Päätin tuossa vähän aikaa sitten lopettaa kaikkien päihteiden käytön ja menin vertaistukiryhmään. Ongelma ei ollut vielä räjähtänyt käsiin, mutta alkoa meni ajoittain varsin paljon ja huumeitakin tullut kokeiltua ja viime kerralla kun homma lähti käsistä niin meininki oli sen verran itsetuhoista (lääkärin mukaan käytin kahteen otteeseen niin paljon päihteitä että olisin voinut kuolla), että tajusin, että ensi kerrasta ei välttämättä enää jää henkiin.
Joka tapauksessa nyt kun olen ollut muutaman viikon kokonaan ilman päihteitä ja jotenkin pärjännyt käyttöhalujen kanssa, niin tuo ensimmäinen addiktio ja rakkaus eli adrenaliini on alkanut nostaa päätään. Tuli nuorempana harrastettua extreme-urheilua (en viitsi paljastaa lajia kun sen verran pienet piirit, että joku saattaisi tunnistaa) ja olin totaalisen koukussa adrenaliiniin. Oli asiat aika huonosti siihen aikaan joten käytännössä elin vain sitä adrenaliinia varten. Parhaimmillaan saavutin kerran aivan täydellisen euforian adrenaliini avulla (kunnon adrenaliinipiikkihän vapauttaa dopamiinia järjettömät määrät), en ole edes huumeiden kanssa kokenut mitään vastaavaa. Normaalistikin lajia harrastaessa hankalissa olosuhteissa kivuntunto katosi kokonaan jne.
Nyt tosiaan huomaan katsovani lajin videoita parhaimmillaan tuntikaupalla päivittäin ja on jo suunnitelmat lajin aloittamisesta uudelleen. Aloitin vähän aikaa sitten pitkäkestoisen terapian mielenterveysongelmien takia ja terapeutti on sitä mieltä, että tämä on sinänsä ihan ok, mutta että pitäisi etsiä lajin ja mielikuvien kautta mukavaa oloa eikä varsinaisia adrenaliinipiikkejä. Yritän työskennellä tätä kohti, mutta tuntuu ehkä vähän siltä että päihteiden käyttöhalut nostaa aika äkkiä päätään kun luopuu näistä adrenaaliinitoiveista.
Ajattelinkin kysyä, että onko täällä kohtalontovereita? Olisi mukava kuulla, että mitä muut ovat tällaisen tilanteen kanssa tehneet. Itse nyt ajattelen niin että tässä ei ole mitään hätää varsinaisesti kunhan pysyy erossa päihteistä, mutta jos noita kunnon adrenaliinpiikkejä alkaa oikeasti hakemaan niin niitähän tunnetusti saa parhaiten aidosti hengenvaarallisista tilanteista, mille ei itseään kannattaisi altistaa. Samoin pienempien adrenaliinimäärien hakeminen mielikuvien ja videoiden katsomisen avulla tietysti nostaa stressitasoa ja siten heikentää jo valmiiksi heikkoa mielenterveyttä.