Niin eli, en tiedä kuuluuko tämä nyt tänne, mutta halusin kirjoittaa kuitenkin. Eli, mun lapseni on vielä alle kouluikäinen. Itse on tullut koettua hankala murkkuikä, päihteistä käyty läpi lähes kaikki. Äitinä en koskaan, ikinä tulisi hyväksymään oman lapsen minkäänlaisia päihdekokeiluja. Pohtiiko täällä kukaan muu vanhempi kuinka pitää lapsensa erossa päihteistä, tulevaisuudessa? Jos vanhempien kanta päihteisiin on kielteinen, kai se lapsiinkin tarttuu? toivoo Ei kukaan tahdo lapsilleen muuta, kun että onnellisia saisivat olla, elämänhallinta kunnossa ja arvot…
Eihän esim. alkoholikokeilut tarkoita sitä, että lapsesta tulee onneton rappioalkoholisti! Tiukoilla rajoilla, kasvatuksella ja hienovaraisella kaveripiirin valinnalla voit vaikuttaa siihen, että päihdekokeilut eivät tulisi alle 15-vuotiaana. Alle 18-vuotiaaksi voit ehkä jotenkin vaikuttaa, mutta viimeistään kun jälkikasvu muuttaa luotasi pois, et voi pahemmin vaikuttaa. Äärimmäinen tiukkuus ja toisaalta kannustaminen päihdekokeiluihin ovat ne pahimmat, koska lapsi päätyy molemmissa tapauksissa todella todennäköisesti aikaisiin päihdekokeiluihin.
Tärkeää olisi se, että murrosiän koittaessa lapsellasi olisi sinun lisäksesi joku toinen aikuinen, mielelläään ei perheestä, jolle voi puhua, jos tulee ongelmia. Usein omille vanhemmilleen on vaikea ongelmista kertoa, joten jos olisi joku ns. ulkopuolinen, johon lapsi tietäisi voivansa luottaa, niin luultavasti ennemmin puhuisi tuon henkilön kanssa kuin menisi huonon fiiliksen takia vaikka juomaan. En nyt tarkoita mitään psykologia tai vastaava.
Joka tapauksessa hankala aihe nuo päihteet.
Ymmärsin viestin. Oma linja olisi lähinnä ei saarnata ja pelotella vaan ollaan realisteja. Hänellä on sellainen ihminen jolle voi puhua, onneksi.
Moi kaikille,asutaan lapsen kanssa viimein kahdestaan ja hänelle on isänsä
päihteilyt vahvistaneet sitä käsitystä että alkoholin kanssa läträäminen on tapa millä saa elämänsä
todella nurinniskoin.Asuinpaikallamme näkyy busseissa,ym säännöllisesti jos jonkinmoista seka ym käyttäjää.
olen onnellinen että oma teini-ikäiseni pitää selvänä elämistä arvossaan ja arvostaa selvänä elämistä ja hauskanpitoa.Ollaan juteltu pajon elämän eri asioista ja uskon että se tukee hänen mielipiteitään ja valintojaan.
Päihteillä elämänsä sotkeneet ovat olleet varoittavia esimerkkejä hänelle.Keskusteleminen on tärkeää ja arjen
eläminen ja se että lapsi/nuori tuntee että hänestä välitetään ja että hän on arvokas hyvinä ja vaikeina aikoina,aina.