Jää omalla kohdallani se mikä on realismia ja todellista hengellisyyttä, vaikka mies metsänreunasta ei
sitä voine millään hyväksyä. No, en hänen tai kenenkään hyväksyntää kaipaa.
Todellinen hengellisyys on vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja tässä ei ole mitään
ristiriitaa aa:n kirjoitusten tai edes raamatun kanssa.
Todellinen hengellisyys löytyy siitä, etten tajua kaikkea tai en usko että kukaan tajuaa, eikä voi
elämää käsittää ja selittää.
Todellista hengellisyyttää on se, että uskon johonkin, mikä toimii minulle. Esim. järkeen.
Ja jos joku väittää pystyvänsä selittämään vaikkapa tuon mitä järki on, niin myönnän olevani
väärässä. Ja vaikka myönnän, uskon silti, että tietyt asiat toimivat minulle ja auttavat pääsemään elämässäni eteenpäin.
Jos tuohon väitteeseen on jollakulla jotain mussutettavaa niin sen kun. 
Hengellisyys, jonka jakamista “todelliseen” ja “epätodelliseen” hengellisyyteen en oikein ymmärrä, on olemassaoleva filosofinen katsantokanta, jopa suosittu sellainen. Kaikki idealistiset eli hengen ,korkeamman voiman, ensisijaisuuteen materiaan nähden, filosofiankäsitykset , ovat hengellisiä maailmankatsomuksia.
Ei siis ole minulla edes järjellistä mahdollisuutta olla “hyväksymättä” sen katsomuksen olemassaoloa. Ei ole tullut oikein mieleenkään että jonkun maailmanselityksen olemassaolo voisikaan riippua minun hyväksynnästäni. Tottakai voisin , ehkä, yrittää mielssäni kiistää koko ajattelutavan olemisen, mutta se vaatisi kovasti kyllä ajattelun sensurointia. Ei taitaisi edes onnistua.
Niinpä totean että on sitä, sellaista maailmankatsomusta, sellaista hengellistä, paljonkin.
Perustuuko se sitten johonkin, vai onko keksitty siksi että selityksiä on mukava keksiä, ja koska ihmiset rakastavat tarinoita… siitäkään minulla ei varmaa tietoa ole.
Siitä olen kuitenkin melko varma, että esimerkiksi raitistumiseen ei tarvita ohjelmia joissa pyritään markkinoimaan joko hengellistä tai materialistista maailmankatsomusta. Sellainen kytkykauppa on rakennettu jonkin “sanoman saattamiseksi” , jonkin katsomusjärjestelmän levittämiseksi, ja minun moraalikäsitykseni mukaan päihdeongelmia pitäisi pyrkiä ehkäisemään ja myös korjaamaan manipuloimatta ihmisiä maailmankatsomusten suhteen.
Tässä on se, että käytännössä AA-ryhmät eivät ole sama asia kuin vaikkapa ns. “Iso Kirja”. Viimeksi mainittu kirjoitettiin Amerikassa joskus viime vuosisadan puolen välin molemmin puolin, Suomen AA-ryhmät puolestaan toimivat Suomessa nykyaikana.
Kyllä AA-ryhmiin mahtuu aika monenlaista heppua ja tätiä: monesta yhteiskuntaluokasta ja jokaisesta uskontokunnasta, ja jokunen uskontokuntaan kuulumatonkin. (Uskontokuntiin kuulumattomiahan on jo neljäsosa koko kansasta. yle.fi/uutiset/3-10432004 )
Taitaa olla kuitenkin vähemmistö AA:laisista se, joka ottaa The Kirjan samalla lailla kuin fundamentalisti Raamatun tai Koraanin.
Tietenkin AA:n kirjallisuudessa on paljon Bill Wilsonin vaikutusta tai ehkä hänen kirjoituksiaan, ja hänhän oli harras herätysliikkeen mies, joka kuului karismaattiseen Oxford-liikkeeseen.
Bill WIlson kuitenkin kuoli jo 80-luvulla, ja toinen perustajajäsen Dr. Bob jo 50-luvulla.
AA-kirjallisuudessakin suhde uskontoon taitaa olla kuitenkin aika pragmaattinen: viesti on että kannattaa uskoa, jos siitä on apua raitistumisessa.
