Oon epäilly tätä jo vähän pidemmän aikaa. TK:ssa vaan haistateltit vitut, ku on tuota päihdehistoriaa ollut. Katsoin tästä linkistä oireet, osaisiko joku sairastava/sairaan tuntema sanoa kannattaisko mennä yksityislekurin juttusille; nicehouse.fi/terveys/mieli/add.htm
Oireet
-Tavaroiden kadottaminen ja myöhästely
-Koti sekaisin
-Laskut hoitamatta, tai aina välttämättömän pakon edessä
Elämä tökkii. Toistuvat epäonnistumiset ja hulluksi, tyhmäksi tai laiskaksi haukkumiset aiheuttavat itsetunnon laskua ja masennusta.
erilaiset riippuvuudet
-sisäänpäinvetäytynyt, hyvin arka ja ujo
“Opinnot jäävät monesti kesken, työssä on jatkuvasti vaikeuksia”
Amiksen pääsin läppi vaikeuksia kautta. Ekana vuonna keskiarvo oli alle 1 (0-5). Töissä ku olin perusliukuhihna työ meni, mutta monimutkaisiin ei pysty keskittymään ja annetut ohjeet meni yleensä toisesta korvasta sisään ja ulos. Sama amiksessa.
Olen pitkään tunteut olevani laiska, tyhmä, omituinen paska. Adhd:ta en ennen osannut arvata, koska luokalamme oli yksi kyseistä sairavasti ja oli todella vilkaas,levoton ja äänelies. Itse melkein päinvastoin.
Toivon että olisin add, koska en nytten ainakaan ole terve ja nuo oireet vaikuttaa niin monella lailla.
ADHD diagnosoinnissa nykytilannettasi olennaisempaa on lapsuus.
ADHD kun on synnynnäinen, joten jos kyse on ADHD:sta sinulal pitäisi olla ollut noita oireita jo ihan pienestä lapsesta saakka.
Jos koulut ei luista ja elämänhallinta on vähän sitä ja tätä, niin aika harvoin se johtuu ADHD:sta.
Minullekin tutkittiin utota diagnoosia pitkään, 3 vuotta erilaisia tutkimuksia sun muita ja asiasta oltiin jo aika varmoja, mutta koska äitini haastattelun ja lapsuudenmuiostelun påerusteella todetiin, että näitä ADHD:n oireita ei juuri täyttynyt varhaislapsuudesta, katsottiin noiden oireiden olevan jotain muuta, nyt diagnoosina on maanisdepressiiivisyys - minkä oireet voivat olal hyvin samankaltaisia kuin kuvailit ja kuin ADHD ihmisillä.
ADHD ei ole mikään kuolemantuomio, sen kanssa voi oppia elämään. Myös lääkitys helpottaa keskittymistä ja sen avulla voi opetella myös sitä kuuluisaa ElämänHallintaa. Kunhan muistaa vaan pitää visusti mielessään sen, ettei yksikään nappi maailmassa tee autuaaksi. Töitä on tehtävä. On oltava kärsivällinen. On uskottava itseensä lujasti.
Itselläni on lääkitys, Concerta 27mg, nyt katkolla tämän tilanteen takia. Lääkäritäti oli tosin sitä mieltä, että jahka päihdeongelma saadaan haltuun, voidaan Concerta aloittaa uusiks ja miettiä mahdollisesti annostuksen nostamista 36mg:aan.
Itse kuulun onnekkaiden joukkoon, kun on ollut varaa käydä pari kertaa yksityisellä (vuos sitte) ja tänäsyksynä pääsin vielä HUSiin tutkimuksiin. Lääkkeet + terapia ruuls.
Veljellä on ADHD ja oireet on ollut ihan penskasta asti. Koulut meni päin helvettiä keskittymisen ja ylivilkkauden takia, oli ongelmia sosiaalisessa elämässä ym. Oli henkisesti rasittavaa olla edes samassa huoneessa velipojan kanssa, puhumattakaan siitä miten ahdistunut hän itse oli. Laitoksissa asti joutui käymään.
Nyt hän on syönyt Concertaa ja käynyt terapiassa jo hyvän aikaa ja elämä alkaa luistaa. Ei ole enää niin levoton, pystyy keskittymään ja koulukin menee taas hyvin. Lääkityksestä on tosiaan paljon apua.
Mul on kans ADHD ja en kertakaikkiaa tajun kersana et kuin MÄ aina jouduin siält luokast pihalle ja opettajien silmätikuks, vaik mitää ollu tehny… Ihmissuhteet menny aina poikki ja kerran oon kerral jättän 7 kaveria, joihin en ollu yhteydes, koska ois pitän pyytää anteeks. Oon sit vaa vaihtanu kaveripiiriä!
Nykyää oon suht rauhallinen; iteasias oon aika pitkälle opetellu et asiat on tehtävä loppuu vaik saattaa olla 5 asiaa samaa aikaa tekemäs. Mul menee kyl lääkitys mut senkin unohdan ottaa ja jos en laita puhelimee muistutusta, en muista ketää tavata tai kellekään soittaa! Oireet tosiaan alkaa jo 5-7 vuotiaana ja mul ainakii pahimmillaa 1-3 luokal…
Se on näin jos se työnantaja on niin karismaattinen ja ihq et tuijotat vaan hänen habitustaan etkä kuuntele mitä sanotaan, mulla paljon kans tätä samaa vikaa.
