Minulla vähän tälläinen tilanne, haluaisin pysyä raittiina ja tahtotila vahva. Huomaa että toisinaan kun on tylsää haluaisi irrottautua siitä olotilasta juoman ja leijailun pariin, mutta sinnittelen.
Nyt kun töissä lähestyy juhlat ja kovasti pyytelevät mukaan, haluaisin mennä mutta siellä odotetaan juontia. Minulla vahva ryyppääjän maine, enkä ole pystynyt vielä raittiudesta puhumaan AAArgh. Toisaalta en haluaisi jäädä ulkopuolelle.
Pitäisikö kertoa etukäteen vai ostaa vaan tyynesti limpparia pöytään? Oisko jollain neuvoa??
1 tykkäys
Ihmetellä pitää hiukan pihinä ihmisenä suomen alkoholipolitiikkaa, tuntuu että ajetaan käyttämään kirkkaita viinoja. Kaikki miedommat juomat on todella kalliita, lähikaupan kylmäkaapissa iso lonkerotölkkki 4.99 e/kpl mitä ihmettä? Siinä on giniä ja greippi limsaa sekaisin, saksalaiset oluet 3.70 kpl, lähdemaassa 0.70 kpl. Verotuloja pitää tietysti saada ja helposti juopoilta. Rajan takana on halvempaa, lähdetään hakemaan virosta tms tilataan netistä. Yhtä laatikkoa ei kannata hakea joten täytyy ottaa kontti täyteen että kannattaa. Ja sittenhän sitä on nurkissa monta laatikkoa, aina on. Helposti kehittyy ongelma juomisen suhteen, niin vaikea oli pitää näppejä erossa. Eli alkaa maistumaan useasti ja kierre on valmis. Keho tottuu niin hyvin että vaatii sitä vaan kokoajan vaan lisää.
Mä varmaan mainitsisin ikään kuin ohimennen etukäteen. Tämä voisi estää ainakin mua retkahtamasta, kun muut tai osa muista tietäisi jo ennalta, että en juo. En kehtaisi juodakaan, jos olisin etukäteen tällaista puhunut. Tsemppiä!
Jos tilanne on tosi paha, niin sepittäisin tarinan vaikka lääkityksestä tms. että saat rauhan. Eihän meidän pitäisi koskaan joutua perustelemaan kenellekään, miksi me juodaan tai ei juoda alkoholia. Juomiseen painostaminen yhtään millään on niin tyhmää, että sitä vastaan voit toimia juuri niin kuin parhaaksi näkee. Älä ainakaan ala turhaan keskittämään sen murehtimiseen voimia, että mitä ihmiset ajattelevat. Sekin energia kannattaa panostaa ennemmin omaan hyvinvointiin. Jos sun selväpäinen seura ei jollekin kelpaa, niin pahoittakoon siitä sitten mielensä. Ei sellaisen ihmisen kanssakäyminen ole minusta minkään arvoista.
1 tykkäys
Työpaikan juhlat voi olla riski. Miettisin että mitä todellista haittaa syntyisi jos et nyt raittiuden alkuvaiheessa osallistuisi? Todennäköisesti siitä ei koidu mitään sellaista, joka vaikuttaisi negatiivisesti elämääsi tai työhösi.
Miettisin mitä hyvää koituu siitä, ettei riskeeraa omaa hyvinvointiaan?
Raittiuden matkalle lähtiessä on vain laitettava oma hyvinvointi etusijalle. Ne juhlat ei ole pakollisia eikä niiden ajalta makseta palkkaa.
Raittius tuo pakostakin muutoksia elämään. Asiat muuttuu väkisinkin. Mutta ne muutokset on usein vain positiivisia
Minä en lähtisi kertomaan työkavereille ongelmastani. Kun kerran saat jonkun leiman, se seuraa ikuisesti perässä. Suhtautuisin vaan asiaan yksityisasiana enkä miettisi yhtään, mitä muut miettivät.
1 tykkäys
Tämä on niin loistavasti sanottu.
Mulla on ex-ystävä, jonka seurassa ei voinut olla kuin kännissä, hän ei muuta sallinut tai alkoi näyttää hapanta naamaa tai kiukutella. Ymmärtänette, miksi ystävyys on historiaa. Kiva tyttö muuten, mutta käytöksen tasolla niin kuin uhmaikäinen lapsi, joka kiukullaan ohjaili muut hermoromahduksen partaalle. Kellään ei ollut kivaa, kun se show alkoi ja piirre on ollut vuosikymmenenkin yli pysyvä. Moni ihminen varmaan ympärillä syyllistyi ja kannatteli naista eteenpäin, etenkin miehet. Mulla hälytyskellot alkoi soida siinä kohtaa, kun tunnustin itselleni, että ystävän seura on uuvuttavaa ja minua alentavaa. Lopulta en enää syyllistynyt vaan aloin rajaamaan henkilöä ja lopulta ystävyys päättyi.
2 tykkäystä
Se piti tähän muuten vielä lisätä, että itse olen valinnut olla rehellinen juomisen suhteen työpaikallani ja läheisteni kanssa. Olen kertonut, että kroppani ei kestä enää juhlimista samaan malliin ja jos haluan vielä mahdollisuuden terveeseen ja normaali mittaiseen elämään, niin juhlat on minun osaltani juhlittu ja keskityn elämässäni nyt muuhun, johon kuuluu vähemmän/ei yhtään alkoa. Fakta kun on se, että kenenkään kroppa ei ikuisesti kestä myrkyn litkimistä. Vähän niin kuin pistän ne ihmiset siihen asemaan, että täytyykö minun muka ihan oikeasti uhrata elämäni sinun kanssasi lasillisen ottamiseen, niin siinä vaiheessa painostus loppuu välittömästi. Ja siitä herää useimmiten vielä ihan hedelmällistä keskustelua.
