Oma pelaaminen ja alkoholinkäyttö ahdistaa. Olen työssä käyvä ja mielestäni vastuuntuntoinen, eli hoidan laskut ym. ajallaan, pidetty ja parisuhteessa elävä mies. Kaikki on sikäli hyvin, mutta alkoholia ja pelejä tulee harrastettua ihan liikaa. Nyt on lomalla taas tullu juotua kuusi päivää putkeen, noin 4-6 tuoppia päivässä, osa puistossa, osa ravintolassa. Eilen tuli sitten sellainen hetki etten keksinyt muuta tekemistä kun mennä lähikuppilaan. Piti vain ottaa pari ja pelata siinä samalla. Ja mites sitten kävikään, viis tuoppia olutta ja pelikoneisiin 100e. Tuo summa on valtaisa siihen nähden miten paljon viime aikoina pelannut. Jotenkin tuli sellanen hällä väliä olo. Kun pääsin kotiin, vitutus ja ahdistus oli valtava, ja teki mieli lyödä päätä seinään. Tiedän etten ole tyhmä, alkoholi ja pelikoneet ovat huono yhdistelmä, ja en muuten sitten pelaakaan. Mutta ajattelin nyt tänään katkaista juomisen, eli olla juomatta nyt ainakin tämän päivän. Kun ei juo, niin ei myös pelaakaan. Haluaisin uudestaan pystyä siihen 2kk juomattomuuteen/pelaamattomuuteen mikä oli vuoden alussa. Näin jälkeenpäin kun miettii että miksi ihmeessä taas aloin juomaan ja pelaamaan, syy on selkeä: ilman niitä ei ole jännitystä. En tiedä, jotenkin sitä vaan kaipaa kapakkailtoja ja pelaamista, se voittamisen halu ja pään sumuttaminen viinalla. Se on se tunne mitä kaipaa, vaikka tietää että se on haitallista ja rahat menee. Tiedän että asiat ovat minulle ongelma, että jos vielä kerran yrittäisi. En halua että parisuhteeni ym. asiat menisivät pilalle näiden asioiden takia, ja vielä kun taloudellisia ongelmia ei ole, stressiä ei sikäli. Mutta näin ei voi jatkua. Ainakin tänään aion olla juomatta/pelaamatta.
viikko meni ja 40e retkahdus, no aloitetaan taas alusta. Miksi: alkoi ahdistaa. Ei sil oikeestaan oo mitään väliä, paljon sitä rahaa pelaa, koska niin kauan kun pelaa ni se on ongelma. Myönnän minullla on peliongelma, enkä hallitse sitä aina. Mitenköhän sitä keksis jonkun muun tavan purkaa se ahdistus kuin pelaamalla, tupakoinnin lopetin kun halusin, pelaamisen lopettaminen on taas huomattavan vaikeaa!
pitää olla rohkeutta muuttua. On ajateltava niin että jos haluan jotain jännitystä elämääni, käyn lenkillä. Tai käyn kuntosalilla. Ehkä pelaaminen ja alkoholin käyttö ovat suojakuori, joihin takertua kun ahdistaa, tapa toimia tietyissä tilanteissa. Musta tuntuu etten oikeasti edes elä itse, elän riippuvuuksien pillin mukaan sosiaalisesti rajoittunutta, ahdistavaa ja masentavaa elämää, jossa päihteistä ja pelaamisesta en oikeasti edes nauti. Kuin sen hetken. Muutoin ne peilaavat häpeää itseään kohtaan, kyvyttömyyttä kokea elämää, ihmisiä ja tunteita koko kirjossaan. Täytyy muuttua!
