Addiktio ja fyysinen riippuvuus

Me Lopettajat
1

Addiktio ja fyysinen riippuvuus

Minua häiritsee kovasti näiden asioiden jatkuva sekoittaminen.

Addiktion eli psyykkisen riippuvuuden ja fyysisen riippuvuuden välillä ei ole juurikaan yhteyttä. Vain runsaan välittäjäaine dopamiinin lisääntymisen aiheuttava aine tai toiminto voi aiheuttaa addiktion siihen alttiilla ihmisellä. Tämä aine ei monasti aiheuta lainkaan fyysistä riippuvuutta. Esimerkkinä voi mainita kokaiinin joka ei aiheuta fyysistä riippuvuutta mutta on yksi addiktiivisimmista aineista. Erityisen addiktoivia ovat polttaminen ja piikittäminen; niissä dopamiiniryöppy on hyvin voimakas ja nopea. Amfetamiini on saman tyyppinen aine.

Fyysisen riippuvuuden aiheuttavat aineet eivät ole välttämättä addiktiivisia. Esimerkiksi monet masennuslääkkeet aiheuttavat vieroitusoireita jos ne lopetetaan äkisti. Toinen esimerkki on bentsodiatsepiinit. Riippuvuus niihin on vastoin yleistä uskomusta vain fyysinen: niillä ei ole vaikutusta dopamiiniin. Addiktiivisista aineista esimerkiksi alkoholi ja heroiini aiheuttavat sekä addiktiota että fyysistä riippuvuutta. Kuka tahansa niitä pitempään käyttävä tulee fyysisesti riippuvaiseksi eli kokee vieroitusoireita lopettaessaan. Kaikki kokevat krapulan runsaan juomisen jälkeen mutta vain pienellä osalla ihmisistä syntyy addiktio. Amerikkalaisista sotilaista jotka osallistuivat sotaan Vietnamissa monet olivat riippuvaisia heroiinista. Kuitenkin 90% heistä jätti heroiinin vieroitusoireet kärsittyään ja vain 10% jatkoi käyttämistä: heistä tuli addikteja. Suurin osa hallusinogeeneista ei aiheuta minkään tyyppistä riippuvuutta.

Omakohtainen esimerkki: olin addiktoitunut alkoholiin ja fyysisesti riippuvainen bentsodiatsepiineista. Vieroitusoireet kärsittyäni en ole tuntenut kertaakaan halua palata käyttämään bentsoja mutta alkoholia teki usein mieli raittiuden alkumetreillä. Raitistumisen jälkeen olen nähnyt todella usein unta juomisesta mutta en kertaakaan bentsojen käytöstä.

Toipuvalle päihdeongelmaiselle mikä tahansa päihdyttävä aine on vaarallinen. Sillä ei ole merkitystä onko aine addiktiivinen; päihtymys johtaa ennen pitkää takaisin addiktiivisten aineiden käyttöön.

2

Hmmm joo. Ten points. :slight_smile:

Itse tosin näkisin, että psyykkisellä ja fyysisellä riippuvuudella on hyvin useinkin (vaikkei ehkä ihan aina) tekemistä toistensa kanssa. Usein ne kietoutuvat yhteen eikä aina tiedä esim. mikä vierotusoire on psyykkinen, mikä somaattinen ja mikä psykosomaattinen. :mrgreen:

Kuten sanoit, piikittäminen i.v.:sti on erittäin addiktoiva tapa nauttia jotain ainetta, ja etenkin Suomessa huumeiden i.v. -käyttäjät piikittävät kaikkea mahdollista. Myös niitä bentsoja.

Mainitsit heroiinin mutta muuten jätit opiaatit mainitsematta, jotka aiheuttavat sekä voimakkaan fyysisen riippuvuuden että psyykkisen riippuvuuden.

Mutta kuinka puntaroisitte nikotiinin, tai tupakoinnin addiktoivuutta? Nikotiiniin (aine) syntyy fyysinen riippuvuus, mutta tupakointiin (nikotiinin ottamistapa) psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus.

