[Aloitus poistettu pyynnöstä - moderaattori]
9 tykkäystä
Täällä ollaan tukena arjessa mukana 
Tuo, että elämässä on enemmän holittomia kuin juovia, tulee varmasti osaltaan auttamaan sinua omassa urakassasi.
3 tykkäystä
Tervetuloa Sofia!
Teit järkevän päätöksen huomattuasi, mikä tilanteesi on.
Alkoholiriippuvuudessa on joku kohta, minkä jälkeen käyttöä on vaikeaa jollei mahdotonta kontrolloida ja sen yhden jälkeen vain Luoja tietää paljonko viinaa menee ja mitä tapahtuu. Pelottavaa suoraan sanottuna, kun omaakin raitistumista edeltävää aikaa muistelen.
Tsemppiä kovasti! Päivä kerrallaan ja niin niitä päiviä kertyy ja saat etäisyyttä juomiseen.
2 tykkäystä
Kiitos paljon! 🩷 On kieltämättä helpottavaa, että elämässä on ihmisiä, jotka on jättäneet alkoholin terveyssyistä!
Me pystytään tähän! 
2 tykkäystä
Kiitos ja oon ehdottomasti samaa mieltä tuosta, että jossain vaiheessa se tietty raja tulee ylitettyä. Voihan se olla, että joskus tulevaisuudessa pääsen sellaiseen tilanteeseen, jossa juon oikeasti jossain juhlissa vain lasillisen.
Mutta ainakin nyt täytyy puhaltaa peli poikki ihan kokonaan!
2 tykkäystä
Sofia, kovasti tsemppiä! Muista päivä kerrallaan, niin se onnistuu!
2 tykkäystä
Kiitos paljon ja noinhan se on! Vähän sama kuin kiinteytymisen ja painon pudotuksen kanssa (tää prosessi kans lähtee nyt uudelleen käyntiin…) niin täytyy olla miettimättä miten pitkä matka on vielä edessä. Muuten tuntuu siltä, että haluaa luovuttaa jo heti alussa.
1 tykkäys
Päivä 2 (aamu)
Ajattelin, että voisin tämän matkan alussa kirjoitella tänne päivittäin vähän enemmän ajatuksia, jotta mulla on sitten tekstiä, jota lukea siinä vaiheessa, kun tulee väistämättä se “no, kyllähän mä nyt voin yhden ottaa” -vaihe. Nämä tekstit olkoon itselleni motivaatiopuhujia tuossa kohtaa!
Viime yön jälkeen unta takana lähes 10 tuntia, mutta tästä huolimatta olo on hassu. Tämä on ensimmäinen kerta, kun koen edelleen vielä toisenakin holittomana päivänä pieniä tasapaino-ongelmia, mikä on tosi surullisen ja pelottavan tuntuista. Jotenkin alkoholista johtuneet mielialojen heittelyt ja mahan turvotuksen on pystynyt ohittamaan olankohtautuksella, koska tuollaista on silloinkin, kun on ollut pidempään vesiselvänä (hormonit, huonosti nukutut yöt, stressi jne).
Mutta tämä tasapainon heittely on havahduttanut ihan kunnolla siihen millaista tuhoa juominen on aiheuttanut aivoilleni. Tuntuukin siltä, että tämä todellakin on se mun viimeinen tilaisuuteni. Kyllä, jotkut voivat juoda vuosikymmeniä ja heidän kroppansa kestää sen, mutta mun kehoni on selvästi tilanteessa, jossa mun on tehtävä päätöksiä NYT eikä huomenna. Lisäksi eilen ja myös tänään on ollut sellaisia pieniä lihaskramppeja siellä täällä pitkin kehoa. Välillä myös yhtäkkistä kipua esimerkiksi pohkeessa tai sormissa. Tuntuu, että hermosto on ihan ylikierroksilla ja sekaisin.
