Olen noin nelikymppinen entinen juoppo mies tai alkoholisti, jos niin halutaan sanoa. Elämässäni oli vaihe,jolloin lääkitsin stressiä ja masennusta juomalla liikaa. Välillä oli putkia, jolloin perjantaina aloitettu juominen meni pitkäksi jne. Hain jossain vaiheessa apua ja sainkin sitä ja katson että ongelmat ovat nyt takana. En silti kuvittele että voisin suhtautua alkoholiin ikinä ihan täysin normaalisti. Pystyn kohtuukäyttöön, eli ottamaan sen yhden oluen tai viinin ruuan kanssa. Muutoin en käytä lainkaan. Nyt ongelmaksi muodostuu
naisystäväni, joka ilmoitti että on absolutisti. Ei siinä mitään, se olkoon hänen ratkaisunsa. Mutta kun luulen, että tällä minun menneisyydelläni on jotain tekemistä asian kanssa. Hän ei puhu siitä enkä pääse keskustelussa puusta pitkään. Minua vaivaa
tämä asia kovin. Onko täällä paikalla ketään, joka tunnistaisi itsensä tästä? Onko joku teistä ruvennut absolutistiksi sen aikana kun on ollut suhteessa alkoholistiin tai sen jälkeen? Yrittääkö hän tällä kertoa minulle jotain tai jollain lailla kostaa sen pahan ajan kanssani?
Näin läheisen ominaisuudessa on vähän vaikea toisten puolesta tietää mitä he ajattelevat, Itse kokisin että niinkauan kun on viinalle vihainen elämän ongelmista, niin viina on silloin edelleen jonkinlainen ongelma. Onneksi sitä ei ole pakko juoda, mutta se voi silti olla ongelma. Mun mielestä jokaisen kannattaa keskittyä vaan siihen omaan juomiseen /juomattomuuteen, itse jättäisin huomiotta kaikenlaiset protestit joilla yritettään osoittaa jotain esimerkkiä kuinka toisten tulisi elää, tyyliin katsopas näin ollaan juomatta ja voidaan hyvin. Toki jokaisella on ne omat vaiheensa, itse kukin kun pohtii omaa suhdetta viinaksiin, voi hypätä välillä raivoraittiista iloiseksi elämästä humaltujaksi, ja takaisin läheisriippuvaisuuden kautta masennukseen, ja sitä kautta balanssiin jossa alkoholi ei askarruta aivoja. Joten voi olla ohimenevääkin. Julistaahan itsekukin välillä ryhtyvänsä vaikkapa dieetille, läheisten on turha silti pelätä että se päätös kestäisi viikkoa pitenpään. En usko kuitenkaan että kannattaa juoda niitä yksiä oluita tai viinejä, eikö jokainen juotu viinapaukku vain jatka sitä aivokemiaa joka viinasta on muodostunut tai muodostumassa? mutta kuten sanottua, mikäpä sitä kukaan on toisia neuvomaan.
Ja voi olla tosi helppoa ryhtyä absolutistiksi, jos ei se viina ole koskaan muutenkaan maittanut. Sitä en pitäisi minään suorituksena. Helppohan se on olla juomatta jos ei satu alkoholisti olemaan edes.
Minua vaivaa lähinnä nyt se, että miksei naisystäväsi asiasta puhu ? Oletko siis kysynyt häneltä syytä ryhtyä absolutistiksi eikä hän vastaa siihen vai mikä se tilanne on ? Minun mies on sekakäyttäjä ja olen itse alkanut myös suurinpiirtein absolutistiksi. En kuitenkaan ole tietoisesti mitään päätöstä tehnyt asiasta enkä tee. Käyn juhlimassa viinan voimalla sitten joskus jos siltä tuntuu. Minua ei vain alkon otto nyt kiinnosta. EHKÄ olen kyllästynyt miehen käyttöön siinä määrin, että oma mielenkiinto alkoon on mennyt, mutta asia voi muuttuakin. Syy ei kuitenkaan ole mieheni niin sanotusti vaan minua ei vaan kiinnosta juuri nyt.
