Jaa-a tämän kun kaikki ymmärtäisivät niin vältyttäisiin tälläkin palstalla turhilta väännöiltä.
Kävin palaverissa ja sain todella lämpimän vastaanoton. Että olisikohan ollut nyt omat ennakkoluulot syynä pelkoon. Ihanaa olla taas AA:n voimakentässä mukana. Sieltä olen saanut todellisen elämän. Enpä päivääkään vaihtaisi pois. 
Se se on todellinen ihmiseksi kasvun ohjelma. Sen lämpö, vertaistuki ja rakkaudellisuus auttavat jaksamaan tätä elämää. Suosittelen kaikille. Mitäänhän ei voi hävitä kuin kurjuutensa…
Meinasin kommentoida, mutten kuitenkaan taida…Vai pitäisiköhän kuitenkin?
No, menkööt.
Pelottava ajatus, jos tuota ajattelee laajemmin, ja siirtää saman ajattelutavan esim. työpaikoille, tai vaikka armeijaan. Tai no, armeijassahan tuosta juuri yritetään päästä eroon.
Tuli vain mieleen, että jos kaiken paskan hyväksyisi sillä perusteella että se mahdollisesti kouluttaa, niin olisi meillä vaikea olla, mutta eihän Vaeltaja asiaa niin tietenkään tarkoittanut. Itse vain aloin pohdiskelemaan.
Mutta on se kuitenkin hölmöä, jos AA:ssa noin reagoidaan retkahtajiin. Toivottavasti hyvin harvoin.
Luin kyllä minkälaisen vastaanoton pirrii oli saanut, onneksi se ei ollut odotusten mukainen.
Hyvä että asia meni hyvin. Syynä pelkoon ovat omat ennakkoluulot mutta niille on ihan looginen perusta. Jos asenne olisikin torjuva niin ainakin minun heikolla itsetunnolla olisin siitä hetkestä alkaen hyvin pahassa pulassa.
Asennehan ei AA-ohjelman mukaan saisi olla torjuva, pääsyvaatimuksena AA:han on vain ja ainoastaan halu lopettaa juominen. Eikä siellä kenelläkään ole menneisyys sellainen että olisi varaa “heittää ensimmäinen kivi” (paha vaan että jotkut saattavat silti etenkin muissa tapahtumissa ja elämäntilanteissa heittää sen silti…).
Mitä taas tulee aikaisempiin AA-käynteihin niin en minä aikakaan koe niiden velvoittavan itseäni mihinkään, jos ne jossakin vaiheessa alkavat velvoittaa niin siitä on syytä ilmoittaa. Koko ajan painotetaan että päivä kerrallaan, ja minä otan sen kirjaimellisesti.
Jos minä olen jossain AA-palaverissa niin tulkitsen että jokainen muu yksilö on siellä itsensä takia ja hänellä on halu olla juomatta ja hän hakee tukea siihen, oli tällä toisella sitten 20 vuotta AA:ta ja 0 retkaudusta tai 2 vuotta AA:ta ja 5 retkahdusta. Kaikki ovat minulle samanarvoisia. Viime palaverissa oli puhetta että lopultakin AA:n parasta antia on se että siellä alkoholisti kohtaa toisen alkoholistin, aidosti.
Voihan se olla että olen antanut sinulle joskus syyn epäillä, että aina olisin kimpussasi kirveen kanssa, mutta nyt ainakaan en sitä ollut. Aloin vain itse “leikitellä” ajatuksella, kuten jo aiemmin sanoinkin.
Minun on välillä vaikea ymmärtää kirjoituksiasi ja nyt kävi taas niin.
Tarkoititko, että minun pitäisi heittää se kirves ja ennakkoluulot sinne, missä on parantuneita alkoholisteja?
Niin, minähän koen olevani parantunut alkoholisti, mutta kun minulla jo on täällä kirves ja ennakkoluulot, niin mihin minä niitä enempää tarvitsen?
Lisään vielä, että voin kyllä itse ensimmäisenä sanoa olevani ennakkoluloinen monestakin asiasta, mutta niin olet sinäkin, sillä et sinä muuten luulisi minun olevan jatkuvasti sinua vastaan. Suurimmasta osasta asioitahan me olemme kuitenkin samaa mieltä, tai ainakin niin luulen.
