Moikka kaikille!
Ekaa kertaa olen tällä palstalla käynyt lueskelemassa juttuja joku 10v sitten, tai ainakin näin muistelen. Nyt ois aika antaa oma panos tälle palstalle ja purkaa 25v historia sekä omaa oloa tänne.
Olen tällä hetkellä 35v mies, eronnut ja lapsia löytyy useampi. Pelivelkaa on tällä hetkellä vain 1700€ mutta tämän jutun aikana selvinnee kuinka paljon sitä onkaan mennyt. En ole koskaan uskaltanut laskea tarkemmin mutta rahassa mitattuna varmaan luokkaa 125-150.000€ + tietenkin se kallein eli perhe 
Tarina osaltani aika perinteinen: 8-9 ikäisenä ihastuin pelikoneisiin ekaa kertaa kun mummoni miehen kanssa olimme tankkaamaassa autoa ja laskun maksettuaan hän sanojensa mukaan tienasi rahat takaisin koneesta, n. 200 mk. Olin myyty siitä kolikkomäärästä ja kilinästä, joskus minullakin olisi yhtä paljon rahaa.
Tämä on ensimmäisiä muistikuvia josta sitten ajauduttiin pikku hiljaa pullonpalautusrahojen pelaamiseen ja satunnaisiin voittoihin. Sinällään en tuntenut vielä tällöin että pelimaailma olisi vienyt mennessään millään tavalla koska rahaa pelaamiseen ei vain ollut.
Joitain muistoja kuvastaa hyvin seuraava: Olin kyläkaupassa pyörällä ostamassa karkkia ja pelasin itselleni valtavan summan, jotain 15-20mk ja viimeisellä pyörätyksellä minulle jäi lukituspaikka 25 mk voitolle mutta rahat loppuivat. Ajoin siitä 1km päähän kotia pyörällä niin lujaa kuin pääsin ja kerroin äidille homman nimen ja sain jostain syystä 10mk. Kun saavuin paikalle uudelleen, eli lukituspaikka jo pelattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä ettenkö omaa 10 mk olisi pelannut, eli jo tuolloin tappioita tuli haettua takaisin. Aika hurjaa…
Tätä samaa rataa homma jatkui kunnes yläasteella sain viikkorahaa ja pelikoneita oli useampia eri paikoissa joita en ollut koskaan pelannut. Oli kiehtovaa käydä jokainen marketti lävitse ja nähdä mikä kone on missäkin. Ja tietenkin pelata niitä kaikkia. Tässä vaiheessa summat luonnollisesti hyvin pieniä mutta kaikki mitä oli tuli myös pelattua.
Kun ekaa kertaa pääsin kesätöihin niin ja sain kunnolla rahaa niin summat alkoivat nopeasti kasvamaan ja oleellisinta oli toleranssin kasvu, mikään ei riittänyt. On edelleen sydäntä särkevää muistella hetkiä kun kaikki muut ostelivat kesätyörahoillaan mitä kukakin ja itse en saanut hankittua juuri mitään.
Tätä samaa rataa homma jatkui myös lukion ajan. Tärkein huomio tai oppi noilta ajoilta on se et ellei rahaa ollut, työtä tekemällä sitä sai lisää. Eli mitä enemmän pelasin, sitä enemmän tein töitä tai toisin päin…
Normaalisti töitä noina aikoina tehdään vain kesäisin mutta lukiossa löysin paikan jossa pystyin käymään aamulla kun koulu alkoi esim klo 11 tai menemään töihin kun koulu päättyi aikaisin.
Jatketaan tästä ens kerralla…