Naisystävän absolutismi voi viestiä myös siitä, että hän haluaa sillä tavoin tukea alkoholistiksi tietämäänsä kumppania. Jos alkoholin käyttö ei itselle ole ongelma, sen voi jättää poiskin, joten naisystävä kenties ajattelee, että hän samalla helpottaa sinunkin, Ellonen, valintojasi. Useinhan tuo alkon käyttö on sellainen sosiaalinen juttu ja jos kumppani juo, niin helposti lipsahtaa itsekin juomaan.
Minä tiedostan hyvin sen, että itse en juurikaan käyttänyt alkoholia pariin vuosikymmeneen, koska tiesin miehelleni maistuvan ja jos olisin itse ottanut edes yhden, se olisi ollut ikäänkuin lupa miehelle, että ota sinäkin. Käsittääkseni tuo on tuttua monessakin parisuhteessa, jossa juominen koetaan tavalla tai toisella ongelmaksi.
Toisaalta tuo juomattomuus/absolutismi voi olla läheiseltä myös jonkin sortin painostusta, että “kun minäkään en juo, niin sinäkään et saa juoda”. Vaikea mennä ulkopuolisena sanomaan, mistä teidän suhteessanne, Ellonen, on kyse. Sinuna opettelisin ajattelemaan, että se on täysin naisystäväsi oma asia, ettei hän käytä alkoholia, enkä kiinnittäisi siihen suuremmiten huomiota. Samalla pitäisi puoleni siinä, että jos kykenen itse ottamaan vain yhden “annoksen”, niin otan sen hyvällä omalla tunnolla enkä anna kumppanini käytöksen siihen vaikuttaa, suuntaan tai toiseenkaan.
Tuosta asiasta ei kannata tehdä mitään “härkästä”, jollei sitten naisystävä käytä absolutismiaan jonkinlaisena mielenilmaisunaan aina tilanteen tullen. Tuollaista käsitystä ei kuitenkaan viestistäsi tullut.
Iloista ja päihteetöntä kesää siis teille kummallekin, Ellonen (y) !
Omalta kohdaltani tunnistan sen, että oltuani kolme vuotta suhteessa alkoholistin kanssa juomiseni väheni sitä mukaa kuin hänen lisääntyi. Aloin sekä tiedostamattani että tiedostaen vältellä tilanteita, joissa juodaan. Minua ei haitannut tuolloin eikä nytkään se, että joku juo ja humaltuu mutta alkoholistin juomista seuraillessa se alkoi ahdistaa.
En ole tehnyt päätöstä olla absolutisti, juon silloin tällöin muutaman. Aiemmin juhlin rankastikin pari kertaa vuodessa, enää ei tee mieli. Välttelen krapulaa ja humalan aiheuttamaa morkkista. Tiedostan aiempaa paremmin alkoholin vaarat ja haitat, ei vaan tee mieli enää.
Sinun kannattaisi jutella kumppanisi kanssa, mitä hänen absolutisminsa takana on.
Hei vaan!
Ajattelen vähän samoin kuin Hemmiina tuossa yllä. En ole koskaan käyttänyt alkoholia mitenkään paljon, joten nyt kun puoliso on raitistunut, niin voin helposti olla ilmankin. Se ei ole minulle iso juttu ollenkaan. Koen, että näin tuen myös puolisoani. Olemme keskustelleet asiasta ja hänen puolestaan on ok, että minä silloin tällöin otan lasillinen viiniä tms, koska eihän minulla ole ongelmaa, vaan hänellä. Olen kaksi kertaa ottanut lasillinen ravintolassa ruoan kanssa, mutta kotiin en ole ostanut mitään. Ei minulla ole siihen mitään tarvettakaan oikeastaan. Omalla tavallaan minusta on aika selväkin, ettei kotona ole alkoholia. Se ei ole tosiaankaan mikään iso asia olla ilman ja jos se yhtään auttaa toista, niin miksi ihmeessä ei voisi olla niin. Mukavampaa kaikille 
Jos alkoholistin myötä tajuaa viinan vaarat niin siitä lähtee tavallaan “hupi”…
alkoholisti voi ihmetellä, että miksi et ota kun kerran voit ottaa. Mutta viinan ottamisesta voi kadota alkuperäinen huumori. Vastaus voi olla, että miksi ottaisin kun kerran luojan kiitos pystyn olemaan ottamatta.
