Addiktiosta toiseen - minun tarinani.

Kiitti Winston!

Oon nukkunu suht hyvin, kiitos Imovanen.Heräilyä toki on eikä uni tunnu sen takia niin virkistävältä,mutta huonomminkin voisin nukkua.

Lepo…Nooo sitä on ollut hieman vaikea toteuttaa. Oon nimittäin koko ajan niin perkeleen ahdistunut että on touhotettava koko ajan jotain että pää pysyy kasassa edes jotenkuten.

Rauhoittavia en koe ansaitsevani.Plus että tätä foorumia lueskellessa oon saanu jonkilaisen hajun siitä kuinka helvetillistä niistä on vierottautua.

Tää ahdistus on jotain aivan jäätävää.Ei ole syytä tuntea näin mutta vaikka kuinka jankkaan sitä itselleni, ei se muuta mitään. Mun toimintakyky on laskenut ja kaikki on ponnistusten takana.Tuntuu etten kohta uskalla kotoa mihinkään.Kroppa oireilee ja pää meinaa välillä räjähtää.

^ Ei niitä rauhoittavia nyt noin kannata pelätä. Totta hemmetissä niiden kanssa on syytä olla varovainen, mutta ei niihin koukkuun nyt heti jää, jos joskus tarpeeseen ottaa. Voisi olla ihan hyvä, jos hommaisit benzorespan, koska saisit sitten edes hetkeksi rauhaa ja lepoa niiltä jäätäviltä ahdistuksiltasi. Eiväthän benzot mikään ratkaisu ole, eli turruttavat vain oireet hetkeksi, mutta saisit tosiaan hengähtää hetken, koska se jatkuvassa ahdistuksessa vellominen vain kuluttaa ja rasittaa sua lisää ja lisää, eikä johda mihinkään hyvään. Jos taas saisit ahdistuksen hetkeksi katkaistua ja levättyä kunnolla, sulla voisi olla enemmän voimia käsitellä niitä ahdistuksiasi rakentavasti ja löytää jokin suunta, mihin suunnistaa. En siis suosittele sua turruttamaan itseäsi tyystin, mutta jos ottaisit rauhoittavaa silloin, kun olo on kertakaikkiaan sietämätön. Esim. kerran-pari viikossa napattu rauhoittava ei mitään koukkua aiheuta, antaa vain pienen aikalisän. Tietty, jos olet kova addiktoitumaan ja pidät siitä olosta, mikä benzoista tulee, eikä sua jaksa kiinnostaa olla selvinpäin, voikin ongelmia seurata, jos päätät antaa mennä vain pilleriusvassa, mutta kyllä tuossakin hommassa voi vähän kuunnella, kilkattavatko varoituskellot.

Winston,on mulla respa Pameihin.Ja ilmeisesti ne on nyt mun ainoa oljenkorsi, oli nimittäin lääkäri sitä mieltä että kun Cipralex ei ahdistukseen auttanut niin turha kokeilla muuta, lääkkeet ei kuulemma muhun tehoa.Käski syödä Pameja.

Tuumasta toimeen :laughing:
Vitun kääkkä saa kyllä sitten uusia reseptit mukisematta.

Oi ja voi.Nyt kyllä tekee mieli vaan sääliä itseään, mutta liekö tuosta mitään apua.

Pameja olen syönyt säännöllisen epäsäännöllisesti mutta nekään eivät meinaa auttaa kuin isoilla annoksilla joten aika äkkiä on 5mg tabupaketti syöty.Lääkärin mielestä on tosiaan turha yrittää muita lääkkeitä, eihän ne muhun tehoa… :unamused: Oisko ehkä paikallaan edes yrittää. Tiedän että ei ne mitään ihmenappuloita ole jotka taikoisi ongelmat pois mutta jonkinlaista…kainalosauvaa tarvisin että jaksaisin alkaa pureutua ongelmien syihin enkä keskittyä vain siihen että pysyn jotenkuten kasassa.