Tulin tänään töihin vasta yhdeksäksi, koska hyvistä yöunista huolimatta olo on fyysisesti aika väsynyt. Ja tämä on asia, jolle olen niin valmis heittämään hyvästit! Yleensä nimittäin maanantaisin olen ollut töissä seitsemältä, töiden jälkeen oon käynyt kaupassa, tehnyt 30 min HIIT-treenin, käynyt suihkussa ja sen jälkeen vielä meal prepannutkin koko viikoksi.
Nyt tuntuu siltä, että tänään töissä teen vain sen, mikä on pakko tehdä ja töiden jälkeen kävelen rauhallisesti kotiin (noin 40 min kävelyä). Katsotaan, josko huomenna uskaltaisin liikkua enemmän, esim. kevyttä joogaa. Ongelma on nimittäin se, että jos palaan liian nopeasti liian rankkoihin treeneihin juomisen jälkeen niin tulen heti kipeäksi.
Myös tämä on asia, josta olen valmis päästämään irti. Ennen kuin juomiseni lähti käsistä, olin kipeänä ehkä kerran vuodessa ja tuolloinkin kuume saattoi nousta illaksi ja seuraavana aamuna olo tuntui jo aika normaalilta. Nyt sitten viime vuosina oon ollut joskus jopa kerran kuukaudessa kipeänä. Osa noista kerroista on olleet sellaisia, että en ole edes kehdannut saikuttaa, joten olen tullut töihin, mikä on pidentänyt tuota sairausjaksoa.
Aina välillä nousee sellainen pohjaton suru siitä, miten viime viikonloppu meni taas ihan hukkaan, mutta yritän muistuttaa itseäni siitä, että tää oli onneksi viimeinen kerta, kun niin kävi! Lisäksi eilen, kun kävin rauhallisella kävelyllä iltapäivällä niin yritin kääntää ajatuksiani positiivisiksi ajattelemalla, että kaikesta huolimatta oon kiitollinen siitä, että olen juuri tässä juuri sellaisena kuin olen.
Mä en ehkä vielä tiedä, miksi tän kaiken piti tapahtua, mutta ymmärrän sen kyllä myöhemmin. Että tää kaikki kävi mulle sen takia, että mun täytyy tulevaisuuden varalle opetella sellaisia taitoja ja työkaluja, jotka tulee auttamaan mut läpi jonkun potentiaalisesti vaikean tilanteen. Ja jos en olisi käynyt tätä kaikkea läpi niin mulla ei olisi riittäviä valmiuksia elää tinkimättömästi omana itsenäni ja pitää itsestäni kunnolla huolta tilanteessa kuin tilanteessa. Tai esimerkiksi toimia ihan huomaamattani jollekin toiselle esimerkkinä siitä, miten hänkin voi kääntää elämänsä suunnan.
Pelkästään se on iso muutos, että en aiemmin olisi koskaan voinut kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa, joka ei juo ollenkaan ja olen Tinderissä ja Bumblessa skipannut tuollaiset miehen saman tien. Nyt kuitenkin alkoholittomuus onkin asia, jota nimenomaan toivon kumppaniltani. Kuka tietää, ehkä tuo ihana itsestään huolta pitävä mies on se The One ja jos en olisi nähnyt tätä alkoholin pimeää puolta niin en olisi niin kiinnostunut hänestä. Enemmänkin olisin pitänyt hänen “herään viikonloppuna hyvien yöunien jälkeen klo 7 ja lähden salille/lenkille/golfaamaan” -elämäntyyliään ärsyttävänä.
No jooh, tällaisia ajatuksia tähän suorastaan hyisen kylmään kevätaamuun. Hyvää uuden viikon alkua itse kullekin! 
7 tykkäystä
Päivä 3 (aamu)
Olo on jopa kamalampi kuin eilen, mutta en tiedä, mikä kaikki johtuu alkoholidetoxista ja mikä sitten vain ihan muista jutuista.