Tietenkään hengellisyyttä ei tarvita raitistumisessa. Ei mitään yksittäistä asiaa välttämättä tarvita. Raitistumiseen ei tarvita tiettyä ruokavaliota, metsissä samoilua, kuntosalilla käymistä, ei tarvita välttämättä edes Plinkkiin kirjoittamista.
AA:n kritisoiminen pelkästään AA-kirjallisuuteen pohjautuen on vähän sama kuin kritisoisin Suomen ev.lut. kirkkoa pelkän Vanhan Testamentin perusteella. “En kyllä uskalla tulla, koska siellä kivitetään avionrikkojia kuoliaaksi.”
No jaa; jos kaikkein vanhoimmillisimmat voimat saisivat tahtonsa läpi kirkossakin, niin kenties kivitettäisiinkin. Kohtahan on muuten seurakuntavaalit, nuo mailman huikeimman äänestysprosentin vaalit. (viimeksi 17 %, ellen väärin muista)
:bulb: :bulb: :bulb:
Itse asiassa allekirjoittanutta hieman ärsyttää joskus ne vanhat päihdetyössä vaikuttaneet jäärät, The Asiantuntijat, jotka usein ovat myös AA:laisia mutta eivät välttämättä ole sitä. Sellaiset, jotka uskovat tietävänsä korkeimman totuuden raitistumisesta ja siitä mikä päihdetyötä “vaivaa”. He uskovat omaavansa muita korkeamman tiedon, koska heillä on niin jumalallisen suuri kokemus. Heidän ammatillisuutensakin on jotain ylimaallista, vaikka heillä ei oikeasti olisi minkään valtakunnan virallista koulutusta alalle, jonka asiantuntijoina he esiintyvät.
Aina kohdatessaan uusia näkökulmia he takovat rintaansa julistaen että “MINÄ se olen ollut päihdetyössä jo 80-luvulta ja kyllä se vallan surkeaa Suomessa on!”.
Sitten kun niille sanoo jotain mikä on ihan oikeaa tietoa tämän päivän päihdetyöstä, ne möksähtävät että mikäs nokkava newbie siellä nenälle hyppii.
Arvatkaa olenko joskus ottanut yhteen näiden kanssa ihan muualla kuin Plinkissä. 
todellisella hengellisyydella tarkoitan sellaista, mikä toimii itselleni reaalielämässä.
en todellakaann väitä, mettä aa tai mikään uskonto tai hengellisyys olisi tarpeen raitistumiseen.
onhan tuon mies metsänreunasta todistanut varmaan jo monta kertaa ja kai moni muukin.
omalla kohdalla tuollaiset asiat ovat auttaneet elämässä ja koen olevani oikeutettu niistä
kertomaan ja niihin uskomaan.
esim. “valmis tekemään mitä tahansa” on mielestäni ihan älytön sanonta ja monet sitä hokevat ja
uskovat noinh täytyvän olla. en ala heidän kanssaan väittelemään, jos se heitä auttaa.
totta kai järkeenkäyvempää olisi minusta sanoa: “valmis näkemään riittävästi vaivaa” tai jotain tuon
tapaista
mies metsänreunasta kirjoitti
Samoilla linjoilla olen. Niinpä AA ohjelmineen on täysin vapaaehtoista, siitä saa livetä pois milloin vain, eikä kukaan pystykään täysin niiden ehdotuksien mukaan toimimaan. Ja se on tarkoitettu alkoholismia sairastaville. Kaikki juopot eivät ole alkoholisteja ja he halutessaan lopettaa juomisensa tai kontrolloidessaan sitä osaavat käyttää siihen omia voimiaan tai muita keinoja. Alkoholisti on tunne- ja sielunelämältään sairastunut ja geneettisen perimän tai kasvatuksen kautta riippuvuuksiin altis ihminen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
On se vaan niin hienoa kun ite näitä älyttömiä ketjuja aloittelenkin (usein sooseissa), niin niistä syntyy täysin asiallisia keskusteluja.
Niin kuin olen aiemmin todennut: plinkkiläiset on ihan kivoja
Kiva lueskella monenlaisia näkökulmia aiheeseen.