Itselleni myönteinen ylläripylläri tupakoinnin lopettaessa oli se, ettei fyysinen riippuvuus ollut ollenkaan niin kova kuin nikotiinista yleisesti uskotellaan. Sen fyysiset viekkarit vastaavat tuskin hyvin kevyttä krapulaa. :slight_smile:

3

Tupakoinnin suhteen en tiedä koska en ole harkinnutkaan lopettamista. :mrgreen:

4

Nikotiini lisää dopamiinituotantoa ja samoin kofeiini. Molemmista myös fyysiset vieroitusoireet. Kofeiinista yllättävän pahat jos kymmenenkin kuppia on tottunut päivässä juomaan, kokeiltu on pari kertaa.

Toisaalta noi ei yleensä johda päihdyttävien aineiden käyttöön vaikka nikotiinin käytön on huomattu lisäävän retkahdusriskiä addikteilla. Onhan se vähän päihdyttävä ainakin kokemattomalle.

5

Olin väärässä bentsojen suhteen: vaikka eivät vaikuta suoraan dopamiiniin niin aiheuttavat ketjureaktion joka lisää dopamiinituotantoa: http://www.drugabuse.gov/news-events/nida-notes/2012/04/well-known-mechanism-underlies-benzodiazepines-addictive-properties Todisteet tästä havaittiin tutkimuksissa vasta 2010 vaikka bentsoja on käytetty 60-luvulta asti. Fyysinen riippuvuus on ollut tiedossa pitkään.

6

Riippuvuudet kulkevat käsi kädessä. Jos on pystynyt vähentämään fyysistä alkoholiriippuvuutta se palaa ennalleen hyvin äkkiä takaisin. En ole juonut v. 2006 jälkeen yhtä päivää enempää kerrallaan ja viimeinen ravintolakänni on vuodelta 2001, mutta jos alkaisin juomaan olisin hyvin äkkiä taas katkaisuhoitoa tai ensiapua (viinakrampit) vaativassa tilanteessa. Kuten monet muutkin ovat kokeneet niin ikäännyttyään krapulat pahenevat ja päivänkin juomisesta seuraa usean pävän apatia/masennus. Fyysiseen riippuvuuteen johtava toleranssin kasvu alkaa kehittymään jo silloin jos juo kaksikin kertaa kuukaudessa (tämän luin jostain kirjasta) ja tavallinen tarina “ensin se oli vain viikonloppuisin” on johtanut riippuvuuteen - toisilla puolessa vuodessa ja toisilla ehkä kymmenessä vuodessa.

Henkinen riippuvuus taas on vähennettävissä. Kuten olen maininnut niin itsesuggestio on ollut hyvä väline (kolmen annoksen jälkeen aivosolukato kasvaa eksponentiaalisesti, olut johtaa kihtiin, seksi on syntiä, Taivasten valtakunta ei ole juomareille, juhlat on juhlittu tässä elämässä, en lähde kenellekään naiselle riesaksi … Hyvä kirja on Pasi Koivusen “Vapaaksi Riippuvuuksista”). Toinen on toiminnallisen riippuvuuden korvaaminen alkoholittomilla juomilla, mikä johtaa taas makuriippuvuuden muuttumiseen; monesti kun olen keskellä yötä nukahtanut elokuvaa katsellessa niin herättyä on tullut tarve ajaa huoltoasemalle ostamaan limonadia. Makutottumusten muuttuminen taas on johtanut siihen, etten pysty juomaan raakaa viinaa ja olut/viini maistuvat epämiellyttäviltä. Se mitä saa alas on juomasekoitukset, missä etanoli ei maistu eli ikään kuin limppari. Olennainen jippo on minulla ollut kateuden korvaaminen uskolla menestyksen teologiaan ja kristillis-oikestolaiseen arvomaailmaan; jokainen miljonääri on menestyksensä ansainnut jne. → tällöin alkoholista ei saa euforiaa vaan pelkästään tainnuttavan vaikutuksen. Esim. itse katsoin USA:n presidentinvaalien väittelyt ja pidin kovasti peukkuja reippaan ja rehellisen Romneyn puolesta!

Jos on kerran ollut alkoholiriippuvainen niin se ei milloinkaan katoa. Ei koskaan. Riippuvuutta voi väistää esim. Hannu Salama pystyi rajoittamaan alkoholin käyttönsä haimatulehduksen jälkeen muutamaan satunnaiseen konjakkiin koko loppuelämänsä tai sen voi koteloida eli ottaa kertatainnutuksen harvoin. Mutta milloinkaan ei pysty toipumaan alkoholiriippuvuudesta. Ei koskaan.