Esimerkiksi eilen tuli syötyä sitten kuitenkin ehkä vähän liian suolaiset ateriat sekä lounaalla että päivällisellä. Lisäksi söin päivällisen vasta kasin jälkeen, kun yleensä syön sen noin kuuden aikoihin. Eilen tulikin loppujen lopuksi käveltyä peräti pari tuntia ja mietin, että olikohan tuo liian rankka suoritus kropalle. Tuli mentyä sänkyyn normaalia myöhemmin, heräsin klo kahdelta aamuyöllä enkä saanut moneen tuntiin unta, kun jotenkin vain ahdisti ja harmitti kaikki.
Esim. mulla on TAAS ollu neljä kokonaista kuukautta aikaa tehdä kropalle jotain, jotta voisin pitkästä aikaa kesällä olla tyytyväinen ulkomuotooni, mutta ei. Ainoa tulos taitaa olla pari kiloa lisää ja rasvaprosentti on kohonnut…
Tuolloin aamuyöllä juuri, kun olin ensimmäistä kertaa nukahtamassa niin alkoi tuntua jomotusta palleassa ja kohdun seudulla tuntui ihan kunnolla kipua. Tänään on huomattavasti helpompaa hengittää ja pallea ei ole sellainen pallo kuin eilen oli eikä kohdun alue ole onneksi sanonut enää mitään. Mutta nuo tuntemukset aamuyöllä olivat tosi pelottavia ja taas mielessä välähti se, voinko enää saada omia lapsia…
En tiedä, jotenkin surkea olo eikä sekään auta asiaa, että kasvot on niin turvonneet, että silmien auki pitäminenkin on raskasta. 
Täytyy tänään syödä terveellisemmin, pitää lepopäivä ja mennä ajoissa nukkumaan, jos vaikka huomenna heräisi siihen “uusi minä” -fiilikseen, mikä on normaalisti tullut, kun alkoholin vetämisestä on kulunut 48h. Eilen sentään meal preppasin ennen kuin näin sitä ihanaa miestä, jonka kanssa käytiin kävelyllä. Eli sinänsä eilinen oli kyllä oikeasti ihan mukava päivä.
Onneksi saan itse valita päivän aikana tekemäni työtehtävät, joten tänään vaan siivoilen! Ei tarvitse edes yrittää käyttää aivoja ja tiedän, että päivä tulee menemään nopeasti. Lisäksi kollegat kiittää, kun heidän ei tarvinnut tuhlata aikaa tuohon proggikseen. 
Nyt vaan kunnolla vettä koneeseen niin ehkä tämä turvotus laskee, jolloin olo paranee ja tulee virkeämpi fiilis! Tsemppiä kaikille tähän uuteen päivään! 
3 tykkäystä
Moikka!
Alkoholinkäytön osalta olen kutakuinkin samassa tilanteessa ja aikomus/päätös on lopettaa kokonaan, koska kohtuukäyttö ei onnistu ensimmäisen lasin jälkeen. Kävin eilen lääkärissä yksityisellä hakemassa elämäni ensimmäisen Antabus-kuurin (poretabletteja yksi päivässä). Aloitan kuurin perjantaina, ja kesän yli mennään raittiisti sen avulla. Kuuri varmasti hillitsee hinkua ottaa edes sitä yhtä, kun tietää mitä siitä seuraisi. Jos kuurin lopettaisi kesken, niin jälkivaikutus kestää vielä viikon tai pari, eli päätöksen peruminen edellyttäisi lopulta parin viikon harkintaa eikä siis todellakaan onnistu päivässä.
Uniongelmiin suosittelen melatoniinia, ainakin alussa. Se ei koukuta.
Tsemppiä!
t. Pasi
2 tykkäystä
Moi,
hyvä päätös! Haluan ajatella, että se ei todellakaan ole mitään heikkoutta todeta, että kohtuukäyttö ei onnistu, vaan ennemminkin vahvuus. Tuollaiset isot elämää mullistavat päätökset on aina vaikeita, mutta realistisesti harva katuu sitä, että ei enää juo. Joten ei kaduta mekään! 
Itse jo oikein odotan raitista kesää. Niitä on ollut ikävä!