Tämä sattui minun silmmäni sen takia, että juuri “valmis tekemään mitä tahansa” oli minun kohdallani se ratkaiseva juttu alkoholista eroon pääsemisessä. Sitä voi sanoa myös “pohjaksi” tai “luovuttamiseksi”. Joka tapauksessa tuolta pohjalta tein valinnat sen mukaan, auttaako se eroon alkoholista ilman “valmis näkemään riittävästi vaivaa” kohtuullistamispykälää. Yksi keinoista oli AA ja näin jälkikäteen todeten keinoista kaikkein vaikuttavin, vaikka ennakkoluulot olivat minullakin melkomoisia.
No mietimpä omalla kohdallani sanoja, valmis tekemään mitä tahansa.
Olenko valmis tappamaan jonkun? en
olenko valmis aiheuttamaan jollekulle pysyvän ruumiinvamman? en
olenko valmis liittymään johonkin herätysuskonnnolliseen juttuun?en?
olenko valmis uskomaan vanhempien valtiomiesten kaikki neuvot, huudot, vittuilut, yms?en
olenko valmis luovuttamaan elämäni ja tahtoni jumalan huomaan, joka niitä hyväillen hellii? en, mielikuvitusolennot
eivät tahtoani ja elämääni saa.
jne…
joten vesittelen tavallani porskuttaa. ilman jumalia ja uskontoja ja älyttömiä sloganeita.
Ev.Lut kirkon opetus todellakin perustuu raamattuun.
Mitä siellä on sen lisäksi, löytyy aivan varmasti kyseisen kirkon tuottamasta painetusta materiaalista.
Aivan samoin Suomen puolueiden tavoitteet löytyvät heidän ohjelmistaan ja toimintasuunnitelmistaan. Jos niistä poiketaan, on seurauksena ainakin se, että joudutaan selittämään omalle porukalle miksi on poikettu. Muutoksia tulee, koska maailma muuttuu, ja puolueen tavoiteohjelma sitten muutetaan seuraavan vuoden painokseen todellisuutta vastaavaksi -tai sitten , jos pidetään vanhasta kiinni, palataan siihen.
Ei ole mielekästä alkaa arvioimaan ev.lut tai muuta kirkkoa eikä mitään puoluetta ns. suupuheiden perusteella. Varsinkaan jos otetaan ns. kuuleviin korviin vain jonkun pienen alaosaston aktiiviporukan keskinäisiä keskusteluja ja oman puolueen kehumisia. Ne ns suupuheet kun on sittemmin kovin helppo joko kiistää tai pyöritellä epämäräisiksi selittelemällä enhän minä noin sanoessani tietenkään noin tarkoittanut jne.
Ehdottoman kuuliaisuuden, nöyrtymisen ja uskomisen vaatimuksen (tai sellaisen nostaminen ihailtavaksi asiaksi) pitäisi laittaa hälytyskellot soimaan.
Mutta, jos sattuu olemaan niin, että ihminen on herkässä, ahdistuneessa ja turvattomassa tilanteessa, ja hänen annetaan ymmärtää että nyt sinusta pidetään huolta, sinua rakastetaan, sinut pelastetaan, ainoa pieni edellytys on että olet itse valmis vaikka sitomaan pommit vyöllesi ja marssimaan vihollisen lastentarhaan paukauttamaan tulevia vihollissotilaita suoraan helvettiin… menet siitä sitten itse samalla paratiisin puolelle.
Savon Hitain kirjoitti
AA ei edellytä noista mitään mukaan pääsyksi, mutta eivät ne ole esteenäkään, jos juomisesta kyllikseen saanut hakee tukea raitistumiselleen ja haluaa sitä AA:sta.
Olet esimerkki AA:n suvaitsevaisuudesta ja yksilön vapaudesta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Se on ihan totta. Olen ollut itse mukana hiomassa erään puolueen ohjelmaa männäkesänä, ja äänestämässä siitä puoluekokouksessa, joten tiedän. Puolueiden tavoiteohjelmat ovatkin julkisia, ja ne pitäisi löytyä kaikkien puolueiden nettisivuiltakin.
