vaikka tämä saattaa kuulostaa kliseeltä, en todellakaan tiedä mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Olen peliriippuvainen, ihminen joka ei osaa olla pelaamatta, joka ei osaa lopettaa. Uhkapelin tuottama jännitys on todennäköisesti sitä, mitä joskus peleistä hain. Vaikka en tiedä edes miksi, miten ja milloin tämä kaikki alkoi. Vuoden 2008 asti en ollut koskaan laittanut peliautomaatteihin yli 5e kuukaudessa. Mutta jotenkin mä onnistuin muuttamaan 0,20e panoksen jopa 10e, ja tässä sitä ollaan, koukussa ja syvällä suon pohjalla. Ennen pärjäsin opintotuella, nyt en enään “normaali” palkalla. Kun luen monien muiden ihmisten tarinoita, joilla on kymmeniä tuhansia euroja pelivelkaa, tunnen helpotusta. En ole vahingoniloinen, päinvastoin tunnen paljon empatiaa näitä ihmisiä kohtaan. Pointtini on se, ettei minulla miltei ole velkaa n. 300e joita olen lainannut ystäviltäni. Mutta raha ei tässä ole ongelma, koska huomasin pari kuukautta sitten ettei mikään riitä. Voitin 5800e, enkä siltikään nostanut, vaikka omasta pussista olin vain 37e tallentanut kyseiselle saitille. Laskut aina maksan, mutta seuraava sivu onkin jo kasino. sinne menee melkeinpä kaikki rahat. Pahinta ei tässä ole rahan menetys, niin kuin varmaan ymmärsitte, vaan syyllisyyden tunne. Mitä enemmän pelaan, sitä enemmän häpeän,salailen ja syytän itseäni. Mutta kun itsehillintä ei riitä. Rakkaus mieheeni ei riitä. Olisin valmis ottamaan luodin mieheni vuoksi, mutta miksi rakkauteni ei voita riippuvuuttani. Olen nuori vasta 25v. eikä ole lapsia, mutta tuntuu että peliongelmani vie minulta kaiken. Itseluottamus, elämänilo kaikki ovat poissa. Mieheni ei edes tiedä minkälaisia summia tungen peleihin. Ehkä minulla on paremmin raha-asiat kuin monella muulla, mutta tätä menoa olen yksi teistä/muista jotka ovat velkakierteessä, ja jotaka ovat menettäneet puolisonsa(tarkoitan muitakin esim. sukulaisia, ystäviä ym) tämän ongelman takia. En halua pelata enään! Poistin kaikki tilini kaikista nettisivustoista, joita muistin. Jotkut sivustot kirjoittivat s.postiin seuraavasti: tilin sulkeminen ei estä pelaamista. Tiedän että voin koska vaan avata pelitilit tai mennä kaupan pelikoneille pelamaan, mutta en halua sortua peleihin enää. Tiedän myöskin ettei tämä ole helppo tie, mutta tiedän olevani vahva ja haluan taistella loppuun asti! Olisi toiveiden täyttymys tulla vuosien päästä kirjoittamaan tänne selviytymistarinani, olla ylpeä siitä että olen saavuttanut ja voittanut!!! Hyvät ihmiset, tarvitsen nyt kipeästi teidän kullan arvoisia neuvoja! Esim. miten voitatte pelihimonne päivittäin, miten saan asian unohtumaan tai olla luovuttamatta pelihimolle esim kaupoissa? Vielä yksi kysymys, olisiko mahdollista laittaa pankkikorttiin peliautomaatti eston? Kiitoksia etukäteen!
