Olen uusi täällä, joten asiasta on ehkä aikaisemminkin käyty keskustelua, mutta jos ei muuta niin kertauksen vuoksi: Katumus on yleensä ensimmäinen askel riippumuussuhteesta irtautumiseen johtaen motivaatioon, jota ilman ei voi kai mistään addiktiosta parantua väestörekisteristä poistumatta. Kadutko sinä tai oletko joutunut katumaan päätöstäsi tarttua pulloon, savukkeeseen, pilleripurkkiin, piikkiin, suklaalevyyn, pokeripöytään, raamattuun, toiseen ihmiseen (tai vaikka omaan kikkeliin ) siitä aiheutuneen riippuvuussuhteen vuoksi? Vai vieläkö handlaat käytön siinä määrin, että hyödyt pysyvät haittoja suurempina? Toisin sanoen olisiko pitänyt kieltäytyä jostain houkutuksesta addiktion viedessä elämää huonompaan suuntaan?
Minun paheeni lienee nimimerkistä selvä. Nautin siis päivittäin suurehkoja määriä etanolipitoisia tuotteita
aiheuttaen jo ihan fyysisen riippuvuussuhteen kyseiseen ihanuuteen. Ammattikielellä ko. toimintamallia kutsutaan putkijuopotteluksi, lääkäri puhuisi alkoholismista. Ensimmäistä kertaa olin humalassa vasta täysi-ikäisenä, mutta se olikin sitten rakkautta ensipuraisulla ja tiedostin oitis, että tulisimme viettämään vielä paljon laatuaikaa yhdessä ja vuosien saatossa siitä laatuajasta on siis tullut jo päivittäistä.
En silti osaa vielä katua tekemääni uravalintaa, sillä muilta osin vietän tasapainoista ja mielekästä elämää
enkä ole vielä aiheuttanut mitään peruuttamatonta vauriota itselleni. Työelämään minusta ei tosin tällä menolla ole ja muutenkin olen täysin syrjäytynyt, mutta asia ei totta puhuen yhtään haittaa, kiitos Suomen hyvinvointiyhteiskunnan. Lukeudun niihin luonnonoikkuihin, jotka eivät pode krapulaa. Ei siis koskaan mitään päänsärkyä tai pahoinvointia, vapina on ainoa oire joka sekin lähtee sillä millä on tullutkin. Syön ja nukun hyvin, liikuntaakin jaksan harrastaa. Maksa-arvot ovat seurannassa eikä ole vielä rasvoittumista havaittavissa ja haimatulehdusta en osaa edes pelätä. Se olisi jo tullut jos olisi tullakseen, kun olen vuosikaudet törpötellyt tasaista tahtia eikä juomisessani ole mitään piikkejä. Myöskään tapaturmille en ole yhtään altis, sillä pääsääntöisesti tissuttelen vaan siististi yksin kotona ja krapulamorkkista tulee korkeintaan nettiforumeilla nimimerkin takaa huutelusta.
Toinen addiktioni on internet. Miten ihmeeessä aikaisemmin pärjättiin ilman nettiä, ennen ei todellakaan
ollut paremmin. Vietän päivittäin tuntikausia virtuaalitodellisuuden antimien pauloissa, mutta en koe käyttöä
mitenkään ongelmallisena hyötyjen hakattua haitat monin verroin. Olisi minusta varmaankin tullut sosiaalisempi ilman tämän informaatiotulvan alaisuudessa varttumista, mutta en koe sosiaalista elämää mitenkään välttämättömänä, kun olen pienestä pitäen oppinut sosiaalisten taitojen sijaan olemaan yksin.