Uskonnollinen yhteisö on myös hieman rinnastettavissa puolueeseen, varsinkin ev.luterilainen kirkko, joka on niin paljon sidoksissa valtioon että sillä on veronkanto-oikeus ja se järjestää omat vaalit, joissa äänestetään jäsenet kirkon päättäviin elimiin: kirkkovaltuustoon ja kirkolliskokoukseen.
Seurakuntavaaleissahan aktiivisimpia äänestäjiä ovat vanhoilliset änkyrät, minkä vuoksi kirkko joutuu painiskelemaan jatkuvasti varsin keskiaikaisten kysymysten parissa. Olkoonkin, että nykyaikaisemmat ja avarakatseisemmat toimijat yrittävät luoda kirkolle kivaa imagoa, joka tarjoaa jokaiselle jotain, ilman ruoskimista, jalkapuuta ja kirkon kirouksia. Raamattu ja nykyaikaisen sivistysvaltion lijaukset ovat kuitenkin ristiriidassa vähän väliä.
Mutta mitä tulee AA:han, niin sillähän ei ole ohjelmaa josta ei saisi poiketa. Paltsuissa voi käydä suostumatta nöyrtymään, suostumatta uskomaan Jumalaan, tai olematta valmis tekemään mitä tahansa. Eräskin tyyppi sanoi ryhmässä, että “mä en näistä Jumala-jutuista paljon perusta.”
Jotkut käyvät dokaamassakin vähän väliä, ja tulevat sitten palaveriin uudestaan. Sitä, miten tehokas keino AA on jossain “raitistumisprosenteissa” laskettuna, ei ole mahdollista laskea. Eikä oikeastaan tarvitsekaan. Joillekin on apua, jollekin ei. Harvoille siitä haittaa suoranaisesti on.
Näin. Sitä juuri ketjun avauksessa hainkin takaa.
Aa on Ankka.
Elämänsä ja oman päätäntävaltansa antaminen jollekin “Korkeammalle Voimalle” , eli käytännössä sen luovuttaminen sokeasti uskomalla ylhäältä annettuihin “ohjelmiin” , “periaatteisiin”, “perinteisiin” tms, jollekin “Korkeampaa Voimaa” edustavalle ryhmälle ei ole minkään yksittäisen järjestön suositus. Näitä riittää, niin historia kuin tämän päivän maailmakin sisältää niitä runsaasti.
Ihmisten manipulointia uskomaan johonkin katsomusjärjestelmään ei ole edes järkevää kytkeä jonkun yksittäisen järjestön tutkimiseen. Kysymys on paljon laajemmasta asiasta. Joku tai jotkut aina hyötyvät siitä että uskomusjärjestelmät ovat sellaisia kuin ne ovat. Siinä on asian ydin.
On ikävää, mutta mutta myös luonnollista, että kaikkia ihmisen heikkouksia käytetään hyväksi manipuloinnissa. Myös juoppoutta, mikäs sen parempi tarttumiskahva olisikaan.
Sivistys ja valistus, pelkojen ja mystiikan poistaminen, tiedon lisääntyminen ja vähitellen kasvava ajattelun vapaus tuo toki toivoa ihmiskunnalle, mutta onhan se myönnettävä että uusia konsteja keksivät koko ajan myös nämä mielenmuokkaajat hengellisyyksineen.
Jossain mennään aina eteenpäin mutta joissakin maissa tulee aina takapakkejakin, pitkä tie voi olla vielä edessä.
Olishan se hienoa, jos malttaisimme edes itse olla toisiamme uunottamatta mystiikan ja mörköjen, henkivoimien ja karvaisten peikkojen kuvatuksia vilauttelemalla. Mieluummin voisimme rohkaista toisiamme ajattelemaan itse, luottamaan itseensä ja voimaantumaan omilla jaloilla seisoviksi tavallisiksi ihmisiksi. Murehtimista ja pelkäämistäkin kun riittää ihan maallisessakin elämässä, ei siihen tarvitsisi lisää manata tuollaisilla.
Olen jo pitkään epäillyt että Aku Ankka on salajuoneen liittyvä osatekijä.