7

Miks ihmeessä pitäis ottaa vähän ja tuskailla kontrollin takia kun on paljon helpompaa ja miellyttävämpää olla kokonaan juomatta?

8

“Miks ihmeessä pitäis ottaa vähän ja tuskailla kontrollin takia kun on paljon helpompaa ja miellyttävämpää olla kokonaan juomatta?”

Juomattomuus vaatii vaihtoehtoja (taas pullo Rainbow Cola lightia ja illaksi parhaimmat arvostelut Bond -elokuvista saanut eli Skyfall). Toki vaihtoehto voi olla vaikka esteratsastus tai fasaaninmetsästys. Saattaa Hannu Salamalla laajan tuttavapiirin omanneena olla ollut kysymys siitä, että hän ravintoloissa jutteli ihmisten kanssa (joskin hän tapasi tuttaviaan paljon myöskin alkoholittomissa kahviloissa). Hän asui pienessä asunnossa Vuosaaren taiteilijatalossa eli sosiaalinen piiri vaati hänellä ihmisten tapaamista kodin ulkopuolella.

Kyse tainnutuksen tarpeesta taas on vaikea. Saisihan sen Dormicumilla yms. ja suuri osa opiaatti-ihmisistä haluaa tainnutuksen tyyliin “pari kertaa vuodessa heroiinitöötit” Michael Jackson käytti alkoholia hyvin vähän, mutta halusi joskus tainnutukset leikkaussalilääkkeillä (en muista merkkiä, joku ruotsalainen lääke se oli). Samoin Elvis karsasti alkoholia, mutta tainnuttaviin lääkkeisiin oli mieltymys. Luultavasti jos olisin multimiljonääri niin minullakin olisi reseptien kirjoitteluun erittäin suurella palkalla palkattuja lääkäreitä.

9

Oma kokemukseni kertoo minulla hiukan muuta tämän “psyykkisen” addiktion suhteen. Minusta dopamiiniryöppy ei selitä riittävästi addiktiota. Myönnän että kokemukseni mukaista selitystä ei ole vielä tutkittu eikä siten todettukaan. Jos dopamiinityöppy olisi selitys addiktioon, niin kaikkien dopamiiniryöppyä aiheuttavien kokemusten / aineiden pitäisi aiheuttaa addiktio. Näin ei ole ainakaan omalla kohdallani.

Kokemukseni on että juotuani alkoholia seitsemän raittiin vuoden jälkeen, minä melko pian eli useamman käyttökerran jälkeen koin samanlaisen himon viinaan kuin koin aikoinani tarpeen happeen hengenvaarassa. Äskettäin kuulin “henkiinjäämisshokista”, jonka kuulema kaikki ihmiset kokevat joutuessaan sellaiseen tilanteeseen.

En tiedä onko tämän “henkiinjäämisshokin” todellista luonnetta tutkittu mitenkään. Yleensähän nopeat reaktiot ihmisellä ovat sähköisiä (vrt hermo ja lihas) kun taas hitaammat ovat kemiallisia (pitkäaikaismuisti, hormoonit). Tämän perusteella ajattelen, että alkoholiin liittyvä addiktio on luonteeltaan sähkökemiallinen: alkoholi liuotteena poistaa jonkin sähköisen käytävän “suojakalvon” ja aiheuttaa henkiinjäämisshokin, joka liitty veren alkoholipitoisuuteen. Tämän seurauksena henkilö, joka sosiaalisen tilaisuutensa vuoksi ei kavahda alkoholin aiheuttamaa shokkireaktiota, käyttää lisää alkoholia, joka aiheuttaa “suojakalvon” häviämisen kokonaan. Hän on myyty. Kavahtavasta henkilöstä taas tulee raittiusintoilija, koska hän inhimilliseen tapaan ajattelee, että kaikki ihmiset kokevat saman shokin kuin hän koki.

Addiktio on siis minun nähdäkseni aivokemiallinen tapahtuma, mutta “fyysinen riippuvuus” on kemiallinen tapahtuma.

