Päivä 3 (ilta)
Luin @Metsanpoika n ketjua ja sieltä osui sydämeen tämä joulun muistelo. Kyyneleet nousivat silmiin ja joku kuristi kurkkuani, kun luin tekstiä, jonka olisi pitänyt olla kahtena edellisenä jouluna omasta kynästäni, mutta ei todellakaan ollut…
Edellisenä jouluna 2024 oksensin ja sammuin vanhempieni vessaan, kun jäin juomaan heidän kanssa nuorempien (ja todellakin fiksujen) sisarusteni mennessä nukkumaan siinä puolen yön tienoilla. Minä ja vanhempani sen sijaan riekuimme johonkin kahteen asti punaviiniä lipittäen ja kaikesta mahdollisesta avautuen. Tapaninpäivänä sitten vain torkuin vierashuoneessa tai olohuoneen sohvalla ja jäi siskon ja äidin kanssa sovittu koti-spakin tekemättä mun ja äidin krapulan takia. Sisko oli harmissaan ja pettynyt ja mua hävetti. Äiti ei kai enää edes osaa hävetä noita ylilyöntejä, en tiedä…
Tuota edellisenä jouluna eli 2023 sama juttu, paitsi tuolloin “vain” join liikaa viiniä nuorempien (ja taas fiksumpien) sisarusten ollessa ainoastaan hieman nousuissa. Minä ja vanhemmat sen sijaan oltiin loppuillasta aivan kekkulissa ja etenkin isälläni on tapana puhua nuorempien sisarusteni päälle, kun hänellä on liikaa promilleja veressä. Tätä hän jostain syystä ei tee kuitenkaan mun kohdalla, mikä sitten taas aiheuttaa välillä skismaa minun ja sisarusten välille. Heille tulee tunne, että minä olen esikoisena arvokkaampi, koska minun annetaan puhua loppuun ja heidän ei.
Joka tapauksessa tuolloin sentään pääsin kuin pääsinkin yhden aikoihin kotiin, mutta silti jäi suuri harmistus ja häpeäkin tuosta joulusta. Tuntuu, että olen tehnyt sisaruksilleni nyt kahtena edellisenä jouluna vanhempieni kanssa sitä samaa, mikä joskus huoletti ja harmitti minua itseäni nuorempana, kun seurasin ainakin toisen vanhempani humaltumista. (Tähän toki todettakoon, että sisarukseni ovat jo aikuisia kumpikinin) Tuolloin joulut olivat isoja sukujouluja, joissa oli aina etukäteen sovitusti useampi aikuinen, joka ei juonut tippaakaan. Minä, sisarukseni ja meidän serkkumme hipsimme mahdollisimman kauas, kun aikuisten puheen volyymi alkoi nousta liiaksi.
Meille ei koskaan selitetty, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, mikä muuttui ja miksi, mutta meille tunnelma muuttui inhottavaksi ja lähdimme leikkimään joululahjoillamme. Aina välillä joku niistä selvistä aikuisista tuli katsomaan ja kysymään pehmeällä, lähes anteeksipyytävällä äänellä, mitä meille kuului. Ja saattoi jäädä meidän kansamme leikkimään/pelaamaankin, kun ei varmaan itse jaksanut olohuoneessa mesoavia känniääliöitä.
No, nää on näitä. Mennyttä ei saa enää takaisin, mutta sen tiedän, että tulevan joulun 2025 vietän pitkästä aikaa vesiselvänä ja jos siltä tuntuu niin ehkä jopa mahdollisesti ihan toisessa kaupungissa tai maassa. Olen miettinyt esimerkiksi sooloreissua Espanjaan tai Portugaliin jonnekin veden ääreen. Ei mitään turistirysää, vaan joku rauhallinen pikkupaikka, jossa saan irtaantua ihan kokonaan noista edellisen joulun “rutiineista”. Ymmärrän nimittäin sen, että jos asetan itseni siihen samaan tilanteeseen, jossa aiempien vuosien ylilyönnit ovat tapahtuneet, niin hyvin mahdollisesti vanha kaava toistuu.
Vielä tällaisia ajatuksia tähän päivään aamun jäljiltä. Tuntuu, että oon nyt tosi Plinkin suossa, kun täällä on niin paljon inspiroivia matkoja luettavana, mutta varmasti tämä hiljalleen rauhoittuu. 
Tänään joskus kymmenen aikoihin alkoi töissä hieman pyörryttää, joten siirryin siivoamisesta sitten kuitenkin tekemään aika yksitoikkoista työtehtävää läppärillä. Lounaan jälkeen oli kuitenkin jo parempi olo! Kävelin kotiin eli se noin 40 minuuttia rauhallista kävelyä tuli tänään, suihku, ravitseva, vähäsuolainen päivällinen ja tummasuklaapala jälkkäriksi. Ja nyt ruudun sijaan ajattelin jatkaa yhden kirjan lukemista.
En hihku, että wohoo, kolmas päivä ilman alkoholia, vitsi hyvä minä, koska viikonloppujuojana tämä on mulle täysin normaalia. Voi olla, että perjantaikaan ei tunnu vaikealta, mutta sunnuntaina on ystävien kanssa brunssi, johon on kyllä onneksi viime aikoina melkein vahingossa sisältynyt vain holitonta mimosaa. Eli täytyy vain pitää huolta siitä, että tämä totuttu kaava tulee taas toistumaan! Tuossa on nimittäin potentiaalinen sudenkuoppa…
Tässä kohtaa kuitenkin luojalle kiitos IBS:stä kärsivistä ystävistä, jotka ovat lopettaneet alkoholin lähes kokonaan juuri siitä syystä, että se aiheuttaa niin pahoja mahaongelmia jopa usealle seuraavalle päivälle. En toki nauti siitä, että he joutuvat ottamaan saikkuakin mahaongelmiensa takia, mutta olen iloinen siitä, että nyt itsekin pääsen tukemaan heitä holittomuudessa!
Ihanaa iltaa ja lopulta hyvää yötä kaikille! 
Taas yksi päivä lähempänä totaalista raittiutta ja se matka, jos mikä, tekee elämästä elämisen arvoista!