Kyllä tähän on itelläkin mahtunut niitä tylsiä ja tympeitä päiviä. Ei ole huvittanut niinku mikään.
Voi olla et aiemmin olisin tosiaan ottanut kauppareissulta mukaan “kympin säkin”, millä sit loivennellut vitutustaan, mut nyt täytyy sanoa ettei ole tehnyt edes mieli. Kun muistelee ihan aikuisten oikeesti, niin on kyllä lukuisia kertoja et ne ostamat bissetkään ei ole mitenkään piristänyt, sitä on vaan juonut ja pahimmassa tapauksessa masentunut lisää, herkistynyt kyyneliin kun tuntuu et missään ei ole mitään järkeä. Ja juonut lisää. Ja lopulta katunut…
Hienoa et pääsit sen oluthyllyn ohi, huominen kiittää!
Ps. Mulla on itelläni six-pack Snikkers-patukoita ja 15-pack Coca Colaa,
pakastimessa jäätelöä ja kasa irtokarkkeja, silloin ku alkaa tekemään mieli!
Juominen vaan vie energiaa, ei se mitään anna tuossa kohtaa. Harmaina kökköpäivinä mäkin vain käperryn sohvalle hyvine syötävineni. Ajattelen, että tässä on ihan turvallista ja lämmin olla, pian saa nukkua hyvin, kattelen puhelinta, lueskelen ja joskus suunnittelen jotain kivaa - ihan semmosta olematonta mössyttelyä. Ei se väärin oo.
Jotenkin hellyyttävästi sanottu tuo “syönyt itseni ulos kaikesta flirtistä”. Mitäs jos vaan piristäisit mieltäsi, kyllä vilkkuvat silmät ja iloinen olemus saavat aina jostain vastakaikua, kattele vaan rohkeesti kolliuroksia silmiin ihan puumana , kyllä joku vastaa ja piristää päiväsi!
Buahahhahhaa mä kuolen nauruun amanuenssi… täytyypä yrittää. Mä yleensä luon katseen alas aina kun näen jonkun miespuolisen… ennen en tehnyt niin. Olin ennenkin pullukka, mutta silleen kivemmalla tavalla kuin nyt. Nyt tunnen itteni vaan lylleröks makkaroineen. Ei sillä, että naimisissa olevanana hirveesti haluisin flirttailla, mutta edes joskus…
Toivottelen kaikille hyvää viikonloppua! Mulle tää on vaikee viikonloppu kun oon sairaan väsyny ja tympääntyny kaikkeen… eikä ole edes oikein mitään erikoista tekemistä. Täytyy hakee täältä sivustolta potkua jos alkaa liikaa janottaa. En halua juoda!! En!!
Moro, mun täytyy todeta, että mäkin olen joteensakkin tympääntynyt. Mikään ei oikein ispiroi. Mä lähden autolla terapia-ajelulle, jonnekin menen, en tiedä vielä minne nokka vie. Raittiina kuitenkin pysyttelen.
Nyt on mullakin snikuja 6-pack (joista syöty puolet), cokista ja jäätelöä sekä irttispussi (cittarissa tarjous vielä tänään)! Meillä on samat herkut näköjään
Mut hei, tulin vaan ilakoimaan sitä, että miten älyttömästi oon saanu kaikkee kotihommaa tehtyä näiden viikkojen (tänään kolme viikkoo!!) aikana. Naiselle, tai mulle ainakin on ainainen huono omatunto ja ärsytys tekemättömistä töistä… mut eipä oo enää!!! Sillä energialla ja ajalla, mikä on vapautunut juomisesta, on saatu lähes ihmeitä aikaan. Silitin jopa kasan tyynyliinoja monen vuoden tauon jälkeen.
Että jos on ollut hankalaa ja ahdistavaakin välillä, on silti ihan riemullista havaita, että pieni into kodin siivoamiseen on herännyt. Mapitin paperitkin puolen vuoden ajalta, samalla järjestin päätäni kuntoon… on tää kaiken (tilapäisen) ahdistuksen arvoista! Oon ehtiny laiskotella, lepäillä, opiskella ja nukkua kunnon yöunetkin… tuntejakin tuli arkeen lisää raittiuden myötä.