Vuosien viiltelylakko kusahti ja pikavippejä on ollut pakko ottaa että on rahaa ostaa ruokaa.

Pelaamisen suhteen tein päätöksen että nyt se saa loppua ja suljin pelitilit.Tämän suhteen hyvä fiilis, viikko pelaamatta ja hyvä niin. Pelasin silloin viimeisellä kerralla monta sataa euroa ja silloin päätin että nyt tämä paska saa luvan loppua.

Alkolla oon myös lääkinnyt oloani vaikka tiedän että se on paskin keino kaikista. Eihän se ole kuin lisännyt ahdistusta.Ja tuo viiltelykin tapahtui ympärikännissä - yllättäen…

Mulle riitti lukea vain otsikko.

Ajelehdin riippuvuudesta toiseen pivästä toiseen. Eilen meinasin ostaa piriä, mutta en ostanut ja olin maailman parhaalla fiiliksellä siitä että en ostanut. Oon käyttänyt kaikkea, enkä enää halua käyttää mitään. No saa kivan fiiliksen joskus, mutta näihin aineisiin kuolee.

… T. mä

1.5 vkoa pelaamatta! :slight_smile: I feel good.

Muutoinkin asiat ottaneet askeleen eteenpäin, lääkärille aikoi terapeutti (taas) jutella tästä jatkuvasta ahdistuksesta sekä pyytää mulle lähetettä psykofyysiseen fysioterapiaan.Josko tälle ololle saataisiin muutos. Ja olen siihen muutokseen valmis. Duuniahan se vaatii, mutta olen siihenkin asennoitunut.

Yli kuukausi pelaamatta. Aivan helvetin hyvä.
Raha-asiat on sotkussa mutta ainakaan en ole ottanut lisää pikavippejä sen jälkeen kun lopetin pelaamisen.

Lääkäriaika on parin viikon päästä. Epäilen että kokeiluun otetaan Venlafaxin.Tai tuosta lääkkeestä lääkäri oli maininnut. Vähän kyl jännittää.

Oon ollu positiivisesti yllättynyt kun sai juoda pari päivää eikä sen jälkeen mitään krapulaa tahi ahdistuksia.Aivan oli outo olo. Yleensä saa darrassa rouskutella melko paljon Pampamia että uskaltaa olla. Ja positiivista myös se, että ryyppyreissu kesti vain pari päivää.

Oon miettinyt että miten sitä jaksoi ennen juoda viikkoja putkeen. Ja miten ne krapulat on kestänyt.Plus sitä, että ihme kun ei koskaan sattunut mitään vakavaa, kun tuli vedettyä viinaa ja monenmoista pilleriä sekaisin.Siinä on ollut kyllä kaikki katastrofin ainekset koossa,mutta kaipa se on sitä juopon tuuria.

Oon pohtinut omaa nykyistä alkoholinkäyttöä.Vaikka se on paljon maltillisempaa kuin joskus, niin kylläpä tuota saisi silti vähentää. Mutta kun en voi sille mitään, että tykkään olla kännissä :smiley: Se viikonloppua edeltävä levottomuus ja napsutus…Se ihana tunne kun juoma valuu kurkusta alas. Kyllä siinä on sitä jotain.
Mutta järki sanoo että jos en ala muuttaa suhtautumista alkoon,niin se ottaa vielä vallan.Kuten on ottanut aiemminkin.Silloin lopetin juomisen omin päin, vaikka hoitotaho puhui katkosta.

Epäilen vahvasti että musta ei saa raitista vaikka tekisi mitä.Oon tuurijuoppo ja sellaisena taidan pysyä.

Kun jäi työt niin pikkuhiljaa musta on tullut alkkis. Pari kertaa kokeilin amfetamiinia pari vuotta sitten, mutta nyt haikailen sitä samaa ainetta itselleni lisää.