30v ja suunta hakusessa

Moikka kaikki,

Olen vuosia paininut oman alkoholinkäyttöni kanssa, olen kuvitellut että saisin otettua härkää sarvista jossain kohtaa ja ”opittua” juomaan fiksummin, tuloksetta. Elämässäni on nyt edessä tilanne, jossa mahdollisesti puolison kanssa on ero edessä ja juomiseni on yksi asia mikä on myötävaikuttanut tähän asiaan.

Joskus aiemminkin olen pohtinut alkoholin käytön lopettamista, mutta nyt kun olen alkanut terapiassa käymään muista syistä keskustelimme myös alkoholinkäytöstä. Keskustelu päättyi siihen kun hän kehotti pohtimaan omalla osalla kohtuukäyttöä tai lopettamista, näistä tuo ensimmäinen ei ole onnistunut vuosien saatossa joten nyt olen päätynyt tilanteeseen jossa olen päättänyt lopettaa alkoholin käytön kokonaan.

Haluan taustoittaa hieman tätä koko tarinaa, koska huomasin terapiassa että kirjoittaminen auttaa itseäni hahmottamaan kokonaiskuvaa ja jäsentelemään ajatuksia järkevämmin. Ensikosketukseni alkoholiin oli jo todella nuorena, 6-vuotiaana kaverin kanssa napattiin porukoilta muutamat oluet ja kokeiltiin millainen olo niistä tulee. Omassa perheessä alkoholinkäyttö ja perheväkivalta olivat yleistä, vanhemmista isovanhempiin asti. 12-13 vuotiaana alkoi se kausi kun aloimme juomaan aktiivisesti ja juominen tuohon aikaan oli tietenkin humalahakuista. Mitään isompia ylilyöntejä ei nuorena tullut tehtyä, perinteisiä oksentelu ja sammumis keissejä lähinnä. Juominen oli aikalailla joka viikonloppu tapahtuvaa ja se on ollut sitä läpi elämän ihan lähivuosia lukuunottamatta.

Olen tehnyt kaikenlaista juodessani, ehkä isoimpana mokana voidaan todeta olevan viime juhannus jolloin olin sammunut kotiin hella päällä ja melkein poltin koko kämpän. Onneksi puoliso sattui tulemaan kotiin riittävän ajoissa ja tulipaloa ei syttynyt. Olen myös ihminen joka sammuu helposti, käyttäydyn töykeästi kännissä, en tunne rajojani sekä en osaa hallita juomistani.

Juomiskerrat ovat vähentyneet vuosien saatossa huomattavasti siitä mitä ne ovat olleet ja välillä jopa onnistuneesti olen vahingossa osannut juoda ”sopivasti”, mutta ne kerrat ovat vähissä. Yleensä ajattelen juodessani että en ole vielä humalassa, juon lisää ja yhtäkkiä olen aivan umpitunnelissa. Olen jättänyt tiukkojen juonnin sikseen vuosia sitten, mutta tämä usein tuntuu unohtuvan kun on 10 kaljaa pohjalla. Kaljaa juon yleensä 2-3 samassa ajassa kun kaverit juovat yhden ja useimmiten kun jälkikäteen laskee verkkopankin ostotapahtumista alkoholiannoksia ovat ne pyörineet siellä 20-25 paikkeilla.

Juomiseni on aiheuttanut suhteeseen isoja tulehduksia, koska lukuisista lupauksista ja yrityksistä huolimatta en ole saanut sitä kontrolloitua. Nyt kun ero on uhkaavasti ilmoilla tuli mieleeni isän kertoma lause ”älä juo tätä naista sun elämästä”. Tehtyä ei tekemättömäksi saa ja jos ero on tullakseen sille en mitään voi, mutta oman itseni vuoksi olen päättänyt tarttua tuumasta toimeen tämän asian kanssa.

Olen aina urheillut säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa ja tällöin ei ollut ongelmia jos perjantaina ja lauantaina joi, koska treeniviikko alkoi maanantaista. Nyt olen viimeisen vuoden aikana nostanut treenimäärän 5-6 kertaan viikossa ja tämä on omalla tavallaan hillinnyt juomista, koska palautuminen on selvästi hidastunut jo tässäkin iässä. Tavallaan tuo treenaaminen on ajanutkin minut tilanteeseen jossa olen jo aiemmin pohtinut alkoholin haittoja ja hyötyjä, mutta ainoa asia mikä on puuttunut on ollut motivaatio asiaan tarttumiseen. Motivaatiota olisi pitänyt tietenkin löytyä jo parisuhteen hyvinvoinnin vuoksi, mutta olen valehdellut itselleni että pystyn hallitsemaan tätä.

Olen tämän vuoden aikana juonut ainakin 5-6 kertaa, mutta niistä ei ole kuin yksi kerta ollut onnistunut. Track record ei kovin puhtoinen ole sen osalta että onnistumisten ja epäonnistumisten välinen tasapaino olisi olemassa. En ole koskaan mieltänyt itseäni alkoholistiksi, koska kykenen olla ilman alkoholia helposti pitkiäkin aikoja, mutta foorumilla luettuani useita lankoja olen todennut että alkoholiongelma minulla selvästi on.