Tilalle pitää saada jotakin muuta jännittävää. Itselleni tuli urheilu tai lähinnä punttisali… tämä siksi, että haluan nähdä mihin kaikkeen tiukalla punttisaliohjelmalla pääsen, eli miten paljon saan itse tekemällä kroppaani muutosta. Lopetettuani pelaamisen halusin jotenkin kontrolloida itseäni ilmeisesti muutenkin enemmin, en tiedä. Tästä ei varmaan oikein apua ollut, mutta kunhan kirjoitin mietteitäni.
onhan sitä tullut kaikkea mietittyä mitä voisi tehdä, oon kokeillu pienoismallien rakentelua ym. mut sit aina kuitenkin palannu takas pelaamiseen. Eilen tein kuitenkin jotain todella rohkeata. Kerroin avopuolisolleni ongelmasta, se oli todella rankkaa enkä ollut itkenyt niin paljon vuosiin. Hän otti asian rauhallisesti ja lupasi olla tukenani jotta pelaaminen loppuisi. Tuli niin hyvä ja onnellinen olo siinä rakkaani sylissä, että uskon että nyt kerrottuani muutos todellakin on tapahtunut. Jos minulla on rohkeutta kertoa asiasta, pystyn myös lopettamaan. Tänään en pelaa.
Heippa vieras 
Toi oli erittäin rohkea ja viisas teko, kun kerroit avopuolisollesi! Siinäpä sinulla on mielestäni nyt paras este, miksi et enää pelaisi. Tsemppiä sinulle!!
Kiitos sulle tuestasi:) Koitan laittaa säännöllisesti tänne jotain viestiä. Tänääm meni kivasti kun kierreltiin kaupoissa ja käytiiin syömässä yhen kaverin ja avon kaa. Täytyy pitää itsensä aktiivisena, jotta ei tulisi tylsää, jotta ei tulisi tarvetta pelata. Ehkä tärkeintä on myös ajatella elämästä eri tavalla. Uskaltaa kokeilla jotain uutta! Ehkä siitä se elämänilo taas tulee kun tekee jotain muuta kuin aiemmin. Vaikka lukea kirjaa puiston penkillä, jotain mikä ei ole normaalia minulle. Kiitos tästä pelaamattomasta päivästä, tänään en pelannut ja huomenna en aio myöskään.
ja lisätäkseni vielä aiempiin viesteihini; myönnän että olen peleistä riippuvainen ja koen että minun kohdallani vähentäminen ei ole mahdollista. Se on lopetettava kokonaan, ei mitään rahapelejä. Olen tuhonnut itseäni ja elämääni riittävän pitkään, ainut tapa millä saan elämäni uuteen alkuun on lopettaa pelaaminen ja saada tuhoava riippuvuus aisoihin. En voi pelata enää koskaan, hyväksyn sen ja alan työskentelemään asian kanssa, jotta joka ilta voisi kokea sen hyvän tunteen kuin tänään. En pelannut ja olen helvetin ylpeä itsestäni. Jos ajattelen joka päivä näin ja elän joka päivä näin, pelaaminen tulee varmasti unohtumaan ajan myötä. Siltikään en saa koskaan unohtaa sitä, vaikka olisinkin jo ,nyt viimeiset pelini pelannut, että olen ja aina tulen olemaan peliriippuvainen. Kun sen muistaa, ja hyväksyy kaiken sen mitä se on aiheuttanut, ja alkaa rakentamaan uutta elämää, uskon että itsetuntoni kasvaa ja elämäni laatu paranee merkittävästi. Ei heti, eikä välttämättä lähiaikoinakaan, mutta sitten jossakin vaiheessa. Ja se vaihe tulee vielä. Nyt vain työtä, kovaa työtä. Tupakoinnin olen lopettanut, ja pelaamisenkin pystyn puolisoni ja ystävieni tuella. Varmasti pystyn, olen liian pitkään kestänyt tässä kiduttavassa selviytymiskamppailussa itseni ja riippuvuuteni kanssa. En halua tätä enään. Haluan ja ansaitsen parempaa!
