Olen ihan umpisolmussa,ja tuntuu et tää solmu ei aukea ihan hetkessä!
Sain tietää hetki sitten, että äidilläni on paha peliriippuvuus!Tiesin kyllä et hän joskus pelaa,mut on karannu käsistä ja pahasti se homma! Sillon ku pelaaminen oli vielä “normaalia” silloin tällöin pelaamista,sanoin jo sillon hänelle asiasta, tietty vaan sieventeli asian todellista puolta. Itse en asu kotona,ja isä ei tiedä asiasta,koska äitini pelaa silloin ku isä nukkuu! Ja isälle en kerro,tiedän hänen suhtautumisensa asiaan,ja se alkais vaan turhaan syytellä!
Onko kenelläkää muulla vanhempia ketkä on peliriippuvaisia?Miten tätä tilannetta uskaltaa lähteä aukomaan?
Vaikea sanoa mitään, mut ite koittaisin eka jutella äidin kanssa. Mun mielestä isälle on syytä kertoa heti asiasta eikä jatkaa selän takana pelaamista ja tiedon pimittämistä. Isä saa tietää kuitenkin enemmin tai myöhemmin, ja väitän että on parempi että enemmin.
Hei, itse olen peluri, mennettänyt kaiken sen takia. Teet äidillesi suuren palveluksen, jos otat asian puuheeksi muiden kanssa. Peluri ei lopetaa ennenkuin on se viimeinen pakko. Äitisi todennäköisesti suuttuu, vähättelee jne. , mutta pitkällä tähtäimellä se on ainoa oikea asia jonka voit tehdä.
Yksi ainoa tie parantumiseen. Puhut äidillesi ja yhdessä kerrotte Isällesi. Asia on otettava pöydälle, ei se muuten parane. Helppoa se ei ole, mutta pelastaa kolmen ihmisen elämän, eli on sen arvoista.
Meidän perhees on tällä hetkellä ihan sama ongelma. Mutsi on ollut ilmeisesti jo monta vuotta pelikoukussa ja vasta pari viikkoa sitten saatiin tietää asiasta kun velat alkoi mutsilla kaatumaan päälle. Totuus tuli siis ihan puun takaa ja vieläkin ihmetyttää, että miten tämmöstä voi tapahtua? Asun vielä tällä hetkellä mutsin kanssa samassa kämpässä ja nyt kun totuus on paljastunut niin kyllä ihan selvästi huomaa kuinka se vaikuttaa kämpän ilmapiiriin ja omaan henkiseen hyvinvointiin.
Äitiä alko sillon pari viikkoa sitten jokanen perheenjäsen hiillostamaan ja vaati, että hakee apua. Vasta sitten kun paineet kävi liiallisiksi joka puolelta tuntui mutsi itsekkin tajuavansa kuinka suuri ongelma on kyseessä. Sitä seuras sitten monta päivää semmosta passiivista seinien tuijottelua jonka jälkeen mutsi itekkin lupas hakea apua. Tilanne on monessa mielessä ihan mahdoton - kauhee ahdistus kaikilla - ja mutsi ramppaa kahen tunnin yöunilla kahes eri työssä, että pystyy alkaa maksamaan näit velkataakkoja. Ollaan saatu se noihin nimettömät pelurit ryhmiin ja kummatkin käydään AAL ja Al-anon ryhmissä mutta huomaa, että ei tähän mitään parin päivän ratkasua ole vaikka kuinka toivois. Itellä on ainakin vähän semmonen fiilis, et sen halut hoitaa itseään on jotenkin toisarvoiset tohon jatkuvaan itsesäälissä vellomiseen. Se helpottaa hirveesti kun on just sitä perheen sisäistä tukiverkostoa ja myöskin tietysti sitä aulkoista mitä saa noista erinäisistä tukiryhmistä.
Sillon ku pelaaminen oli vielä “normaalia” silloin tällöin pelaamista,sanoin jo sillon hänelle asiasta, tietty vaan sieventeli asian todellista puolta. Itse en asu kotona,ja isä ei tiedä asiasta,koska äitini pelaa silloin ku isä nukkuu! Ja isälle en kerro,tiedän hänen suhtautumisensa asiaan,ja se alkais vaan turhaan syytellä!