Tänään asetin pelirajoituksen 0e automaattipeleihin(pankkikorttiin). Tänään oli ensimmäinen pelaamaton päivä ja kun tulin kaupasta kotiin tiputin säästöpossiin kolikot joita sain kassalla. Mulla on ollu se säästöpossu ihan turhaa pari vuotta, mutta nyt tulee muutos asiaan! Niillä rahoilla aion ostaa itselleni jotain extraa. Olen niin innoissani, mutta tiedän tämän olevan vasta alkua. Tää on mun eka kerta ku edes harkitsin lopettavani. Kuten tuossa jo sanoin edellisessä viestissä, että olen ollut tietoinen ongelmasta, mutta en ole tehnyt asialle mitään. Tämä sivu sai minut harkitsemaan ja päättämään, että nyt on pelaaminen pelattu ja sen täytyy loppua tähän. Olen käynyt täällä lukemassa muiden viestejä/tarinoita muutaman kuukauden ajan, mutta luulen etten uskaltanut päättää. Nyt kun mietin syytä, miksi en motivoitunut heti… ehkä pelkäsin etten ole omaitseni, etten sittenkään halua lopettaa. Vai oliko syy siihen, etten luottanut itseeni tarpeeksi?! Kirjoitan aivan kuin olisin jo vuosia sitten lopettanut pelaamisen heheh 
Mutta mulla on jotenkin niin positiivinen asenne nyt tähän suhteen. Yritän kirjoitella tänne kuulumisiani päivittäin. Mutta tosiaan, olisiko joillakin vähän vinkkejä pahan päivän varalle?!
Moro naispeluri!
Olet tehnyt aivan oikean valinnan. Pelaamaton elämä on parempi vaihtoehto siinä vaiheessa kun pelit vievät ihmistä eikä toisinpäin.
Pankkikortissa nollaraja, onnea! Käytännön ratkaisu jolla pääsee hyvään alkuun.
Lopettamiseen liittyy monesti alkuinnostus. Sitä miettii ja keksii kaikenlaisia ideoita säästämiseen ja ajatukset ovat peleissä pelaamattomuuden kautta. Aivan kuten esim uuden liikuntaharrastuksen kohdalla, voi tässä alkuinnostus tössähtää. Varaudu siihen! Tämän tiedostaminen helpottaa jo sitä hetkeä kun alkaa epäröidä “voishan sitä kympillä kokeilla…”.
Pahan hetken varalle jokaisen täytyy löytää itselleen toimivat konstit. Nettipelaajan tietenkin täytyy pysyä koneelta ehkä poissa. Sijaistekeminen; vaahtokylpy, lukuhetki, lenkkeily/ulkoilu jne. Ihan mitä vaan että pelipirulainen jää sillä hetkellä kakkossijalle.
Foorumi on täynnä ketjuja joista voi ammentaa lähes loputtomasti ajatuksia ja kokemuksia, joita soveltaa omaan tilanteeseensa.
Ei muuta kuin tervetuloa joukkoomme ja onnea uuden, paremman elämäntyylin valitsemiselle!
Olisiko hyvä idea katkaista nettiliittymä pois, eli sulkea, ja kertoa miehellesi ongelmasta. Eli sulkea mahdollisimman moni takaportti samantien.
Sekä samalla ottaa yhteys vaikkapa a-klinikkaan tai peluuri puhelimiin sun muihin.
Ensimmäinen edellytys on varmastikin lopettaa pelaaminen, mutta myös vois suositella jotain siihen tilalle.
Joku uusi harrastus voi olla hyvä, mutta sekään ei auta jos vain kokoajan tekee mieli pelata.
Eli ensin olet vain pelaamatta, vaikka menet kylmään suihkuun jos ei muu auta.
Mutta jatkossa ettei tarvitsisi pelkästään tahdonvoiman kanssa tapella, jonkulainen ammattiapu voi auttaa rakentamaan uutta minää sen pelaajaminän tilalle. Ja saa uussia keinoja käsitellä tunteita.
Miehelle voi olla hyvä kertoa, jos et uskalla ensin kertoa, niin hae ensin ammattiapua ja sitten vaikka ajallaan kerrot miehellekin. Mun mielestä se, että ei kerro läheisille ongelmastaan, jättää takaportin että pystyy vielä halutessaan salaa pelaamaan, tai jos menee vähän aikaa hyvin niin pystyy valehtelemaan itselleen, että ei minulla ole ongelmaa kerran olen jo X päivää ollut pelaamatta jne. Mies voi jopa tukea, eikä vaikkapa tietämättään salli sitä. Mun mies varmaan jos myöntäisin sille jotain, sanoisi että “eihä se ole kuin lopettaa”, mutta tämä johtuukin siitä jos ihminen on itse riippuvainen, tai ei ole itse riippuvainen mistään, eikä käsitä miksi pitää tehdä niin rajuja toimenpiteitä. Tähänkin auttaa tiedon kerääminen, eli jos kerrot, niin kerää tietoa ja esitteitä, että menee varmasti perille.
