6kk jälkeen alan kyseenalaistaa raittiuden

Puoli vuotta selvänä ja alan kyseenalaistaa onko tässä mitään järkeä. En ole kuukausiin jutellun kenellekään. Kaikki ystävät ja tutut on alkoholisteja. Ei todellakaan kiinnosta tutustua keneenkään. Masennus ei hellitä. Ei mitään kiinnostusta tehdä yhtään mitään. Ei kiinnosta edes juominen, mutta mielelläni ottaisin lomaa pääkopastani. Alan miettiä onko raittius tämän eristäytymisen ja yksinäisyyden arvoista. Tällä hetkellä en varsinaisesti koe, että raittiudesta olisi yhtään mitään hyötyä.

Kertokaa nyt juoppoaivoille, että jotain toivoa on :sweat_smile: Tiedän ettei korkin avaaminen näitä ongelmia ratkaise, mutta yksinäisyys on musertavaa. Pelkään , etten enää koskaan ole kykenevä nauttimaan mistään. Varsinkaan ihmisten seurasta.

Moikka.
Itse pysähtyisin miettimään tuota, että miksi uusiin ihmisiin tutustuminen tuntuu niin vaikealta. Se on tietenkin aina aika väsyttävää hommaa hakeutua ihmisten ilmoille ja tehdä uusia tuttavuuksia, mutta ei sille ole oikein vaihtoehtojakaan.
Ymmärrän kuitenkin tuon sinun ajatuksesi siitä, että niin mielelläni olisin toisaalta itsekin yksin jossain keskellä korpea kaukana joka ikisestä homo sapiensista, mutta sitten useimmat meistä kuitenkin tarvitsee seuraa ja toisten ihmisten läheisyyttä. Tämän suhteen ei siis taida olla täydellistä ratkaisua olemassa.
Voit siis aivan ehdottomasti löytää paljon järkevämpääkin sisältöä elämääsi, kuin aivojen puuduttaminen etanolilla. Siitä on olemassa lukemattomia esimerkkejä. :slightly_smiling_face:

Moikka Kylähullu! Sen verran voisin yrittää lohduttaa, että minullakin oli kuukausien masennuskausi tuossa vaiheessa raittiutta. Ilmeisesti, ja valitettavasti, kuuluu monella asiaan. Minulla se päättyi noin 7-8 kuukauden kohdalla.

Toki jos jatkuu tai muuten tuntuu kovin pahalta, kannattaa hakea apua. Voihan se olla, että alunperinkin on lääkinnyt masennusta juomalla, eikä se tilanne muuksi muutu. Siihenkin on kuitenkin olemassa huimasti parempia keinoja kuin alkoholi.

Ehdottomasti on toivoa, tsemppiä!

1 tykkäys

Moikka!
Toivottavasti tuo olo menee ohi. Niitä välillä tulee.
En tiedä auttaisiko sinua joku harrastus, jossa pääsisit luontevasti ihmisten pariin? Kun on samalla jotain tekemistä ja yhteinen mielenkiinnon kohde, on helpompi olla, kun ei tarvitse kannatella tilannetta. Seurassa oleminen helpottuu harjoittelemalla.

Viihdynkin yksikseni, kun on paljon omia mielenkiinnonkohteita joiden parissa aika kuluu hyvin. Minulla koirakin helpottaa yksinäisyyden tunnetta. ja luonnossa liikkuminen.

Ehkä masennukseen kannattaisi hakea apua ja voihna olla niinkin, että tuo olo menee ohitse ja alat pikkuhiljaa löytää asioita joita kiinnostaa tehdä ja sitä kautta tai muuten halun ja keinot tutustua ihmisiin pikkuhiljaa.

Tsemppiä ja mukavaa päivää!

Jos ihminen ei tule juttuun itsensä kanssa niin on todella vaikeata olla sosiaalinen.

Tutki itseäsi rohkeasti, että miksi ahistaa ja unohda kaikki ulkoiset syyt sillä se ongelma löytyy kun peiliin katsoo, ei mistään muualta.

Alkoholi, muut päihteet ja lääkärin määräämät pillerit, ovat vain ongelman pakenemista, joka vain suurentaa alkuperäistä ongelmaa.

Minä sain avun Herralta Jeesukselta ja siihen loppui kaikki pillerit, huumeet ja alkoholi kun ei tarvinnut enää paeta.

Sitten kun ihminen on tarpeeksi pohjalla niin kummasti tulee usko Jumalaan vaikka kuinka ateisti olisi. Vaihtoehtona kun on sekoaminen tahi kuolema, mutta ennen sitä jaksaa kyllä länkyttää.

Siunausta sinulle ystävä…

… aktiivinen elämäntapa ja rutiini josta pitää kiinni. Siisti koti = siisti pääkoppa. Tavoitteita … Muitakin tavoitteita, kun se, että ei juo täytyy olla…

1 tykkäys

Ei pidä paikkaansa. Tunnen itseni lisäksi henkilökohtaisesti tosi monta jotka ovat olleet tarpeeksi pohjalla ja ovat raitistuneet ja edelleen ovat ateistejä.