Kiitos jo etukäteen kaikille jotka jaksavat lukea sepustukseni. Jos sulla on vinkkiä antaa miten käsitellä tätä lopettamista otan niitä mielelläni vastaan! Samaten myös sosiaalisen paineen käsittelyssä, koska omasta kaveripiiristäni ketään ei ole raitis, joten heiltä on oletettavasti tulossa paljon painetta juomisen suhteen.

6 tykkäystä

Tervetuloa mukaan @Viihdetön!
Paljon on tutun kuuloista tuossa sinunkin meiningissä, et siis ole ainoana ihmisenä noiden asioiden kanssa painimassa.
Itselleni silmään hyppäsi tuo sinun päätöksesi nostaa nyt kunnolla ongelma pöydälle, kävi sinun suhteellesi mitä kävi.
Haluat siis raitistua vain ja ainoastaan itsesi vuoksi, kaikki muu on sen rinnalla epäoleellista. Se on todella hyvä pohja ponnistaa kohti parempaa.
Vie tuo ajatus elämän kaikille osa-alueille, ja nosta terveen itsekkäästi raittius kaiken muun yläpuolelle, myös ihmissuhteiden.
Tarkoitan sitä, että sinulla on täysi vapaus, tai jopa velvollisuus itseäsi kohtaan olla päästämättä yhtään mitään tai ketään sinun ja raitistumisesi väliin.
Saat siis valehdella vaikka lääkekuureista, tai jättää menoja väliin minkä valheen turvin tahansa, ihan mitä vain alkumatkassa tunnet tarpeelliseksi.
Kun raitista aikaa alkaa kertymään, niin varmuus että on tehnyt oikean valinnan kasvaa päivä päivältä, ja muiden ihmisten mielipiteet alkavat kiinnostamaan aina vain vähemmän.
Raitistuminen on kokonaisuudessaan suuri kasvuprosessi, ja se tuo mukanaan väistämättä muutoksia myös ihmissuhteisiin.
Jos joku ei sinun päätöstäsi hyväksy, ja ei halua sinua tukea, niin parempi vain päästä sellaisesta ihmisestä eroon pidemmässä juoksussa.
Ei ole mitään järkeä pitää elämässään sellaisia ihmisiä, jotka haluavat oman epävarmuutensa tms. vuoksi sinun vahingoittavan itseäsi.
Itse kerroin lopulta totuuden, että jos en lopeta, niin juon itseni vielä hautaan.
Sen jälkeen ne ihmiset katosivat vähin äänin elämästäni, kenen kanssa ei mitään muuta yhteistä lopulta ollutkaan alkoholiriippuvuuden lisäksi.

5 tykkäystä

Kiitos Setämies!

Haluan lopettaa juurikin tuosta syystä, tuo että sanoit pelänneesi juovasi itsesi hautaan oli aika osuva itselle. Pelkään juuri sitä tilannetta, että sammun vaikka lumihankeen talvella (tämäkin on tapahtunut kerran) mutta en herääkään siitä enää. Muistikuvia illoista ei juurikaan yleensä ole, joten hankala myös kartoittaa mitä on tullut tehtyä tai sanottua.

Tuota en ollutkaan ajatellut sosiaalisien tilanteiden ratkomiseksi, otan varmasti käyttöön. Tuntuu niin nurinkuriselta ajatella että valehtelisi tietointahtoin ihmisille, mutta kuten sanoit se on mun velvollisuus mua itsea kohtaan tällä matkalla. Olin kaverin häissä selvinpäin kun silloinkin oli puolison kanssa ollut kärhämää alkohlinkäytöstä, mutta en keksinyt mitään tekosyytä tai valhetta minkä turvin olisin ollut juomatta, joten totesin vaan että tänään ei oo fiilistä. Sitä oli tosi hankala ihmisten ymmärtää…

Olen elämästä jättänyt pois jo ihmisiä jotka ovat muutoin kun alkoholin kanssa painineet syvissä vesissä, koska luonnollisesti elämän tietkin ovat eri suuntiin vieneet. Tuntuu pahalta ajatella että pienestä ja tiiviistä elämänmittaisesta kaveriporukasta karsisi vielä lisää, mutta pakko se varmaan on jos ei muutoin jää mitään yhteistä jäljelle.

4 tykkäystä

Tervetuloa, hienoa että olet löytänyt tänne <3

Olet tehnyt ison päätöksen, hieno homma! Itsekin alkoholistiperheen kasvattina koen sen lisänneen omat haasteensa raittiuteen, siihen mallia kun ei ole kotoa saanut. Alkoholilla on voinut paikata isojakin haavoja ja kipeitä tunteita, ja se jää helposti ainoaksi “ratkaisuksi”.

Tuo urheilu voi hyvinkin olla tukeva tekijä tällä matkalla. Olen itse tehnyt niin, että ainakin osa viikon treeneistä on viikonloppuna, ja mielellään illalla. Ei malta sitten hikisenä ja väsyneenä lähteä enää humputtelemaan.

Kaikkea hyvää sinulle <3

1 tykkäys