Lopetin juomisen 30 päivää sitten. Olen itsestäni ylpeä. Olen pitänyt päiväkirjaa 
haluan jakaa nää ajatukset teidän kanssa!
Päivä 1
Yksi päivä kerrallaan. Tänään on päivä yksi taas. Yritän palauttaa mieleeni AA-kerhon ohjeita (taas). Alkoholistia luopumisen pitää olla vapa valinta, ei pakko. Minä valitsen luopua alkoholista. En sano luopuvani kokokaan vaan luovun siitä tänään. Yksi päivä kerrallaan
Päivä 2
Miten on mahdollista että aamulla tunnen syvää ahdistusta ja nyt taas alkoholin himoa? Tai juhlan himoa. Ihan oikeasti ihmettelen, miksi aivot toimii niin. Näen videoita, jossa ihmiset bilettävät. Pitää muistaa: yksi päivä kerrallaan. Valitsen tänään alkoholittomuuden
Päivä 3
Ei muistiinpanoja
Päivä 4
Ei muistiinpanoja
Päivä 5
Juhlakausi. Tekee mieli hirveästi juoda. Tein jopa raskaustestin todistaakseni etten ole raskaana. Hölmöä, koska yritin perustella itselleni ja puolisolleni, että voin hyvinkin juoda. En kertonut puolisolleni mitään perimmäisistä motiiveistani. En juonut. Valitsin rauhan perheessä ja sen ettei me riidellä. Mulla oli tosi kauniit housut tänään jalassa.
Päivä 6
Heräsin tänään ja olin tosi ylpeä itsestäni ja siitä etten juonut eilen. Uskon että nyt tästä tulee helpompaa, kun isoimmat juhlat on ohi
Päivä 7
Ei liity tähän alkholijuttuun mitenkään, mutta musta tuntuu että olen unohtanut jotain tärkeää
Päivä 8
Kahdeksas päivä, mutta tuntuu että olisin jo päässyt kauhean pitkälle.
Päivä 9
Näin unta että join vahingossa huikan olutta. Outoa oli se että pöydän toisella puolella istui Severus Snape, joka suostui juomaan olueni. Kaadoin espressomartinit Snapen lautaselle
Päivä 10
Tänään tunnen itseni tosi hyvinvoivaksi
Päivä 11
Eilen olin järjestön kokouksessa. Puhuttiin tilaisuuksista ja siitä missä kaikkialla saa ilmaista juotavaa. Ajattelin että onpa mälsää ja että pitää lopettaa tää tipattomuus jotta hyötyisin siitä että oon järjestötoiminnassa. Uskoin ajatuksiani. Nyt mietin että se oli vain addiktio joka puhui
Päivä 12
Mietin tänään taas juuta ja jaata, kun taas puhuttiin kutsutilaisuuksista ja ilmaisesta viinasta. Vaikutti niin hauskalta kaikki ne tilaisuudet, jonne en mene, etten uhkaisi raittiuttani. Toisaalta heräsin aamulla ja ensimmäinen ajatus oli että onneks en juo (olin vähän kuivunut yön aikana)
Päivä 13
Mietin tänään kävellessäni aamulla pakkasessa että kuinka ällöltä krapula tuntuu, ajatus tuntui ihan kehossa epämiellyttävänä tuntemuksena. Iski myös lievä häpeä siitä millaisessa kunnossa olen ollut krapulassa. Sitten mietin että kuinka helposti joku yksi ilta, kun ei ole juonut vettä tuntuukin aamulla niin kammottavalta (ahmin muuten tänään suklaata) olo on kaikinpuolin ällö
Päivä 14
Ei muistiinpanoja
Päivä 15
Kävin sisäistä kaupittelua siitä, pitäisikö juoda. Ajattelin että voisin aina silloin tällöin ja enhän edes tiedä mistä alkoholista tykkään. Mietin näitä asioita jääkiekkopelissä. Ilmiselvää kaupittelua. Ihan kun addiktion voisi kaupitella pois. Annoin ajatusten tulla ja mennä. Naurahdin sille että olen viettämässä mukavaa aikaa muiden kanssa ja samaan aikaan käyn kauppaa paholaisen kanssa. Mites se nyt meni kuoleman hyväksymien viisi vaihetta ovat: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksymien..
