35-vuotias nainen haluaa lopettaa juomisen

Me Lopettajat
1

Hei.

Olen juonut vuosia ja erityisesti pari-kolme viimeistä vuotta on menneet alkoholin parissa kiitettävästi. Olen lapseton ja onneton, mutta parisuhteessa kylläkin. Nyt ollaan siinä pisteessä ettei terveys ja talous kestä juomista. Olen alkoholisti-isän lapsi ja kokenut monenlaista elämässäni. Lähden pienin askelin yrittämään juomattomuutta, kymmenes päivä menossa ja hyvin on mennyt, tosin tänään iski ihan hirvittävät vatsakivut ja p*skaa lentää, en tiedä mistä johtuu… pelkään että olen jo tuhonnut terveyteni juomisella, niin huonossa kunnossa olen muutenkin. Lopettamisyrityksiä on ollut ennenkin, muttei halua lopettaa. Nyt voin sanoa haluavani löytää toisenlaisen elämäntavan… ennenkuin lähtee mies tai koti, tai oma henki. (Vaikkei se ennen ole kiinnostanutkaan, olen ollu masentunut puolet elämästäni enemmän ja vähemmän)

En nyt tarinoi enempiä näin eka kerralla, olis kiva kuulla kohtalotovereiden ajatuksia…

Lyyli

2

Tervetuloa vaan.

Tuskin olet vielä pysyvästi tuhonnut terveyttäsi, mutta jotta asia selviää ja saat mielenrauhan, niin käy ihmeessä lääkärissä ja kerro huolesta ja oireista, mutta kerro rehellisesti myös alkoholi ongelmasta, se helpottaa kummasti lääkäriä työssään.

Masentunut olin minäkin juovana aikana, mutta kaikkein masentunein olin siinä vaiheessa kun jotenkin ymmärsin mutta en kuitenkaan rehellisesti hyväksynyt, että alkoholi on minulle ongelma ja yritin lukuisia kertoja lopettaa siinä onnistumatta. Olin vaiheessa jossa en tiennyt juodakko vai ei, lopettaakko vai ei. Se oli yhtä helvettiä jatkuvineen pettymiksyneen ja masennus sen kuin syveni. Tätä paska jatkui vuosia.

No sitten yhtenä iltana koin jotain ihmeellistä pienessä päässäni ja kaikki oli selviää kuin pässinlihaa, juominen jäi siihen ja nyt tallustelen jo kohti kolmatta raitista vuottani. Masennuksesta ei ole enää tietoakaan, mutta teinkin kokonaisvaltaisemman elämäntapa remontin kuin pelkän alkoholin jättämisen.

Sinullekin alkoholin jättäminen ja raitistuminen on täysin mahdollista. En kuitenkaan osaa neuvoa kuinka sen saavutat eikä kertomiseen ole tarvettakaan koska jos olet asian suhteen 100% tosissasi, niin löydät tarvittavat konstit siihen ihan itse jos siihen nyt yleensäkään mitään konsteja tarvitaan. Kukaan muu sinua ei kuitenkaan pysty raitistamaan vaan ainoastaan sinä itse, mutta toki siihen tukea löytyy avuksi eri tahoilta jos tuntuu että sitä tarvii.

3

Oman “kirkastumisen” hetkeni koin 5,5 vuotta sitten. Sitä edelsi kokonaisvaltainen rappio mun elämässä. Lopettaa ja vähennellä olin yrittänyt ennenkin, onnistumatta. Nyt halusin raitistua vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Tässä oli mun elämän käännekohdan tärkein pointti. Ei kenenkään muun takia, vain itseni. Kunniaakaan en ole raitistumisestani kenellekään suostunut antamaan koska asia oli ja on täysin mun oma juttu.

Tästä plinkistä on ollut mulle tosi paljon apua. Lue kokemuksia, kirjoittele omaa tarinaasi. Olet lämpimästi tervetullut tähän “kirjavaan” joukkoon :smiley: Tsemppiä Lyyli.

4

Kiitos Prossa ja jaana.muru vastauksista. Vatsakivut ovat helpottaneet, mutta jotain herkkyyttä tuolla suolistossa tuntuu olevan. Olen jo pitkään pyöritellyt lopettamisasiaa mielessäni ja tunnustanut itselleni olevani alkoholisti. Mieheltänikään en ole kieltänyt asiaa, onhan tuo nähnyt törpöttelyäni… olen kyllä juonut “salassa” paljonkin, mutta ei kai kukaan ole niin tyhmä ettei huomaisi koska eukko on ottanut ja koska ei. Miten typerää itsensä huijaamista!!