Mulla on jo vuosien ajan ollut melatoniini käytössä aina silloin tällöin. Se auttaa kyllä illalla rauhoittumisessa (välillä kyllä selvästi vain lumevaikutus), mutta yöllä, jos herään stressiin tai muuhun niin siihen sen vaikutus on valitettavasti liian pieni. 
Mutta tälläistä tää välillä on ja kyllä mä sentään melkein 8h sain unta. Ehkä se ei vain eilisen liikunnan jälkeen sitten riittänyt…
Mutta iso tsemppi sullekin tähän viikkoon! 
2 tykkäystä
Entisenä pitkän matkan kilpajuoksijana tiedän täysin tuon sinun tunteen plösähtäneestä minästä. Vaatteiden päältä sitä löysää ei erota mutta kun sen itse näkee peilistä - siinäpä motivaatiota parantaa tapansa 
1 tykkäys
Tuo juuri on ehdottomasti pahinta, kun oot nähnyt itsesi siinä tosi hyvässä kunnossa ja muutenkin elinvoimaisena ja vahvana. Ja sitten näät sen, millaiseen tilaan oot itsesi ajanut ihan vain omilla huonoilla valinnoilla. Yritetään kuitenkin olla armollisia. Meidän kropat tekee parhaansa silloinkin, kun meidän mielet ei tähän yhteistyöhön ole kykeneväisiä!
Päivä 3 (ilta)
Luin @Metsanpoika n ketjua ja sieltä osui sydämeen tämä joulun muistelo. Kyyneleet nousivat silmiin ja joku kuristi kurkkuani, kun luin tekstiä, jonka olisi pitänyt olla kahtena edellisenä jouluna omasta kynästäni, mutta ei todellakaan ollut…
Edellisenä jouluna 2024 oksensin ja sammuin vanhempieni vessaan, kun jäin juomaan heidän kanssa nuorempien (ja todellakin fiksujen) sisarusteni mennessä nukkumaan siinä puolen yön tienoilla. Minä ja vanhempani sen sijaan riekuimme johonkin kahteen asti punaviiniä lipittäen ja kaikesta mahdollisesta avautuen. Tapaninpäivänä sitten vain torkuin vierashuoneessa tai olohuoneen sohvalla ja jäi siskon ja äidin kanssa sovittu koti-spakin tekemättä mun ja äidin krapulan takia. Sisko oli harmissaan ja pettynyt ja mua hävetti. Äiti ei kai enää edes osaa hävetä noita ylilyöntejä, en tiedä…
Tuota edellisenä jouluna eli 2023 sama juttu, paitsi tuolloin “vain” join liikaa viiniä nuorempien (ja taas fiksumpien) sisarusten ollessa ainoastaan hieman nousuissa. Minä ja vanhemmat sen sijaan oltiin loppuillasta aivan kekkulissa ja etenkin isälläni on tapana puhua nuorempien sisarusteni päälle, kun hänellä on liikaa promilleja veressä. Tätä hän jostain syystä ei tee kuitenkaan mun kohdalla, mikä sitten taas aiheuttaa välillä skismaa minun ja sisarusten välille. Heille tulee tunne, että minä olen esikoisena arvokkaampi, koska minun annetaan puhua loppuun ja heidän ei.
Joka tapauksessa tuolloin sentään pääsin kuin pääsinkin yhden aikoihin kotiin, mutta silti jäi suuri harmistus ja häpeäkin tuosta joulusta. Tuntuu, että olen tehnyt sisaruksilleni nyt kahtena edellisenä jouluna vanhempieni kanssa sitä samaa, mikä joskus huoletti ja harmitti minua itseäni nuorempana, kun seurasin ainakin toisen vanhempani humaltumista. (Tähän toki todettakoon, että sisarukseni ovat jo aikuisia kumpikinin) Tuolloin joulut olivat isoja sukujouluja, joissa oli aina etukäteen sovitusti useampi aikuinen, joka ei juonut tippaakaan. Minä, sisarukseni ja meidän serkkumme hipsimme mahdollisimman kauas, kun aikuisten puheen volyymi alkoi nousta liiaksi.
