Hei kaikki lopettajat tai sitä suunnittelevat!
Löysin tämän palstan vasta eilen, kun hain tukea itsenäisyyspäiväjuhlien alla juomattomuuteen. Olen vihdoin alottanut matkan kohti täysin alkoholitonta elämää (vaikka sen yrittäminen on jatkunut jo vuosia). Olen juonut yli kolmen kuukauden aikana kerran syntymäpäivilläni, ja silloinkin ns. testinä muistuttaakseni itselleni ettei alkoholi sovi minulle (edelleenkään).
Täällä kirjoittaa 28-vuotias nuori aikuinen, joka on tavalla tai toisella kipuillut alkoholin kanssa koko elämänsä. Ensin toisen vanhemman alkoholismin kautta, sen jälkeen salailun, häpeän ja peittelyn sumussa selvitäkseen lapsena perheessä, jossa asiasta ei kunnolla puhuta. Ei toisen vanhemman alkoholismista muttei myöskään sukurasitteesta, joka tulee kummankin vanhemman isältä. Ymmärrän häpeän, peittelyn, kulissit ja paljastumisen pelon, mutta ne eivät lopulta johda mihinkään hyvään. Olen kärsinyt niistä liian kauan ja siksi haluan olla suvussani se, joka katkaisee tämän.
Alkoholi on saanut elämässäni liian suuren vallan jo 12-vuotiaana ensimmäisellä kokeilukerralla. Sen jälkeen kiinni jäädessäni lupasin, etten tulisi juomaan ennenkuin olen täysi-ikäinen. Mutta ”alkoholistigeenin” takia matkani alkoholin vankina alkoi jo 15-vuotiaana. Koulukiusattuna, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvana herkkänä ihmisenä koin saavani alkoholista turvan. Suojan ja itsetuntoboostin. Olin kaikkea mitä en kuvitellut olevani. Olin rohkea, ihmisten rakastama viihdyttäjä, sain kokeilla rajojani ja päästää irti kontrollista. Olin kaikkea mitä muut yrittivät painaa minussa alas. Sain pakopaikan ahdistukselta ja ocdltä. Paikan ja mielentilan, jossa kontrollista ei ollut tietoakaan ja pääsin hetkeksi hengähtämään (vaikken sitä hengähdystä ja rauhaa muistakkaan). Janosin ja janoan edelleen sitä alkoholin tuomaa rauhaa ja kepeyttä ja siksi varmasti lääkitsin itseäni alkoholilla niin kauan.
Olen juonut elämästäni nyt 13-vuotta. Olen kokeillut vähentää, pitää taukoja, harjoitella kohtuutta, asettanut sääntöjä, kirjoittanut päiväkirjaa… Mutta mikään ei auta. Kun alan juoda, alkoholin himo ja juominen muistinmenetykseen asti ovat se piste, mistä löydän itseni kerta toisensa jälkeen. Sitten morkkistelen, kärsin henkisestä ja fyysisestä krapulasta viikon ja teen saman uudelleen. Rakastan juhlia ja juhlat rakastavat minua, mutten voi enää elää niin. Minulle ei riitä pelkkä alkoholi vaan kuvioihin on useamman vuoden ajan alkanut astua satunnaisesti huumeet. ”Bilehuumeet”, jotka sekoittavat päätä entisestään. Saavat mielen entistä sekavampaan ja ahdistuneempaan tilaan sekä krapuloista vielä syvempiä. Pelkästä alkoholista kehoni aaltoilee kuumana, kuljen pää ja ajatukset sumussa enkä oikein nuku. Mieli on raskas ja ocd sekä ahdistus oireilevat pahasti. Jos tämä ei olisi sairaus ja juomishäiriö, niin olisin tietysti lopettanut aiemmin. Mutta asia ei ole niin helppo, kuten moni täältä tietää ja tunnistaa.
Kun olen ollut nyt pidempiä jaksoja juomatta, huomaan sen hyvän olon tunteen. Huomaan kuinka olen motivoitunut, inspiroitunut ja työt sekä oma elämä kulkee. Vaikka olen todella hyvä pitämään kulisseja (varmaan lapsena opittua), eikä moni päällepäin arvaisi minun kärsivän tästä sairaudesta, tämän on loputtava nyt lopullisesti. Halusin tehdä aloituksen ja luoda vertaistuen kanavan tänne, jossa päivitellä, keskustella ja antaa sekä saada tukea muilta, jotka ymmärtävät tilannetta. Minun on turha selittää itseäni muille, jotka eivät koe tai ole kokeneet samaa. Eivät he tule sitä ymmärtämään. Eikä tätä tehdä muita varten, itseäni varten haluan onnistua.
On myös mainittava se, etten ole ollut tähän aiemmin valmis. Olen joutunut harjoittelemaan bileissä selvinpäin olemista, vastaamaan kysymykseen ”Mitä juot?”, kun kädessäni on ollut energiajuomatölkki ja ennen kaikkea olemaan oma hauska itseni ilman alkoholin tuomaa lisäboostia. Lopetuspäätöksen sekä motivaation on tultava henkilöstä itsestään, siksi en esimerkiksi lapsena pysty pelastamaan vanhempaani pitkälle edenneeltä alkoholismilta. Eikä minun tarvitse. Nyt tärkeimpänä tehtävänäni on olla juomatta ja lopetuspäätöksen myötä on helpottavaa ettei tarvitse miettiä juoko vaiko ei. Olen lopettanut alkoholin ja muiden päihteiden käytön.
Kiitos kaikille, jotka lukivat tänne asti <3 Päivittelen aina kun mieli kaipaa purkamista tai tulee heikko hetki, sillä niitä varmasti tulee tällä matkalla!
Tsemppiä kaikille sieluntovereille ja tästä pirullisesta sairaudesta irtaantuville! Me pystytään tähän ja olen siitä satavarma!