ahdistaa ja surettaa. Miksi ihminen ylipäätään on ajautunut joskus siihen että pelaa rahapelejä. Riippuvuushan se on, mutta eikö sitä tajua ennen kuin on pelannut taas kaiken. Ei todellakaan tee mieli pelata, enemmänkin ahdistaa se kun muistelee vanhoja ja sitä häpeän määrää on vaikea kuvailla. Niitä lukemattomia pohjakosketuksia, niitä hetkiä kun luvannut itselleen ettei enää koskaaan. Mutta sitten taas uudestaan, uudestaan, uudestaan. Rahaakin on palanut varmasti koko 10v “peliuran” aikana yli 20 000 euroa. Tämä on vakava riippuvuus, josta pitää päästä eroon. Teen kaikkeni että olen pelini pelannut ja toissa päivän jälkeen en enää elämässäni pilaa elämääni rahapeleillä. Tänään en pelaa!
Hei Vieras ja muut peliriippuvaiset,
Kyllä ainoa mahdollisuus välttää pelaamisen jälkeinen ahdistus, itseinho ja pohdiskelu “miksi taas pelasin kaikki rahani tai ainakin käsilllä olevat sinne pelikoneeseen?” on täydellinen pelaamattomuus. Sitä on vaikea uskoa toisen sanomana, se on jokaisen pelurin koettava “pohjamutia myöten” omalla kohdallaan ennen kuin sen uskoo. Viimeisten 12 kuukauden aikana olen noita “miksi taas?”- kysymyksiä esittänyt itselleni “miljoona” kertaa, kunnes luulen vihdoin uskovani, että vain pelaamattomuus on oikea vastaus.
Sinulle Vieras ja Muut Vertaiset sanoisin: käytä kaikki mahdolliset keinot, joilla voit estää pääsysi käyttää rahaa tai saada lainaa pelimahdollisuuteen. Pelihimo on kavala tauti, jossa “pienikin” mahdollisuus, muutama kolikko vain, laukaisee pelihalut ja taas sitä mennään “sinne pelikurjuuteen”. Olen kokenut kirjoittamani, joten pyrin välttämään mm. kaupoissa käyntiä (joissa automaatteja on ja niitähän on jo melkein kaikissa!). Kuljen rahattomana ja kortittomana sekä nettipelit on suljettu. Päivittäin käyn lenkillä ja muutenkin olen lisännyt luonnossa liikkumista.
Olin pitänyt itseäni järkevänä ihmisenä ja ilmeisesti samaa mieltä olivat monet muutkin, MUTTA tämä “marjapelikoukkuun” tarttuminen on jotain aivan järjetöntä. Siitä irtipyristely vie koko loppuelämän. Hyvät Vertaiset, voimia pyristelyyn! Se kannattaa, onhan tuloksena itsekunnioitus, läheisten rakkaus ja talouden korjautuminen ja monet muut mukavat asiat, jotka ovat jääneet huomaamatta “pelikiireiden vuoksi”.
Sen verran pitää riukulle kommentoida, että kun olet ollut pelaamatta pitkälti yli kymmenen vuotta, niin kyllä se kolikkopelihimo on jo jäänyt kokonaan pois. Ei se sitten enää paina mieltä ja hyvin uskaltaa kulkea koneiden ohi. Kyllä siellä pelikoneilla on edelleenkiin kaupoissa välillä ihan jonoja, joten eipä tuo meno ole muutenkaan muuttunut omista ajoista.
Enää ei ole itsellä “kolikkopelikavereita”, joille moikkalis ja kyselisi, että paljonko olet voittanut… 
Sitten kun käy täällä lukemassa näitä juttuja, jotka ovat kuin omasta menneestä, niin vielä vähemmän kiinnostaa pelaaminen. puistattaa
tänään ihan hyvä mieli, ja tänään en pelaa. Ei pelaamattomuus juuri nyt ainakaan ole vaikeaa, vaikeaa on sen sijaan itsensä tutkimisen aiheuttaman häpeän ja syyllisyyden tunteiden käsittely. Välillä on yltiöoptimistinen olo, sitten taas romahtaa maan tasalle ja haluaisi vain halata tyynyä. No varmasti helpottaa ku aika vähän tästä kuluu, mutta joka päivä käsittelen näitä asioita itseni kanssa.