Meille ei koskaan selitetty, mitä tarkkaan ottaen tapahtui, mikä muuttui ja miksi, mutta meille tunnelma muuttui inhottavaksi ja lähdimme leikkimään joululahjoillamme. Aina välillä joku niistä selvistä aikuisista tuli katsomaan ja kysymään pehmeällä, lähes anteeksipyytävällä äänellä, mitä meille kuului. Ja saattoi jäädä meidän kansamme leikkimään/pelaamaankin, kun ei varmaan itse jaksanut olohuoneessa mesoavia känniääliöitä.
No, nää on näitä. Mennyttä ei saa enää takaisin, mutta sen tiedän, että tulevan joulun 2025 vietän pitkästä aikaa vesiselvänä ja jos siltä tuntuu niin ehkä jopa mahdollisesti ihan toisessa kaupungissa tai maassa. Olen miettinyt esimerkiksi sooloreissua Espanjaan tai Portugaliin jonnekin veden ääreen. Ei mitään turistirysää, vaan joku rauhallinen pikkupaikka, jossa saan irtaantua ihan kokonaan noista edellisen joulun “rutiineista”. Ymmärrän nimittäin sen, että jos asetan itseni siihen samaan tilanteeseen, jossa aiempien vuosien ylilyönnit ovat tapahtuneet, niin hyvin mahdollisesti vanha kaava toistuu.
Vielä tällaisia ajatuksia tähän päivään aamun jäljiltä. Tuntuu, että oon nyt tosi Plinkin suossa, kun täällä on niin paljon inspiroivia matkoja luettavana, mutta varmasti tämä hiljalleen rauhoittuu. 
Tänään joskus kymmenen aikoihin alkoi töissä hieman pyörryttää, joten siirryin siivoamisesta sitten kuitenkin tekemään aika yksitoikkoista työtehtävää läppärillä. Lounaan jälkeen oli kuitenkin jo parempi olo! Kävelin kotiin eli se noin 40 minuuttia rauhallista kävelyä tuli tänään, suihku, ravitseva, vähäsuolainen päivällinen ja tummasuklaapala jälkkäriksi. Ja nyt ruudun sijaan ajattelin jatkaa yhden kirjan lukemista.
En hihku, että wohoo, kolmas päivä ilman alkoholia, vitsi hyvä minä, koska viikonloppujuojana tämä on mulle täysin normaalia. Voi olla, että perjantaikaan ei tunnu vaikealta, mutta sunnuntaina on ystävien kanssa brunssi, johon on kyllä onneksi viime aikoina melkein vahingossa sisältynyt vain holitonta mimosaa. Eli täytyy vain pitää huolta siitä, että tämä totuttu kaava tulee taas toistumaan! Tuossa on nimittäin potentiaalinen sudenkuoppa…
Tässä kohtaa kuitenkin luojalle kiitos IBS:stä kärsivistä ystävistä, jotka ovat lopettaneet alkoholin lähes kokonaan juuri siitä syystä, että se aiheuttaa niin pahoja mahaongelmia jopa usealle seuraavalle päivälle. En toki nauti siitä, että he joutuvat ottamaan saikkuakin mahaongelmiensa takia, mutta olen iloinen siitä, että nyt itsekin pääsen tukemaan heitä holittomuudessa!
Ihanaa iltaa ja lopulta hyvää yötä kaikille! Taas yksi päivä lähempänä totaalista raittiutta ja se matka, jos mikä, tekee elämästä elämisen arvoista!
3 tykkäystä
Itsekin viikonloppu ottaja etenkin perjantaisin.
Mutta nyt on lähtenyt käsistä ja olot pahentuneet. Juominen on ollut mulle pakokeino mun tylsästä elämästä. Ja baari on alle minuutin päässä…
Itsellä tulossa 3. pvä keskiyön jälkeen. En jaksa tätä enään ja pakko saada kierre katkaistua. Tsemppiä myös sinulle!
