9 päivää raittiina ja mieli maassa

Tylsää… mikään ei iske, mikään ei kiinnosta, kaikki ärsyttää tavallista enemmän ja kaikenkattava vitutus sen kuin kasvaa.

Olen tänään ymmärtänyt, että se päivittäinen tissuttelu on ollut tylsyyden karkoittamista. Meikäläisen elämässä taitaa olla aika saatanan vähän sisältöä.

Jokainen päivä raittiina tuntuu edellistä raskaammalta.

Jamppa hei, tervetuloa tänne!

Minä sain sisältöä elämääni raitistumalla AA-ryhmien tukemana. Aika nopeasti pääsin kiinni unohtuneisiin harrastuksiin ja uusiinkin. Tutustuin kaikenlaisiin ihmisiin vertaistuen merkeissä. Alkoholinhimokin hävisi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme ratkaistaksemme yhteisen ongelmamme

Kymmenes vuorokausi puolivälissä…

Onhan se mukava herätä ilman kankkusta. Vaikuttaa siltä, että aamut ovat parempia. Iltaisin saa käydä Jaakobin painia tämän asian kanssa. Jännä, että olin jo päättänyt hakea heti aamusta olutta, mutta kunnon yöunet kirkastivat mielen.

Moi Jamppa! Kun kirjoitat, että selvin päin elämässäsi on ”saatanan vähän sisältöä”, se on hyvä juttu. Olet nyt nimittäin huomannut, että aiemmin se sisältö on ollut viinan juonti. Kaikki täällä päihdelinkissä ovat varmasti samaa mieltä siitä, että se on harvinaisen turha tapa käyttää elämänsä. Nyt kun olet lopettanut sen, olet vapaa miettimään muuta tekemistä. Ajattele vaikka juttuja, joita olet joskus aikaisemmin (ilman päihteitä) tehnyt ja nauttinut niistä. Tai eihän sen tarvitse olla mitään erityistä tekemistä, voihan se olla vain olemista ja ihmettelyä.

Ymmärrän hyvin kun ei ole muuta tekemistä kuin juominen. Minäkin täytin sitä tyhjiötä, juomisella ja humalassa kotona yksin pelasin nettipelejä ja hävisin ja paljon. Nyt nämä pitkät vapaat välillä tuntuu tosi pitkiltä, mutta luen ja katson leffoja. Luetko? Luin itse aikoinaan Kalle Lähde; happotesti ja loppuluisu kirjat. Kertoo kirjailijan omasta alkoholismista. Nyt luen dekkareita aika paljon. Jos tekee mieli kaljaa, käyn vaikka ostamassa pitsan, syön ensin sen ja mietin uudestaan, tekeekö mieli olutta. Jokainen meistä taistelee omalla tavallaan, kaikki tavat ovat oikeita. Tosi paljon tsemppiä, raitista uuden vuoden alkua.

Kuulostaa tutulta tuo tyhjyys ilman alkoa. Olin tänään aamulla iloinen viidennestä juomattomasta päivästäni ja nyt illan tullen taas janottaa ja ahdistaa että tätäkö tämä raittius on; tyhjää ja tylsää.
Olin aikoinaan vuoden juomatta. Siitä on jo kauan mutta olin alkoholisoitunut jo tuolloin. Muistan siitä vuodesta kuinka ensimmäinen 3kk oli täyttä helvettiä, seuraavat 3kk perus helvettiä ja puolen vuoden päästä alkoi elämään tulla värejä. Tuon muiston voimalla yritän kitkutella eteenpäin. Toivottavasti voin kesällä kirjoittaa tänne etten enää pyörittele ryyppyajatuksia päivittäin. Sitä odotellessa…

Terveisiä vähentäjistä!
Kirjoittelen joskus harvoin tänne lopettajiin. Nyt oli sellainen aihe että päätin kirjoittaa. Onhan se selvä juttu että kun pitkäaikaisen alkoholin käytön katkaisee, seuraa vieroitusoireita. Itse vietän nyt tipatonta tammikuuta ja kyllä hieman ahdistusta ja unettomuutta pukkaa. Ja minä en edes ole päivittäin käyttänyt alkoholia. En osaa heittää tähän mitään linkkiä, mutta mitä olen netissä surffannut niin asiantuntiat puhuvat rankan ja pitkään jatkuneen juomisen jälkesen lopettamisen kohdalla ahdistuksen kestosta paremminkin viikkoina kuin kuukausina. Toki yksilöllistä on eli voi helpottaa nopeastikin. Toivottavasti ketjun aloittaja löytää elämäänsä mielekästä sisältöä viinan sijaan. Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Joo kyllä se on niin että kannattaa nyt vaan sinnitellä. Itse tunnistan aina juomaputken jälkeen sen tunteen ettei vaan mikään kiinnosta. Mutta se menee ohi ja pikkuhiljaa alkaakin keksiä kaikkea kivaa tekemistä.

Toki sitten on tilanne vähän haastavampi jos niitä aikaisempia harrastuksiakaan ei ole, eli joutuu aloittamaan tavallaan tyhjästä niiden aktiviteettien keksimisen. Mutta kyllä niitä vaan yllättävän paljon löytyy kun jaksaa kokeilla kaikkea ennakkoluulottomasti.

Itsellä tulee mieleen hyvät ruokaravintolat, leffat, musiikki, jokin liikunta jne.

12 vuorokautta nyt tipatonta takana. Lopetin kerrasta tapaninpäivänä, kun koko vuoden ajan join 2-3 laatikollista olutta per viikko. Selvisin yhdellä pikku paniikkikohtauksella, joka iski siinä kolmannen raittiin päivän iltana.

Huomasin, että mieliala nousi nopeasti alkuun, ja sitten viikon kohdalla tuli suvantovaihe. Sieltä suvannosta ollaan nyt melkein päästy. Kaljanhimo alkaa hellittämään, ja treenitkin kulkee taas ihan mukavasti. (Onnistuin käymään salilla ja uimassa pari kertaa viikossa koko viime vuoden ajan noista olutmääristä huolimatta…) Sykkeet on nyt ehkä vähän matalammat treenatessa, mutta muuten en kyllä huomaa jaksamisessa eroa. Verenpainekaan ei ole vielä paljon ehtinyt laskea (140/90 nyt).

Tämä ketju olisi ehkä kuulunut tuonne vähentäjien puolelle, kun tarkoitus ei kuitenkaan ole ikuisesti olla ilman olutta. Kunhan nyt ollaan niin kauan, kuin tuntuu hyvältä. Tuossa kymmenennen päivän kohdalla alkoi ärsyttää, kun aina kellon lähestyessä iltayhdeksää tuli niin levoton olo - kohta sitä ei enää saa! Niinpä hain kaapin täyteen kaljaa kaiken varalta. Ihmeellisesti sain mielenrauhan, ja kaljanhimo onkin helpottanut sen jälkeen.

Meikäläisen “Bucket list” sisältää kohdan: ole vuosi tipattomalla. En uskalla näin kahden viikon jälkeen edes spekuloida, että kuinka pitkä tipattomuus tästä tulee…

P.S. Lapinlahden Lintuja lainatakseni: enää ei vituta lainkaan niin paljon.