Heräsin taas 04:30 tänä yönä (äsken) vaihteeks. Ehin nukkua jopa ehkä 4 tuntia.
Moikka Lucrezia. Joo, samat kuviot vähän täällä vaikka vähempi vuosia vierähtäny. Silti tunne, et elämä lipsuu käsistä samaan aikaan kun muut tekee, tekee haluamiaan asioita ja edistyy ja voi hyvin.
Edit: Joo, toi vihajuttu vielä, että ku sanoit että se o muuttunu itkuisuudeks; oon itellä huomannu samaa, että kun sulla on niin paljon sitä vihaa ja ahdistusta, mutta sä et voi purkaa sitä mitenkään, ni siitä tulee ajan myötä sellanen voimaton olo, turhautuneisuus, ja se kaikki kääntyy sisäänpäin kun sitä ei voi kohdistaa oikein niihin abstrakteihin asioihin mitkä ajaa sut siihen raivon tilaan. Että sellasessa tilassa se viha ois helppo kohdistaa itseen ja itsen vahingoittamiseen, kun sä olet niin voimaton sen edessä. Näin ainakin koen sen itelläni. Oisko sulla samaa?
Joo, on rauhottavia käytössä. Mutta siinähän on se juttu, että jos mä niitä söisin niin usein ku ahdistaa, ni mulla ois jatkuva ja paheneva bentsoriippuvuus. Oon niistä vierottanu itteni pari kertaa, aina kun on huomannut ettei nekään enää auta ja että vaikka olo on hirveä, niin ne on pakko saada toimimaan → lopetus ja sama rumba alusta. Tällä hetkellä taas siinä kivemmassa vaiheessa, että takana just itsevierotus rauhottavista, joten ne jopa toimii jos ottaa reilun annoksen. Mutta ei niitä silti voi syödä niin usein kun tarvis. Repii palasiks tällanen. Mt-tyypithänn on sitä mieltä, että siellä pitäs olla taustalla se masislääkitys, että se tasais sitä oloa ja siihen päälle ne rivatrilit tai opamoxit (jollon niitäkin tarvis vähempi), mutta en tykkää masislääkityksistä ollenkaan. Montakin syytä siihe; ne tekee musta ihan tunteettoman ihmisen, läheisin ihminenki kommentoinu että “oon ihan outo” kun en voinu reagoida oikein tilanteisiin, ja se flättää kaiken elämän pään sisällä mikä taas ei sovi yhteen mun työn kanssa, jos mun pää ei toimi skarpisti ja en tunne mitään ni mä en pysty toteuttaa mun duunia. Tietty sit että sitä on iha rikki, ni en mä sillonkaan sitä duunia voi tehä! Mutta ainaki tuntuu et pää joskus luonnollisessa tilassaan eiköä joudu miettii et johtuuko se ja se paska sivuoire lääkityksestä vai kehosta itestään joka yrittää kertoa jotain.
Olin taas vaihteeks eilen psykatädille ja saatiin varattua uus aika psykiatrille ja psykologille vähä tilannekatsausta varten ku sen mielestä täs nyt ainoo ratkaisu mun noidankehälle on pitkä intensiivinen terapia ja siihe tietty sit saikku, ei tällee voi olla töissä.
Ja just toi töissä raivontunne, se on just niin sitä. Mua alkaa ottaa päähän niin jumalattomasti että se täysin lamaannuttaa mut, kun sitä hommaa ei voi raivoissaan tehä. Siis vituttaa niin ettei veri kierrä. Just se että tuntuu että mä oon jumissa siellä, mä voisin olla tekemässä asioita mitä mä haluan mutta mun paskat aivot estää mua tekemästä sitä mitä haluun ja saavuttamasta sitä mitä mä ansaitsen ja jumitan paikassa missä musta tuntuu aina et haluun tappaa itteni ku se on vaa pään hakkaamista seinään. Oon kateellinen niille joiden pää ei hajoo ja joille on annettu se mahollisuus yrittää sitä omaa juttuaan ilman tätä mt-painolastia. Se syö sisältä.
Erityisesti vituttaa se, vähän sivuten aihetta ku joku tuol olikse saunan puolella sano, että kun päihdekuntoutujat tai alkoholistit on vaan silleen että sitten kun onnistuu olee juomatta ni sitten tulee palkitseva olo ja ne ongelmat vähenee jne, että sitte se homma palkitsee - mutta että sitten kun huomaa että ei vittu, ei mulla ole mitään päihdeongelmaa vaan nää asiat johtuu siitä et mun sielu on palasina ympäri peltoo ja vaikka mä oisin juomatta, käyttämättä mitää aineita ja eläisin niin terveesti ku pystyn, ni tää homma ei vaa korjaannu sillä. Vittumaista sanoo päihderiippuvaisille, mutta itellä sellanen olo et jos ois helvetti edes riippuvuus ilman mt-ongelmaa, ni mulla ois chanssi korjata itteni. Mutta että kun vaikka tekee kaiken sääntöjen mukaan, tämä arpa ei voita. Tai että jos on riippuvuus, niin vaikka se kuinka vaikeeta onkin, ni jos pysyt erossa niistä aineista ni oot jo askeleen pidemmällä. Mutta kun näissä vitun mt-ongelmissa ei oo mitää takeita mistään vaikka opettelisit mitä. (Nonii tietty sitten eri lukunsa päihde- ja mt-ongelmaiset joilla molempia, mikä on tietty suuri osa, mutta.) Ei ollu tarkotus provota tai olla paskamainen, mutta tällaset ajatukset mulla oli nyt tässä kirjotellessa.
Oon usein yrittäny kans turvautuu liikuntaan, että kun kroppa on tarpeeks väsyny ni sithä o pakko nukkua, vai mitä? NO EI VITTU TODELLAKAAN. Sit oon vaa väsyny ja uneton vaikka ois iha loppuun ittensä vetäny lenkeillä tai jumpassa. Mä en ala.