Ensimmäisen konkreettisen askeleen otin kesäkuussa 2015, kun tunnustin juomisongelman yhdelle nettitutulle, jonka tiesin raitistuneen. Silloin asia jäi siihen, mutta minua on kantanut ajatus tuosta vertaistuesta, jota hän minulle antoi ja lupasi jatkossa olla tukena.

Siitä kului 7 kk, kunnes vaan päätin olla juomatta nyt “hetkeen”. Rahat oli loppu, miestä ärsytti (muttei kilttinä paljon sitä ilmaise), unet oli huonot, maha aamuisin ihan kuralla, ärsytys, masennus ja huono itsetunto… sekä puntarissa lukemat 110! Alkoholin lisäksi kun rakastan syömistä ja kaikkea mässyttelyä… Mietin sitä että miten helkkarin itsekäs sitä on, kun käyttää omat ja miehenkin tienaamat rahat juomiseen. Surullista ja niin noloa! Pakko muuttaa tyyliä!

Mulla on piilossa vaatekaapissa yksi olut, jonka silloin helmikuun eka päätin vaan olla avaamatta. Nyt toivon, että jonain päivänä voisin sen joko tarjota jollekin, tai kaataa viemäristä alas. Vielä en halua, kun olen ylpeä siitä että se siellä on avaamattomana…

Mulla on joitakin sairauksia, pari eri lääkettä pitää mut liikkeellä ja toimintakykyisenä. Toinen lääke on Lyrica mitä ei sais alkoholin kanssa käyttää, mutta huijasin ja järkeilin niin, että en ottanut sitä niinä iltoina kun join. Eli käytännössä söin lääkettä vain aamuisin. Lisäksi tyroksiinia menee aamuisin kilpparin vajaatoimintaan.
Muitakin ongelmia on, joista kirjoittelin blogia pari vuotta sitten, blogi on Romukopan Lyyli ja mietinkin nyt sen jatkamista. Katsotaan…

Eniten pelkään niitä tilanteita, joissa ennen on ollut juominen “se juttu”, esim. tietyt kaverit ja illanistujaiset plus muut juhlat, MITEN niistä selviää ottamatta alkoa?? Alkoholi saa minut iloiseksi, sosiaaliseksi ja hauskaksi (omasta mielestäni), selvin päin jännitän ja änkytän, enkä saa niin helposti iloa mistään asioista… Huokaus. Paljon on siis läpikäytävää jos tälle tielle jää, mutta otan haasteen vastaan ja koitan pyöriä täällä keskustelualueella, vähennän vaikka Facebookissa notkumista mieluummin. Kaikkeen ei aika riitä ja varsinkin tämä kirjoittaminen vie äkkiä paljon aikaa.

Kiitos jo etukäteen vertaistuesta. Kotona on pari terapiakoiraa, jotka vie mua ulos, maalla kun asutaan niin ne juoksee pihassa irrallaankin, mutta lenkille on onneks silti mentävä.

Lyyli

5

Terve Romun Lyyli, mä olen vierottautunut alkoholista nyt jo kolmannen kerran elämässäni. Tätä erää on tiskissä yli 1,5 vuotta. Kyllä siinnä onnistuu kunhan harjoittelee uuden elämäntavan. Sä voit sit vertaistuella vierottaa mut tästä sänky/läppäri -yhdistelmästä, joka toisaalta on verraton!

6

Mulle kävi niin, että tulin rohkeammaksi kun raitistuin. Sosiaalisten tilanteiden pelko on huomattavasti vähentynyt. Luultavasti se johtuu siitä, että nyt ei tarvitse häpeillä itseään. Ei tarvitse pohtia haiseeko vanha viina tai verestääkö silmät. Pystyn osallistumaan kahvipöytäkeskusteluun vaikka ympärillä olisi ihan vieraita ihmisiä. Ja aina, ihan aina kannattaa muistaa, että raittiina olo on ihmisen normaali olotila :smiley:

7

Kiitos myös helisee kommentista. Tuntuu kivalta päästä heti porukkaan ja tutustua uusiin ihmisiin.

Hyvä pointti oli jaana.murun viestissä, että ei tartte miettiä haiseeko vanhalle viinalle. Ja ihanaa on se, että voi hypätä koska tahansa rattiin. Vaikka perjantai-iltana kuten viime viikolla tein piiiiitkästä aikaa.