Päivä 16
Ei muistiinpanoja
Päivä 17
Tänään antauduin hetkeksi ajatukselle pään nollaamisesta alkholilla, mutta se ei tuntunut houkuttelevalta. Kuormitusta on liikaa, enkä osaa säädellä sitä. Aina aikaisemmin ratkesin juomaan kun paine kasvoi liian kovaksi. Ehkä en viel ole kokenut oikeaa painetta? Tänään ei ole ollut kaupittelua (eikä eilen) mikä on jännää.
Päivä 18
Kaupittelin taas. Nyt siitä kaunko tää alkoholittomuus kestää, milloin voisin lopettaa, että tässähän tää nuoruus menee, jos ei nyt niin milloin? Väkeviä ajatuksia ja näytän uskovani niitä. Katselen niitä ulkopuolelta ja huomaan, että ne tuntuu faktoilta, mutta ne eivät ole faktoja. Ne on taivaalla leijailevia pilviä. Menkää pois pilvet. Yksi päivä kerrallaan, yksi hetki kerrallaan.
Päivä 19
Ei merkintää
Päivää 20
Hirveä päivä. Jos mulla olisi alkoholiongelma , avaisin tässä kohtaa viinipullon. Ja koska ajattelen noin niin sehän on todiste, että mulla on alkoholiongelma. Mua ei old koskaan huvittanut juoda, mutta se mitä oikeasti olen halunut juomisella, on päästä pois itsestäni.
Päivä 21
Ei merkintää
Päivä 22
Heräsin tänään ja hetken, jonkun sekunnin murto-osan, koin valtavaa krapulan kaltaista tunnetta kehossa, meni ohi heti, mutta inho oli voimakas
Päivä 23
Ei merkintää
Päivä 24
Ei merkintää
Päivä 25
Istun luennolla ja koen voimakasta halua juoda. Haluan juoda. Kamppailen halun kanssa.
Päivä 26
Tykkään hirveästi katsoa videoita ja kuvia siitä kun muut on ollut bilettämässä. En tunne kateutta, ainostaan iloa ja jonkinlaista ylenmyydentuntoa kun ajattelen muiden krapulaa. Tiedän miten vahva itseinho krapulassa on ja olen iloinen ettei mun tarvitse tuntea sitä nyt. Se ei tarkoita, ettenkö olisi alkoholiongelmainen tai ettenkö tuntisi itseinhoa suurimman osan ajasta.
Päivä 26
Ei merkintää
Päivä 27
Ei merkintää
Päivä 28
Ei merkintää
Päivä 29
En ole juonut, mutta en ole myöskään tehnyt merkintöjä. Se tuntuu pahalta. Olen ollut viime päivinä kiireinen. Paljon tehtävää. Tänään tunsin, että juomattomuus on huippuasia ja haluan pitää siitä kiinni. Tunsin itseni tosi hyvinvoivaksi
Päivä 30
Onko tämä nyt joku karma?? Vedän kaksin käsin limsaa ja suklaata. Olen alkanut taas ahmia. Olen ärtynyt ja turvonnut. Tänään sain paniikkikohtauksen (edellisestä on noin 15v) , mutta enpä ole ainakaan ratkennut juomaan pahaan olooni. Kakkaa tulee niskaan, mutta kestän sen kuin soturi, tai oikeastaan vain vesiselvänä. Ylpeänä itsestäni. Mutta miksi kaikkea muuta oheisroinaa ilmestyy elämään, kun yrittää vain olla selvä versio itsestään? Toivottavasti joku päivä löydän oikeasti toimivan keinon auttaa itsenäi (ja ei mindfulness ei auta)