Naisystävä voi vältellä asiasta puhumista, koska voi kokea että jos viinan ottaa puheeksi se toimii kimmokkeena? Pelkää että jos puhutaan alkoholista, nin toinen lähteekin ryyppäämään kuullessaan sanan “alkoholi”?? Ottaa tavallaan liikaa vastuuta toisen juomisesta.
Hei Ellonen. Oletkin ensimmäinen alkoholisti, johon olen törmännyt, joka pystyy juomaan ruokaviinit ym ja käyttämään alkoa siis kohtuudella. Tiedän kyllä paljon tapauksia, jotka kusettavat läheisiään näin - ruokajuoman nauttiminen ulospäin, selän takana hillitöntä salaryyppäystä.
Hienoa siis jos pystyt tähän kohtuukäyttöön. Jotenkin en ihan usko tätä sun tarinaasi ollenkaan, eiköhän ole vain sepitetty juttu, ns. trolli. …Mutta jos todella näin on kuin kerrot, niin good for you, ja onnittelut viinapirun selättämisestä ja haltuun ottamisesta 
…Niinhän se on, että poikkeus tekee säännön…
Jos tämä kirjoituksesi siis olisi totta, niin loistohomma että naisystäväsi on absolutisti. En ymmärrä miksi tämä muodostuu ongelmaksi sinulle, kuten kuvailet, kun itsekin käytät vain “ruokajuomia”. Miksi asia yleensä häiritsee sinua? Tiedän paljon absolutisteja, osa heistä on alkoholisteja, osa ei. Elämä on monin verroin helpompaa kuin ei käytä alkoholia, jää turhat kalorit, päänsäryt ja mokat pois kuvioista ja eiköhän se ole myös terveen itsetunnon mitta, että ei tarvitse promilleissa hoitaa sosiaalisia suhteitaan, vaan kykenee olemaan oma itsensä kaikissa tilanteissa. Enemmän ihmettelen ihmisiä, jotka juovat vaikka ei ole pakko (eli esim. viihdekäyttö) kun tyyppejä, jotka jättävät alkoholijuomat ja nauttivat elämästä kirkkain aivoin.
Kiitos vastauksista, tuli pohdittavaa sen myötä. Tämä juttu ei ole mikään vitsi vaikka ed. kirjoittaja sitä epäilikin. Totesin jo aiemmin, että en voi ikinä enää suhtautua alkoholiin “normaalisti”. Tiedän, että menneisyyteni takia riski on aina olemassa. Toisen juomattomuus ei varmaankaan ole elämän ongelmista suurin, mutta se vaan häiritsee juuri nyt. Kaikki kunnia niille jotka ylpeänä juovat vissyvettä, mutta minä kuulun niihin jotka vaivaantuu kun joutuu selittämään. Ja tiedän, se ei ole minun ongelmani vaan niiden jotka sitä ihmettelevät. Minä siis joisin kaikessa rauhassa sen oluen sosiaalisissa tilanteissa ja sillä hyvä, vaikka lähtisin autolla pois. Vika lienee siis ystäväpiirissä, jotka tätä ihmettelevät. Mä en nyt näe muuta vaihtoehtoa kuin jättäytyä pois noista mökkireissuista, illanistujaisista ym. tai mennä sitten niihin yksin.
Hei Ellonen!
Saitkin tosi hyviä vastauksia vähän eri painotuksin. Viimeinen kommenttisi ällistytti minua sitten tosi paljon! Tarkoitatko todella, että et voi mennä naisystäväsi kanssa illanistujaisiin, koska “ystäväsi” ihmettelevät naisystäväsi juomattomuutta. No voi hyvä tavaton. Käyttäydyt nyt kyllä ihan kuin minä aikoinaan, kun en voinut mennä juhliin, koska mieheni joi ja örvelsi… Ettet vain olisi läheisrippuvainen, kuten alkoholistien puolisot usein? Siis jotenkin käänteisesti. No, läheisriippuvainen joutuu opettelemaan sitä, että luovuttaa vastun toisen käytöksestä sille toiselle, kukin kun voi vastata vain itsestään. Eikä toisen tekemisiä näin ollen tarvitse hävetäkään.