Äsken sanoin miehelle, että nyt tais vaimolla korkki mennä kiinni ihan oikeasti. Se oli oikein mielissään ajatuksesta ja tukee kyllä mua tässä. Helpotti kun uskalsin ääneen sen sanoa, koska aiemminkin olen lupaillut eikä ne lupaukset ole pitäneet… nyt tuntuu siltä että “hitto vie, taidan olla tosissani!”

8

Mulle kävi ihan samoin.

9

Prossa oli kirjoittanut hyvin tuolla sivun alussa. Mitäpä noita samoja asioita sitten uudestaan toistamaan.

10

Lyyli Romu kirjoitti

Minun raittiuteni alkoi siitä, kun arkana ja jännittyneenä menin palaveriin ja sanoin siellä olleille raitistuneille naisille ja miehille, että olen alkoholisti. Se riitti ensimmäisen illan teoksi.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

11

Kiitos myös teille kommenteista ikzu ja lomapuisto. Eilinen oli rankka päivä kun vatsavaivat vain pahenivat ja oksensinkin iltapäivällä kaiken ulos. Tänään on parempi olo, nyt ainakin aamulla, saas nähdä miten muijan käy.

Toinen selvä viikonloppu olis alkamassa, tämä mahatauti nyt varmaan hillitsee vähän mielitekoja, mutta on se silti inhottavaa odottaa sitä tunnetta, että nyt tekee mieli juoda. Tiedän, että se tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Ainakin aina ennen on tullut, kun on päättänyt lopettaa.

Olis se hienoo sanoo että on raitis. Eikä kuola valuis suupielestä kun muut nautiskelee… kaikki kesän ekat terassireissut ja muut… mitä ihmettä keksin tilalle??

Olen juonut paljon siihen tyhjyyden tunteeseen, kun ei niitä lapsia tullutkaan… minä siis join koska voin! Mulla oli siihen mahdollisuus, mun ei tarvinnu välittää mistään. Riippuvuuksien korvaaminen toisellahan taitaa olla aika yleistä… ainakin mulla lisääntyy karkin ja herkkujen puputus silloin, kun en juo. Juomalla saattoi korvata aterioitakin, mutta nyt syömisestä on tullut kivempaa.

Kerroin miehelle viimeks, kun oltiin yhdessä vähän juhlimassa, että “tämä on se syy miks juon”, se alkuhuuma nousuhumalassa, ai että sitä ei voita mikään. Mies ei ymmärtänyt, sillä ei tuu sellaista, siksi se ei varmaan olekaan koukuttunut vaikka joskus juotiin yhdessäkin aika reippaasti. Se on huono, kun se huuma tulee joka kerta vaikka jois yhden oluen… koska sitten en osaakaan lopettaa. Parin kaljan jälkeen ei oikeesti enää edes nauti siitä, mutta silti ei voi lopettaa. Pitää juoda niin kauan kuin tavaraa riittää. Lopetin yleensä siinä vaiheessa, kun aloin sammumaan tai jos meinas tulla huono olo. En juurikaan kärsinyt pahoinvoinnista enkä krapuloista, mitä nyt päätä aamulla vähän jomotti ja maha oli kuralla.

Koirat pyytää lenkkiseuraksi, pitää mennä… jatkan taas täällä pyörimistä ja koitan lukea teidän tarinoitanne ahkerasti. Hyvää ja raitista viikonloppua kaikille!

Lyyli

12

Jokseenkin tuttua tarinaa. Join pitkään, useita vuosia, ihan vain juomisen takia tai pakkomielteisesti, koska en osannut enää olla “normaali” ilman pientä promillen (muutaman oluen) humalaa julkisilla paikoilla, jota ei muuten kukaan huomannut, paitsi oma muija.

Sillee meni viikot ja viikonloput sitten kaksin käsin, kun silloin ei tarvinnut säästellä ja antoi palaa vaan!

Mut hyvällä tiellä olet, toivottavasti kivut ja paha olo helpottaa pian.

Samoilla mennään, eli toinen raitis viikonloppu/ tulikoe edessä täälläkin joten et ole yksin. Maanantaina kiitos odottaa kun voi aloittaa viikon täysin selvin päin, ilman mitään oloja!

Tsemppiä! :slight_smile:

13

[quote=“Lyyli Romu”]
Toinen selvä viikonloppu olis alkamassa, tämä mahatauti nyt varmaan hillitsee vähän mielitekoja, mutta on se silti inhottavaa odottaa sitä tunnetta, että nyt tekee mieli juoda. Tiedän, että se tulee kuitenkin jossain vaiheessa. Ainakin aina ennen on tullut, kun on päättänyt lopettaa.

