Kirjoitin aiemmin tarinani vähentäjiin, mutta tämän viikon jälkeen on todettava, että mun täytyy ottaa tavoitteekseni lopettaminen. En selvästi valitettavasti osaa enää pitäytyä vain muutamassa, joten tämän päätöksen tekeminen tänään aamulla oli helppoa.
Taustatarinani löytyy siis täältä: https://keskustelu.paihdelinkki.fi/t/miten-nain-kavi-juuri-minulle-matka-kohti-muutosta-alkaa/57412
En kirjoita sitä uudestaan auki, mutta tuon tekstin kirjoittamisen jälkeen oli aluksi helppoa olla holittomana ja olin innoissani kokeilemassa esim. alkoholittomia juomia. Tällä viikolla kuitenkin karkasi käsistä peräti kaksi kertaa: ensiksi vappuna ja sen jälkeen eilen.
Vappuna aloitin holittomilla juomilla, mutta heti kun sain kurkusta alas yhden puolikkaan holillisen lonkeron niin homma alkoi riistäytyä käsistä. Eilen mulla oli taas tarkoituksena olla holittomana, mutta kun ystävä osti pari lonkeroa niin mäkin lähdin samaan kelkkaan. Ja loppujen lopuksi, kun tänään laskeskelin eilisen alkoholimäärää mulle tuli oikeasti pakokauhu, kun tajusin, että join hieman yli NELJÄ LITRAA ALKOHOLIA.
Siis lähes puolet enemmän kuin mitä juon yhden kokonaisen päivän aikana vettä!?!? Jotenkin tuli tajuaminen siitä, että mä olisin voinut esim. oikeasti kuolla yöllä yksin kotona. Mun sydän tuntuu heikolta, tällä hetkellä on edelleen lieviä ongelmia tasapainon kanssa ihan kuin olisin edelleen humalassa (tälläistä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin) ja mulla on vain aivan uskomattoman pettynyt ja surullinen olo.
Jouduin perumaan treffit ihanan miehen kanssa. Me ollaan odotettu noita treffejä kuin kuuta nousevaa ja mä tunnen aivan kamalaa syyllisyyttä siitä, että mun typeryyden takia meidän ihana päivä peruuntui. Hän pitää itsestään huolta, harrastaa tosi paljon urheilua, ei juo oikeastaan ikinä alkoholia ja elää elämää täysillä. Ja sitten oon minä, joka on useammin kuin kerran joutunut näkemään kunnolla vaivaa, jotta oon saanut darrani piilotettua häneltä. Tai joutunut toteamaan, että en pysty “suoriutumaan” intiimistä kanssakäymisestä ja feikannut, koska hänen tietämättään oon juonut aivan liikaa ennen meidän tapaamista.
Mulla on tällä hetkellä elämässä enemmän ihmisiä, jotka eivät enää juo alkoholia kuin niitä, jotka juovat, joten tukea omaan holittomuuteen kyllä on saatavilla. Mun täytyy vain nyt ottaa askel tuohon samaan suuntaan, johon muutkin on menneet. Muuten mä jään jälkeen ja menetän enemmän kuin mitä oon valmis menettämään.
Joten tässä sitä mennään. Päivä 1. Oon pystynyt aiemminkin aikuisiällä elämään kokonaan ilman alkoholia, joten tiedän, että pystyn nytkin. Mutta toisin kuin aiemmin niin nyt mulla on oikeasti kunnon syy olla palaamatta enää juomaan. Päivittelen tähän ketjuun tämän matkan sujumisesta, ajatuksista ja haasteista ja teen kaikkeni, että mun tarinasta tulee menestystarina.
Tuo, että elämässä on enemmän holittomia kuin juovia, tulee varmasti osaltaan auttamaan sinua omassa urakassasi.
Täytyy tänään syödä terveellisemmin, pitää lepopäivä ja mennä ajoissa nukkumaan, jos vaikka huomenna heräisi siihen “uusi minä” -fiilikseen, mikä on normaalisti tullut, kun alkoholin vetämisestä on kulunut 48h. Eilen sentään meal preppasin ennen kuin näin sitä ihanaa miestä, jonka kanssa käytiin kävelyllä. Eli sinänsä eilinen oli kyllä oikeasti ihan mukava päivä.
Itse jo oikein odotan raitista kesää. Niitä on ollut ikävä!
Mutta tälläistä tää välillä on ja kyllä mä sentään melkein 8h sain unta. Ehkä se ei vain eilisen liikunnan jälkeen sitten riittänyt…