Tässä vaan muutamia “neuvoja”, toivottavasti auttaa joitakin ihmisiä.
Hyvä pointti se netin katkaiseminen, vaan kun ensinäki tarvitsen nettiä työn vuoksi ja kodin nettisopimus on vielä syksyyn saakka. Ajattelin että voisin hankkia ohjelman, joka estää näitä sivuja… jossain palstalla luin ohjelmasta joka on myös edullinen ja sopisi ainakin tilanteeseen. Ja kyllä olen ajatellut kertoa miehelleni, mutten tiedä miten ja millon kerron sen. Olen peloissani ja häpeän tilannettani. Tiedän mieheni olevan ymmärtäväinen ja antaa kaiken tuen, jos kerron. Mutta häpeä on suuri, vielä suurempi on pelko, voiko hän luottaa minun sanaani kun lupaan ettei tule toistumaan. En halua mieheni töissä tai kotoa poistuessaan stressaavan, olenko tällä hetkellä pelaamassa. Tiedän kaiken kuullostavan tekosyiltä, mutta asia on vaan niin etten halua nähdä pettymystä mieheni silmissä. Hänen kunnioitus minua kohtaa on myös syy, jonka takia en haluaisi kertoa. Olen myöskin ajatellut ammattiapua, mutta pelkään myös että työnantaja saa selville minun käyvän/käyneen terapeutilla. Jos haen joskus tulevaisuudessa töihin, voiko työnantaja tarkistaa/saada selville tästä, esim. jos hän ottaa selvää terveydestäni jne. Alenko tässä asiassa turhaan huolissani? Koska jos asia on niin, ettei sellaista tietoa anneta eteenpäin, olisin valmis varaamaan aikaa terapiaan vaikka heti tänään. Kiitos sinulle asiallisesta viestistä. Hyvät pointit ja neuvot! Kiitos.
Niin kuin theyoda tuossa viestissä sanoi alkuinnostuksen kuuluvan asiaan, olen hyvin perillä asiasta. Muutama vuos sitten aloitin liikunnan ja olin todella innoissani. Vaan liikunta alkoi hiipua elämästäni yhtenä kesä iltana Nyt olen myös aloittanut liikunnan, toisin parisen kuukautta sitten. Minulla on ollut meneillään kirjoitus elämästäni, jota nyt en ole vuoteen jatkanut. Ehkä se pitäisi jatkaa. Se olisi todella hyvää terapiaa, kokemuksista tiedän. Monesta asiasta olen päässyt yli kirjoituksen kautta. Katkeruus, asioita joita ei voinut toisille antaa anteeksi, saati unohtaa. Kaiken luovutin kynällä paperille ja sinne ne jäivät. Sain paljon parempaa tilalle. Kyky ymmärtää toista ja antaa anteeksi. Antaa lupa muistamiselle, ymmärrys ettei kaikkea voi unohtaa, mutta anteeksi voi antaa. Ja nyt kun olen saanut kirjoittaa tänne, jotenki illalla kun menen nukkumaan, mietin että tällaiset päivät haluan viettää elämäni loppuun asti. Mutta niin kuin sanoin, tämä on alkua takana vasta kolme päivää ja pitkä matka pinnalle. Mutta kaikki selviytyjät ovat alottaneet tästä. Minä tulen perässä. Olen tehnyt sen päätöksen, pohjalle en aio palata. Koskaan en mistään asiasta ole ollut näin varma. Jatkan kirjoittelua tänne.
Vihdoinkin sain kerättyä rohkeutta, ja alkaa tunnustaa peliongelmaani läheisilleni. Jouduin pyytämään anteeksi vanhemmiltani ja sisaruksiltani tekaistuista lainantarpeista(itkuhan siinä tuli tunnustaessa valehtelujaan, näin nuorelta mieheltäkin 25v). Ongelma on kestänyt jo neljä vuotta ja välillä olen pelannut koko palkkani samana päivänä. Vippejä ja kulutusluottoja tuli otettua kaikki mahdolliset sen toivon varassa, että “nyt minä voitan ne hävityt rahat takaisin”. Onneksi en saa enää mistään lainaa.