Tupakan polton ja muiden addiktoivien aineiden käytön lopettamisessa usein esiintyvä “tapa” on taas minun ajatteluni mukaan aivoprosessien aiheuttamaa. Ts. aivoprosesseissa, jotka yleensä kehittyvät vain toistojen avulla eli oppimalla, on oma prosessinsa, joka on kehittynyt pitämään huolen siitä, että nikotiinin / alkoholin tms. taso veressä / aivoissa ei pääse hälyttävälle tasolle. “Tapa” siis ennakoi fyysisen tarpeen tyydyttämistä ennen kuin tarve tulee liian voimakkaaksi. Itselläni esimerkiksi nälkä on ohimenevä tunne, joka toistuu säännöllisin väliajoin riippumatta siitä syönkö vai en. Näin siis nälkä on mielestäni omalla kohdallani “TarvitseeSyötävää” -prosessin aikaansaannos.

Tietojenkäsittelytieteessä käytetään nimitystä “trigger” tapahtumasta, joka laukaisee jonkin tapahtuman. Rinnakkaisprosessit, joihin aivotkin tavallaan kuuluvat, työn jako taphtuu yleensä sanomilla, koska se on helppo yleistää ja varsin monipuolinen käyttää. Triggerit voivat liittyä esimerkiksi kellopiiriin. Se saa säännöllisin väliajoin liipaisun, jolloin se suorittaa oman tehtävänsa. Työ ei saa ylittää liipaisuväliä. Yksi prosessi ylläpitää kelloaikaa kasvattamalla laskuria. Toinen prosessi päivittää näyttöä vaikkapa kahdesti sekunnissa. Näin nämä kaksi toimintoa eivät ole sidoksissa toisiinsa.

Jos kellon päivitysprosessi pysähtyy, niin se ei pysäytä toista prosessia, vaikkakin ulospäin näkyy, että kello on pysähtynyt. Sama ulospäin näkyvä tulos on myös sillä, jos näyttöä päivittävä prosessi poysähtyy. Viimeisessä tapauksessa tietysti, jos joku pyhkii kellon oius näytöltä, niin se ei ilmesty näytölle uudestaan kuten se tekee siinä toisessa tapauksessa.

Aivojen toimintaa pidetään yleisesti massiivisesti rinnakkaisina. Näin ollen on kohtuullista päätellä, että aivoissa toteutuvat myös erilaiset tapahtuman käsittelyn metodit. Hermot ovat sitten kaapeleita aivoista, jotka kuljettavat signaaleja eri puolille ruumista.

10

“Kaikki addiktoivat aineet (ja monet nautinnolliset tapahtumat) vapauttavat hermojen välittäjäainetta, dopamiinia, ydinjatkeessa, ryhmässä hermoja, joka sijaitsee syvällä aivoissa. Alun perin tutkijat luulivat, että dopamiini toimi hedonisena merkkinä (sellaisena, joka rekisteröi nautintoa aivoissa) ja, että tämä merkki sai ihmiset etsimään tiettyä ainetta. Uusimmat tutkimukset kuitenkin ehdottavat, että dopamiini tekee yhteistyötä toisen välittäjäaineen, glutamaatin, kanssa kaapatakseen aivoissa tapahtuvan palkintoihin perustuvan oppimisen. Nykyteorian mukaan toistuva altistuminen addiktoivalle aineelle saa tyvitumakkeen ja etummaisen aivokuoren (aivojen alue, joka liittyy suunnitteluun ja toimintaan) hermot kommunikoimaan tavalla, joka yhdistää aineen ja toiminnan (aineen etsimisen).”

  • Harvard Health Letter 8/10
11

Minä olen saanut sellaisen käsityksen, että suurin piirtein 10%:lla kaikista maailman ihmisistä on tämä alttius addiktoitua. Geeneissähän ne sen väittävät sijaitsevan. Vähän niin kuin joku ruoka-aine allergia, niin samalla tavalla menee addiktiotkin. Joillekin ne eivät vaan sovi.

Olen vain huomannut, että tuo 10% esiintyy aika monessa paikassa, joten on siinä varmasti jotain perää. Suomessahan sanotaan noin joka kymmenennen työikäisen ihmisen olevan alkoholisti. Jossain huumeista tehdyssä tutkimuksessa muistan myös tämän 10%:n esiintyneen. Eli 10% aloittelevista käyttäjistä jää koukkuun huumeisiin, koska heille vaikutus on heti paljon voimakkaampi. Kuitenkin valtaosalla se aiheuttaa hyvin nopeasti reaktion, että tää ei kannata pidemmän päälle.