jos mietin aiempia lopettamisyrityksiäni, ne ovat olleet yleensä pelaamiskerran syyllisyyden ja itseinhon myötä tulleita lupauksia pelaamattomuudesta. Ne ovat saattaneet kestää muutamasta päivä kuukauteen, mutta pikkuhiljaa on taas huomannut palanneensa takaisin. Oli yhdesti pelaamatta pitkään. Huomasin että liikuin edelleen samoissa ympäristöissä kuin ennen, en vain pelannut. Saatoin alkoholia nauttia suuria määriä ja sillä täyttää tyhjiötä elämässäni. Jossain vaiheessa vain tuli olo että ihan sama kun mikään ei ole muuttunut, että pelataan vaan. Tuolloin en ole varsinaista itsetutkiskelua tehnyt ja asiaan paneutuminen on ollut yleensä pinnallista mietiskelyä, lupauksia, rukoilua ja suurta tarmoa. Se mikä mielestäni nyt erottaa tilanteen aiemmista on se että on tapahtunut isoja asioita elämässäni. Se että olen pitkään masentunut ja peliongelmainen, mikä lähti aikoinaan seurustelusuhteen katkeamisesta ja sitä seuranneesta yksinäisyydestä, näyttäytyy minulle osana matkaani maan päällä. Olen toiminut aiemmin niin kuin olen toiminut, koska niissä olosuhteissa en ole kyennyt tekemään ratkaisevia päätöksiä itseäni koskevissa asioissa. Merkittävänä asiana elämässäni on avopuolisoni, mikä on ollut parasta terapiaa ja väylä uusiutumiseen kuin mikään aiemmin. Hän ymmärtää ja on tukena, ei vaadi mutta rohkaisee muutokseen. Olen ollut 7kk savuton tupakoitsija avopuolisoni tuella. Tärkeintä itselleni on ollut ymmärtää se että teen tämän ennen kaikkea itseni takia. Se on se asia mikä on syynä itsetutkiskeluun, avopuolisolle asiasta avautumiseen ja sosiaalisten suhteiden uudelleen luomiseen. On äärimmäisen turhauttavaa välillä miettiä mitä kaikkea olisi pelaamilla rahoilla tehnyt. Olisiko minulla auto? Olisiko minulla monta taulutelevisiota? Olisinko toisaalta liikalihava, jos en jossain vaiheessa uskaltaisi kohdata itseäni ja ongelmiani. Voisinhan ilman rahapelejä olla onneton ja syödä suruuni, mitä kautta yhtälailla olisin onneton, kokisin häpeää ja syyllisyyttä. Itseasiassa kaikki riippuvuudet noudattavat samaa logiikkaa. Ihminen joka on riippuvainen häpeää itseään ts. ei pysty elämään itsensä kanssa ja siksi käyttää riippuvuutta aiheuttavaa ainetta tai toimintoa. Ehkä kannattaisikin juuri paneutua pelaamisen syihin. Miksi pelaan? En pelaa rahanahneutta. Jos pelaisin, pelaisin nettikasinoilla. Pelaan tylsään elämääni jännitystä, ja jännityksestä olen maksanut suuren hinnan. Miten ratkaisen ongelman? Paneudun siihen miksi on tylsää? Paneudun itseluottamukseen, itsetuntemukseeni, siihen kuinka saan syvennettyä ihmissuhteitani, luottaakseni ihmisiin, saadakseni jännitystä pelaamisen myötä tulleeseen tylsään elämään tai toisin päin tylsään elämääni jota yritän täyttää pelaamisella. Minun täytyy kohdata omat pelkoni, jotka liittyvät heikkoon itsetuntooni, siihen että uskallan avata itseäni ihmisille ja vaikka vaikealta tuntuu välillä, kokeilla jotain muuta. Se on tehtävä, mutta ei heti. Tämähän on prosessi. Tajuan kaiken paljon selvemmin nyt.