Kirjoitan nämä ajatukset nyt ylös siltäkin avralta, jos sattuu että joskus retkahdan ja en muista mitä hyvää juomattomuudessa oli. Toivottavasti niin ei käy…
Eihän juoppona oleminen ole normaalia elämää, se vain alkaa tuntua siltä kun sitä tarpeeksi kauan “harrastelee”… Hävettää kyllä jonkin verran ja mietin, miten kurjaa mun miehellä on täytynyt olla… silti se on pysyny mukana… ajatus käy mielessä… mitä jos olisin jatkanut… pelottaa, en halua ajatella. Vetoan nyt kaikkiin muihinkin, jotka haluutte olla juomatta: Etsitään se “oikea” elämä takaisin askel kerrallaan ja opetellaan ajattelemaan OMAA parasta!
En tarkistele tekstiä, tuli nyt spontaanisti jotain vaan tuolta takaraivosta…
Hienoa luettavaa ja onnittelut kolmesta viikosta! Hyvään alkuun oot päässyt ja mitä tulee tohon “hävettää”, niin mikäpä tässä ei hävettäisi omissakin tekemisissä jos niitä alkaa liiaksi muistelemaan. Mut niille kun ei mitään enää voi, niin olen kääntänyt asian toisinpäin. Kaikki se, mitä ennen tuli kännipäissään sähellettyä, niin pystyy jatkossa olemaan melkeinpä esimerkkinä muille, koska luonteeltani olen hyvin kohtelias ja hymyilevä ihminen.
Saanut myös paljon uusia vinkkejä käsitellä tätä raitistumista ja yhtenä se, et liika ajatteleminen asian ympäriltä saattaa sekin ottaa voimille pidemmän päälle.
Mies metsänreunasta kirjoitti:
Minusta fiksuja sanoja ja oikeastaan vastaus siihen, että huolimatta näistä selvistä päivistä, joita itelläkin se parikymmentä, niin miettinyt et mikä tässä on jatkuvasti jotenkin levotonta ja epämiellyttävää. Se olikin siinä et ajatukset pyörivät liiaksi aiheen ympärillä, kun on maailmassa muutakin.
Nyt ottanut jo hieman etäisyyttä enkä roiku esim. täällä plinkissä pitkin päivää tauotta. Liikunta, kotiaskareet ja telkkarikin on saanut ajatukset pois siitä, että tässä nyt ollaan “tosissaan raittiina”, ei mitään pelleilyä!
Yrittänyt ottaa noista vinkeistä sivuillani sen verran opiksi, että annan nyt mennä omalla painollaan tän homman. Uskon siihen että tää vielä ajan myötä muuttuu normaalimmaksi olotilaksi kuin kännissä säheltäminen. Nytkin ku miettii tätä maanantai aamua, niin puistattaa jo ajatuskin siitä et millainen olotila sitä olisi, jos ois kiskonut viinaa kurkusta alas koko viikonlopun!
Heippa. Näyttäis olevan päivä numero 26 ja nyt tuli kiusaus isolla Koolla. V*tuttaa aika rankasti, kun minusta riippumattomista syistä tietyt hommat nyt tökkii elämässä ja iski vielä kovan puurtamisen jälkeen kova väsymys. Masentaa ja jurppii. Nyt on sellainen hetki, että tarttisin etäisyyttä tähän arkeen, enkä keksi muuta kuin alkoholin turruttaman huuman. Kaverin synttäritkin olis tänään, mutta en mene. En pysty… keksin tekosyyn… mikä nolottaa kyllä ja harmittaa, tottakai haluisin bailata muiden mukana. En vaan ole nyt kyllin vahva menemään paikkaan missä alko virtaa vapaana…
Tämä on nyt se rehellinen ajatus: haluun juoda, niin että tää päivä pyyhkiytyisi pois.
Olen kestänyt kohtalaisen hyvin arjen menneitä mielitekoja (syömällä suklaata ja paisumalla lisää). Mutta nyt on se eka kerta, kun en tiedä millä nollataan tää paska olotila ja pitkältä ajalta kertynyt väsymys. Eilen illalla romahdin, kun on pitäny puristaa niin täysillä arjessa, tänään oon ollut vapaalla. Olen aina ennen tällaisissa tapauksissa juhlinut väsymyksen pois. Enkä näe siinä muuten mitään pahaa, mutta kun tiedän että huomenna taas “voisin ostaa pari saunakaljaa”…
Olen päättänyt päästä eroon alkoholista, joten en juo tänään, mutta mitä tilalle? Itkettää vaan… mikään ei tunnu kivalta eikä lohduta.