Ulosottoon olen maksellut jo parin vuoden ajan ja vielä olisi jäljellä 15000€, eli minun palkoilla kyseessä on aivan huikea summa.(2100€ brutto). Nyt olen sulkenut kaikki netticasino sivustoni ja hankkinut pääsykiellon käyttämiini pelisaleihin. Toivottavasti alkaisi valoa näkyä pitkän ahdingon tunnelin päästä.
Tässä on kokolailla paljon samaistumispintaa allekirjoittaneelle. Lopetettuani pelaamisen, kaikki asiat alkoivat selkiintyä yksi kerrallaan. Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä, kuten meistä ei tullut peliongelmaisiakaan yhden yön aikana.
Yhden päivän kerrallaan, kun kärsivällisesti elelemme pelaamatta, uusi elämä kehittyy, suoden mitä erilaisimpia ilon aiheita. Olet tehnyt tulevaisuuttasi ajatellen yhden viisaammista päätöksistä. Se jatkuva valehteleminen itselleen sekä läheisilleen on yksi pahimmista taakoista mitä ihminen voi joutua kantamaan. Kun opettelemme elämään rehellisenä itsellemme, ihmeellisiä asioita tapahtuu. Välillä elämä tuo vastaan myös vastoinkäymisiä, mutta ajanmyötä opimme kohtamaan nuo vastoinkäymiset oikeanlaisella nöyryydellä, ymmärtäen tärkeimmän, eli pelaamisella emme ongelmiamme ratkaise, pelkästään pahennamme niitä. Aurinkoisia päiviä meille kaikille, kulkiessamme päivän kerrallaan tätä pelaamatonta elämänpolkua.
Olen iloinen puolestasi, makke87. Niin kun aikaisemmin olen sanonut, aion kertoa miehelleni, mutta se ei ole eikä tule olemaan helppoa. Tiedän tunteen kun saa kerrottua asian ja huomaa että lasti on paljon kevyempi, ja ettei se nyt nii paha ollut kuin kuvittelin. Se mikä ei tapa vahvistaa, mietin juuri. Jos mieheni ei jätä ja on tukenani tämän pitkän tien päällä, luulen parisuhteestani tulevan vahvempi.
Olen myös joskus törmännyt tarinaan, missä nainen kertoi selviytymistarinan. Kertoi siinä miten miehelle kertominen antoi paljon muutakin. He kuullema selviytyivät aviokriisistä, samalla kun taistelivat yhdessä naisen peliongelman kanssa.
Mutta takaisin aiheeseen. Nostan hattua sinulle, makke87 ja muille, jotka ovat uskaltaneet tähän. Yksin ei tarvi ongelman kanssa olla!
Tiedän, että ihminen on yksilöllinen, mutta voisitteko kertoa, millon teillä on alkanut pelihimo herämään?
Itselläni ei ole käynyt mielessänikään, että voisin laittaa nyt 20c pelikoneeseen. Olen käynyt kaupassa ainakin kerran joka päivä ja on ollut käteistä. Pankkitilillä on sen verran rahaa, että vaikka pelaisin pärjäisin kuitenkin seuraavaan tilipäivään asti. Mutta ei ole tullut himoa eikä halua pelata. Moni täällä kirjoittaa lopettavansa, kun tili näyttää nollaa, kun kaikki on jo mennyt. Mutta siis minulla olisi rahaa peleihin, en vain tunnu haluavani pelata senttiäkään. Onko tämä ihan normaalia? Sillä monesti olen maksanut laskut palkkapäivänä ja pelannut loput rahat miltei samana päivänä.
Olisiko muuten hypnoosista mitenkään apua? Jos tulee hetkiä jolloin en olekkaan näin luotettavainen. Olen kuullut, että jotkut ovat päässeet esim. tupakasta irti hypnoosin avulla. Ja ukkoappini luopui alkoholista tämän avulla. Itse uskon hypnoosiin, mutta tiedän ettei se yksin riitä.
Tänne voi kirjoittaa omia kokemuksia myöskin jos siltä tuntuu! Tsemppiä kaikille, jotka ovat lopettaneet ja josta taistelevat ongelman kanssa.