Ja vielä, pahoitteluni jos hieman sekava teksti, kun kirjoitin vähän mitä tuli mieleen. Mutta kai se tällaisen tarkoituskin vähän on:) Tänään en pelaa, vaan lähden onnellisena pelurina joka ei pelaa töihin tienaamaan rahaa jotta voin ostaa itselleni jotai mukavaa ja säästää syksyiseen Nizzan matkaan:)
vieras rekisteröityi. Hei kaikille!
Kiitos kommentista Walker(…)
Siis aina on toivoa! Tahdonvoimaa, itsehillintää ja läheisten tukea sekä uusia tai uudelleen elvytettyjä harrastuksia tarvitaan “pelaamattomuusprosessissa”. Valehtelu itselle ja muille omasta tilanteesta on lopetettava ja “nostettava kissa pöydälle” ja sen tehtyäni alkoi homma edetä oikeaan suuntaan. Otin kynän käteen ja pitkästä aikaa aloin taas laskea credit/debet ja tulos ei ilahduttanut! Kyllä se debet vielä hallinnassa jotenkin on, mutta ei kauan, jos vielä alan pelaamaan.
Kiitos tuesta ja toivon sitä kaikille peliriippuvaisille. Ex-pelurit, olette kannustajia ja kannustavia esimerkkejä meille irtipyristelijöille. Kiitos. Toivottavasti jaksatte seurata palstaa ja kannustaa jatkossakin! 
Nonni, mukavasti viikonlopun riennot takana. Baarissa oli ihan mukavaa, varsinkin kun rahaa ei mennyt kuin pari kymppiä. Pari herkku erikoisolutta ja kaverin kyydillä kotio rouvan kanssa:) Ei parempaa voi toivoakaan. Tänään en pelannut, enkä huomennakaan aio.
tänään hyvällä mielellä liikkeellä. Pahimmat pahanolot takana, nyt ajattelee päivän kerrallaan, eteenpäin. Pitää hyväksyä menneet ja tehdä hyviä asioita itselleen ja muille sekä nauttia elämästä. Eilen autoin eksynyttä ulkomaalaista asemalla löytämään tietyn osoitteen. Kun en tiennyt, katsoin reittioppaasta. Siitä tuli hyvä mieli. Tänään en pelaa, enkä varmasti huomennakaan. Mutta pitää pitää itsensä aktiivisena kirjoittelemalla tänne ja juttelemalla ystäville asiasta, niin ongelma pysyy jatkuvasti itsellä ajankohtaisena.
Koitahan jaksaa. Itellä alkaa olla nyt viimenen mahollisuus lopettaa kaikki uhkapelit paitsi lauantai lotto tradition vois jättää. Reilu pari kymmentä ikää ja varmasti tuhansia euroja on hurahtanut aivan jonnekkin muualle kuin omiin taskuihin.
Tämä foorumi on minullekin sellainen punainen lanka, jonka avulla aivan ensimmäiset hetket menin. Laitoin selaimen aloitussivuksi Valtin niin tulee katsottua päivittäin mitä täällä on, vaikka ei itse kirjoittaisikaan mitään.
Onkin hyvä olla nöyrä ongelmansa edessä, ja pitää se kissa pöydällä niin kauan kuin lipsahdusvaara on suuri ja mielessä pyörii kaikki moska minkä pelaaminen on aiheuttanut.
Pikkuhiljaa elämässä valtaavat sitten alaa muut asiat kuin pelaaminen. Ja kun tilanteensa on “oikealla” tavalla läpikäynyt, ajankohtaisuus muuttuu vain yhdeksi asiaksi elämässä mitä on tehnyt ja kokenut. Tunnesidokset pelaamiseen vähenevät.