2 tykkäystä

Tarkoittaako raitistuminen sitä, että retkahtaa kohta uudelleen ja viittaan tällä omaan kirjoitukseesi ? Yritä olla rehellinen edes itsellesi, siitä on hyvä aloittaa.

Minulla meni korkki kiinni pysyvästi juhannuksena 2020 ja on pysynyt. Tarve juoda poistui ja ilman tarpeen poistumista on juomatta oleminen, enenmän tai vähemmän jatkuvaa taistelua.

Tarkoitan omalla raitistumisella sitä että ennen kuin noin kaksi vuotta sitten aloin oman raitistumisprosessin niin sitä edeltävään aikaan todellakin olen raitistunut. Silloin juominen oli viikottaista ja jatkuvaa. Enää ei ole. Jotkut raitistuu kerrata ja jotkut retkahtamisien kautta. Jotkut jeesuksen kanssa ja jotkut ilman. Tämän suhteen olen täysin rehellinen. Käyn AA-ryhmissä säännöllisesti.

Jopa Suomessa on ateistisia AA-ryhmiä ja sen kautta taatusti löytyy monta ihmistä jotka ovat raitistuneet täysin ilman jeeusta ja uskoa jumalaan. Joten oletko ITSE rehellinen kirjottaessasi “Sitten kun ihminen on tarpeeksi pohjalla niin kummasti tulee usko Jumalaan vaikka kuinka ateisti olisi.” joka antaa ymmärtää että kaikille tämä olisi ainut mahdollinen tapa raitistua.

2 tykkäystä

Monella raitistumisprosessiin kuuluu retkahdukset. Harva raitistuu ensimmäisellä yrityksellä. Se on poisoppimista mikä ei tapahdu hetkessä. Ihminen on siitä kiehtova eläin että hän tekee virheitä mutta oppii siitä ja yrittää uudelleen uudella sisulla.
Se että joku raitistuu ensimmäisellä yrityksellä ei tee hänestä parempaa raitistujaa. En tiedä ketään joka olisi raitistunut ensimmäisellä yrityksellä. Itselläni oli ensimmäinen vakava yritys tammikuussa 2023 se kesti pari kuukautta kunnes sorruin. Siitäkin opin ja seuraavalla yrityksellä olen onnistunut paremmin ja sen tein täysin ilman mitään jumalaa.
Kannattaa kehittää niitä raamatussa mainittuja hengen hedelmiä koska jos sinä todella olet sellainen kuin kirjoituksistasi saa käsityksen niin usko ei ole tehnyt sinusta kovinkaan kannustavaa ja kivaa ihmistä.

2 tykkäystä

Aloittajan kertoma puolen vuoden virstanpylväs on tutkitustikin riskialtista aikaa retkahdukselle. Raittiuden “alkuinnostus” on mennyt ohi, mutta addiktio on yhä tallella päänupin reseptoreissa, valmiina aktivoitumaan pienestäkin kiihokkeesta.

Monet raitistuneet alkoholistit ovat kertoneet, että vuoden rajapyykin ylittäminen on ollut jo helpottava etappi. Vuoden raittiuden jälkeen retkahtamisriski alkaa jo pienentyä ja juomishimo heikentyä.

Aloittajalle voisi tietysti suositella vertaisryhmiä. AA- ja NA-ryhmiä on kaikilla paikkakunnilla, ja lisäksi päihdeklinikoilla ja eri yhdistysten tiloissa kokoontuu erilaisia keskusteluryhmiä. Etenkin pk-seudulla erilaisten ryhmien tarjonta on valtava.

Joitakin auttaa myös Jeesus tai joku muu yliluonnollinen olento, mutta välttämätöntä sellaiseen turvaaminen ei ole.

Risuparta kirjoitti:
“Sitten kun ihminen on tarpeeksi pohjalla niin kummasti tulee usko Jumalaan vaikka kuinka ateisti olisi. Vaihtoehtona kun on sekoaminen tahi kuolema, mutta ennen sitä jaksaa kyllä länkyttää.”

Jos Jumala olisi oikeasti olemassa ja voisin esittää hänelle toiveita, kehottaisin häntä kyllä kiinnittämään huomioita moneen pahempaan epäkohtaan maailmassa kuin minun juomiseeni. Syyttömiä lapsia kärsii ja kuolee Ukrainassa, Gazassa ja muissa maailman kriisipesäkkeissä jatkuvasti. Jos heidän auttamisensa ja kärsimyksen lopettaminen ei kiinnostaisi Jumalaa ollenkaan, mutta häntä kiinnostaisi sen sijaan raitistaa minut, pitäisin kyseistä Jumalaa moraalittomana psykopaattina.

1 tykkäys

Kyllä minäkin täällä olen kirjoittanut, että kaikki keinot olen valmiina ottamaan käyttöön jos tarvitaan. Usko on niistä yksi. Jos joskus olen tosiaan pisteessä, jossa seuraava askel on sekoaminen tai kuolema, ihan varmasti kokeilen. Vielä en ole ollut lähelläkään sitä pistettä, ja edessä on vielä tosi monta erilaista keinoa näin ateistina kokeiltavaksi.

Ymmärrän, että oman hyvän kokemuksen jälkeen haluaa mainostaa samaa kaikille muillekin, mutta maltti on valttia.

2 tykkäystä