No, miten vain, mutta tällä(kin) kertaa olin ihan ilman kirvestä liikkeellä.
Oletan, että sinulla on jokin teoria mistä oikein on ollut kyse, joten jään mielenkiinnolla odottamaan sitä.
Höpö höpö, kyllä se on osunut ja uponnutkin aika hyvin, sen huomaa selvästi sinun suhtautumisesta minuun. Et pysty ainuttakaan vastausta antamaan minulle vinoilematta.
Sori Red Cat, ehdin taas huitoa ennen kuin luin kirjoituksesi.
Välillä ihmettelen näitä juttuja AA-ryhmien luonteesta. Omassa ryhmässäni ainakin luetaan mitään huvittaa tai ollaan lukematta. Jokainen ryhmähän on perinteiden mukaan vapaa toimimaan miten parhaaksi katsoo. Suomen vajaa 700 ryhmää ovat kaikki erilaisia.
En käy koskaan sellaisissa ryhmissä, joista en saa mukaani toipumiskokemusta. Toki tiedä, että on olemassa joihinkin II Maailmansodan juoksuhautoihin jämähtäneitä ryhmiä, muttei minulla ole mitään halua niissä istua.
AA on yhtä tuore kuin ryhmien jäsenet haluavat sen olevan. Toisaalta ymmärrän hyvin myös näitä “vanhan ajan ryhmiä”. Jotkut ihmiset kokevat turvalliseksi olonsa, kun samat asiat toistuvat päivästä ja vuodesta toiseen samanlaisina.
kahleeton
Mitäs jos tekisin testin ja joisin vuoden? 
Voi jukupäde! Olisinko silloin juomisen sisäistänyt ammattilainen? 
Tuollaiset Seppäset voi jättää ihan oman onnensa nojaan. Tehköön mitä lystää. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta helppo sekin on ymmärtää, että joitakin kovasti juomisensa takia kärvisteleviä kiinnostaa hyvinkin moinen lähestymistapa aiheeseen. Mutta tuskinpa alkoholisteja.
kahleeton
Jos asut isommalla paikkakunnalla, suosittelen ryhmän vaihtoa. En ole ennen kuullut moisesta suhtautumisesta. Saattaa olla ns. sairas ryhmä, niitäkin löytyy.
kahleeton
Jaa, luin tuon Seppäsen kirjan kun joku mainitsi siitä täällä plinkissä. Olen myös lukenut puolenkymmentä AA-kirjaa, Täyskäännöksen ja Raimo O. Kojon kirjan. Sokeripommi on vielä vähän kesken.
Meillä on eri asema tässä raittiuskysymyksessä, minulla on elämä, jota elän, se ei ole sidottu pelkästään raittiuskysymykseen. Minun ei tarvitse pyrkiä olla raitis, minä saan olla raitis. Etulyöntiasemalla ei ole siisi mitään tekemistä raittiuskysymyksen kanssa, ne on niitä kylmiä pyyhkeitä.
Kerros sen kirvesjutun jatkeeksi ihan sellainen asia, kuka muu on sinut määritellyt sairaaksi (olen käsittänyt pitkän raittiutesi jälkeen ) kuin ryhmä toverisi ja sinä itse. Eli sinun mielestä alkoholismi on sen luokan sairaus, jossa potilas tekee itse itsestään, sekä toverit toisistaan diagnoosin ja sanoo tämä on totuus. Mikä muu peruste sinulla on olla sairas kuin se että et voi käyttää alkoholia kohtuudella, ihan uteliaisuuttani.
Omistatko ajokortin ( kuten monet AA:t, jotka ajavat mersuillaan ryhmätalon eteen kertomaan omista kurjista hetkistä, kun ei ollut mitään, nyt menee vähän paremmin 
) Jos omistat ajokortin, ihan kuten toverisi, niin kysyn miten se on heille annettu ja millä perusteella, koska sitähän ei voida alkoholistille, sairaalle myöntää ( eu direktiivi) Pitääkö tässä vaiheessa rehellisesti valehdella lääkärille asia, vai miten homma toimii. Ajokortti asetuksessa, laissa, direktiivissä ei puhuta toipujista ? Tämän lääkärintutkimuksen jälkeen potilas voi itse tehdä taas uuden diagnoosin omasta sairaudestaan ja määritellä oman tilansa, niinkö ? Mitä muita sairauksia tiedät joissa diagnosointi tapahtuu omasta toimesta.
