lapset tarvitsevat teiltä myös oman osansa.
Kun perheessä on päihteiden käyttäjä ajaudutaan hyvin nopeasti tilanteeseen, jossa kaikki
pyörii käyttäjän tilanteen mukaan.
Oma elämä kaventuu ja ahdistus kasvaa.
Huoli poikanne tilanteesta on ymmärrettävästi aiheellinen.
Ihmeellistä on, ettei lastensuojelu ole varannut teille edes tapaamisaikaa.
Olet tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia ja hakenut poikaasi putkasta.
Perusteita kyllä olisi kannabiskäytön lisäksi.
Jos olet lukenut näitä Vilpolan kirjoituksia, huomaat että täällä on paljon samassa
tilanteessa olevia vanhempia ja puolisoita.
Moni kirjoittaa saaneensa apua nimenomaan itselle kun on jaksanut lähteä sitä hakemaan.
Suosittelen teille soittoa tähän osoitteeseen:
irtihuumeista.fi/
Jostain on hyvä aloittaa oman elämän ilon edes jonkinlainen takaisin saaminen.
Kun läheinen ottaa itselle apua vastaan se jossain vaiheessa
toimii myös käyttäjälle vahvuutena hakea apua omaan tilanteeseen.

Terv. Ohjaaja Kerttu