EDIT:
Dark Maguksen mistään mitään tietämättömän vittuilun ja täysin ei-hyväksyttävän käytöksen johdosta katson parhaaksi, etten tällä palstalla edes yrittää koettaa neuvoa “kohtalotovereitani”, mitä asialle pitäisi tehdä, kun tämä sankari (jonka muutkaan lukemani postaukset eivät ole olleet järjellä pilattuja) tahallaan tulkitsee auttamisyritykseni väärin ja kuvittelee pienessä päässään minun muka yllyttäneen nistejä menemään pummimaan lääkkeitä.
Te, jotka oikeasti kärsitte vaivasta ja haluatte vertaistukea tai neuvoja, lähettäkää minulle yksityisviestiä niin vastaan teille sitä kautta.
Tämä foorumi ei vittu soikoon näytä todellakaan olevan keskustelualue, jossa vertaiset voisivat antaa neuvoja ja tukea toisilleen - yksi paskakasa lihamyllyssä pilaa koko jauhelihan.
Ei se ole mitenkään niin paha asia, tietenkin hiukan kurja ja hankala. Itellä on ollu keskittymisen ja uusien asioiden oppimisen kanssa ongelmia myös. Jatkuva huolimattomuus on myös ongelma. Mutta ei minulla ole mitään lääkitystä etc. ollut. Olen käynyt psykologilla, mutta en suoraan tästä syystä. Päihteidenkäytön, masennuksen, vaikeuksien yms. takia. Myös niiden asioiden takia jotka liittyvät tarkkaavaisuushäiriöön. Mut mä ajattelen että tarkkaavaisuushäiriö ei oo sairaus, se on vaan luonteenpiirre. Se helpottaa mun oloa. Sama asia syömishäiriön takia, ajattelen että se on elämäntapa. Tiedän, pöljää. Onhan se. Mutta se rauhottaa mua nii mikäs siinä…
No enpä nyt kuule IHAN tarkoittanut mitä väitit tuossa!
Tarkoitin nimenomaan niitä, joilla on oikeasti syytä epäillä ADHDta ja joilla tämä haittaa pahasti jokapäiväistä elämää!
Rivien välistä olen huomaavinani, että yrität leimata minut jonkin sortin hörhöksi, joka huvikseen nisteille mainostaisi lääkehoitoa, lisäksi olen aistivinani että yrität hienovaraisesti väittää minun olevan joku yllämainitsemani case, joka Ritalinia popsii muka huvikseen,otan tekstisi erittäin henkilökohtaisena loukkauksena. Mieti kahdesti ennenkuin painat sitä enteriä!
Itse kärsin ADDsta kolmattakymmenettä vuotta ja luulin auttavani ihmisiä, jotka oikeasti apua tarvitsevat, kertomalla mistä ainakin saisi tosi ammattilaisen tutkimaan onko kyseessä ADHD vaiko jokin muu sairaus.
Missä kohdassa muka kannustin ei-tarvitsevia nistejä menemään pummimaan lääkkeitä???
Jos ja kun palaute viestistäni, jossa nimenomaan puhuin “kohtalotovereistani”, eli JUURI NIISTÄ JOTKA OIKEASTI TARVITSEVAT HOITOA, on tuota luokkaa, katson parhaimmaksi lopettaa neuvon ja avun antamisen yrittämisenkin.
Pelleile sinä rauhassa ja leimaa porukkaa siellä näyttösi takana, olet harvinaisen säälittävä tapaus.
Mulla on kans tutkittu adhd;ta kesästä asti.Lapsuudesta tähän päivään kyseltiin kaikki multa ja mutsiltani.Kaikki näyttäis siltä et tollanen mulla on.Nyt tulossa 3.psykiatrin käynti ja ilmeisesti se määrää jokkut lääkkeet.Kauan muilla tää tutkinta on kestäny?Oon jo jonkun aikaa ostanu conserttoja muualta ja täytyy sanoo et niitten avulla on paljo helponpaa elämä.
Mä syön enää vaan lääkärin määräämät lääkkeet ohjeen mukaan. Olen epäillyt tota ADD kun ritalin auttoi tosi hyvin opiskeluissa myöhemmällä iällä… nuorena TKK ja Yliopisto ei skulannut…
Psykologi heitti et mulla saattas olla adhd, ihan niinku epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö ei riittäs Eipä oo juuri kiinnostusta selvittää asiaa, en mä ihan kaikkien lääkkeiden perässä juokse vaikka joku hömppä niin saattaa luullakkin
Pitää sanoo oma kokemus joka on se et stimulanttilääkitys auttaa kyllä sillä hetkellä kun stimu toimii, mut ku stimu laskee niin taidot ja kyvyt myös katoo. Oonkin tullu siihen tulokseen että ADHD-valmennus auttaa tosi paljon paremmin ku siinä opitut kyvyt ja taidot toimii myös ilman stimuja. Oonkin tullu siihen tulokseen et stimulanttilääkitys yhdessä ADHD-coachingin kanssa on toimivampi ratkaisu kuin pelkkä stimulanttilääkitys.
[quote=“jm8k”]
ADHD diagnosoinnissa nykytilannettasi olennaisempaa on lapsuus.
ADHD kun on synnynnäinen, joten jos kyse on ADHD:sta sinulal pitäisi olla ollut noita oireita jo ihan pienestä lapsesta saakka.
Suosittelen kokenutta AD/HD:een ja Add juttuun erikoistunutta yksityistä kokenutta tohtoria ja täydellistä rehellisyyttä.
Lapsuus on erittäin oleellinen mutta nykytiedon mukaan on olemassa add-muotoja jotka kehittyy epigeneettisesti syystä tai toisesta (monesti traumoista). Eli ne oireet aktivoituu vasta myöhemmin elämänvarrella.
Eipä oo juuri kiinnostusta selvittää asiaa, en mä ihan kaikkien lääkkeiden perässä juokse vaikka joku hömppä niin saattaa luullakkin 