1 tykkäys
Ymmärrän liian hyvin, vaikka itse oonkin käynyt baareissa elämäni aikana muistaakseni vain kolme kertaa. 
Mutta kotona ja kävelyillä juopotellut sitten senkin edestä…
Hyvä, että oot herännyt omaan tilanteeseesi! Siitä se korjausliike alkaa! Paljon tsemppiä myös sulle!
1 tykkäys
Moi, mulla meni melkein 2 kuukautta selvin päin, mutta sitten vapun aikana lähti homma käsistä… Mulla usein käy niin, että itse juhlapäivän sinnittelen, mutta sitten kun muut palaa normaaliin niin ite korkkaan viinipullon. Nyt pieni poikani huomautti, että olet kännissä, kun en saanut yksinkertaista tehtävää tehtyä! Sen jälkeen lopetin tissuttelen siltä päivältä, mutta helvetin noloa. Ja eipä ole eka kerta! Mulla yleensä ylilyönnit liittyy siihen, että edellisiltana on joku meno ja siellä tulee otettua niin että on aamulla krapula. Sitten siihen ikäänkuin “lääkkeeksi” vähän lisää ja olohan korjaantuu. Sen jälkeen mennään murheen laaksossa monta päivä, ja syöminen ja nukkuminen on mitä on! Olen niin väsynyt tähän ja en jaksaisi enää yhtään! En vaan ole keksinyt miten saada tää homma poikki. Ei enää krapularyyppyjä ja että joisi vaan sen yhden. Olen kuitenkin toiveikas. Olen raitistumisen tiellä ja yksittäiset retkahdukset ei saisi viedä ajatusta pois sieltä lopullisesta tavoitteesta. Mutta tukea ja vertaisia mä tarvitsen ja siksi kirjoitan tänne! Voimia ja tukea kaikille kanssaräpistelijöille!
1 tykkäys
@Gulappas151
Hassulla tavalla kuulostaa tutulta tuo, että oma juhlinta alkaa vasta siinä kohtaa, kun muilla loppuu tai on loppunut. Sunnuntaikännit oli sen takia musta jotenkin tosi kivoja. Pääsi ihan kunnolla irtaantumaan arjesta, kun muut valmistautuivat maanantaiseen työpäivään ja itse vielä kävin ostamassa pari litraa juotavaa lisää. Mun iltani oli vielä nuori!
Mutta… Sitten tuo, että kun siihen omien juhlien jälkeiseen aikaankin on herättävä. Surullista, mutta toisaalta ihanaa, että poikasi sanoi noin! Sen voi vaikka ajatella sellaisena, että lapsikin näkee, että tämä ei ole se Oikea Minä. Mieluummin noin kuin niin, että humalassa oleva vanhempi on se oletusarvo.
Plus tuo sun aiempi kaksi kuukautta on aivan huippujuttu! Eikös sitä sanota, että häviäjä ei ole se, joka kaatuu, vaan se, joka ei enää nouse ylös. Eli ehdottomasti vaan nyt taas kohti uutta raittiusputkea, joka sitten hiljalleen varmaan aika huomaamattakin soljuu sun loppuelämäksesi.
Paljon tsemppiä ja täällä ollaan tukena!
1 tykkäys
Kiitos
Kyllä tämä tästä,onneksi on vertaistukea täällä.
Latasin myös I Am Sober- appin. On kyllä myös todella kätevä sovellus! Ihan vain vinkiksi jos joku haluaa sitä kokeilla😊
Hyvää yötä,taaa yksi voitokas päivä takana. Hyvä me!
3 tykkäystä
@Sannna
Moni on puhunut tuosta appistä! Täytyy tutkia sitä, vaikka yritänkin pitää appit niin minimissä kuin mahdollista.
Ja todellakin hyvä me! Hiljalleen niistä yksittäisistä päivistä tulee viikkoja, kuukausia ja vuosia!
1 tykkäys