Noin sen täytyy olla. Tietysti ameriikan vastaava on DD mutta lienee
hämäystä. Voihan daisarit…
mies metsänreunasta kirjoitti
Osa meistä alkoholisteista on pettynyt luottaessaan voivansa voittaa alkoholin omin. Silloin on viisasta ja rohkeaa nöyrtyä ja hakeutua avun piiriin. Ja apua on saatavana monenlaista: henkistä, hengellistä, lääketieteellistä, maksullista ja maksutonta, vertaistukea tai autoritääristä. Yksi alkoholistille tarkoitettu raitistumisväylä ja silta arkiseen vastuulliseen elämään monimuotoisessa yhteiskunnassamme on maailmanlaajuinen AA.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Tuollaisen kärjistetyn vastakkainasettelun tarpeellisuutta epäilen kovasti.
Ihmisen itsetuntemus (itseluottamus), itsenäinen ajattelu, terve kriittisyys manipulointia kohtaan, omien voimavarojen vahvistaminen ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että ihmiset tekevät yhteistyötä (kovin moniin asioihin tarvitaan useamman kuin yhden ihmisen voimat ja taidot) , ihmiset auttavat toisiaan erilaisissa asioissa, sovitaan työnjaostakin siksi että yksi osaa yhtä ja toinen toista, ja huolehditaan niistä jotka heikommilla ovat, niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin terveydellisestikin.
Eikä se auttaminenkaa edellytä sitä että autettavan tarvitsisi kovin alas nöyrtyä . Vanha sananlasku tosin kertoo että “köyhän on oltava nöyrä”. Usein riittää kun on olevinaan nöyrä sen nöyryyttä vaativan edessä. Ei se pään sisälle näe, omassa mielessään voi säilyttää ihmisarvonsa ihan kunnossa.
Osa alkoholisteista on myös "ulkoistanut " ongelmansa moneen kertaan joko ammattiauttajille, järjestöille, jumalille tai sukulaisille -ja alkoholiongelma on senkun vahvistunut. Kannettu vesi ei ole kovin pitkään kaivossa pysynyt, kuten sanotaan. Ämpärinsä kanssa vuodesta toiseen vettä kaivoon kantajaa on joskus vaikeakin löytää. Kyllästyvät siihen hommaan niin kaverit kuin puolisotkin. Ammattiauttajatkin alkavat jossain vaiheessa katselemaan miten paljon yhteen ihmiseen rajallisia kassavaroja erilaisina hoitojaksoina hakataan. Vaikka ei tietysti pitäisi… Osa on sitten selvinnyt silläkin että on huomannut itsellä olevan sekä mahdollisuuksia että vastuuta omista toimistaan ja tekemisistään. Ja osa ei ole selvinnyt mitenkään, valitettavasti.
mies metsänreunasta kirjoitti
Mitä tarkoitat tässä lauseessa?
Olen samaa mieltä kanssasi.
Kun alkoholisti ihan omassa päässään pääsee rehelliseen tulokseen, että hän tarvitsee apua, se on nöyryyttä. Ja apua pyytääkseen hänen on oltava rohkea. Vanha sananlasku on paljolti väärässä ja ohjaa ihmistä nöyristelyyn, näyttelemään nöyrää edistääkseen jotain omaa etuaan.
Tätä valitettavasti tapahtuu, mutta osa heistäkin löytää joskus pohjansa, myöntää voimattomuutensa ja on valmis ottamaan vastaan mitä tahansa apua ja tukea.
AA ottaa vastaan myös retkahtaneet. Ainoa pääsyvaatimushan on halu lopettaa juominen, eikä sen olemassaoloa voi ulkopuolinen määritellä.
12 askelen ohjelma on eräs pätevä tapa alkoholistille tutkia itseään, heikkouksiaan ja vahvuuksiaan, omia tekojaan, tekemättä jättämisiään, korjata omia elämäntapojaan ja hyvittää vääriä tekojaan. Palavereissa vertaistuki tukee niin aloittelijaa kuin kauan mukana olleitakin.
Se, että osa ei selviä, on vahva osoitus alkoholismisairauden rankkuudesta. Liian usein se johtaa ennenaikaiseen hautaan.
Päivä kerrallaan