Minulla on useita lääkärinlausuntoja joissa minua ei ole tutkimuksissa todettu sairaaksi, ei myöskään testeissä. Ehkäpä tri.Vaeltaja toveriseuransa kanssa on kuitenkin pätevämpi tähän, näin olen ymmärtänyt.
Saitko jalkasi pois paskasta, jos et sinullakin on siihen mahdollisuus, kun otat itse vastuun itsestäsi. Siihen asti kun et voi ottaa itse vastuta elämästä, eikä rahkeet riitä muutoinkaan raittiuden pieniin peruskysmyksiin, kannattaa jatkaa toveripiirissä kahvinjuontia. Ehkä kymmenen kahden kymmenen vuoden kuluttua huomaat etä alkoholismi ei olekkaan musta valkoinen juttu, tai sitten istut sen vanhankaverisi ( noin 30 v. raittina) ja mietitte kyynelsilmässä kuinka hyvää se viina on mutta kun ei voi ottaa kohtuudella.
En tiedä onko aihetta jo käsitelty jossain ketjussa, mutta mitä mieltä olette tämän Päihdelinkin alotus-sivulla olevasta Jukan tarinasta ja siihen liittyvästä vastauksesta. Mielestäni Jukan lyhyesti kerrottu tarina ihan OK, mutta siihen vastanneen kirjoitus menee jo yli, koska varmaan hänenkin tavalla raittiutta yrittäneitä on kuollut viinaan, joten miksei hän siitä vaahtoa ja varoita.
aukiaa linkistä: Mitä ajattelee juomisen omin avoin lopettanut? Aloitus-sivulta.
Lyhyesti:
Välillä sinun näkemyksesi ovat sellaisia, joita minä en voi mitenkään hyväksyä, ja hyvin usein vielä annat ymmärtää näkemyksiesi olevan ainoa tie pysyvään raittiuteen, niin sellaiseen “typeryyteen” minä joskus (en siis läheskään aina) reagoin.
Luulen, ettei meidän kannata tästä tämän enempää jutustella, vaikka minulla vastaukset noihin kysymyksiin olisikin. Tuskin siitä kuitenkaan on meille kummallekaan mitään hyötyä, vai mitä luulet?
Olen mikä olen, eikä minun taida tarvita sitä hävetä.
Sinä et olekkaan sairas, no hyvä 
Uhkailu on ihan eri asia minun mittapuussa, kuin minkä sinä koet uhkailuna. Et tee minun elämää yhtään huonommaksi omilla vedoillasi, elän edelleen parasta aikaa elämässäni.
Kimmokkeista, kimmokkeista, niitä syntyy kivittäessä.
hauskaa vapunaikaa edelleen sinulle, sitten kun vapunaika on ohi, naamarin voi riisua pois 
Ei nää kerkii tollasta ny lukee, ku niillä menee kaikki enerkia kalistellessa toisilleen täällä.
Tulee mieleen se Taistelevat metsot-taulu. Urokset pöristelevät perähöyheniään ja pullistelevat toisilleen.
Kurkkiiko Naaraat pusikosta, että kuka voitti? Ja menevät sitten lohduttamaan sitä häviäjä reppanaa…
Se näyttävän näköinen naaras, joka on varallisuutensa kuluttanut makeaan elämään, hyppää voittajan kaulaan ja ehdottaa taloudellista yhteistyötä?
Vai miten se meni?
Se on evoluutiota. Oikea Raittius todistaa elinvoimaisuutensa nujertamalla kilpailijansa.
Hyvä analogia ja siihen vielä sitten elämän realismia. “Nobody Loves You When Youre Down and Out!” lauloi jo Bessie Smith (ja moni muu myöhemmin, kuten alkoholistitoverimme Eric Clapton)
Mitähän hyötyä tosta iänikuisesta vääntämisestä on. En ole aikoihin ymmärtänyt mitä edes esittävät. Enpä tarkkaan ole lukenutkaan. Kaipaan taas Noraus-nappulaa jolla tiettyyjen kirjoittajien jutut voisi häivyttää.