Toinen asia on, että jossain näennäisfiksussa seurassa raittius voi siis olla pahe! Luulen, että sellainen seura ei tee hyvää sinullekaan, joka aiot vain juoda yhden viinilasillisen tai oluen. Kyllä ne “ystävät” kohta ihmettelevät sitäkin, miksi sinä otat niin vähän, ja sitten sinua alkaa hävettää, kun et voi totuuttakaan kertoa, ja niinpä sitten juominen karkaa lapasesta. Parempi taitaa siis olla, ettet tuollaisen porukan illanviettoihin mene. Juu, ja olen itse absolutisti periaatteella, etä en tarvitse alkoholia mihinkään ja olen nähnyt kuinka paljon pahaa se aiheuttaa.
Hei vaan teille!
Hullua, mikä normi on tämä juominen, kun raitis puoliso hävettää: aina sitä saa vahtia, ettei jää sivuun kun muut iloitsee!
Onko naisystäväsi jotenkin ikävä ihminen selvinpäin (eli siis aina?), kun et halua hänen kanssaan liikkua? Kai kuitenkin olet häneen jonkun mystiikan ansiosta rakastunut ja eikö hän ole sama hurmaava ihminen seurassakin.
En mä nyt jumalauta ala keltään vaatimaan, että juotava on, jos elämälleen on nimenomaisesti valinnut raittiin ja terveellisen suunnan. Itseltä jää monissa juhlissa juomatta pelkästään jo siksi, että en voi juoda olutta ja useimmiten juuri olutta on ja vähemmän muuta. Tai itse asiassa, viineistäkin kelpais vain paremmat ja sokeriliemisiiderit on pahoja. Jos en siis käy kaupan kautta, usein jää ottamatta. Ei ole kyllä ollut sitten muuten noloa kuin jos on luultu minun olevan raskaana ja sekään ei kauhean noloa ole…
Ihmisen elimistö ei alkoholia tarvitse eikä juomattomuudessa ole minkäänlaista haittaa ihmiselle, sen sijaan muutamakin lasillinen saa tottumattoman naisen naaman vähän roikkumaan rumasti ja puheeseen ilmestyy ässävikaa, askel lipsuu helpommin. En kertakaikkiaan tiedä, miksi pitää juomatta olemisesta ahdistua ja aloittaa kulissien pystyttäminen ja piilotelka puolisoaan.
Hei,
Jos olet oikeasti tosissasi sun täytyy kyllä olla enemmän huolissaan itsestäsi kuin absolutisti-tyttöystävästä. Sanoo nykyinen absolutisti, entinen juoppo. Ajatuksesi pyörii viinan ympärillä, kaveripiiri harrastaa sitä voimallisesti? Haluatko oikeasti takaisin sinne mistä olet noussut? Sitruunapippuri totesi ettei ole tavannut alkoholistia, joka olisi oppinut kohtuukäyttäjäksi. En minäkään. Sen sijaan olen nähnyt ihan liian paljon tapauksia, joissa pitkänkin raittiuden jälkeen on alettu leikkiä kohtuukäyttöä, ja yleensä hyvin nopeasti mopo on karannut täysin käsistä. Sinuna en leikkisi kuolemanvakavalla asialla. Ja voin sanoa ettei yleensä kukaan kiinnitä huomiota juomattomuuteeni. Ainoastaan ne, joille alkoholi on itselle ongelma saattavat kommentoida jotenkin - mutta selkeästi tuo lähtee siitä heränneestä huolesta omasta juomisesta. Eikä juomattomuutta tarvitse selitellä, jos haluaa, voi puhua terveyssyistä tms. Sairas on maailma jos absolutismista pitää tehdä ongelma.