Mä kerron oman kokemuksen siitä miten selvisin alkuajat retkahtamatta. Mä aloin käyttämään antabusta. Mulle se toimi vahvana pelotteena. Se takasi myös sen , että pääkopan pururata alkoi kuivumaan ja kirkastumaan. Se myös esti yht’äkkisen retkahtamisen. Alkuunsa otin sitä ihan säännöllisesti joka aamu. Siinä hetkessä oli aina se ratkaisu tehty: en juo tänään. Pikkuhiljaa antabus väistyi ja ajatusmaailma alkoi muuttumaan: mun ei tarvitse juoda, mä en halua juoda… Luin myös paljon alkoholismista, olin myös ahkerasti täällä plinkissä. Oman polkusi löydät sinäkin varmasti.

Tsemppiä sinulle :smiley:

14

Voi kiitos teille, ootte ihania!

Mä olen pitkään terapoinut itseäni ja toivonut, että musta tulis kiva ja iloinen ihminen, jolla on paljon annettavaa muille. Niin että selättäisin nää kaikki ongelmani, joita oon osittain itsekin kerännyt taakaksi. Tämä raitistuminen on iso osa kokonaisvaltaista hyvinvointia, johon olen pyrkimässä. Ja ajatustyötä on tehtävä näköjään paljon, varsinkin kun olen aika herkkä pohdiskelija muutenkin.

Juomalla pakenin ajatuksiani, en ollut valmis mihinkään muutokseen ja kuitenkin tiesin että se on joskus edessä. En voisi elää pitkään niin, että kieltäisin vaan kaiken ja menisin piiloon.

Nyt menen peiton alle piiloon, tauti on vienyt voimat niin että nukuttaa vaan…

Palaillaan!

15

Niin se toinen viikonloppu sitten meni, ilman minkäänlaista pulloa. Eilen meillä oli aika hyvä keskustelu miehen kanssa tulevaisuudesta ja mun raittiina pysymisestä. Pakko vaan koittaa keksiä niitä vaihtoehtoja, jotta juominen ei olisi se kiva juttu, vaan kaikki muut asiat elämässä.

Onhan tää sellaista väkisin puurtamista, mutta toiveikkain mielin eteenpäin. Ruoka maistuu liiankin hyvin taas, kun mahavaivat helpotti. Nyt alan uskoa, että jään henkiin ja jopa saatan haluta elää…

Onnittelut kaikille, joilla oli selvä viikonloppu.

16

Minä päätin kokeilla ja uskoa, mitä plinkin konkarit ovat kertoneet. Että vähitellen käy niin, että ei tarvitse enää keksiä mitään tilalle; elämä itsessään täyttää päivät. Mutta tiedän mitä tarkoitat, eräskin lauantai menneisyydessä oli todella ikävä. Istuin mieli tyhjänä, oli ehkä vähän masentunut, kyvytönkin olo. Että mitä minulla on jos ei juomista? Se havahdutti siihen miten olin aidannut elämäni niin tarkoin juomisen ympärille, etten edes ensin tiennyt miten muuten voisi toimia, mitä tehdä, mistä saada iloa. Mikään ei edes oikeastaan huvittanut.
Joskus oli vaikea erottaa, pakeninko juomalla sitä että pelkäsin muutosta, vai halusinko pitää juomisesta kiinni niin kovasti etten siksi halunnut muutosta. Ne ovat ihan eri asioita vaikka lopputulos on sama: ihminen juo ja lukitsee itsensä ikäänkuin ulos omasta elämästään, nököttää humalakuplan sisällä tietämättä mitä jää kokematta, tuntematta.

Kannatti uskoa konkareita. Aika nopeasti huomasin, että olen oikeasti vapaa tekemään mitä mieleen tulee, koska alkoholi ei rajoita olemista baariin/kotiin. Kun ei dokaa, mieli on luovempi ja avoimpi. Jos tuli mieleen “vois vaikka…” tartuin heti toimeen vaikkei ihan siltä tuntunutkaan että huvittaisi. Lähdin uimaan, kirjastoon, kauneushoitolaan, aloin repimään tapettia seinästä ja laitoin uuden, kokkasin monimutkaisen juhla-aterian. Tein siis lopulta ihan niitä asioita, mitä kaikki muutkin ihmiset tekevät silloin kun eivät ryyppää. Ja se tekeminen alkoi tuntua hyvältä ja poiki lisää tekemistä, lisää suunnitelmia ja ideoita joihin juominen ei kuulunut.
Kerroinkin just omassa ketjussani vähentäjien puolella, että palasin juuri minilomalta jolla olin selvinpäin. Vielä reilu vuosi sitten en olisi uskonut, että semmoisesta voi edes viinan kallellaan oleva nauttia. Kylläpä olikin väärässä :slight_smile: .