Palaan vielä asiaan. Hyvin tuttua tuo “voittorahoilla maksan velat/laskut” tai justiinsa “nyt voitan takiasin hävityt rahat”. Neljä vuotta on pitkä aika, minulla suunilleen kolme vuotta. Kun ajattelee, mitä kaikkea niillä olisi voinut saada tai miten paljon olisi voinut säästää. olemme onneksi vielä niin nuoria, että nyt kun ryhdistäydytään ja ollaan pelaamatta niit saadaan maksettua velat/lainat, saadaan säästettyä kunnialla. Voinko kysyä, alkuperäistä summaa siellä ulosotossa?! Etkö voi sopia perintätoimistojen kanssa, että ottais ulosotosta velat “takaisin” ja maksaisit suoraan niille. Kuullut olen, että ulosotto veloittaa aika paljon. Tulee todella kalliiks kun ulosottoon maksetaan, mutta jotkut perintätoimistot ottavat velan takaisin, jolloin ei mee kun maksusuunnitelman maksu, paljon pienempi kuin ulosottomaksu. Olisi mukavaa kuulla sinusta jatkossakin. Paljon onnea uuteen alkuun!!!
Laskeskelin päässäni, että olen maksanut jo ulosottoon vähintään tuon saman 15000 tuhatta.
Nyt kaduttaa, kun en alunperin tajunnut hakea oikeusapua. Olisin saanut osan veloista anteeksi.
Onneksi heinäkuussa olen menossa velkaneuvottelijan vastaanotolle ja sitä kautta hakemaan
takuuu säätiön takausta. Kaikille peliongelmaisille neuvo “Älkää missään tapauksessa ottako pelaamiseen lainaa”.
Hyvältähän se alussa tuntuu, mutta lopulta touhu karkaa käsistä. Pelinhimoon on nyt auttanut paljon pidemmät
työajat/viikonlopputyöt, näin aika ei riitä pelaamiseen. Myöskään ei kannata olla päiviä yksin kotona, koska ainakin omalla kohdallani huomasin pelaamisen olevan tapa viettää aikaa. Tovottavasti en vaan jää työriippuvaiseksi , vaikka onkin parempi vaihtoehto pelaamiseen.
Tsemppiä kaikille.
pakonomaisesti pelaava repii pelihimoonsa kaikki lainat mitä irti saa. ei siinä raha ole pääosissa, vaan
euforian tunne, joka on niin vahva ettei MIKÄÄN pelasta kierteeltä.
pelit jatkuu viimeiseen korttiin asti ellei tule olemaan kunnon peliongelmaisiin erikoistunutta ammattiapua
saatavilla heti ja ohjaus PELIONGELMAISIIN erikoistunutta laitoshoitoa ja nimen omaan HETI!
vaan hiljaista on kaikkialla muualla kuin helsingissä.
Hei,
Minulla nyt myös menossa kaikki pelilainat ja vipit ulosottoon…yli takuu säätiön rajan. Mitä tarkoitat tuola,ettet tajunnut hakea oikeusapua ja osan veloista olisi saanut anteeksi? Miten?
Hei,
kirjoitustyyliäsi et pääse pakoon vieras. tiedostamattasi aloitat uuden lauseen todella useasti M kirjaimella.
siinä kuitenkin vain yksi esimerkki kokonaisuudesta.
Niin kuin alussa jo kerroin, onneksi minulla ei ole kuin muutamia satasia, joita olen tutuilta/ystäviltä lainannut. Tämä on yksi esimerkki/syy siihen miksi halusin lopettaa pelaamisen. Huomaamattasi se muutama satanen muuttuukin yhtäkkiä tonneiksi. Olen Luojalle kiitollinen siitä, etten ole mennyt níin pitkälle.
Jatka samaa reittiä, oikealla tiellä olet!!!
Semmosta vaan viel että kauanko olet ollut pelaamatta?