Tällainen valitus… mutta huomenna nähdään mikä on olo. Ainakin ylpeä siitä, etten ole lipsunut… mutta sekään ei tunnu nyt miltään… ehkä aamulla sitten.
Just tulin itse mainitsemaltasi “terapia-ajelulta.” Purin aluksi tänne viikon aikaiset pyristelyni ja sen jälkeen iski sellainen levottomuus, kun piti taas kerran kaivella niitä negatiivisia juttuja esiin, niin oli pakko lähteä haukkaamaan raitista ilmaa, ulos neljän seinän sisältä. Ajelin Meri-Teijoon meren rannalle ja kävelin venelaiturimme päähän seisoskelemaan ja katselemaan vielä jäässä olevaa merta. Mielessäni näin jo kesän ja tupakka paloi…tajusin että kuinka pitkä matka siihen vielä on (ja kuinka alussa olen vasta koko prosessissa).
Mutta, se helpotti kun sai aikansa vain olla… Mietin juomista, myönnän, mutta vastailin itselleni et tää ei ehkä ole nyt se “hyvä päivä”, niin pitääkö sen takia sitten edes harkita mitään typerää, mitä katuisi jo hetken päästä vaikka se olisikin jo siinä vaiheessa myöhäistä. Kävin nopeasti mielikuvaharjoituksena läpi sen, miten ilta tulisi menemään ja miten siitä katoaisi se viehättävyys jo ensimmäisen oluen jälkeen. Loppu olisi sitten vain juomista juomisen takia, humaltuakseen ettei tarvitsisi enää miettiä juomattomuuttaan. Sitten näin itseni juuri tässä tilassa ja näitten saavutuksien äärellä.
Ajelin sitten takaisin päin jo huojentuneena et menihän se ohitse, hetkellinen mielenhäiriö. Oli mukava käydä sen jälkeen kaupassa ja tulla takaisin kotiin, ilman yhtäkään olutta ja hyvillä mielin, en päästänyt taaskaan sitä lähelleni, viinapirua meinaan. Mitä sitten voitinkin, niin ainakin pilaamasta hyvän alun kohti sitä mitä niin toivon, pysyvämpää raittiutta.
Näitäkin päiviä tulee, joten tsemppiä ja voimia sulle!
Kiitos TMS72, voisko sua kutsua vaikka nimellä Teme kun tuo nimimerkki on niin hankala?! ;D
Kyllä auttaa kun saa kuulla muiden mietteitä, olin itsekin hetken siellä meren rannalla tupakka suussa, vaikka meiltä on meri kaukana ja tupakkaa en polta.
Laitoin kolmen tunnin rentoutusmusiikin soimaan Youtubesta (eka kerta, toimii mielen rauhoittamiseen) ja tein yhden pirullisen ja piinaavan homman koneella alta pois. Nyt koen olevani vapaa. Lisäksi se aamun asioiden hoitelu ja ärsyyntyminen niistä lientyivät, kun tajusin ihan oikeasti etten voi niille mitään nyt tällä hetkellä.
Olen aivan liian herkkä toisten mielipiteiden ja mielialan suhteen, olin taas pahoillani kaikkien osapuolten ja koko maailman puolesta, ihan turhaan. Voi että kun toivon oppivani vielä haistattamaan pitkät muiden mielipiteille ja lopettamaan nenä pitkällä nuuskimisen muiden tuntojen suhteen. Toisin sanoen: lakkaisin rasittamasta itseäni jatkuvasti turhaan!!!
Nyt kun olen pakollisen ja ärsyttävimmän homman tehnyt, taidan lähteä ulos lykkimään lunta. Sitä on satanut taas kiitettävästi, eikä ehkä vielä kannattaisi kesken pyryn sinne mennä, mutta nyt tarvitaan tuuletusta ja kaloreidenpolttojumppaa. Heippa ja hyvää viikonloppua kaikille. Hyvä kun ootte olemassa!
Niinpä ja juurikin noin. Mitä sitä murehtimaan asioita, joille ei voi tehdä juuri nyt mitään.