4 tykkäystä
Huomenta. Luin aamulla itselleen valehtelemisesta kertovan tekstin. Siinä olikin just alkoholista valehtelusta, kuinka jotkut valehtelee, että on juonut vain pari kolme pulloa olutta, muttei mainita kuinka väkeviä ne ovat olleet. Eli mielessään voi ajatella ettenhän minä niin kovin suuri juoppo ole kun vain muutaman join. Kun itse käytin viinaa niin noin minäkin tein, mutta kun raitistuin niin sitten vasta uskalsin myöntää kuinka paljon oikeasti join (jos edes muistin määriä).
Minulla oli harha ettei kukaan tiedä että juon liikaa, sitten kun raitistuin ja kerroin sen niin eräskin sanoi, että kyllähän joskus kuulin puhelimessa että olit aika tuhdissa kunnossa kun niin sammalsit ja puhuit mitä sattui.
Olin eronnut alkoholisti puolisosta ja hänen mukana kaikkosi myös juopottelevat kaverit, jäin aika yksin, mutta se olikin onnenpotku.
2 tykkäystä
Tässä kiinnittää huomion kohta “en haluaisi jäädä ulkopuolelle”. Sama tunne oli minulla alussa, että minähän jään ulkopuolelle jos en osallistu entiseen malliin. Vasta pikkuhiljaa olen todella miettinyt, että mistä oikeastaan pelkään jääväni ulkopuolelle. Juoruista? Noloista inside-kokemuksista? Ja olen ollut vähän surullinenkin siitä, että todella koin ryyppäjäiset tärkeäksikin ryhmäytymistilanteeksi. Olin täysin varma, että tulen osallistumaan jatkossakin, mutta selvinpäin. Vain vuosi eteenpäin ja nyt haluaisin ainakin palkan, jotta osallistuisin koko illaksi tapahtumaan, jonka pointti on ryypätä ja puhua sekä toimia tavallista avoimemmin. En aidosti koe menettäväni yhtään mitään jättämällä moiset kekkerit väliin. (“Kohokohdat” toki kuulee jälkeenpäinkin, ja ne riittävät mainiosti, heh.)
Neuvona sanoisin siis minäkin, että ainakin ihan alussa kannattaa jättää juhlat väliin vaikka johonkin tekosyyhyn vedoten, jos on pienikin riski, että tunnelma vie mukanaan ja tulee retkahdus. Tai jos kuitenkin osallistuu, lääkekuuri tai aikainen meno toimii tekosyynä, jos haluaa siltä erää rauhan, kuten Setämieskin vinkkasi.
Olen käyttänyt samaa. En siis ole ainakaan toistaiseksi kertonut ongelmastani täysin avoimesti, mutta olen kertonut avoimesti jättäneeni alkoholin. Tässä iässä yllättävänkin moni (ei tietysti saisi yleistää, mutta varsinkin naisihminen) paheksunnan sijaan komppaa ja nyökyttelee, että ei se heidänkään kroppansa kestä enää juhlimista entiseen malliin.
Tuosta alkoholipolitiikasta olen kyllä aina, pahimpinakin tissuttelukausina, ollut sitä mieltä, että sitä jos jotakin saa verottaa. Samoin kuin tupakkaakin. Siitä huolimatta, että itsekin raahasin laatikoita Tallinnasta ja ostin salakuljetettua tupakkaa. Ja totta tosiaan, kun nurkissa oli enemmän, tuli myös käytettyä.
Jep, selittely oli ihan mahdotonta, niin itselleen kuin tarpeen tullen muillekin. Ja nyt sitä näkee joka puolella ajatellen, että voi ei, olen ollut ihan samanlainen. “Eihän tässä mitään juoppoja olla, kun ei edes juoda lasolia puistossa.” Alkoholisti on sana, mille moni tuntuu olevan allerginen. “Ei hän siis mikään alkoholisti ollut, mutta joi runsaasti.” Nyt minulle on ihan sama mikä itsekään olen, suurkuluttaja, ongelmakäyttäjä tai alkoholisti. Liikaa meni etanolia kurkusta alas yhtä kaikki. Ei mene enää ja se on pääasia.
Kuulin joskus lausahduksen:“Milloin alkoholisti valehtelee? Silloin kun aukaisee suunsa.”
Kuvaa jotenkin tätä kieroutunutta valheiden verkkoa missä sitä on. Luulee olevansa kovinkin ovela…
1 tykkäys
Moi, hyvä tuo Hiiren kommentti ”haluaisin palkan jos osallistuisin” itse myös alan olla samalla mielellä tässä asiassa. Varsinkin kun tapahtuman koolle kutsuja kehui miten hän jo odottaa juhlia että pääsee taas minttua juomaan.
Luultavasti olen vaan voimakkaan arvostelun kohteena jos en osallistu lärvilaudan tuhoamiseen. Miten jotenkin entinen baarielämä, tätä nykyä tuntuu niin järjettömältä toiminnalta, esim. shottien kilpajuonti.
2 tykkäystä
Raittius vaan jatkuu mulla vaikka vähän kaipaan kyllä pääsiäisoluiden makua, mutta en humalaa, rapulaa enkä sekoilua.
Ai miten hieno homma oli lopettaa juominen ja viettää vaan tavallista arkea ja juhlaa ilman alkoholia.
Nykyään vaan ärsyttää tuttavien viestit juomingeista ja kehotukset ottaa kaljaa kuin se nyt olisi joku sankariteko. Tulevat vaan yllättymään kun menen kekkereihin selvinpäin autolla heh heh.
Minä joka usein olin se kaikkein juopunein.
4 tykkäystä