En ollut nukkunut koko yöhön. Mietin, miten ihmeessä kerron miehelleni, että olen pettänyt häntä niin monet kerrat. Miten kerron, että olen valehdellut näin pitkään, pitänyt häntä niin typeränä. Aamulla mietin, pitäisikö hänet herättää. Ajattelin “kohta ei ole enää mahdollisuutta kertoa, minulla on nyt rohkeuteni, ehkä menetän sen kun hän herää”. Säpsähdin oven ääneen. Sieltä hän hymyili, minut nähdessään. Tuli lähemmäs, kysyi mikä minun on. Silmäni olivat punaiset unettoman yön ja itkemisen jäljiltä. Sanoin “kulta, haluan tunnustaa -… en koskaan satuttais sua tahalteen, mutta sen olen tehnyt jo. Sulla on oikeus olla vihanen, sulla on oikeus olla loukkaantunut, mutta olen langennut pelimaailmaan…” Siinä sitten kerroin joka ikisen valheen, jonka muistin, ja ehdotin tiliotteen selaamista. Mies ei liikkunut, ei puhunut. Saatoin pelätä pahinta, kunnes hän kysyi “olet sä maksanu edes meän vuokrat?”. Vannoin, että olen maksanut joka ikisen laskun, joka kuukausi. Mies laittoi vaatteet päälle ja lähti. Tuli iltapäivä, ei miestä näkynyt missään, kello kävi 19, ei vieläkään kuulunut mitään. Joskus ennen ilta kymmentä tuli viesti, luulin että hän yöpyy jossain, tai sanoo meidän liittomme olevan ohi. “Jos lupaat mulle, ettet enää koskaa koske pelikoneisiin, tulen kotiin tänään, annan anteeksi ja yritetään yhdessä keksiä jotain. Mutta jos et voi antaa lupausta, sano se nytten, sillä siinä tapauksessa parempi ottaa etäisyyttä!” Lupasin sen hänelle, lupasin etten pelaisi enää, lupasin etten enää koskaa valehtelisi, vaikka olisi kuinka kauhea totuus.
Aamulla oli kauhea olo, univelkaaa oli ihan älyttömästi, en ollut syönyt ollenkaan kahteen päivään. Asiat pyörivät päässä. Näin mieheni nukkuvan sohvalla. Tajusin, ettei välimme korjaantuisi yhdessä yössä. Hän tarvitsisi tilaa, aikaa sulatella asiaa. Annan sinulle kaiken mitä tarvitset, minulla on vielä paljon hyvitettävää, sanoin hänelle. Aikaa minäkin tarvitsen, tänään tuli viikko täyteen!
Tämä oli elämäni pelottavimpia hetkiä, mutta paras samaan aikaan. Tiedän mieheni rakastavan minua, mutta koskaan en ollut näin varma että mieheni NÄIN paljon minua rakastaa. Tosiaan tuntuu paljon kevyemmältä kantaa tätä taakkaa kaksin. Syyllisyyden tunne on hivenen kevyempi, kun ei tarvi enää salata ja valehdella. Kokonaan se ei kyllä ole poistunut, eikä varmaan poistu vähään aikaan, mutta nyt on parempi olla. Motivaatiota syntyi paljon, myöskin usko itseeni, että nyt mä selviän!!!
Öitä kaikille
Hei vaan kaikille. Joku kysyi tietoa oikeusavusta, mikäli asiaa oikein ymmärrän niin tuloihin nähden isot velat voi olla mahdollista saada osittain/kokonaan anteeksi. Lisätietoa löytyy sivulta www.oikeus.fi, sieltä löytyy myös laskuri jolla voi laskea mahdollisen korvattavan osuuden.
Kiitos, ok sitten tuo ei ole minun tapauksessa vaihtoehto, sillä tulot ivat suht hyvät mutta tällä hetkellä silti kaikki menee velkoihin.
totuus olisi joskus tarua ihmeellisempää.
Onko kukaan käynyt ikinä juttelemassa esim kirkon diakonin kanssa tms? Onko saanut apuja?
olen käynyt!
oli minun viimeinen vaihtoehto aikoinaan kun olin ollut nälissään jo jonkin aikaa rahattomana.
sossuntäti melkein sylki päälleni kun menin pyytämään apua! liiton rahat oli päällä ja edelliset 2
pelannut sukkana.
ei a-klinikalta saanut mitään asiaankuuluvaa terapeuttia joka olisi ymmärtänyt.
viimein eksyin diakonian puheille häpeissään mutta ihmetys oli suuri kun viimein oli heti joku joka pysähtyi
kuuntelemaan!!! sain ruokalappuja a-klinikan ruokalaan ja 20ruokasetelin 
otin pari aikaakin ja helpotti suunnattomasti. se olikin itselleni ainoita paikkoja jossa sinua kuunnellaan ja autetaan.
sossun ylenkatsetta meitä sairaita pelihulluja kohtaan on kanssa jotain todella masokistista.