Itse noudatan sitä, “yksi asia päivässä on aika monta asiaa vuodessa” silloin kun alkaa ahdistamaan. Kaikkea kun ei voi saada ja saavuttaa hetkessä eikä edes toisessa. Tärkeintä lienee olla itselleen suopea ja antaa suosiolla sitä kaivattua aikaa, vaikka kuinka tekisi mieli oikoa ja harppoa näitten heikkojen hetkien ylitse. Ne kun vaan on kohdattava ja käsiteltävä jotta olisi yleensäkään mahdollista edetä toipumisessaan. Päivä ja asia kerrallaan.
Eilinen meni ihan ok sitten lopulta, mutta tänään taas sama v*tutus kuin eilen. Itkettää ja ahdistaa… ulkona paistaa aurinko. Kunpa ei paistaisi. En jaksa enkä taho. Aattelen vaan juomista. Se jäi mulle nyt päälle eikä millään lähde pois… näen vaihtoehtona vaan kunnon kännin! Miten tästä päivästä tehdään siedettävä??
Luin Teme sun eilisen viestin vielä uudestaan. Mietin niitä sanoja…
Voi Lyyli kun osaisin sanoa jotain järkevää. Tiedän niin tasan tarkkaan tuon tunteen ja alkumetreillä en edes muista, mitä oikein keksin jotta sain pidettyä ajatukset kasassa. Tän Plinkin mä löysin vasta silloin ekan selvän viikonlopun jälkeen kun en enää tiennyt mistä apua hakea. Ja hyväksi avuksi tää silloin osottautuikin. Lähes korvaamattomaksi mun kohdalla, sillä en jaksa uskoa että ilman näitä satoja tarinoita olisin pystynyt pysymään päätöksessäni.
Vaikka mulla on nyt tällä hetkellä helpompaa alkon suhteen, niin osaan silti kuvitella miltä sinusta tuntuu.
Mä en voi auttaa muuta kuin kannustamalla, et se bissen tai pullon avaaminen on helvetin helppoa, mut siitä saatu nautinto on vain pieni hetkellinen apu ja “aivot narikkaan”- tempaus, jota kuitenkin kadut lopulta.
Mikäänhän ei sua estä juomasta, mutta ei estänyt minuakaan. Aloitettiin aika samoihin aikoihin tää juomattomuus, toivon että jatketaan samaan malliin eteenpäinkin. Lupaan että se olo kohentuu kun vaan saat oman oikean"mielesi tajuamaan", ettet sinä turhaan täällä ole ja yritä pysyä päätöksessäsi, sillä jokin syyhän siihen meillä kaikilla on ja se on voimakas halu pystyä raittiiseen elämään, koska alkoholi on meidän kohdalla tuhoavaa myrkkyä, ei ilolientä tai muutakaan vastaavaa. Olemme juoneet jo kiintiön täyteen, kuiskailee se viinapiru sit mitä tahansa?
Kunpa kestäisit ja jaksaisit nyt tän päivän vaikka sit tunti kerrallaan jos on pakko, keksi mitä tahansa, meinaa olet vielä ylpeä itsestäsi ja iloinen jos jätät korkkaamatta. Niin hyvällä mallilla sulla asiat. Harkitse edes, pyydän?
Hieno juttu ja ehdottomasti hyvä valinta mun mielestä, myöhemmin varmasti omastakin mielestäsi
Ei siinä viinatokkurassa lopulta kuitenkaan kovin kauaa naurata kun se muuttaa jo muotoaan.
Ketään tuomitsematta tai muutenkaan arvostelematta, niin enpä ole lukenut yhtäkään tarinaa, missä retkahduksesta olisi jäänyt jotenkin hyvä maku tai mieli?
Sen sijaan on paljonkin positiivista lueskeltavaa miten on pystytty välttämään nuo sudenkuopat, mitä jokaisen meidän polulla tulee vastaan, ennemmin tai myöhemmin.
Selviydytään yhdessä vaikeimpien hetkien ylitse, siitähän tässä on paljolti kysymys, vertaistukea silloin kun tilanne on akuutti! Hyvä että kirjoitit tänne ajatuksesi niin ei tarvitse itsekseen purra hammasta ja pyöritellä vaihtoehtoja mielessään.
, kyllä joku vastaa ja piristää päiväsi!