Paljon tsemppiä sulle!

17

Vautsi, sulla oli hyviä ajatuksia just mulle amanuenssi. Pitää käydä lukemassa noita uudestaan ja uudestaan. Tätähän voisi yrittää pitää myönteisesti uutena elämänvaiheena, jossa kaikki on mahdollista. Voisin palata niihin nuoruuden päiviin, kun en alkosta vielä mitään tiennyt… ja voi pojat meillä oli kivaa ilman viinaa! Miksi ja milloin elämästä tuli niin ankeaa että joku neste on ainoa, joka saa sut hymyilemään??! Ei kertakaikkiaan, eihän siinä oo mitään järkee!

Aloin nyt pitää kirjaa rahanmenosta täyttääkseni tyhjät hetket ja nähdäkseni, että pienelläkin voi tulla toimeen kun ei juo. Haaveilen myös erinäisistä lomista ja irtiotoista, haasteena keksiä jotain uutta kivaa. Vois kokeilla biljardia, keilailua yms. mitä joskus nuorenakin tehtiin selvin päin. Sain myös eilen siivottua kaappeja ihan uudella innolla, kesä kun koittaa niin paikat on tip top jos tätä vauhtia jatkuu. Ja siitä saan suurta iloa.

Nyt kun on yli kaksi viikkoa takana selvänä, alkaa tulla mukaan näyttämisen halu. Itselleni lähinnä… olen pitänyt itseäni niin isona luuserina jo vuosia, että jos nyt pysyn raittiina, en voi suurempaa iloa mistään saada. Itsevarmuus ja vahvempi minä voisi olla aika hieno palkinto tämän rämpimisen jälkeen.

No joo… sellaisia näin tiistaina. Jatketaan vesilinjalla…

18

Onnittelut kahdesta viikosta ja hienoa kuulla susta, kun jo ajattelin et mitenköhän sulla mahtaa mennä, mut näköjään hyvin ja oikeaan suuntaan :slight_smile:

Oikein piristävä teksti ja perässä tullaan, päivä kerrallaan!

Tsemppii…

19

Kiitti kovasti. Tänään on sellainen tyypillinen tympeä ja väsyttävä keskiviikko, jolloin olisin aiemmin hakenut muutaman oluen iltaa piristämään. Mikään ei oikein tunnu miltään, väsyttää vain ja odotan että pääsee nukkumaan. Kaupassa hidastin oluthyllyjen kohdalla ja mietin, että hetken se riemu kestäis… mutta huomenna vituttais niin paljon, ettei kyllä kannata pilata hyvää alkua.

Juuri tämänkaltaisina väsyttävinä päivinä olen turruttanut päätäni pitkään… kun arki ahdistaa ja mikään ei tunnu miltään. Alkoholin ensi puraisu on vähän niinku rakastuminen… sekin huuma laimenee ajan myötä eikä sitä vaan saa takaisin. Kuulema liikunnasta voisi saada niitä fiiliksiä, joita ite oon hakenu juomalla ja syömällä… joskus ennen vanhaan kunnon flirtistä jonkun kivan miehen kanssa. Nyt oon syöny itteni ulos kaikesta flirtistä… liikuntaan en ole vielä hurahtanut, se olisi kyllä kovin suotavaa.

Anyway, päivä nro 17 ja olen iloinen siitä, etten juo. Mitä sitten jos menee levy suklaata sen sijaan…

20

" Arki ahdistaa " niinpä, semmoista se on, yrittää arjesta vääntää väkisin juhlaa ja kun ei muuten onnistu, niin sitten hakee sitä “juhlaa” humalasta. Tässä oli mulla aikamoinen ajattelutavan muutos kun opettelin sitä, että elämä ei ihan oikeesti ole, eikä tarvitsekaan olla yhtä juhlaa. Arkeahan tää suurimmalta osin on.

Suklaa on ihan hyvä " kossun korvike " . Mä muistan silloin kun oli vähemmän raittiutta takana ja mökille ajeltiin, niin saatoin syödä autossa parikin suklaaleivosta :stuck_out_tongue: . Vielä nykyäänkin kun tarpeeksi ketuttaa, niin syön jotain makeaa. Se helpottaa mua ja se siitä.